Yleiset huomiot

Akava kannattaa ehdotettuja lakimuutoksia. Ne selkeyttävät työsopimuslain, työaikalain ja vuosilomalain vanhentumis- ja kanneaikoja koskevaa sääntelyä.

Korkeimman oikeuden ja työtuomioistuimen työaikalain ja vuosilomalain kanneaikaa koskevien säännösten tulkinnat ovat poikenneet toisistaan.

Tuomioistuinten erilaiset tulkinnat ovat aiheuttaneet oikeudellista epäselvyyttä ja epävarmuutta.

Työntekijän oikeussuojan näkökulmasta ehdotetut lakimuutokset ovat kahdensuuntaisia. Joissakin tilanteissa kanneaikojen yhtenäistäminen tarkoittaisi nykyisten kanneaikojen lyhentymistä, joissain tilanteissa kanneajan pitenemistä. Ehdotusten tavoitteena on yhdenmukaistaa työoikeudellisten saatavien vanhentumis- ja kanneaikoja.

Työaika- ja vuosilomalakien kahden vuoden kanneajan muuttamista kolmen vuoden katkaistavaksi vanhentumisajaksi parantaa työntekijän oikeussuojaa.
Työsopimuslain perusteella palkkasaatava vanhenee nykyisin viidessä vuodessa erääntymisestä. Ehdotuksen mukaan palkkasaatava vanhentuisi jatkossa kolmen vuoden kuluttua sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana saatava erääntyi, jollei vanhentumista katkaista. Työsuhteen päättymisen jälkeen säilyisi pääsääntöisesti nykyinen kahden vuoden kanneaika. Ilmeisen tulkinnanvaraiseen työehtosopimusmääräykseen perustuva saatava olisi kuitenkin jatkossa vietävä kanteella tuomioistuimeen kolmen vuoden kuluessa työsuhteen päättymisestä. Lisäksi työsuhteen aikana saataville tulisi uusi kymmenen vuoden lopullinen määräaika, jota ei voisi enää katkaista muuten kuin nostamalla kanne.

Ehdotus työoikeudellisten saatavien vanhentumis- ja kanneaikojen yhdenmukaistamiseksi

Hallituksen esitysluonnoksessa työsopimuslakiin ehdotettua kolmen vuoden kanneaikaa perustellaan muun muassa sillä, että tiedonvälityksen parantuminen ja tiedonhankinnan nopeutuminen puoltavat lyhyempiä vanhentumisaikoja. Lisäksi lyhyemmän ajan katsotaan helpottavan näytön hankkimista.

Tämä perustelu on työntekijän oikeussuojan kannalta liian yleisluontoinen. Hallituksen esityksen vaikutusarvioita on tältä osin täsmennettävä.

Vaikutusarvioissa tulisi kuvata täsmällisemmin lakimuutosten vaikutuksia työntekijöihin, etenkin, kun vanhentumisaika lyhensi viidestä vuodesta kolmeen vuoteen.

Tiedonvälityksen parantuminen ja tiedonhankinnan nopeutuminen eivät välttämättä helpota työntekijän edellytyksiä hankkia näyttöä. Palkanmaksua koskevissa asiakirjoissa voi olla puutteellisuuksia ja epäselvyyksiä pidemmältä ajanjaksolta, jolloin niiden selvittämiseen ja tarvittavan näytön hankkimiseen voi kulua aikaa. Tähän vaikuttaa myös se, ettei kaikki tarvittava tieto välttämättä ole työntekijällä käytössään, vaan asiaa joudutaan selvittämään työnantajalta ja/tai ulkoiselta palkanlaskentayritykseltä.

Asian selvittämiseen voi liittyä myös lainsäädäntöön sekä työ- ja virkaehtosopimusten tulkintaan liittyviä kysymyksiä, joiden selvittämisessä ja huomioimisessa työntekijä voi tarvita esimerkiksi ammattiliittonsa tukea. Kuten hallituksen esitysluonnoksen säännöskohtaisissa perusteluissa s. 21 todetaan, työnantajalla voidaan yleisesti katsoa olevan työntekijää paremmat edellytykset arvioida velan määrää ja perustetta.

Akava pitää sääntelyn selkeyden ja yhdenmukaisuuden kannalta erittäin perusteltuna, että myös työoikeudellisten saatavien vanhentumisaika katkaistaan vapaamuotoisesti muiden velkojen vanhentumisajan katkaisun tapaan.

Hallituksen esitysluonnoksen mukaan vanhentumisen katkaisemiseen liittyvät kysymykset ratkaistaisiin velan vanhentumisesta annetun lain nojalla. Vanhentumislakiin perustuvan käytännön mukaan katkaisutoimen yksilöinnin riittävyys arvioidaan tapauskohtaisesti ja suhteessa siihen, mitä velkojalta voidaan kohtuudella edellyttää. Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä on korostettu, ettei katkaisemiselle tule asettaa tarpeettoman ankaria vaatimuksia, vaan arvioinnissa on otettava huomioon velkojan käytettävissä olevat tiedot sekä velallisen tiedontarve.

Hallituksen esitysluonnoksen mukaan saatava raukeaisi työsuhteen kestäessä viimeistään, kun 10 vuotta on kulunut sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana saatava on erääntynyt, jollei kannetta ole tätä ennen nostettu. Kuten ehdotuksen säännöskohtaisissa perusteluissa s. 22 todetaan, 10 vuotta lyhyempi määräaika heikentäisi vanhentumisen katkaisua koskevien säännösten tarkoituksen toteutumista ja siten työntekijöiden oikeussuojan toteutumista.

Hallituksen esitystä tulee muuttaa siten, että myös henkilöstön edustaja voi työntekijän puolesta katkaista työoikeudellisen saatavan vanhentumisen. Tämä turvaisi työntekijän oikeussuojan tilanteissa, joissa saatavan selvittäminen edellyttää henkilöstön edustajan tai ammattiliiton toimenpiteitä.

Virkasuhteisiin sovellettava vanhentumis- ja kanneaika

Ehdotetut työaika- ja vuosilomalain viittaussäännökset kunnan ja hyvinvointialueen viranhaltijasta annettuun lakiin sekä valtion virkamieslakiin selkeyttävät sääntelyä.

Siirtymäsäännökset

Ehdotettujen lakimuutosten olisi tarkoitus tulla voimaan 1.1.2027, ja uutta kolmen vuoden määräaikaa sovellettaisiin lähtökohtaisesti myös saatavaan, joka on erääntynyt ennen lain voimaantuloa. Tämä merkitsisi vanhentumisajan lyhenemistä. Hallituksen esitysluonnoksessa tunnistetaan, että aiemmin viiden vuoden vanhentumisaikaan kuulunut saatava saattaisi vanhentua heti tai yllättäen. Työntekijälle annettaisiin vuoden siirtymäaika, jonka kuluessa vanhentuminen pitäisi katkaista.

Jos lakimuutokset tulevat voimaan 1.1.2027, työntekijän olisi käytännössä vuoden 2027 aikana tunnistettava sellaiset saatavat, jotka nykyisen lain perusteella olisivat edelleen voimassa, ja tehtävä niistä riittävän yksilöity katkaisutoimi.

Siirtymäsäännöstä perustellaan selkeyttämisellä, mutta työntekijän näkökulmasta lakimuutokset voivat muodostaa oikeudenmenetysriskin työntekijöille, etenkin palkkasaatavien osalta, joita koskeva vanhentumisaika lyhenee. Tähän voivat vaikuttaa myöskin ne syyt, joita on selostettu Akavan lausunnossa kohdassa Ehdotus työoikeudellisten saatavien vanhentumis- ja kanneaikojen yhdenmukaistamiseksi tarkemmin.

Muut mahdolliset huomiot

Esityksen perus- ja ihmisoikeusvaikutusten arvio keskittyy ennen kaikkea siihen, että sääntelyn yhdenmukaistaminen parantaa oikeusvarmuutta ja että yhdenmukaisuus edistää järjestäytyneiden ja järjestäytymättömien työntekijöiden yhdenvertaisuutta.

Hallituksen esityksen perus- ja ihmisoikeusvaikutusten arviointia tulee täydentää ennen esityksen antamista. Arvioinnissa tulee erityisesti tarkastella palkkasaatavien vanhentumisajan lyhentämisen vaikutuksia työntekijän tosiasialliseen oikeussuojaan sekä ehdotetun 10 vuoden lopullisen vanhentumisajan suhdetta perustuslain omaisuudensuojaa koskeviin vaatimuksiin.

Perus- ja ihmisoikeusvaikutusten osalta tulisi arvioida tarkemmin myös, mitä vaikutusta työntekijän oikeuteen päästä tuomioistuimeen on sillä, että hänen suojakseen säädetty viiden vuoden vanhentumisaika lyhennetään kolmeen vuoteen. Ja turvaako siirtymäsäännös riittävästi työntekijän oikeuksia.

Perustuslain 21 §:n kannalta tulee arvioida tarkemmin relevantteja kysymyksiä kuten työntekijän tosiasiallisia mahdollisuuksia saada tieto oikeudenloukkauksesta, saada työnantajan hallussa olevat työaika-, vuosiloma- tai palkkasaatavia koskevat tiedot, työntekijän edellytyksiä selvittää mahdollisen saatavan oikeudellista perustetta, käyttää työehtosopimuksen mukaisia neuvottelumenettelyitä ja saada oikeudellista apua ennen määräaikojen umpeutumista.

Lisäksi olisi perusteltua arvioida lopullista 10 vuoden vanhentumissäännöstä perustuslain 15 §:n omaisuuden suojan ja sopimussuhteiden pysyvyyden kannalta. Tältä osin Akava kiinnittää huomiota siihen, että ehdotettu työoikeudellinen lopullinen vanhentumisaika on lyhyempi kuin esimerkiksi yleinen luonnollisen henkilön sopimukseen perustuvan rahavelan lopullinen vanhentumisaika.

Akava ry:n puolesta

Hannele Fremer
juristi

Lisätiedot

Lausuntopyyntö 6.7.2026, VN/1045/2025
Lausunnon diaarinumero Dnro 107/62/2026
Lausunnon päiväys 27.8.2026
Laatija Hannele Fremer

Akava kannattaa keinoja, joilla työttömyyden aikaisen kouluttautumisen mahdollisuuksia parannetaan. Ehdotetulla uudistuksella on mahdollista tukea tätä tavoitetta, koska se lisää rahoitusta osaamista kehittävien palveluiden järjestämiseen. Kiinnitämme huomiota seuraaviin seikkoihin.

1. Opintojen enimmäiskeston rajaaminen kuuteen kuukauteen voi joissakin tapauksissa rajata parhaiten sopivia koulutuksia tuen ulkopuolelle.
2. Uudella rahoituksella hankittavien koulutusten laatu pitää turvata ja ne pitää pystyä sovittamaan työllisyysalueen muun palvelukokonaisuuden kanssa hyvin yhteen. Koulutusten pitää myös vastata koulutettavien yksilöllisiä tarpeita, mikä edellyttää hyvää osaamis- ja muiden tarpeiden kartoitusta. Onko tarpeiden arviointiin ja koulutusten hankintaan tarvittavat resurssit arvioitu oikein?
3. Osaamisseteli-nimitys vaikuttaa harhaanjohtavalta, sillä kyse ei liene varsinaisesta ”setelistä”, jolla työtön pystyisi itse maksamaan haluamastaan koulutuksesta, vaan työvoimaviranomaiselle myönnettävästä valtionavustuksesta, jolla se pystyy järjestämään kohderyhmän osaamisen kehittämiseksi tarkoitettuja palveluita.
4. Käsillä olevan esityksen vaikutuksia pitää seurata ja arvioida jälkikäteen.

Akava ry:n puolesta

Heikki Taulu
erityisasiantuntija

Lisätiedot

Lausuntopyyntö 29.6.2026, VN/18685/2026
Lausunnon diaarinumero Dnro 101/62/2026
Lausunnon päiväys 24.8.2026
Laatija Heikki Taulu

Yleiset huomiot

Akava kiittää mahdollisuudesta lausua luonnoksesta hallituksen esitykseksi työaikalain ja eräiden muiden lakien muuttamiseksi.

Esityksen tavoitteena on tehostaa laissa säädettyjen työnantajan hallinnollisten velvoitteiden noudattamista työaika- ja vuosilomakirjanpidon tekemisestä sekä työvuoroluettelon laatimisesta ja antamisesta tiedoksi työntekijöille. Velvoitteiden tehostamiseksi esitetään työsuojeluviranomaisen valvontakeinoihin lisättäväksi mahdollisuus määrätä laiminlyöntimaksu tukemaan työntekijöiden työehtojen tehokkaampaa valvontaa.

Esityksessä ehdotetaan lisättäväksi työaikalakiin ja vuosilomalakiin säädökset laiminlyöntimaksusta, laiminlyöntimaksun määräämisestä, laiminlyöntimaksun täytäntöönpanosta ja muutoksenhausta laiminlyöntimaksua koskevaan päätökseen.

Akava kannattaa esitettyjä muutoksia.

Huomiot ehdotetuista laiminlyöntimaksuista ja niiden määristä

Esityksen mukaan laiminlyöntimaksu olisi enintään 10 000 euroa. Jos samalla kertaa olisi määrättävä laiminlyöntimaksu kahdesta tai useammasta kyseisen lain mukaisesta laiminlyönnistä, määrättäisiin laiminlyönneistä yhteinen maksu, joka olisi enintään 15 000 euroa.

Akava pitää laiminlyöntimaksun enimmäismääriä liian pieninä, jotta niillä olisi ennaltaehkäisevä vaikutus. Esitysluonnoksen mukaan tavoitteena on pyrkiä ennaltaehkäisemään lainvastainen toiminta ja estämään säännösten vastaisen toiminnan toistuminen tai jatkaminen.

Huomiot laiminlyöntimaksun määräämisen arvioinnissa huomioon otettavista seikoista

–

Työaikalain ja vuosilomalain muutosehdotusten mukaan laiminlyöntimaksu on jätettävä määräämättä, jos

1) laiminlyönti on kokonaisuutena arvioiden vähäinen;
2) maksun määrääminen olisi olosuhteet kokonaisuudessaan huomioon ottaen kohtuutonta; tai
3) laiminlyönti johtuu pätevästä syystä.

Akava katsoo, että luettelon 3-kohdan sisältö ja suhde 2-kohdan kohtuusharkintaan jää esityksessä epäselväksi.

Työaikalakiin ehdotetun 44 a §:n 1 momentin 1 kohdan säännöskohtaisten perusteluiden mukaan laiminlyöntimaksu ei tulisi sovellettavaksi tilanteissa, joissa työvuoroluettelon laatimatta jättämiselle on lakiin, poikkeuslupaan tai työehtosopimukseen perustuva oikeus. Näitä poikkeustilanteita ei ole kuitenkaan esityksessä pykälätasolla eritelty. Akava katsoo, että poikkeuksista tulee säätää lain tasolla ja esitystä täydentää tältä osin.

Kaksoisrangaistavuuden kiellon huomioiminen ehdotuksissa

–

Huomiot merenkulkijoita koskeviin lakeihin (vastaavat ehdotukset kuin työaikalaissa ja vuosilomalaissa)

–

Huomiot vaikutusarvioinneista

–

Muut mahdolliset huomiot

–

Akava ry:n puolesta

Miia Laiho
Erityisasiantuntija

Lisätiedot

Lausuntopyyntö 6.7.2026, VN/16669/2026
Lausunnon diaarinumero Dnro 106/62/2026
Lausunnon päiväys 21.8.2026
Laatija Miia Laiho

Akava kiittää mahdollisuudesta lausua otsikkoasiassa.

Hallituksen esitys matkailijaverosta on pääpiirteissään seuraavan kaltainen:

1. Kunnille annetaan mahdollisuus ottaa käyttöön matkailijavero. Veron käyttöönotto olisi kunnille vapaaehtoista. Veron tuotto tilitettäisiin kunnalle.
2. Matkailijavero kohdistuisi kunnan alueella tapahtuvaan majoittamiseen kattaen kaiken tilapäisen ja vastikkeellisen majoittamisen riippumatta majoitusmuodosta tai toiminnan laajuudesta. Tyypillisiä majoitusmuotoja, joihin vero kohdistuisi, ovat hotellit, motellit, vuokramökit ja lyhytvuokrattava majoitus (kuten Airbnb-toiminta).
3. Vero koskisi sekä kotimaisia että ulkomaisia matkailijoita, ja sekä työmatkoja että vapaa-ajan matkailua.
4. Verovelvollinen olisi majoittaja. Veron suorittamisvelvollisuus syntyisi, kun majoittaminen majoitusyksikössä alkaa.
5. Verovelvollinen laskisi itse veron määrän ja suorittaisi veron oma-aloitteisesti (oma-aloitteisten verojen verotusmenettely). Verokausi olisi kalenterikuukausi. Veroilmoitus annettaisiin kuitenkin vain niiltä verokausilta, joiden aikana verovelvollisella on ollut veronalaista toimintaa.
6. Matkailijavero määräytyisi prosenttiosuutena majoituksen arvonlisäverottomasta hinnasta. Kunnanvaltuusto päättäisi veroprosentin suuruuden, joka olisi vähintään kaksi prosenttia ja enintään viisi prosenttia.

Lain on tarkoitus tulla voimaan 1.3.2027 ja sitä sovellettaisiin vuoden 2028 alusta.

Akavan kanta matkailijaveroon on varauksellinen

Matkailu tuo kunnille tuloja, mutta aiheuttaa niille myös kustannuksia. Vilkas matkailu edellyttää todennäköisesti kunnilta ylimääräisiä panostuksia niiden vastuulla olevien palveluiden ja infrastruktuurin ylläpitämiseen ja parantamiseen.

Matkailu voi aiheuttaa myös epämukavuutta negatiivisten ulkoisvaikutusten kautta jopa siinä määrin, että paikalliset asukkaat vastustavat turismin kasvua, koska sen arvioidaan haittaavan normaalia elämää. Tällaisesta on kokemusta monessa suositussa matkakohteessa ulkomailla. Kyse on paitsi ruuhkista ja melu- ja ympäristöhaitoista, myös siitä, että majoituksen lyhytvuokraus nostaa vuokria ja vaikuttaa asuntomarkkinoihin.

Edellä kuvatuista syistä matkailijaveron ottaminen käyttöön on periaatteessa kannatettava ajatus. On perusteltua, että matkailijat osallistuvat heistä aiheutuvien lisäkustannusten maksamiseen. Lisäksi matkailijaveron ansiosta saisimme luotettavaa tilastotietoa lyhytvuokrauksen todellisesta laajuudesta.

Suunniteltuun matkailijaveroon liittyy Akavan mielestä myös ongelmia. Kaavailtu 2–5 prosentin vero maksettaisiin arvonlisäverottomasta majoituksen hinnasta. Silloin arvonlisäveroa maksettaisiin kaiketi majoituksen hinnasta, joka sisältää matkailijaveron. Veron maksaminen toisesta verosta olisi ongelma.

Kertaluokkaa suurempi ongelma on kaavaillun veron suuruus. Akavan mielestä jo 2 prosentin matkailijavero on korkea, vaikka tiedämme, että valtaosa kunnista ei luultavasti ota veroa käyttöön. Parempi vaihtoehto olisi kiinteä euromääräinen vero. Sen suuruus voisi olla esimerkiksi 1–2 euroa henkilöltä per yöpymisvuorokausi. Tämä vaatii lisää tarkkuutta majoituksen lyhytvuokraajilta, mikä on hyvä asia.

Matkailijaveron porrastamista sesongin mukaan kannattaa harkita. Vero voisi olla korkeampi vilkkaan matkailusesongin aikana ja matalampi muulloin.

Akava ry:n puolesta

Pasi Sorjonen
pääekonomisti

Lisätiedot

Lausuntopyyntö 22.6.2026, VN/35084/2025-VM-157
Lausunnon diaarinumero Dnro 096/62/2026
Lausunnon päiväys 20.8.2026
Laatija Pasi Sorjonen

Lausunnonantajan lausunto

Miten arvioitte yrittäjyyskasvatuksen ja talousosaamisen linjauksiksi valitun viiden suuntaviivan tarkoituksenmukaisuutta ja vaikuttavuutta kokonaisuutena?

Akava kiittää mahdollisuudesta lausua asiasta ja pitää korkeakoulutusta käsitteleviä linjauksia pääsääntöisesti perusteltuina.

1. Innostamme toiminnan ja kokeilun avulla yrittäjämäiseen toimintatapaan

Suuntaviiva on perusteltu, mutta edellyttää toiminnan riittävää resursointia.

2. Tarjoamme joustavia mahdollisuuksia yrittäjyys- ja talousosaamisen edistämiseen

Osio on oikeansuuntainen. Akava haluaa muistuttaa, kuinka korkeakoulujen opiskelijavalintoja on uudistettu tiheästi viime aikoina. On tärkeää myös antaa työrauhaa niin henkilöstölle kuin opiskelijaksi hakeville, jotteivät valintakriteerit ja hakutavat ole jatkuvassa muutoksessa.

3. Vahvistamme kasvatuksen ja koulutuksen parissa työskentelevien osaamista pitkäjänteisesti uudella ja päivittyvällä tiedolla

Opettajien ja muun ohjaavan henkilöstön osaaminen on olennaista linjausten toimeenpanon onnistumisen kannalta. On huolehdittava, että henkilöstöllä on aito mahdollisuus osaamisen kehittämiseen työajan ja työsuunnitelmien puitteissa (kokonaiskuormitus ja resurssit). Yrittäjyyskasvatus ja talousosaaminen eivät voi nojata ainoastaan korkeakoulujen opetus- ja tutkimushenkilöstöön, sillä korkeakouluilla tulee olla resursseja järjestää myös muita opiskelijoiden ja henkilöstön tukipalveluita, kuten urapalveluita ja yritysyhteistyön tukipalveluita.

4. Valmistaudumme ja valmennamme tulevaisuuteen

Suuntaviiva on perusteltu.

5. Työskentelemme kestävän tulevaisuuden puolesta

Suuntaviivan tavoite on hyvä, mutta sen toteutuksessa tulee kunnioittaa akateemista vapautta.

Muut mahdolliset huomiot linjausluonnoksesta

–

Yrittäjyyskasvatuksen ja talousosaamisen linjausluonnoksen liitteessä 2 on esimerkinomaisesti lueteltu organisaatioita, jotka tarjoavat kouluille ja oppilaitoksille tukea, asiantuntemusta ja toimintamalleja yrittäjyyskasvatuksen ja talousosaamisen toteuttamiseen. Mitä organisaatioita liitteeseen 2 olisi syytä lisätä? Ilmoita organisaatio, lyhyt kuvaus sen päätehtävästä ja keinoista, joilla organisaatio tukee kouluja ja oppilaitoksia yrittäjyyskasvatuksessa ja talousosaamisen edistämisessä.

AKY – Akavalaiset yrittäjät on akavalaisten ammattiliittojen muodostama korkeakoulutettujen yrittäjäjärjestö. AKY:n vaikuttamistyö painottuu yrittäjän sosiaaliturvan parantamiseen, yrittäjyyden edellytysten ja yrittäjien hyvinvoinnin edistämiseen sekä yrittäjäksi ryhtymisen helpottamiseen. ks. https://aky.fi

Akava ry:n puolesta

Miika Sahamies
koulutuspolitiikan päällikkö

Lisätiedot

Lausuntopyyntö 11.6.2026, VN/11212/2025
Lausunnon diaarinumero Dnro 088/62/2026
Lausunnon päiväys 18.8.2026
Laatija Miika Sahamies

Lausunnonantajan lausunto

Sosiaali- ja terveysministeriössä on ollut jo aiemmin vireillä valmistelua, jonka tarkoituksena on ollut mahdollistaa se, että päätöksenantajan nimi voidaan jättää pois Kansaneläkelaitoksen etuuspäätöksistä. Päätöksentekijän nimen ilmoittamisesta päätöksessä on ollut tarkoitus luopua Kansaneläkelaitoksesta annettuun lakiin lisätyn 20 b §:n myötä (HE 81/2025). Sama tavoite on ollut Kansaneläkelaitoksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 2 pykälän muuttamista ja myöhemmin kumoamista koskevilla esitysluonnoksilla, joista sosiaali- ja terveysministeriö on järjestänyt lausuntokierrokset (STM160:00/2025). Näistä valmisteluista Kansaneläkelaitoksesta annetun lain 20 b §:n muutos tuli voimaan vuoden 2026 alusta.

Akava ry on jo aiemman valmistelun yhteydessä todennut pitävänsä päätöksentekijän nimen mainitsematta jättämistä perusteltuna päätöksentekijän henkilökohtaisen turvallisuuden, koskemattomuuden, yksityisyyden suojan ja työturvallisuuden turvaamiseksi. Akava pitää myös nyt esitettävän lakimuutoksen tavoitteita kannatettavina. Akava on aiemmissa lausunnoissaan kiinnittänyt huomiota siihen, että vastaavaa häirintää ja uhkailua päätöksentekoon osallistuvia henkilöitä kohtaan esiintyy laajasti myös muualla viranomaistoiminnassa ja julkisen vallan käytössä. Näin ollen jatkovalmistelussa olisi perusteltua arvioida laajemmin lainsäädännön muutostarpeita työntekijöiden turvallisuuden takaamiseksi yhdenmukaisesti eri hallinnonaloilla.
Esitystä olisi tarpeen vielä joiltakin osin täsmentää jatkovalmistelussa. Kiinnitämme huomiota sääntelyn täsmällisyyteen ja lain tasolla säätämiseen sekä päätöksentekijän nimen poisjättämisen edellytyksiin, asianosaisen myöhempään oikeuteen saada nimitieto ja tämän oikeuden mahdollisen rajoittamisen perusteisiin. Lisäksi esityksessä olisi perusteltua kuvata tarkemmin ehdotettujen muutosten suhdetta voimassa olevaan sääntelyyn.

Ehdotetun 20 c §:n 1 momentin muotoilu

Esitettävän 20 c §:n 1 momentin mukaan päätöksentekijän nimi voidaan jättää pois Kansaneläkelaitoksen antamasta toimeentulotukipäätöksestä ja sen yhteydessä annettavista muista etuuspäätöksistä. Sanamuotoa voidaan tulkita siten, että nimen poisjättäminen voi pitää sisällään viranomaisen harkintaa. Säännöksestä ei kuitenkaan ilmene, millä perusteilla harkintaa on tarkoitus käyttää. Esityksen perusteluissa puolestaan todetaan, että päätöksentekijän nimi jätettäisiin ainakin ensivaiheessa pois kaikista toimeentulotukipäätöksistä ja niiden yhteydessä annettavista muista etuuspäätöksistä.

Säädöstekstin ja perustelujen välistä suhdetta olisi syytä selventää. Lisäksi olisi perusteltua täsmentää, mitä ”ensivaiheella” tarkoitetaan ja mikä merkitys sillä on ehdotetun sääntelyn soveltamisen kannalta. Jos tarkoituksena on jättää päätöksentekijän nimi kategorisesti pois kaikista säännöksessä tarkoitetuista toimeentulotukipäätöksistä, tämä tulisi ilmaista täsmällisesti säädöstekstissä. Jos puolestaan tarkoituksena on antaa Kansaneläkelaitokselle asiassa harkintavaltaa, tulisi harkintavallan käyttämisen keskeisten edellytysten ilmetä sääntelystä riittävän täsmällisesti.

Ehdotetun 20 c §:n 2 momentin harkintavalta

Esitettävän 20 c §:n 2 momentin mukaan päätöksentekijän nimi voidaan jättää pois etuuspäätöksestä, jos voidaan olettaa, että päätöksentekijään kohdistuu uhkailua, häirintää tai muuta vakavaa haittaa. Momentin soveltamisen edellytykset jäävät esitysluonnoksessa vielä osin avoimiksi.

Sääntelyä olisi syytä arvioida erityisesti sen osalta, mitä tarkoitetaan sillä, että uhkailua, häirintää tai muuta vakavaa haittaa ”voidaan olettaa” kohdistuvan päätöksentekijään. Perusteluissa mainitaan harkinnan perusteiksi muun muassa asiointitilanne, asiakkaan aikaisempi asiointitausta, hakemusasiakirjat ja aikaisemmat yhteydenotot, mutta näitä perusteita ei mainita säädöstekstissä. Jos niiden tarkoituksena on rajata viranomaisen harkintavalta vain asiakkaan aiempaan käyttäytymiseen, olisi perusteltua arvioida, tulisiko harkinnan keskeiset perusteet sisällyttää lakiin. Myös ”muun vakavan haitan” sisältöä olisi syytä täsmentää perusteluissa. Lisäksi voisi olla perusteltua selventää, että arvioinnissa otetaan huomioon päätöksentekijään kohdistuvan riskin yhteys hänen nimensä ilmoittamiseen päätöksessä.

Nimitiedon pyytäminen jälkikäteen

Esitysluonnoksen perustelujen mukaan asianosaisella olisi oikeus pyytää päätöksentekijän nimi tietoonsa myös silloin, kun nimi on jätetty päätöksestä pois. Perustelujen mukaan nimen antamisesta voitaisiin kuitenkin tietyissä tilanteissa kieltäytyä, ja kieltäytymisestä olisi mahdollista saada valituskelpoinen hallintopäätös.

Sääntelyä olisi tältä osin tarpeen täsmentää. Oikeus pyytää päätöksentekijän nimi ja tämän oikeuden mahdollinen rajoittaminen eivät ilmene ehdotetusta 20 c §:stä. Jos kieltäytymisen on tarkoitus perustua julkisuuslakiin, tämä tulisi todeta esityksen perusteluissa selkeästi. Jos puolestaan tarkoituksena on säätää 20 c §:ssä erityisestä perusteesta nimitiedon luovuttamisesta kieltäytymiselle, tästä ja sen edellytyksistä tulisi säätää nimenomaisesti laissa.

Ehdotetun 20 c §:n suhde voimassa olevaan 20 b §:ään ja alemman asteiseen sääntelyyn

Ehdotettua sääntelyä olisi tarpeen tarkastella esityksessä myös suhteessa Kansaneläkelaitoksesta annetun lain 20 b §:ään, joka tuli voimaan vuoden 2026 alusta. HE 81/2025 vp:n yhteydessä lakiin lisätyn 20 b §:n mukaan Kansaneläkelaitoksen päätöksestä on käytävä ilmi Kansaneläkelaitoksen yhteystieto, josta asianosainen voi pyytää tarvittaessa lisätietoja päätöksestä. Säännöksellä poikettiin hallintolain 44 §:n 1 momentin 4 kohdassa säädetystä lähtökohdasta, jonka mukaan päätöksestä tulee käydä ilmi sen henkilön nimi ja yhteystiedot, jolta asianosainen voi pyytää tarvittaessa lisätietoja päätöksestä.

Ehdotetun 20 c §:n sääntelytarve ja suhde voimassa olevaan 20 b §:ään olisi perusteltua selventää esityksen perusteluissa. Lisäksi esityksessä olisi tarpeen selventää, onko tarkoituksena muuttaa samalla Kansaneläkelaitoksesta annettua valtioneuvoston asetusta, jotta ehdotettavan sääntelyn kokonaisuus olisi arvioitavissa.

Akava ry:n puolesta

Katri Ojala
Työeläke- ja sosiaalivakuutusasioiden päällikkö

Lisätiedot

Lausuntopyyntö 30.6.2026, VN/20549/2026
Lausunnon diaarinumero Dnro 102/62/2026
Lausunnon päiväys 13.8.2026
Laatija Katri Ojala

1. Nykytila ja sen arviointi

Akava pitää hyvänä sitä, että KEHA-keskuksen ja työvoimaviranomaisten rooleista, vastuista ja toiminnoista on tehty selvitys ja että sen perusteella ryhdytään toimiin mahdollisten epätarkoituksenmukaisten työnjakojen tai päällekkäisten tehtävien purkamiseksi. Arvioita nykytilasta voi toisaalta kyseenalaistaa sen perusteella, että tarkastelluista muutoksista on kulunut vasta verrattain lyhyt aika. Vastaavan tyyppinen tarkastelu on syytä toteuttaa sopivan ajan kuluttua myös nyt tehtävien muutosten jälkeen.

2. Tavoitteet

–

3. Ehdotukset ja niiden vaikutukset

KEHAn tarjoaman oikeudellisen avun poistaminen voi aiheuttaa työllisyysalueilla ainakin tilapäisesti ongelmia säädösten tulkinnan kanssa. Oikeudellinen tuki on ollut käytettyä, joten oletettavasti sille on ollut myös tarvetta. Miten pystytään varmistamaan, että työllisyysalueiden asiakkaat kautta maan jatkossa saavat säädösten mukaiset palvelut ja ratkaisut tilanteissaan ja että asiakkaiden ensiasteen oikeusturva ei vaarannu? Onko muutokselle varattu valmistautumisaika riittävä?

4. Muut toteuttamisvaihtoehdot

–

a. Laki elinvoimakeskuksista sekä Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksesta annetun lain 13 §:n muuttamisesta

–

b. Laki työllistymisen monialaisesta edistämisestä annetun lain 17 ja 18 §:n kumoamisesta

–

c. Laki työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lain muuttamisesta

–

6. Lakia alemman asteinen sääntely

–

7. Voimaantulo

–

8. Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys

–

9. Muuta

–

Lisätiedot

Lausuntopyyntö 17.6.2026, VN/6791/2026
Lausunnon diaarinumero Dnro 094/62/2026
Lausunnon päiväys 12.8.2026
Laatija Heikki Taulu