Arjen turvallisuus on ennen kaikkea kansalaisten perusoikeus, mutta myös kilpailuvaltti, kun toivomme saavamme osaavaa työvoimaa Suomeen. Moni Suomessa asuva ulkomaalainen asiantuntijatyötä tekevä nostaa ensimmäisenä esiin turvallisuuden, kun kysytään, mitä hän eniten arvostaa täällä. Kuitenkin useat kokevat jo nyt, että poliisilta ei saa riittävästi apua, kun tapauksia jätetään tutkimatta resurssipulaan vedoten. Hallituksen pitää ottaa tosissaan poliisin huolet määrärahaleikkausten vaikutuksista ja resurssipulasta.
Sisäisen turvallisuuden toimintaympäristö ei ole Suomessa helpottumassa – päinvastoin. Poliisin mukaan hybridiuhkat, terrorismi, ääriliikkeet ja uutta teknologiaa hyödyntävä rikollisuus lisääntyvät. Europolin tilastojen mukaan koronapandemia on lisännyt järjestäytynyttä rikollisuutta Euroopassa. Viimeaikaiset konfliktit ulkomailla heijastuvat väistämättä riskiarvioihin kotimaamme turvallisuudesta.
Näihin oloihin hallitus on vastoin omaa hallitusohjelmaansa ehdottamassa leikkauksia, joiden vuoksi poliisin budjetti on ensi vuonna lähes 40 miljoonaa euroa alijäämäinen. Toukokuussa valtioneuvosto hyväksyi sisäisen turvallisuuden selonteon, jonka mukaan poliisien määrä tulisi nostaa noin 8 200 poliisiin vuonna 2030, jotta poliisi pystyisi suoriutumaan nykyisistä tehtävistään. Nykyisellä määrärahatasolla poliiseja olisi vuosina 2022–2025 enää noin 7 050, kun heitä on nykyisin noin 7 400.
Suomen Poliisijärjestöjen Liiton (SPJL) puheenjohtaja Jonne Rinteen mukaan määrärahatilanteen heikentyminen lopettaisi esimerkiksi haja-asutusalueiden poliisipartiot. Poliisien määrän väheneminen tarkoittaa, että yhä useampi rikos jää ratkaisematta ja ihmisten henkiä uhkaavien rikosten ehkäisyyn ei ole riittävästi resursseja. Priorisoidessaan poliisi joutuu valitsemaan, ketä turvataan ja mitä ratkaistaan, mikä voi luoda epäluuloa poliisin toimintaa kohtaan sekä lisätä jännitteitä tai jopa konflikteja poliisin ja yleisön välillä.
Resurssien leikkaaminen on työterveyskysymys. Jo nykytilanteessa poliisien työhyvinvointi ja jaksaminen on heikentynyt. Työn mielekkyys häviää, jos kokemuksena on, että työtä ei ole mahdollista tehdä hyvin. Poliisityön tulee olla houkuttelevaa, jotta tehtävään on saatavilla riittävästi osaavia tekijöitä jatkossakin. Yhteiskuntamme turvallisuuden yksi kulmakivi on aina ollut poliisi, johon voimme luottaa. Nyt maan hallituksen on aika olla poliisien luottamuksen arvoinen.
Samaan aikaan Puolustusvoimien henkilöstöä uhkaa vakava ylikuormittuminen, jos hallituksella ei ole valmiutta muuttaa rauhan ajan työaikalainsäädäntöä. Sotilaille saattaa kertyä yli sata maasto- ja meripäivää vuodessa, joissa työpäivä venyy 16–20-tuntiseksi.
Akava vaatii Puolustusvoimille työaikasääntelyä, joka mahdollistaa työstä palautumisen, vaikka samalla ottaa huomioon työn erityispiirteet.
Upseeriliiton puheenjohtajan Ville Viidan mukaan upseereista jopa 42 prosenttia kertoo työssäjaksamisensa huonontuneen viimeisen vuoden aikana. Palautuminen harjoituksesta kestää vuorokaudesta kahteen vuorokauteen. Tämä vaikuttaa Suomen sotilaalliseen suorituskykyyn.
Eduskunnan puolustusvaliokunnassa tiedetään, että sotilaiden työaikalaki on vanhentunut, mikä asettaa sotilaat epätasa-arvoiseen asemaan. Tästä syystä valiokunta kiirehtii lainsäädännön saattamista ajan tasalle. Valtion on todellakin pidettävä huolta omista sotilaistaan, jotka kotimaan puolustuksen lisäksi suojaavat meitä suomalaisia myös ulkomailla.
Päällystöliiton puheenjohtaja Jyrki Lukkarisen mukaan puolustusvoimien työaikalain päivittäminen vastaamaan 2020-luvun työaikasuojelua ei ole uhka puolustuskyvylle, vaan päinvastoin vahvistaa sitä. Eikö ammattisotilaskin ansaitse realistisen mahdollisuuden palautumiseen työstä vaativien ja kuormittavien työsidonnaisuusjaksojen jälkeen kuten muutkin työntekijät?
Lisätietoja:
