Lausunnonantajan lausunto

Lausuntonne soveltamisalaa ja määritelmiä koskevista ehdotuksista (lain 1 luku)

Palkansaajakeskusjärjestöjen SAK, Akava ja STTK HE-lakimuutosesitykset alla kapitaalilla ja/tai yliviivattuna

1 §. Huolellisuusvelvoite

Muutetaan pykälän 1 momentin perustelujen ensimmäistä lausetta seuraavasti:
“Riskiperusteisuudella tarkoitetaan toimintaan liittyvien HAITALLISTEN VAIKUTUSTEN TUNNISTAMISTA, riskien RISKITEKIJÖIDEN HUOMIOIMISTA ja toimenpiteiden kohdentamista ensisijaisesti vakavimpiin ja todennäköisimpiin haitallisiin vaikutuksiin ja niiden lähteisiin.”

Yritysvastuulaissa käytetään sanaparia “haitallisten vaikutusten” tai “mahdollisten tai tosiasiallisten haitallisten vaikutusten” sanayhdistelmää ja sanaa “riskitekijä” eikä ”riski”. Näillä muutoksilla yritysvastuulaissa käytetty terminologia olisi linjassa kestävyysraportointidirektiivissä käytetyn kanssa.

2 §. Yritys

Myönteistä on, että 5–7 §:ssä säädettyjen edellytysten täyttyessä osuuskunnat kuuluisivat lain soveltamisalaan. Näin esitys tasaisi eri tyyppisten yritysten välistä kilpailuasetelmaa. Kuitenkin osuuskuntien soveltamisalaan on jätetty poikkeus, eli osuuskunnat, joiden liikevaihdosta enemmän kuin puolet kertyy alkutuotannon hankinnasta. Perustelut tälle poikkeukselle ovat epäselvät. Hankintaosuuskunnan ja alkutuotanto-osuuskunnan eroa ja erityisesti perustetta poikkeukselle on vaikea hahmottaa. Alkutuotanto-osuuskuntien jättämisen sääntelyn ulkopuolelle arvioidaan myös vähentävän sääntelyllä saavutettavia myönteisiä ympäristövaikutuksia.

ALKUTUOTANNON HANKINTAA KOSKEVA POIKKEUS 2 §:N 2 MOMENTISSA PITÄÄ POISTAA.

7 § Soveltaminen franchising- ja lisenssisopimuksen tehneeseen yritykseen

Koska direktiivissä rojalti-sanalle ei ole tarkkaa määritelmää, sen sisältöä on perusteluissa avattava. Näin siksi, että sanan voi olettaa tarkoitettavan laajasti kaikenlaista aineettoman omaisuuden käytöstä saatavaa korvausta.

9 § Työntekijämäärän laskeminen

Muutetaan pykälää seuraavasti:
”Lain soveltamisalaa arvioitaessa työtekijämäärään lasketaan KAIKKI SAMAN KONSERNIN yritysTEN työsuhteessa olevat työntekijät ja vuokratyöntekijät”.

9 §:ää luetaan yhdessä 5 §:n kanssa, jossa lain yleinen soveltamisala määritellään. 5 §:n 1 momentin 2. kohta viittaa konsernitilanteisiin. Näin ollen 2. kohdassa kuvatussa tilanteessa samaisen momentin 1 kohdan raja-arvoja sovelletaan myös konserniin. 9 § tarkoitus ei ole enää ottaa kantaa yleiseen soveltamisalaan vaan määritellä, miten työntekijöiden määrä lasketaan, eli että työntekijän on oltava työsuhteessa tai vuokratyöntekijä. Lisäksi määritellään, miten osa-aikaiset työntekijät lasketaan työntekijöiksi.

Pykälässä on merkittävä tekninen virhe, jolla on huomattavia kaventavia vaikutuksia myös soveltamisalaan. Koska 5 § 1 momentin 2 kohdasta seuraa, että työntekijöitä koskevia raja-arvoja on joltain osin tarkoitus soveltaa myös konsernitilanteessa, 9 § määritellyt työntekijät voivat olla työsuhteessa lain tarkoittamaan yritykseen tai 5 § 1 mom 2. kohdassa tarkoitettuun konserniin kuuluvaan toiseen yritykseen. Esityksen ongelma on se, että ”yrityksen työntekijät” ei kata esitysluonnoksessa toisten yritysten työntekijöitä. Kun työntekijä-määritelmän kohta muutetaan esittämällämme tavalla lisäämällä siihen sana ”konserni”, kyseeseen tulevat myös muiden yritysten työntekijät. Näin määritelmä vastaisi direktiiviä.

Perusteluiden osalta huomautamme, että yrityksellä voi olla yhdessä maassa sekä kotipaikka että sivupisteitä pelkästään yhden yrityksen tasolla. Siksi myös kotipaikka-sana on ongelmallinen siltä osin, mitä perusteluissa halutaan sanoa. Soveltamisala ei saa muuttua tai laajeta perusteluiden tasolla, vaan sen on ilmettävä selkeästi lakitekstistä.

Lähetetyt työntekijät on laskettava mukaan myös vastaanottavan yrityksen työntekijöiksi, sillä Suomessa on tyypillistä käyttää huomattavan paljon lähetettyjä työntekijöitä muun muassa rakennusalalla. Käyttö on osa liiketoimintastrategiaa. Tämä työntekijämääritelmän laajentamista koskeva lisäys on lisättävä perustelutekstiin. (Kts. tarkemmat perustelut kohdasta ” Lausuntonne ehdotuksen vaikutusten arvioinnista (erityisesti millaisia vaikutuksia näette ehdotuksella olevan ja onko ehdotuksella muita kuin luonnoksessa tunnistettuja vaikutuksia, mitä”)

13 §. Huolellisuusvelvoitteen Toimintaketju

Työryhmässä keskusteltiin paljon huonosta direktiivikäännösestä ”tuotantoketju” ja sanan korvaamisesta HE-esityksessä säädöksen hengen mukaisesti paremmin kuvaavilla sanoilla ”toimintaketju” ja ”arvoketju”. Parhaiten alkuperäistä direktiiviä vastaisi ARVOKETJU direktiivin kansallisessa täytäntöönpanossa silloin, kun kuvataan toimintaketjun käsitteeseen kuuluvia yrityksen arvoketjun upstream- ja downstream-osia.

Muutetaan ”tuotantoketju” sanaan ”arvoketju” 13§:ssä.

Lisäksi otsikosta pitäisi poistaa sana ”huolellisuusvelvoite”, sillä pykälässä käsitellään toimintaketjun täytäntöönpanoa, ei huolellisuusvelvoitetta.

14 §. Haitalliset vaikutukset

Luonnoksessa ei luetella kaikkia kansainvälisiä ihmisoikeuksia vahvistavia sopimuksia, jotka Suomi on ratifioinut. Esimerkiksi ILOn työterveyttä- ja turvallisuutta koskevat sopimukset 155 ja 187 puuttuvat. Mainintaa ei ole myöskään esimerkiksi ihmisoikeuksien toteuttamisen näkökulmasta tärkeistä Geneven sopimuksesta tai YK:n alkuperäiskansojen oikeuksien julistuksesta.

Kaikki Suomen ratifioimat kansainväliset sopimukset on lisättävä HE:n soveltamisalaan, jotta yritysten huolellisuusvelvoitteen laajuus selkeytyy. Tämä helpottaisi myös yrityksissä huolellisuusvelvoitteen ymmärtämistä. Pykälän perusteluissa pitäisi tuoda myös paremmin esiin se, että yritysten on otettava huomioon muitakin kansainvälisiä normeja kuin liitteessä luetellut.

Koska kansainvälisten yritysvastuunormien mukaan yrityksillä voi olla haitallisia vaikutuksia kaikkiin ihmisoikeuksiin, huolellisuusvelvoitteisiin on sisäänrakennettu kohtuullisen ennakoitavuuden edellytys. Siten ei ole perusteltua luetella kategorisesti 4 momentin kohtien 1–3 edellytyksiä, joiden täytyttyä oikeuksien rikkominen saattaa johtaa haitallisiin ihmisoikeusvaikutuksiin. Näiden edellytysten listaaminen lisää pahimmillaan sääntelyn tulkinnanvaraisuutta ja ohjaa yritysten resursseja keskeisten vaikutustenhallintaselvitysten tekemisen sijaan toimiin, joilla lähinnä varmistetaan, että tietyt laissa listatut edellytykset on huomioitu.

ESITYKSESTÄ POISTETAAN 1–3 KOHDISSA LUETELLUT EDELLYTYKSET, JOIDEN TULEE TÄYTTYÄ, JOTTA LIITTEEN OSAN 1 JAKSOSSA 2 LUETELTUJEN SOPIMUKSISSA VAHVISTETTUJEN OIKEUKSIEN RIKKOMINEN VOISI JOHTAA HAITALLISEEN IHMISOIKEUSVAIKUTUKSEEN.

Vaihtoehtoisesti listasta olisi tehtävä selkeästi avoin.

Lausuntonne huolellisuusvelvoitteen sisältöä koskevista ehdotuksista (lain 2 luku)

18 §. Haitallisen vaikutuksen vakavuuden arviointi

Pykälässä pyritään yhdistämään kaksi direktiivin määritelmää, minkä vuoksi osa vaikutuksen vakavuuden arvioinnissa oleellisista muuttujista jää huomiotta. Näin ollen ehdotetun lain mukaiset kriteerit vaikutuksen vakavuuden arvioimiselle eivät ole yhdenmukaisia yritysvastuudirektiivin, kansainvälisten yritysvastuustandardien tai EU:n kestävyysraportointisääntelyn kanssa.

Kaikissa näissä yllä mainituissa instrumenteissa vaikutuksen vakavuutta arvioidaan vaikutuksen MITTAKAAVAN, laajuuden ja korjaamattomuuden perusteella. Ehdotuksessa vaikutuksen vakavuutta arvioitaisiin kuitenkin vain sen laajuuden ja korjaamattomuuden perusteella, eikä vaikutuksen mittakaavaa huomioitaisi lainkaan.

Vaikutuksen vakavuuden MITTAKAAVA pitää lisätä pykälän alakohtiin.

34 §. Liikesuhteen keskeyttämiseen liittyvä arviointi

Sana ”korjaaminen” pitää lisätä kohtaan ”ehkäisemiseksi, lieventämiseksi, lopettamiseksi, minimoimiseksi ja KORJAAMISEKSI”.

Muutosesitys on tarpeen, sillä pykälän 3 momentissa ja sen perusteluissa puhutaan vain vaikutusten ehkäisemisestä, lieventämisestä tai lopettamisesta, mutta ei korjaamisesta. Jos edellytykset täyttyvät, yrityksen on myös korjattava liikesuhteen keskeyttämisestä aiheutuvat haitalliset vaikutukset.

Lisäksi perusteluissa pitää olla selkeä viittaus osallisuuskehikkoon, eli yritysvastuulain 25 §:ään. Se voidaan tehdä lisäämällä pykälän perusteluihin toiseksi lauseeksi:

“EDELLÄ MAINITTU YRITYKSEN OSALLISUUS KOSKIEN YKSIN AIHEUTTAMISTA TAI YHDESSÄ AIHEUTTAMISTA MÄÄRITELLÄÄN LAIN 25 §:SSÄ.”

39 §. Tietojen säilyttäminen.

Toisin kuin esitetään, yrityksen on säilytettävä huolellisuusvelvoitteen täyttämiseksi tehtyjä toimenpiteitä koskevat asiakirjat ja todisteet VÄHINTÄÄN KYMMENEN VUOTTA asiakirjojen laatimisesta tai saamisesta. Yritysvastuuta koskevien asioiden käsittely on monimutkaista ja voi viedä paljon aikaa, ennen kuin tuomioistuimeen päästään. Myös tuomioistuinprosessi voi kestää vuosia.

Lausuntonne yritykselle tehtäviä valituksia ja ilmoituksia koskevista ehdotuksista (lain 3 luku)

48 §. Henkilöllisyyden luottamuksellisuuden säilyttäminen

Henkilöllisyyden luottamuksellisuuden säilyttämisen osalta ehdotettu sääntely on ristiriitaista eikä turvaa riittävästi valituksen tehneen henkilön luottamuksellisuuden säilyttämistä.

Pykälä on muutettava muotoon:
“…varmistettava, että valituksen tai ilmoituksen tehneen luonnollisen henkilön henkilöllisyys ja yhteisön tunnistetiedot säilyvätY pyynnöstä luottamuksellisina”

Lausuntonne valvontaa ja seuraamuksia koskevista ehdotuksista (lain 4 luku)

51 §. Viranomaiselle ilmoittaminen

Toisin kuin luonnoksessa esitetään ilmoittajan ollessa luonnollinen henkilö hänen henkilöllisyytensä on pidettävä salassa myös ilman ilmoittajan esittämää erillistä pyyntöä. Näin on toimittava silloin, kun henkilöllisyyden paljastamisesta voidaan olosuhteiden perusteella arvioida aiheutuvan hänelle haittaa. Tämän tyyppistä anonymiteettisuojaa tarjotaan jo muun muassa whistleblower-direktiivissä. Vastaava anonymiteettisuoja on täytäntöönpantava yritysvastuulain osalta.

Salassapito on yritysvastuulaissa erityisen tärkeää, sillä ilmoituksen tekevät luonnolliset henkilöt, jotka ovat asianosaisia, mutta samalla mahdollisesti hyvinkin heikossa asemassa vastuuvelvolliseen yritykseen, sen tytäryritykseen tai liikekumppaniin nähden.

61 §. Huomautus

Luetteloon lain velvoitteiden laiminlyönneistä, joista voidaan määrätä rikkomusmaksu, pitää lisätä TOISTUVAT HUOMAUTUKSET SAMASTA ASIASTA.

Tilanteissa, joissa yritys toistuvasti sivuuttaa samasta asiasta viranomaisen huomautuksen, viranomaisella pitää olla mahdollisuus määrätä huomautusta tuntuvampi seuraamus, kuten rikkomusmaksu. Esimerkiksi lain onnistumisen kannalta tärkeän raportointivelvoitteen laiminlyönnistä ei voida esitetyn luonnoksen mukaan määrätä rikkomusmaksua tai hallinnollista seuraamusmaksua, vaan ainoastaan vaikutuksiltaan vaatimaton huomautus.

Lausuntonne vahingonkorvausta koskevista ehdotuksista (lain 5 luku)

77 §. Vahinkojen korvaaminen

Yritysten ja uhrien oikeusvarmuuden varmistamiseksi vahinkojen korvaamista koskevaan pykälään on lisättävä erillinen pakottava säännös. Tämä on direktiivin Omnibus-päivityksenkin jälkeen mahdollista toteuttaa kansallisesti.

Jos pakottavaa sääntelyä ei ole, uhrit, yritykset ja suomalainen oikeusjärjestelmä joutuvat opettelemaan erilaisia oikeusjärjestelmiä.

Lausuntonne muista ehdotuksista (erinäiset säännökset, liitelait)

79 §. Huomioiminen julkisissa hankinnoissa ja käyttöoikeussopimuksissa

Yritysvastuulain 79 §:n sisältö pitäisi saattaa voimaan myös kansallisessa hankintalaissa.

Lausuntonne ehdotuksen vaikutusten arvioinnista (erityisesti millaisia vaikutuksia näette ehdotuksella olevan ja onko ehdotuksella muita kuin luonnoksessa tunnistettuja vaikutuksia, mitä)

5.1.2 Suomeen lähetettyjen työntekijöiden huomioiminen soveltamisalaa laskettaessa

On hyvä, että luonnoksessa tuodaan esiin täytäntöönpanoa valmistelleen kansallisen työryhmän esitys, jonka mukaan lakiehdotuksen soveltamisalan arvioinnissa mukaan tulisi laskea myös suomalaiseen käyttäjäyritykseen Suomeen lähetetyt työntekijät arvioitaessa, kuuluuko käyttäjäyritys lain soveltamisalaan. SUOMALAISEN KÄYTTÄJÄYRITYKSEN LÄHETETYT TYÖNTEKIJÄT ON SAATAVA MUKAAN TYÖNTEKIJÄMÄÄRÄÄ KOSKEVA ESITYKSEEN.

Kuten vaikutustenarviointiosuudessakin todetaan, yritysvastuudirektiivissä pitäytyvä hallituksen sääntelyesityksen luonnos voisi houkutella yrityksiä käyttämään entistä enemmän lähetettyjä työntekijöitä. Viime kädessä lähettyjä työntekijöitä käyttämällä voitaisiin pyrkiä rajaamaan yritys pois lain soveltamisalasta.

Kyse on merkittävästä asiasta, sillä erityisesti ulkomaalaisten työtekijöiden osalta työehtoja, työlainsäädäntöä ja työturvallisuutta rikotaan Suomessa laajasti. Myös lähetettyjen työntekijöiden työolosuhteisiin liittyy usein sellaisia puutteita, joita ehdotetulla lailla pyritään ehkäisemään. Lähetettyjen työntekijöiden poisjättäminen lain soveltamisalan laskemisesta ei tue sääntelyn tavoitteiden toteutumista ja voisi lisätä lähetettyihin työntekijöihin liittyviä väärinkäytöksiä.

Lähetettyjen työntekijöiden huomioimisella soveltamisalassa tavoiteltaisiin erityisesti parempaa mahdollisuutta puuttua esimerkiksi rakennusalan väärinkäytöksiin.

Arvio siitä, että lähetettyjen työntekijöiden laskeminen soveltamisalaan voisi heijastua myös työsuojeluviranomaisen toimintaan ja parantaa puuttumismahdollisuuksia, on erittäin relevantti. Ihmisoikeuksien lainmukaisuuden toteutumisen turvaamiseksi työelämässä työsuojeluviranomaisen taloudelliset ja henkilöresurssit on turvattava, jotta viranomainen voi neuvoa ja ohjeistaa työnantajia ja työntekijöitä riittävästi.

Se, ettei käytössä ole arviointia siitä, toisiko lähetettyjen työntekijöiden laskeminen mukaan soveltamisalaan lisää yrityksiä, ei ole relevantti peruste jättää niitä pois työntekijämääritelmästä.

Lausuntonne ehdotuksen säätämisjärjestystä koskevista perusteluista

–

Muut huomionne ehdotuksesta

Yleistä

Palkansaajakeskusjärjestöt SAK, Akava ja STTK eivät kannattaneet vuonna 2024 hyväksyttyyn EU:n yritysten kestävää toimintaa koskevaan huolellisuusvelvoitedirektiiviin liittyviä Omnibus-muutoksia. Niiden myötä säädöksen soveltamisalaa rajattiin voimakkaasti. Hallinnollisen taakan rajoittamisen perusteella tehty ylimitoitettu direktiivin heikentäminen suosii erityisesti yrityksiä, jotka eivät toiminnassaan noudata vastuullisuusperiaatteita, eikä siten paranna riittävästi vastuullisten yritysten kilpailukykyä Euroopassa ja globaalisti.

Omnibus-päätös kavensi huomattavasti muun muassa direktiivin soveltamisalaan kuuluvien yritysten määrää ja raportointivelvollisten yritysten tiedonantovelvoitetta, poisti yritysvastuudirektiivistä velvoittavat ilmastosuunnitelmat ja ihmisoikeusjärjestöiltä mahdollisuuden siviilioikeudellisten vahingonkorvauskanteiden nostamiseen sekä rajoitti yritysten tietojenkeruumahdollisuuksia ja sidosryhmien kuulemisvelvoitteita. Sen seurauksena nämä palkansaajille tärkeät asiat jäivät vähälle käsittelylle Työ- ja elinkeinoministeriön direktiivin kansallista toimeenpanoa käsitelleessä työryhmässä. Tähän vaikutti erityisesti se, että hallitusohjelman ja työryhmän toimeksiannon mukaisesti direktiivistä ei pääsääntöisesti voinut poiketa. Palkansaajakeskusjärjestöt ovat tyytyväisiä siihen, että Eurooppaan ja Suomeen saadaan vihdoin yleinen laki ihmisoikeuksia ja ympäristöä koskevasta yritysten huolellisuusvelvoitteesta. Sitä on kuitenkin edelleen vahvistettava, sillä luonnoksen ihmisoikeuksia ja uhrin asemaa vahvistavat toimet jäivät vaatimattomiksi. Voimaan tulleessaan laki koskisi Suomessa suoraan vain noin 30 yritystä tai konsernia.

Direktiivistä ei hallituksen esitysluonnoksessa juurikaan poiketa luukuunottamatta osuuskuntien ottamista mukaan soveltamisalaan. Osuuskuntien huomioiminen on myönteistä, vaikka luonnos on edelleen puutteellinen. HE:een olisi tärkeää lisätä myös ilmastosiirtymäsuunnitelma ja pakottava säännös yritysten ja uhrien oikeusvarmuuden turvaamiseksi. Tämä on mahdollista Omnibus-muutosten jälkeenkin.

Luonnoksen soveltamisalassa on tällä hetkellä iso tekninen virhe työntekijä-määritelmässä. Se on korjattava ennen kuin esitys etenee eduskuntaan.

Valvonta, seuraamus ja vahingonkorvausvastuut

Valvonta, seuraamus ja vahingonkorvausvastuut on perusteltua antaa olemassa olevista viranomaisvaihtoehdoista Lupa- ja valvontaviranomaiselle (LVV), sillä se on soveltuvin viranomainen hoitamaan tehtävää. LVV:llä on kokemusta yritysvalvonnasta, joka liittyy niin ympäristö- kuin työntekijöiden oikeuksien toteutumisen valvontaan. Yritysvastuulaki tuo kuitenkin myös kokonaan uudenlaisen, vaativan valvonta- ja neuvontatehtäväkokonaisuuden viranomaisille, sillä vastaavaa lakia ei ole Suomessa ennen toimeenpantu. Jotta LVV voi onnistua tehtävässään ja suorittaa velvollisuutensa tehokkaasti, sen on saatava lisäresursseja. Arvioimme, että henkilötyötarve on vähintään 5 henkilötyövuotta. (rt luonnoksessa esitettyyn 2,5 henkilötyövuoteen).
Paras ratkaisu olisi kuitenkin selkeästi itsellisen valvontainstituutin perustaminen, vaikka se edellyttäisi runsaampaa resurssointia.

Akava ry:n puolesta

Piia Rekilä
kasvu- ja työllisyysjohtaja

Lisätiedot

Lausuntopyyntö 30.4.2026, VN/24815/2024
Lausunnon diaarinumero Dnro 060/62/2026
Lausunnon päiväys 24.6.2026
Laatija Piia Rekilä

Akava kiittää mahdollisuudesta lausua otsikkoasiassa.

Hallituksen esitys sisältää seuraavat ehdotukset:

1. Ansiotuloverotuksen perusteisiin tehdään 3,2 prosentin indeksitarkistus kaikilla tulotasoilla korottamalla tuloveroasteikon kaikkia tulorajoja sekä muuttamalla työtulovähennystä ja perusvähennystä. Pieni- ja keskituloisten työn verotusta kevennetään yhteensä noin 230 miljoonalla eurolla muuttamalla työtulovähennystä.
2. Työsuhdeoptioiden verotusta muutetaan listaamattomien osakeyhtiöiden osakkeiden osalta siten, että työsuhdeoption perusteella määräytyvä vero tulee tiettyjen edellytysten täyttyessä maksettavaksi vasta silloin, kun optiolla merkityt osakkeet luovutetaan. Henkilöstöanteja koskevaa säännöstä muutetaan poistamalla rajoitus, jonka mukaan säännös koskee vain tilanteita, joissa merkitään oman työnantajayhtiön osakkeita.
3. Tuloverolakia muutetaan siten, että yrittäjävähennystä korotetaan puolella prosenttiyksiköllä 5,5 prosenttiin. Lisäksi yhteisetuuden tuloveroprosenttia alennetaan puolella prosenttiyksiköllä 26 prosenttiin.
4. Lastensuojelulain mukaiset taloudelliset tuet ja edut säädetään verovapaiksi sosiaalietuuksiksi. Lisäksi verovapaita sosiaalietuuksia koskevaa tuloverolain säännöstä täsmennetään vanhentuneiden lakiviittausten osalta.
5. Juomapakkausten panteista saatu tulo säädetään verovapaaksi tuloksi.
6. Elinkeinotulon verottamisesta annettua lakia, tuloverolakia ja maatilatalouden tuloverolakia muutetaan siten, että korkojen vähennyskelpoisuutta rajoittavaa sääntelyä sovelletaan yhteisöjen, avointen yhtiöiden ja kommandiittiyhtiöiden lisäksi yhteisetuuksiin.
7. Verotusmenettelystä annettua lakia ja tulotietojärjestelmästä annettua lakia täsmennetään siltä osin kuin kyse on rikosvahinkokorvausten takaisinperintää koskevien tietojen ilmoittamisesta tulorekisteriin sen jälkeen, kun Valtiokonttorin rikosvahinkokorvausten takaisinperintätehtävät siirtyivät Oikeusrekisterikeskukselle.

Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan vuoden 2027 alusta.

Akavan kanta

1. Ansiotuloverotuksen perusteisiin tehdään 3,2 prosentin indeksitarkistus kaikilla tulotasoilla korottamalla tuloveroasteikon kaikkia tulorajoja sekä muuttamalla työtulovähennystä ja perusvähennystä. Pieni- ja keskituloisten työn verotusta kevennetään yhteensä noin 230 miljoonalla eurolla muuttamalla työtulovähennystä.

Akava kannattaa ehdotusta.

Ansiotuloveroperusteisiin pitää lähtökohtaisesti aina tehdä indeksitarkistus kaikilla tulotasoilla joko keskimääräisen ansiotason nousun tai kuluttajahintojen nousun perusteella, riippuen siitä, kumpi on suurempi. Tämä periaate on kirjattu myös hallitusohjelmaan. Ilman indeksitarkistusta verotus kiristyisi ennakoimattomasti tavanomaisen ansiotason nousun tai epätavallisen hintojen nousun myötä.

Pieni- ja keskituloisten työn verotuksen keventäminen parantaa työn tekemisen kannustimia.

Kohdan 4.2.4 taulukoissa esitetään veromuutosten vaikutuksia palkkatulon, eläketulon ja etuustulon veroprosenttiin eri tulotasoilla. Palkkatulon osalta veroasteen muutos 150 000 euron tuloilla on merkitty nollaksi, vaikka taulukon tietojen perusteella sen pitäisi kaiketi olla -0,25.
Taulukoiden jälkeen (sivulla 23) on kuva, jossa veroasteen muutokset ovat erilaisia kuin taulukoissa. Tekstistä ei käy tarpeeksi selvästi ilmi, miten kuvan data eroaa taulukoiden datasta.

2. Työsuhdeoptioiden verotusta muutetaan listaamattomien osakeyhtiöiden osakkeiden osalta siten, että työsuhdeoption perusteella määräytyvä vero tulee tiettyjen edellytysten täyttyessä maksettavaksi vasta silloin, kun optiolla merkityt osakkeet luovutetaan. Henkilöstöanteja koskevaa säännöstä muutetaan poistamalla rajoitus, jonka mukaan säännös koskee vain tilanteita, joissa merkitään oman työnantajayhtiön osakkeita.

Akava kannattaa ehdotuksia. Ne parantavat listaamattomien yritysten mahdollisuuksia rakentaa kannustavia palkitsemisjärjestelmiä.

Työsuhdeoption perusteella saatu etu katsotaan nykyään sen verovuoden tuloksi, jona optio käytetään. Etu on palkkaa, josta työnantaja toimittaa ennakonpidätyksen. Verotusajankohta on kuitenkin ongelmallinen. Kun työntekijä käyttää option ja merkitsee osakkeita, hänelle syntyy verotettavaa tuloa. Tämä voi johtaa veronmaksukykyyn liittyviin ongelmiin etenkin silloin, kun kyseessä ovat listaamattomien yhtiöiden osakkeet, joiden välitön myyminen ei yleensä ole mahdollista.

Ehdotettu uudistus muuttaa työsuhdeoptioiden verotuksen ajankohdan myöhäisemmäksi listaamattomien yritysten osakkeiden osalta. Jatkossa työsuhdeoption käytöstä muodostuva etu verotetaan edelleen ansiotulona, mutta vasta sinä verovuotena, jolloin osakkeet myydään. Verovelvollisen pitää itse vaatia maksun lykkäystä. Lykkäyksestä ei tarvitse maksaa viivästyskorkoa.

Henkilöstöantien mahdollisuuksia laajennetaan siten, että tytäryhtiön palveluksessa olevalle työntekijälle voidaan jatkossa antaa myös konsernin emoyhtiön osakkeita. Laajennus koskee listaamattomia yrityksiä.

3. Tuloverolakia muutetaan siten, että yrittäjävähennystä korotetaan puolella prosenttiyksiköllä 5,5 prosenttiin ja yhteisetuuden tuloveroprosenttia alennetaan puolella prosenttiyksiköllä 26 prosenttiin.

Akava kannattaa ehdotusta.

Yhteisöverokanta alenee vuoden 2027 alusta lähtien 20 prosentista 18 prosenttiin. Alennus ei kuitenkaan kohdistu kaikkeen yritystoimintaan. Tämän ehdotuksen tavoite onkin keventää myös muun yritystoiminnan verotusta.

Luonnollisen henkilön ja kuolinpesän verotettavasta elinkeinotoiminnan, maatalouden, metsätalouden ja porotalouden tulosta saa viiden prosentin yrittäjävähennyksen, jonka tarkoitus on kannustaa yritystoiminnan harjoittamiseen, edistää yritysten kilpailukykyä, investointihalukkuutta ja työllisyyttä. Nyt vähennys korotetaan 5,5 prosenttiin.

Yhteisetuuksien (kuten yhteismetsien) kohdalla verotuksen keventäminen toteutetaan alentamalla niihin sovellettava tuloveroprosentti 26 prosenttiin.

4. Lastensuojelulain mukaiset taloudelliset tuet ja edut säädetään verovapaiksi sosiaalietuuksiksi. Lisäksi verovapaita sosiaalietuuksia koskevaa tuloverolain säännöstä täsmennetään vanhentuneiden lakiviittausten osalta.

Akava kannattaa ehdotusta.

Lastensuojelulain mukaisten taloudellisten tukien verotuskohtelu on epäselvää ja epäyhtenäistä. Kyseiset tuet ovat luonteeltaan verovapaita sosiaalietuuksia, mutta niitä ei ole nimenomaisesti mainittu tuloverolaissa verovapaina etuuksina. Epäselvä tilanne altistaa tukien saajat epätasa-arvoiseen asemaan. Ehdotuksen tarkoitus on korjata ilmeinen epäkohta.

5. Juomapakkausten panteista saatu tulo ehdotetaan säädettäväksi verovapaaksi tuloksi.

Akava kannattaa esitystä.

6. Elinkeinotulon verottamisesta annettua lakia, tuloverolakia ja maatilatalouden tuloverolakia muutetaan siten, että korkojen vähennyskelpoisuutta rajoittavaa sääntelyä sovellettaisiin yhteisöjen, avointen yhtiöiden ja kommandiittiyhtiöiden lisäksi yhteisetuuksiin.

Akava kannattaa ehdotusta.

Muutoksen tavoite on saattaa yhteisetuudet korkovähennysrajoituksen piiriin samalla tavalla kuin yhteisöt, avoimet yhtiöt ja kommandiittiyhtiöt.
Verovelvollisen nettokorkomenojen (korkomenot vähennettynä korkotuloilla) vähennyskelpoisuutta rajoitetaan, jos ne verovuotena ylittävät 500 000 euroa. Rajoitus koskee yhteisöjä, avoimia yhtiöitä ja kommandiittiyhtiöitä, mutta sitä ei kuitenkaan sovelleta itsenäisiin yrityksiin, jotka eivät ole konsernien osia tai etuyhteydessä toisiin yhtiöihin. Rajoituksen tarkoitus on estää konsernien aggressiivista verosuunnittelua.

Yhteisetuudet eivät ole yhteisöjä, eivät avoimia yhtiöitä ja eivät myöskään kommandiittiyhtiöitä. Niinpä nykyinen kansallinen korkovähennysrajoitus ei koske niitä. Laajentamalla korkovähennyksen rajoite koskemaan yhteisetuuksia halutaan estää korkorajoitussäännön kiertäminen yhtiömuodon valinnalla.

7. Verotusmenettelystä annettua lakia ja tulotietojärjestelmästä annettua lakia täsmennetään siltä osin kuin kyse on rikosvahinkokorvausten takaisinperintää koskevien tietojen ilmoittamisesta tulorekisteriin sen jälkeen, kun Valtiokonttorin rikosvahinkokorvausten takaisinperintätehtävät siirtyivät Oikeusrekisterikeskukselle.

Akavalla ei ole huomautettavaa tähän asiaan.

Akava ry:n puolesta

Pasi Sorjonen
Pääekonomisti

Lisätiedot

Lausuntopyyntö 17.6.2026, VN/11306/2024
Lausunnon diaarinumero Dnro 095/62/2026
Lausunnon päiväys 6.8.2026
Laatija Pasi Sorjonen

Akava ry kiittää mahdollisuudesta antaa lausuntonsa asiassa ja toteaa seuraavaa.

Akava pitää perusteltuna, että Finanssivalvonta päivittää lainsäädäntömuutosten takia määräys- ja ohjekokoelmaansa. Pidämme myös määräys- ja ohjekokoelmien tavoitteita kannatettavina. Ne tukevat lainsäädäntöuudistusten tavoitteita vahvistaa työeläkealan toimijoiden hallinnon laatua, osaamista, riskienhallintaa ja toiminnan jatkuvuutta sekä edistävät sääntelyn yhdenmukaista soveltamista. Lisäksi pidämme perusteltuna sitä, että Finanssivalvonta pyrkii mahdollisimman yhtenäisiin tulkintaperiaatteisiin työeläkevakuutusyhtiöiden ja Kevan hallinnon osalta siltä osin kuin sääntelyn sisältö on vastaava. Pidämme myös hyvänä muun muassa yhtiökohtaisten maksunosien käsittelyn yhdenmukaistamista markkinoinnissa.

Viittaamme kuitenkin soveltuvin osin antamaamme lausuntoon Finanssivalvonnan määräys- ja ohjekokoelman luonnoksesta FIVA/2025/668 ja nostamme edelleen esille osin samoja huomioita.

Työeläkevakuutusyhtiöitä koskeva määräys- ja ohjekokoelma (FIVA/2026/85)

Luonnos työeläkevakuutusyhtiöitä koskevaksi määräys- ja ohjekokoelmaksi sisältää edelleen eräitä tulkintoja ja suosituksia, jotka näyttävät ulottuvan pidemmälle kuin mitä laista tai sen esitöistä voidaan suoraan johtaa. On syytä ottaa huomioon, että jos valvottava toimii Finanssivalvonnan esittämän lain tulkinnan vastaisesti, voi Finanssivalvonta puuttua toimintaan lain rikkomisen johdosta. Finanssivalvonnan lain tulkintojen tulisi siten pohjautua selkeästi lainsäädäntöön ja esitöihin.

Kiinnitämme erityisesti huomiota siihen, että määräys- ja ohjekokoelmassa on eräissä kohdissa konkretisoitu lain kollektiivisia osaamisvaatimuksia määrällisiksi arviointiperusteiksi. Esimerkiksi hallintoneuvoston työeläkevakuutustoiminnan asiantuntemusta ja hallituksen sijoitustoiminnan asiantuntemusta koskevien vaatimusten yhteydessä esitetään määrällisiä arviointiperusteita, joiden perusteella vaatimusten voidaan katsoa täyttyvän. Lainsäädännössä ja sen esitöissä korostetaan puolestaan hallintoelinten osaamisen arviointia kokonaisuutena, eikä niissä aseteta vastaavia määrällisiä vähimmäisosuuksia. Ei ole tarkoituksenmukaista, jos ohjeissa esitettyjä arviointiperusteita ryhdytään käytännössä pitämään oikeudellisesti sitovina edellytyksinä. Pidämme myönteisenä sitä, että määräys- ja ohjekokoelmassa tunnistetaan mahdollisuus täydentää osaamista perehdytyksen ja koulutuksen avulla.

Lisäystä sijoitusriskin varalle laadittujen säännösten ymmärryksestä osana hyvää työeläkevakuutustoiminnan asiantuntemusta pidämme hallituksen esityksen perustelujen mukaisena.

Kevaa koskeva määräys- ja ohjekokoelma (FIVA/2026/92)

Akava pitää perusteltuna, että Finanssivalvonta päivittää Kevaa koskevan lainsäädännön muutosten takia määräys- ja ohjekokoelmaa. Määräys- ja ohjekokoelman päivittäminen yhtenäistää valvontakäytäntöjä suhteessa työeläkevakuutusyhtiöitä koskevaan sääntelyyn.

Kuten työeläkevakuutusyhtiöiden osalta, myös Kevan määräys- ja ohjekokoelmassa on kuitenkin eräitä kohtia, joissa lain säännöksiä on konkretisoitu tavalla, joka ei sellaisenaan ilmene laista tai sen esitöistä. Erityisesti hallituksen osaamisvaatimuksia koskevassa ohjeistuksessa olisi tärkeää säilyttää hallituksen esityksessä omaksuttu lähtökohta, jonka mukaan hallituksen ammatillista pätevyyttä, kokemusta ja sijoitustoiminnan asiantuntemusta arvioidaan ensisijaisesti kollektiivisena kokonaisuutena. Hallituksen esityksessä ei aseteta määrällisiä vähimmäisvaatimuksia sille, kuinka suurella osalla hallituksen jäsenistä tulee olla tietynlaista osaamista. Kuten työeläkevakuutusyhtiöiden kohdalla, katsomme, että hallituksen jäsenten osaamista koskevissa arvioinneissa tulisi säilyttää hallituksen esityksestä ilmenevä joustavuus. Esitöiden mukaan osaamisvaatimukset voivat täyttyä hyvin erilaisilla koulutus- ja kokemustaustoilla, eikä tarkoituksena ole sitoa kelpoisuutta tiettyihin tutkintoihin, ammattiryhmiin tai urapolkuihin. Määräys- ja ohjekokoelmassa olisi syytä välttää tulkintoja, jotka voisivat kaventaa tätä lainsäätäjän tarkoituksella jättämää harkintavaraa. Pidämme myönteisenä sitä, että määräys- ja ohjekokoelmassa tunnistetaan mahdollisuus täydentää osaamista perehdytyksen ja koulutuksen avulla.

Akava ry:n puolesta

Ville Kopra
Työmarkkinajohtaja

Lisätiedot

Lausuntopyyntö 4.6.2026, FIVA/2026/92
Lausunnon diaarinumero Dnro 085/62/2026
Lausunnon päiväys 3.8.2026
Laatija Ville Kopra

Perheenyhdistämisen odotusaikaa koskeva ehdotus

Esityksellä tavoiteltu realistinen käsitys opiskelusta ja elämästä Suomessa, elinkustannuksista sekä valmistumisen jälkeisistä uramahdollisuuksista on tärkeä ja kannatettava tavoite. Esityksessä ei kuitenkaan perustella miten yhden vuoden odotusaikaan on päädytty. Esityksessä todetaan, että esitetty yhden vuoden asumisaika on direktiivin mahdollistamaa kahden vuoden enimmäisaikaa lievempi. Direktiivi mahdollistaisi toisaalta myös lyhyemmän asumisajan edellytyksen. Odotusajaksi voitaisiin määrittää esimerkiksi yksi kokonainen lukukausi opintojen alkamisesta tai puolet ehdotetusta ajasta, 6 kuukautta. Verrokkimaita lyhyempi odotusaika olisi Suomen vetovoiman kannalta markkinointivaltti ja toteuttaisi esityksen tavoitteen estää opiskelijoiden perheenjäsenten oleskeluluvan hakeminen ja maahantulo samaan aikaan perheenkokoajana toimivan opiskelijan kanssa.

Esityksessä perheenyhdistämiseen liittyvänä poikkeamissäännöksenä esitetään lasten edun näkökulmasta tilanne, jossa opiskelija synnyttäisi lapsen Suomessa. Akavan mielestä lakiin tulisi lisätä poikkeamissäännöksenä myös tilanne, jossa Suomessa opiskelevasta henkilöstä tulee lapsen ensisijainen huoltaja, esimerkiksi toisen huoltajan menehtymisen myötä. Lapsen edun näkökulmasta Akava huomauttaa lisäksi, että opiskelijoiden perheenjäsenten hakemusten pitkä käsittelyaika johtaa käytännössä siihen, että vanhempien on mahdotonta suunnitella perheenyhdistämisen ajankohtaa esimerkiksi lapsen koulunkäynti ja lukuvuosi huomioiden.

Perheen mukana muutto voi kertoa aikomuksesta rakentaa pidempiaikaista elämää Suomessa. Puolisoiden työllistyminen ja lasten kotoutuminen on yksi suurimmista pitovoimaan vaikuttavista tekijöistä, joten perheelliset opiskelijat ovat Suomen kannalta potentiaalisesti hyvin sitoutunut osaajaryhmä. Jos perheellisen opiskelijan mahdollisuus viettää perhe-elämää Suomessa viivästyy olennaisesti, riski opintojen keskeytymiseen, valmistumisen jälkeiseen poismuuttoon tai Suomen valitsematta jättämiseen kasvaa. Tämä on ristiriidassa työperäisen maahanmuuton edistämisen tavoitteen kanssa. Opiskelijoiden puolisot ja lapset eivät ole vain mahdollisia sosiaaliturvan käyttäjiä, vaan myös mahdollisia työntekijöitä, yrittäjiä ja korkeakoulutettuja osaajia. Esitysluonnoksen mukaan selvityshankkeen opiskelijakyselyssä 62 prosenttia perheen kanssa saapuneista vastaajista ilmoitti puolison tarkoituksena olevan työnteko Suomessa. Puolisoiden työllistymiseen liittyviä ongelmia pitäisi ratkoa Suomeen saapumisen vaikeuttamisen sijaan ensisijaisesti tätä tukevilla toimenpiteillä (esimerkiksi kotoutumispalvelut, kielikoulutus) ja hallitusohjelmaankin kirjatulla työelämän vastaanottokykyä edistävällä kehittämisohjelmalla.

Akava korostaa, että perheenyhdistämisen odotusaikaa koskevaa sääntelyä tulisi rajata tai lieventää. Lisäksi tulisi määritellä nykyistä laajemmat yksilölliset poikkeamisperusteet.

Ulkomaalaislain ja tutkija- ja opiskelijalain soveltamista koskeva ehdotus

Hallituksen esityksen mukaan opiskelijan perheenjäsenelle asetettaisiin yhden vuoden odotusaika oleskelulupahakemuksen jättämiselle, ja hakemukseen sovellettaisiin jatkossa ulkomaalaislain mukaista yhdeksän kuukauden enimmäiskäsittelyaikaa. Akava pitää esityksen keskeisimpänä ongelmana sitä, että opiskelijan yhden vuoden asumisajan velvoite yhdistettynä perheenjäsenten hakemuksiin liittyvien enimmäiskäsittelyaikojen muutoksiin (enintään 9 kuukautta). Esitetty sääntely voi tosiasiallisesti estää perhe-elämän viettämisen Suomessa opintojen aikana, vaikka kyse ei muodollisesti olisi pysyvästä esteestä. Ylempää korkeakoulututkintoa suorittavien osalta perheenjäsenet eivät ehdi saapua Suomeen opiskelujen aikana huomioon ottaen lukukauden pituuden (9 kuukautta). Esitys on tältä osin Akavan mielestä kohtuuton, erityisesti ylempää korkeakoulututkintoa suorittavien osalta. Esityksen mukaan havaitut ongelmatilanteet keskittyvät ammattikorkeakouluihin, joten kohtuuttomuus korostuu yliopistotutkintoa suorittavien näkökulmasta.

Akava katsoo, että perheellisten korkeakouluopiskelijoiden hakemuksille tulee säilyttää opintojen kestoon nähden kohtuullinen ja ennakoitava käsittelyaika. Kaavamaisesti kaikkiin opiskelijoihin sovellettava vuoden odotusaika yhdistettynä yhdeksän kuukauden enimmäiskäsittelyaikaan on opintojen kestoon nähden pitkä.

Kielitaitoedellytystä koskeva ehdotus

Akava kannattaa tarkennuksia siihen, että opiskelijalla tulee olla tosiasialliset edellytykset suoriutua opinnoistaan. Riittävä kielitaito on tärkeä osa opintojen etenemistä, työelämään kiinnittymistä ja hyväksikäytön ehkäisyä.

Sääntelyssä kielitaitoon liittyen tulee varmistaa, ettei kielitaitoedellytys johda epäyhtenäiseen, ennakoimattomaan tai syrjivään lupaharkintaan. Lähtökohtana tulee esityksen mukaisesti säilyttää se, että korkeakoulu arvioi opiskelijan kielelliset valmiudet osana opiskelijavalintaa. Esityksen mukaan riittävän kieliosaamisen osoittaminen tapahtuu jollain ennalta määritellyllä tavalla, kuten kielikokeilla tai aiemmilla koulutodistuksilla. Hakijoiden yhdenvertaisen kohtelun varmistamiseksi kielitaitoedellytyksen soveltamisesta olisi syytä antaa korkeakouluille ja oppilaitoksille valtakunnallisesti yhtenäiset ohjeet. Lisäksi on varmistettava, että edustustojen ja rajaviranomaisten yksittäisen virkailijan vaikutelma hakijan kielitaidosta ei saa riittää kielteisen päätöksen perusteeksi ilman asianmukaista selvitystä.

 
Toimeentuloedellytystä koskevaa asetuksenantovaltuutussäännöstä ja sen perusteella säädettävää valtioneuvoston asetusta koskeva ehdotus

Akava kannattaa sitä, että toimeentuloedellytyksen euromäärästä säädetään nykyistä läpinäkyvämmin laissa ja asetuksessa. Asetuksen ohjausvaikutus on nykyistä ohjeistusta velvoittavampi ja yksiselitteisempi. Akava pitää lisäksi myönteisenä, että opiskelijoiden työnteko-oikeuksia ei kiristetä osana esitystä. Työnteko opintojen aikana on monelle opiskelijalle sekä toimeentulon että kotoutumisen kannalta keskeistä.

Akavan mielestä esitetty 800 euron toimeentuloedellytys ei kuitenkaan perustu realistiseen arvioon opiskelijan todellisista elinkustannuksista. Kyseenalaistamme osan esitetyistä perusteista, joilla opiskelijan turvatun toimeentulon taso määritettäisiin. Ensinnäkin esitetyssä laskennassa otetaan tasoa korottavana tekijänä huomioon opintotukilain opintotuen opintorahan määrä. Opintorahan käyttäminen laskennan pohjana ei ole realistista, sillä esimerkiksi Kelan ja Turun yliopiston tuoreen tutkimuksen mukaan opiskelijoiden saamat tuet eivät riitä kattamaan pakollisia menoja ilman opintolainaa. Toiseksi Akava huomauttaa, että laskennassa on huomioitu elinkustannustasoa laskevana tekijänä opiskelija-asuntojen halvempi hintataso, mutta tilastojen mukaan läheskään kaikki opiskelijat eivät voi luottaa pääsevänsä asumaan edulliseen opiskelija-asuntoon. Esimerkiksi vuonna 2024 Suomessa oli opiskelijoita 327 000 ja 73 700 opiskelija-asuntoa. Vuosien 2016-2024 välillä opiskelijoiden määrä kasvoi 19 prosenttia ja samalla ajanjaksolla opiskelija-asuntojen määrä vain 7,4 prosenttia. Asuntojen saatavuusongelmia on erityisesti suurimmilla opiskelupaikkakunnilla, ja viime vuosien leikkaukset esimerkiksi erityisryhmien investointiavustuksiin ovat edelleen jarruttaneet opiskelija-asuntojen rakentamista.

Esityksessä todetaan, että sen perustana olevassa haavoittuvuusselvityksessä opiskelijalta vaadittavan toimeentuloedellytyksen taso (800 euroa/kk) on katsottu liian alhaiseksi, jotta sillä voisi tulla toimeen Suomessa. Akava katsoo, että tavoitellun vaikutuksen toteutumiseksi tasoa tulee korottaa.

Muuta lausuttavaa esityksestä

Selvitys lukuvuosimaksuista

Esityksessä vain vähälle huomiolle on jäänyt 7 § ehdotettu muotoilu, jonka mukaan opiskelijalta edellytetään selvitys varoista, jotka on varattu koulutuksen järjestäjän vaatimia maksuja varten opintojen keston ajaksi. Akava kiinnittää huomiota sanoitukseen, joka viittaisi tarpeeseen esittää lukukausimaksut koko tutkinnon ajalta. Tämä on ristiriidassa esitettyjen säännöskohtaisten perustelujen kanssa, joissa viitataan vain ensimmäisen vuoden lukukausimaksuihin seuraavasti: ”Selvityksenä kävisi maksukuitti, jos hakija olisi jo maksanut lukuvuosimaksun ensimmäisen vuoden osalta tai muulta ajalta siten kuin koulutuksen järjestäjä on edellyttänyt. Ensimmäisen vuoden ajalta hakija voisi esittää maksukuitin tai oppilaitoksen selvityksen siitä, että hän on maksanut koko lukuvuotta koskevan lukuvuosimaksun tai siten kuin oppilaitos on edellyttänyt.”. On kohtuutonta, että turvattu toimeentulo edellytetään ensimmäiseltä vuodelta, mutta lukukausimaksut koko opintojen ajalta. Siksi Akavan ehdottaa, että kyseinen kohta muutetaan turvattua toimeentuloa koskevan kohdan mukaiseksi, eli ”opiskelijalta edellytetään selvitys varoista, jotka on varattu koulutuksen järjestäjän vaatimia maksuja varten ensimmäiseksi vuodeksi”.

Maahanmuuton merkitys Suomen kasvupotentiaalin näkökulmasta

Hallituksen esityksen tavoitteet opiskelijoiden ja heidän perheenjäsentensä haavoittuvan aseman ehkäisemisestä, työperäisen hyväksikäytön torjumisesta, maahantulosäännösten kiertämiseen puuttumisesta sekä lupamenettelyn selkeyttämisestä ovat tärkeitä ja kannatettavia. Akava katsoo kuitenkin, että ehdotusta tulisi arvioida vahvemmin myös työperäisen maahanmuuton edistämisen tavoitteiden näkökulmasta. Sääntely, joka heikentää Suomen houkuttelevuutta opiskelumaana ja kohtuuttomasti vaikeuttaa perheellisten opiskelijoiden Suomeen muuttamista, heijastuu väistämättä myös työperäisen maahanmuuton edistämisen tavoitteiden toteutumiseen.

Kansainväliset korkeakouluopiskelijat ovat yksi vaikuttavimmista osaajamaahanmuuton väylistä. He suorittavat suomalaisen tutkinnon, kartuttavat paikallisiin tarpeisiin räätälöityä osaamista, verkostoituvat suomalaisiin työmarkkinoihin ja voivat valmistuttuaan työllistyä Suomeen muita maahanmuuttajaryhmiä sujuvammin. Esitysluonnoksessakin todetaan, että opiskelijan oleskeluluvalla maahan tulleiden ja tutkinnon suorittaneiden työllisyysaste on maahan jäävien osalta suhteellisen hyvä. Kansainväliset opiskelijat ovat keskeinen osa Suomen kasvupolitiikkaa, työvoiman saatavuutta ja TKI-toimintaa. Tästä syystä opiskeluperusteista maahanmuuttoa koskevien kiristysten vaikutuksia ei tule arvioida vain maahantulon hallinnan, julkisen talouden lyhyen aikavälin tai tämänhetkisten taloudellisen tilanteen näkökulmasta. Akava korostaa tarvetta ymmärtää maahanmuuton laajempi strateginen merkitys Suomen pitkän aikavälin kasvupotentiaalin tukena.

Hyväksikäytön torjuminen

Akava kannattaa tavoitetta ehkäistä opiskelijoiden ja heidän perheenjäsentensä joutumista hyväksikäytön kohteeksi tai muutoin haavoittuvaan asemaan. Akava huomauttaa, että opiskeluperusteisen maahanmuuton sääntelyn tulee samanaikaisesti ehkäistä hyväksikäyttöä ja väärinkäytöksiä, turvata opiskelijoiden ja perheiden oikeudet sekä vahvistaa Suomen kykyä houkutella ja pitää maassa kansainvälisiä osaajia. Näiden tavoitteiden on toteuduttava yhdessä, ei toistensa kustannuksella.

Esitysluonnos tunnistaa, että taloudelliset vaikeudet, puutteellinen tieto suomalaisista työehdoista ja vaikeudet löytää työtä voivat altistaa opiskelijoita nollatuntisopimuksille, työnteolle ilman työsuhdetta ja työperäiselle hyväksikäytölle. Pelkkä perheenyhdistämisen viivästyttäminen ei kuitenkaan riitä työperäisen hyväksikäytön torjunnan keinoksi. Hyväksikäytön torjunta tulee rakentaa oikeuksia vahvistavien, ennaltaehkäisevien ja valvontaa parantavien toimien varaan. Sääntelyn tavoitteena ei saa olla vain riskialttiiden henkilöiden maahantulon estäminen, vaan myös Suomessa jo oleskelevien opiskelijoiden tosiasiallisen suojan vahvistaminen. Opiskelijoille ja heidän perheenjäsenilleen tulisi antaa oleskeluluvan myöntämisen, maahantulon ja korkeakoulujen orientaation yhteydessä selkeä tieto suomalaisen työelämän ehdoista ja käytänteistä. Avun hakemisen kynnyksen on oltava matala, ja prosesseja sen pyytämisen jälkeen nopeutettava. Valvontaa on kohdennettava erityisesti aloille, joilla hyväksikäyttöriski on suuri.

Muut huomiot

Esityksen vaikutusarvioinnissa säästöjä perustellaan muun muassa ruuhkien purkamisella. Akava huomauttaa, että nämä ovat väliaikaisia säästöjä. Hakemusten sykli ei muutu ja ruuhkat mitä luultavimmin palautuvat siirtymäajan jälkeen, koska opiskelijoiden omat hakemukset hyväksytään keskimäärin samaan aikaan ja siten perheenjäsenet jättävät myös omat hakemuksensa keskimäärin samaan aikaan odotusajan päätyttyä. Sama syklisyys koskee esitettyjä kotoutumispalveluiden tarpeen muutoksia ja potentiaalisia säästöjä.

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi, että perheenyhdistämisen odotusaikaa koskevaa lain 16 §:n 2 momenttia sovellettaisiin opiskelijan perheenjäsenen oleskelulupahakemukseen, joka on tullut vireille silloin, kun laki tulee voimaan keväällä 2027. Akavan mielestä uutta lakia tulisi soveltaa vain sen voimaan tulon jälkeen Suomeen saapuneisiin opiskelijoihin ja näiden uusien opiskelijoiden perheenjäseniin.

Akava kannattaa esityksen suositusta siitä, että hallituksen esitys saatetaan perustuslakivaliokunnan arvioitavaksi.

Akava ry:n puolesta

Jutta Linna
erityisasiantuntija

Lisätiedot

Lausuntopyyntö 2.7.2026, VN/1230/2026
Lausunnon diaarinumero Dnro 073/62/2026
Lausunnon päiväys 18.6.2026
Laatija Jutta Linna

Lausuntonne yrittäjän oleskelulupaa koskevasta muutoksesta

Akava kannattaa ehdotettua muutosta, jonka mukaan ensimmäistä yrittäjän oleskelulupaa haettaessa yrityksen rekisteröintiä ei edellytetä, mikäli yritystoiminta Suomessa ei ole käynnistynyt. Ehdotuksen hyödyt, kuten viranomaistoiminnan tehostaminen ja viranomaisrekistereiden ajantasaisuuden parantaminen, ovat tärkeitä ja hyvin perusteltuja tavoitteita. Ehdotuksessa mainitaan, että rekisteröinti tulisi tehdä viivytyksettä oleskeluluvan myöntämisen jälkeen. Akava huomauttaa, että ehdotuksen ja oleskelulupaprosessien tulkinnanvaraisuutta vähentäisi, mikäli yrityksen rekisteröintiedellytykseen liittyvä aikaraja määriteltäisiin tarkemmalla tasolla samassa yhteydessä.

Ulkomaalaislain 79 a § ehdotettu lisäys yrittäjäasemasta tulisi määritellä ja perustella esityksessä täsmällisesti. Kyse ei saa olla tosiasiassa alisteisesta työnteosta yhdelle toimeksiantajalle, työnantajan johdon ja valvonnan alaisuudessa, mutta yrittäjäriskillä ja ilman työsuhteen suojaa. Selkeät arviointikriteerit ovat tärkeät hakijan, viranomaisen ja reilun kilpailun kannalta.

Lausuntonne kasvuyrittäjän oleskelulupaa koskevasta muutoksesta

Akava kannattaa muutosta, jossa kasvuyrittäjän oleskelulupaprosessia yhdenmukaistetaan yrittäjän oleskelulupaprosessin kanssa. Ehdotetut muutokset prosessiin, viranomaisten tiedonkulkuun ja lupien edellytyksiin ovat riskienhallinnan ja selkeyden kannalta perusteltuja, viranomaistahojen ja hakijoiden näkökulmasta.

Innovaatiorahoituskeskus Business Finlandin suorittaman kasvuyritystoiminnan arvioinnin maksullisuus osana oleskelulupaprosessia on myös perusteltu ja kannatettava muutos, edellyttäen maksujen pysymistä kohtuullisella tasolla. Esityksen mukaan osa kasvuyrittäjän oleskelulupahakemuksen käsittelymaksusta voitaisiin kohdentaa Business Finlandille sen suorittamaa yritystoiminnan arviointia varten. Tämä on hyvä periaate kasvavan viranomaisvastuun myötä. Esityksen myötä Innovaatiorahoituskeskus Business Finlandin käsittelyajasta säädettäisiin lain tasolla ja esityksessä muun muassa todetaan muutoksien mahdollisesti lisäävän Innovaatiorahoituskeskus Business Finlandin resurssitarvetta esimerkiksi valitusasioiden käsittelyssä.

Kasvuyrittäjän toimeentulosta esityksessä todetaan seuraavasti: Se arvioidaan ulkomaalaislain 39 §:n mukaisesti, kasvuyrittäjän luvan myöntäminen ei edellytä toimeentuloa nimenomaan yritystoiminnasta, ja kasvuyrittäjällä on oikeus tehdä työtä myös työsuhteessa toisen palveluksessa, vaikka kasvuyrittäjyyden tulee olla maassa oleskelun pääasiallinen tarkoitus. Akava huomauttaa, että sääntelyn pitää selvästi estää tilanne, jossa kasvuyrittäjän oleskelulupaa käytetään tosiasiassa työnhakulupana tai keinona tehdä työtä ilman työn perusteella myönnettävän oleskeluluvan edellytyksiä.

Muut huomionne ehdotuksesta

Esitykseen liittyvässä selvityksessä (2025:36) todetaan, että lainsäädäntö koetaan tällä hetkellä tulkinnanvaraiseksi sen suhteen, mitä kaikkea osapäätösten lainmukaisuuden arviointiin lasketaan kuuluvaksi, ja tätä tulkinnanvaraisuutta edelleen ilmentää myös vaihteleva oikeuskäytäntö. Selvityksen mukaan näennäisyyden kannattavuuden taustalla voi olla selvityksen mukaan epäilyjä laittoman maahantulon järjestämisestä tai että yrityksen kannattavuus perustuu osaltaan ihmiskaupasta tai työperäisestä hyväksikäytöstä saatuun hyötyyn. Akava ehdottaa, että ulkomaalaislain 79 a § ja 80 a § kannattavuuden arviointiin liittyviä kohtia edelleen selkeytetään ja tarkennetaan tämä selvityksessä esiin tuotu näkökulma huomioon ottaen. Jos (kasvu)yritys esimerkiksi palkkaa työntekijöitä, arvioinnissa tulisi seurata nimenomaisesti vähintään työnantajavelvoitteiden hoitamista.

Esityksen vaikutusarvioinnissa todetaan, että esitetyillä muutoksilla ei arvioida olevan välittömiä työllisyysvaikutuksia eikä siten merkittävää vaikutusta julkisen talouden tuloihin. Akava huomauttaa, että vaikutusarvioinnissa ei kuitenkaan arvioida kasvuyritysten työllistymisvaikutuksia, eli sitä kuinka monta työpaikkaa lupaperusteella on syntynyt Suomeen.

Edellä mainitussa selvityksessä kerrotaan, että peitellyt työsuhteet, alipalkkaus, työperäinen hyväksikäyttö, yhteistyösopimusten välittäminen eteenpäin sijaistamisjärjestelyiden turvin ja ilman liiketaloudellista perustetta olevien välikäsien eli ns. mahdollistajien määrän lisääntyminen ovat ilmiöitä, jotka nousivat vuonna 2024 esiin yrittäjien oleskelulupakäsittelyssä. Selvityksen mukaan yrittäjän oleskeluluvan osalta tilastoissa näkyy yksittäisiä ilmoituksia työperäiseen hyväksikäyttöön ja talousrikollisuuteen viittaavilla nimikkeillä, ja yrittäjälupiin tehdyillä yksittäisillä tarkastuksilla on löytynyt myös yhteyksiä laittomaan maahantuloon. Akava korostaa, että vaikka selvityksessä ei tunnistettu sellaisia lupajärjestelmän säädöstason haavoittuvuuksia, joita muuttamalla viranomaisten edellytykset puuttua em. haasteisiin ratkaisevasti paranisivat, näihin haasteisiin ja niiden juurisyihin puuttuminen on kokonaisuuden kannalta tärkeää. Esimerkiksi työsuojeluviranomaisten ja Maahanmuuttoviranomaisten välisen tiedonkulun parantaminen olisi merkittävä kehityskohde.

Loppuun Akava toteaa, että yrittäjä- ja kasvuyrittäjäpolkujen kehittäminen on kannatettavaa Suomen talouden kasvupotentiaalin näkökulmasta, mutta samalla on huolehdittava myös työntekijäperusteisen maahanmuuton sujuvuudesta, työntekijöiden oikeusturvasta ja siitä, ettei yrittäjäperusteisia lupia käytetä työntekijäperusteisen lupamenettelyn kiertämiseen.

Akava ry:n puolesta

Jutta Linna
Erityisasiantuntija

Lisätiedot

Lausuntopyyntö 27.5.2026, VN/1489/2026
Lausunnon diaarinumero Dnro 079/62/2026
Lausunnon päiväys 7.7.2026
Laatija Jutta Linna

Lausuntopyynnön kysymykset

Kommentit nykytilaan ja sen arviointiin

–

Kommentit ehdotuksista ja niiden vaikutuksista

–

Kommentit säännöskohtaisiin perusteluihin

–

Kommentit voimaantuloon

–

Kommentit lakiehdotuksista

–

Muut kommentit ja yleiset huomiot

–

Lausunnonantajan lausunto

Akava ry kiittää mahdollisuudesta antaa lausuntonsa asiassa ja toteaa seuraavaa.

Pidämme hallituksen linjaamaa YEL-uudistusta ongelmallisena. Esitetty malli sisältää merkittäviä periaatteellisia, taloudellisia ja toimeenpanoon liittyviä ongelmia. Esityksen vaikutusarvioihin liittyy poikkeuksellisen paljon epävarmuutta, eikä kaikkia julkisen talouden kustannuksia kasvattavia käyttäytymisvaikutuksia ole voitu huomioida vaikutusarvioissa.

Tästä huolimatta uudistus lisäisi julkisen talouden menoja merkittävästi. Esityksen keskeisenä tavoitteena on yrittäjyyden ja talouskasvun vahvistaminen, mutta vaikutusarvioista ei ilmene vakuuttavaa näyttöä siitä, että ehdotettu sääntely saavuttaisi nämä tavoitteet tai että uudistuksen hyödyt olisivat suhteessa siitä aiheutuviin julkisen talouden kustannuksiin. Näin ollen esitysluonnoksessa ei ole esitetty riittäviä perusteita uudistuksen toteuttamiselle nykyisessä muodossaan.

Julkinen talous, käyttäytymisvaikutukset ja vaikutusarvioiden epävarmuus

Esitysluonnoksen vaikutusarvioiden mukaan uudistus heikentää julkista taloutta lähivuosikymmeninä noin 100 miljoonalla eurolla vuodessa. Uudistus alentaisi YEL-maksutuloa pysyvästi ja kasvattaisi erityisesti valtion rahoitusvastuuta merkittävästi useiden vuosikymmenten ajan. Vaikutusarvioiden mukaan pitkällä aikavälillä uudistus heikentäisi julkista taloutta pääoma-arvomielessä noin miljardilla eurolla, mikäli käytetään kahden prosentin reaalista diskonttokorkoa.

Kasvavien julkisen talouden sopeutuspaineiden keskellä valtion menojen kasvattaminen esitetyllä tavalla on vaikeasti perusteltavissa. Uudistuksesta syntyvä julkisen talouden lyhyen aikavälin alijäämän kasvu kasvattaisi tarvetta muulle julkisen talouden lyhyen aikavälin sopeuttamiselle. Veronmaksajat rahoittavat YEL-järjestelmää jo nykyisin lähes 600 miljoonalla eurolla vuodessa, ja valtion rahoitusosuuden arvioidaan kasvavan merkittävästi jo ilman uudistusta. Samalla uudistukseen liittyy julkisen talouden näkökulmasta huomattavaa epävarmuutta käyttäytymisvaikutusten osalta. Myös hallituksen esitysluonnoksessa tunnistetaan uudistukseen liittyvät optimointi- ja käyttäytymisriskit, mutta niiden merkitystä ei ole vaikutusarvioissa kyetty arvioimaan riittävällä varmuudella. Vaikutusarvioissa jää osin mallintamatta juuri se käyttäytyminen, jonka esitetty sääntely mahdollistaa. Vaikutusarvioissa ei esitetä riittävän kattavaa herkkyystarkastelua vaihtoehtoisille käyttäytymisskenaarioille, vaikka käyttäytymisoletukset pitkälti ratkaisevat uudistuksen kustannusvaikutukset. Esitysluonnoksessa ei ole arvioitu riittävästi esimerkiksi riskiä siitä, että työtulon kokonaisarviomallin 50 prosentin vähimmäistasosta muodostuu käytännössä merkittävälle osalle yrittäjistä tosiasiallinen tavoitetaso. Vähimmäistasoihin liittyy yleisesti tunnistettu riski siitä, että ne voivat ohjata käyttäytymistä myös silloin, kun niiden tarkoituksena on toimia vain alarajana. Mikäli 50 prosentin vähimmäistasosta muodostuu käytännössä monille tosiasiallinen tavoitetaso, työtulojen taso ja YEL-maksukertymä voivat jäädä olennaisesti vaikutusarvioissa oletettua matalammiksi. Mikäli työeläkemaksukertymä pienenee odotettua enemmän, yrittäjät muuttavat käyttäytymistään ennakoitua voimakkaammin tai ulkoiset tekijät, kuten maksutaso, muuttuvat arvioidusta, valtion rahoitusvastuu voi kasvaa merkittävästi vaikutusarvioissa ennakoitua suuremmaksi. Esitysluonnoksesta ei ilmene, kuinka nämä riskit on huomioitu.

Julkisen talouden menojen lisääminen ei myöskään vaikuta perustellulta siitä näkökulmasta, että tavoitellut kasvua ja yrittäjyyttä koskevat hyödyt jäävät esityksessä luotettavasti osoittamatta. Vaikutusarvioiden mukaan uudistus jopa todennäköisesti heikentäisi yrittäjien työnteon kannustimia, mutta tämän vaikutuksen mittaluokan arviointi on haastavaa. Esitetyn uudistuksen vaikutuksia liiketoimintaan tai talouskasvuun ei ole voitu vaikutusarvioissa luotettavasti osoittaa. Esitysluonnoksessa vaihtoehtoisten mallien arvioinnissa korostuvat useissa kohdin niiden hyväksyttävyyteen ja yrittäjäkentän mahdolliseen tyytymättömyyteen liittyvät näkökohdat. Sen sijaan vaihtoehtoisten ratkaisujen julkistaloudellisten vaikutusten vertailu jää osin puutteelliseksi.

Uudistuksen julkisen talouden vaikutukset eivät myöskään rajoitu vain valtion maksuosuuteen. Muutokset heijastuvat myös YEL-työtuloon perustuviin sosiaalietuuksiin sekä yrittäjien toimeentuloon työuran aikana ja sen jälkeen. Mikäli vakuuttamisen taso alenee laajasti, seurauksena voi pitkällä aikavälillä olla yrittäjien kasvavaa riippuvuutta verorahoitteisesta perusturvasta. Näiden vaikutusten suuruusluokkaa ja pitkän aikavälin julkistaloudellisia vaikutuksia ei ole arvioitu esitysluonnoksessa riittävästi. Osa julkistaloudellisista vaikutuksista esitetään myös erillisinä eikä osana kokonaisarviota. Vaikutusarvioissa ei ole myöskään tarkasteltu riittävän kattavasti uudistuksen mahdollisia vaikutuksia veropohjaan tai ansio- ja pääomatulojen väliseen jakautumiseen. Verovaikutukset on arvioitu pääosin staattisina eikä arvioissa ole kattavasti huomioitu mahdollisia muutoksia yrittäjien tulonnostokäyttäytymisessä. Nämä vaikutukset voivat olla merkittäviä julkisen talouden kokonaisuuden kannalta. Myöskään valtion rahoitusvastuun ja verorahoitteisen perusturvan kasvun vaikutusten kohdentumista erisukupolville ei ole arvioitu esitysluonnoksessa riittävästi, joten uudistuksen vaikutukset sukupolvien väliseen oikeudenmukaisuuteen jäävät epäselviksi.

Työeläkejärjestelmän perustehtävä, vakaus ja pitkäjänteisyys

Työeläkejärjestelmän ensisijaisena tehtävänä on turvata toimeentulo vanhuuden, työkyvyttömyyden ja perheenhuoltajan kuoleman varalta. Mikäli tavoitteena on yrittäjyyden edistäminen tai yritystoiminnan kustannusten alentaminen, tulisi ensisijaisesti arvioida avoimia ja läpinäkyviä yritys- tai veropolitiikan keinoja. Yrittäjän eläkelakiin sisällytetyt, muihin lähtökohtiin perustuvat kannustimet heikentävät järjestelmän rahoituksellista kestävyyttä ja läpinäkyvyyttä. YEL-järjestelmää tulisi kehittää pitkäjänteisesti, vastuullisesti ja sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta edistäen. Järjestelmän kestävyys edellyttäisi rahoituspohjaa vahvistavia rakenteellisia uudistuksia.

Suomen työeläkejärjestelmän keskeinen vahvuus on ollut sen vakaus ja ennakoitavuus. On huomionarvoista, että YEL-järjestelmään tehtiin muutoksia vasta hiljattain. Ennen uusien rakenteellisten muutosten toteuttamista tulisi arvioida kattavasti aiempien uudistusten vaikutukset. Toistuvat ja osin vastakkaisiin suuntiin vaikuttavat muutokset heikentävät järjestelmän ennakoitavuutta ja luottamusta sääntelyn pysyvyyteen. Uudistus vaikuttaa olevan myös ristiriidassa niiden tavoitteiden kanssa, joita YEL-järjestelmän viimeaikaisilla uudistuksilla on pyritty edistämään. Viime vuosien uudistuksilla on korostettu työpanosta vastaavan vakuuttamisen merkitystä ja julkisten menojen kasvun hillitsemistä. Nyt ehdotettu malli puolestaan lisää valtion kustannuksia lähivuosikymmeninä ja mahdollisuuksia irrottaa vakuuttamisen taso työpanoksen arvosta.

Tulotietojen hyödyntäminen, vakuutusmaksujen optimointi ja vakuutusperiaate

Yrittäjien tulotietojen nykyistä laajempi hyödyntäminen voi sinänsä olla perusteltu kehittämissuunta. Valittuun ratkaisuun liittyy kuitenkin merkittäviä ongelmia, joita esitysluonnoksessa ei ole pystytty riittävästi ratkaisemaan. YEL-järjestelmän alkuperäisenä tarkoituksena on ollut vakuuttaa yrittäjän työpanoksen arvo riippumatta siitä, miten yritystoiminnasta syntyvä tulo nostetaan yrittäjän käyttöön. Ehdotettu malli muuttaa tätä peruslogiikkaa siten, että vakuuttamisen peruste siirtyy osittain työpanoksen arvosta yrittäjän tekemiin tulonnostoa koskeviin valintoihin. Uudistus ei siten ainoastaan lisää optimointimahdollisuuksia, vaan heikentää samalla YEL-järjestelmän vakuutusperiaatetta ja järjestelmän johdonmukaisuutta. Vaikka esityksessä on pyritty rajaamaan joitakin ilmeisimpiä optimointimahdollisuuksia sääntelyn ulkopuolelle, tämä ei ole riittävää ongelmien poistamiseksi. Ehdotettu sääntely pitää sisällään lukuisia päällekkäisiä mekanismeja, joiden kautta vakuutusmaksujen optimointi on mahdollista. Esitetty sääntely kytkee verosuunnittelun ja työeläkevakuuttamisen aiempaa tiiviimmin toisiinsa.

Verotietojen käyttö vakuuttamisen pohjana ei myöskään edistä sillä tavoiteltua ajantasaisuutta, sillä esitetyssä mallissa työtulon määräytymisessä hyödynnetään käytännössä viiveellä saatavia verotietoja, jotka voivat olla lähes kahden vuoden takaisia. Esitys lisää tarpeettomasti työtulon määräytymisen monimutkaisuutta ja heikentää vakuuttamisen ennakoitavuutta, mikä vaikeuttaa myös yrittäjien mahdollisuuksia arvioida omien ratkaisujensa vaikutuksia eläke- ja sosiaaliturvaansa. Uudistus edellyttäisi eläkelaitoksilta vuosittaista tulotietojen seurantaa, mallivalintojen hallintaa sekä uudenlaisten työtulon määräytymistä ja sen muutoksia koskevien säännösten soveltamista. Tämä lisää järjestelmän hallinnollista monimutkaisuutta. Uudistuksen aiheuttamat muutokset toimeenpanoon ja sen kustannuksiin olisivat huomattavia.

Työn muotojen välinen neutraliteetti, yrittäjien välinen yhdenvertaisuus ja kilpailu

Uudistus heikentää työteon muotojen välistä neutraliteettia lisäämällä yrittäjien mahdollisuuksia vaikuttaa lakisääteisen työeläkevakuuttamisen perusteena oleviin tuloihin tavalla, jollaista palkansaajilla ei ole. Tämän seurauksena samankaltaista työtä tekevien henkilöiden työeläkemaksut ja karttuva työeläketurva voivat poiketa toisistaan työn juridisen muodon perusteella. Työeläkejärjestelmän ei tulisi luoda kannusteita järjestää työn tekemistä yrittäjyyden eikä työsuhteen kautta eikä ohjata yritysmuodon valintaa työeläkevakuuttamiseen liittyvillä perusteilla. Esitysluonnoksessa ei ole arvioitu uudistuksen vaikutuksia työmarkkinoihin eikä työteon muotojen väliseen kilpailuun.

Uudistus herättää kysymyksiä myös yrittäjien keskinäisestä yhdenvertaisuudesta. Mahdollisuudet vaikuttaa vakuuttamisen perusteena käytettäviin ansiotuloihin vaihtelevat merkittävästi eri yritysmuotojen välillä. Erityisesti osakeyhtiöyrittäjillä on muita yrittäjiä laajemmat mahdollisuudet vaikuttaa palkan, osinkojen ja yritykseen jätettävien varojen suhteeseen. Tämän seurauksena osa yrittäjistä voi alentaa kustannuksiaan enemmän kuin toiset ilman, että erot perustuvat työpanokseen, tuottavuuteen tai tehokkuuteen, vaan sääntelyn mahdollistamiin tulojärjestelyihin. Tämä ei ole tarkoituksenmukaista markkinoiden toiminnan, terveen kilpailun eikä yrittäjien yhdenvertaisen kohtelun näkökulmasta. Hallituksen esitysluonnoksessa tunnistetaan erityisesti osakeyhtiöyrittäjiin liittyvät optimointimahdollisuudet, mutta niiden vaikutuksia kilpailuun ja yrittäjien keskinäiseen yhdenvertaisuuteen ei ole arvioitu riittävästi. Osakeyhtiöyrittäjien tulonnostokäyttäytymistä ei ole mallinnettu tavalla, joka vastaisi esitetyn sääntelyn luomia mahdollisuuksia. Esitysluonnoksessa ei myöskään arvioida, kohteleeko ehdotettu sääntely eri yritysmuodoissa toimivia yrittäjiä tosiasiallisesti yhdenvertaisesti ja onko mahdolliselle erilaiselle kohtelulle hyväksyttävä ja oikeasuhtainen peruste.

Valmisteluprosessi

Valmistelun aikataulu on ollut poikkeuksellisen tiukka suhteessa uudistuksen vaikutusten laajuuteen ja merkittävyyteen. Useisiin keskeisiin käyttäytymis-, kilpailu- ja julkistaloudellisiin vaikutuksiin liittyy merkittäviä puutteita ja epävarmuutta. Esitysluonnoksessa todetaan, että lakimuutoksen vaikutukset ovat poikkeuksellisen epävarmoja. Esitysluonnoksen mukaan aikataulusyistä valinnanvapauden monia seurauksia, jotka kasvattavat valtion kustannuksia, ei ole voitu ottaa huomioon vaikutusarviossa. Olisi poikkeuksellista, jos pitkäaikaisvaikutuksia aiheuttavia eläkepoliittisia ratkaisuja perustetaan näin epävarmoihin vaikutusarvioihin ja samalla tietoisesti kasvatetaan julkisen talouden menoja työeläkejärjestelmän muutosten kautta.

Johtopäätökset

Edellä esitetyillä perusteilla emme kannata hallituksen esityksen antamista nykyisessä muodossaan. Hallituksen esitysluonnoksessa ei ole esitetty riittäviä perusteita uudistuksen toteuttamiselle esitetyllä tavalla. Uudistus kasvattaisi valtion menoja hyvin vaikeassa julkisen talouden tilanteessa, eikä sen käyttäytymis-, kilpailu- ja rahoitusvaikutuksia ole voitu arvioida riittävällä varmuudella. Ennen asian jatkovalmistelua vaikutuksia julkiseen talouteen, veropohjaan, kilpailuun, työteon muotojen neutraliteettiin sekä yrittäjien eläke- ja sosiaaliturvaan tulisi arvioida olennaisesti nykyistä perusteellisemmin.

YEL-järjestelmän vakaus, ennakoitavuus ja kestävyys edellyttävät huomattavasti perusteellisempaa vaikutusarviointia sekä asianmukaista kolmikantaista valmistelua ennen lopullisten ratkaisujen tekemistä. Käytettävissä olevan esitysluonnoksen kohdalla nämä edellytykset eivät vielä täyty. Esitystä ei siten tulisi antaa nykyisessä muodossaan, vaan se tulisi palauttaa valmisteluun vaikutusarvioiden täydentämiseksi, sääntelyratkaisun puutteiden korjaamiseksi sekä asianmukaisen kolmikantaisen valmistelun varmistamiseksi.

Akava ry:n puolesta

Ville Kopra
työmarkkinajohtaja

Lisätiedot

Lausuntopyyntö 23.6.2026, VN/39063/2025
Lausunnon diaarinumero Dnro 097/62/2026
Lausunnon päiväys 3.8.2026
Laatija Ville Kopra

Akava ry pitää ehdotettuja lainmuutoksia kannatettavina.

Esitysluonnoksen tietojensaantioikeuksia koskevan muutoksen perusteluissa voisi vielä selvennykseksi todeta, että ensisijaisesti hakijan on edelleen toimitettava eläkelaitokselle terveydentilastaan laadittu lääkärinlausunto. Eläkelaitos pyytäisi Kanta-palvelun kautta laissa tarkoitetut tarpeelliset tiedot vasta siinä tilanteessa, jollei hakija itse niitä toimita. Lakia ei tältä osin ehdoteta muutettavaksi.

Akava ry:n puolesta

Katri Ojala
Työeläke- ja sosiaalivakuutusasioiden päällikkö

Lisätiedot

Lausuntopyyntö 7.5.2026, VN/34498/2025
Lausunnon diaarinumero Dnro 063/62/2026
Lausunnon päiväys 17.6.2026
Laatija Katri Ojala