Ranskan työttömyysturvamallin täysremontissa tiukennettiin työttömyyskorvauksen saannin ehtoja, tuen kokonaiskestoa lyhennettiin aikaisemmista kahdesta vuodesta puoleentoista vuoteen ja sen määrää pienennettiin asteittain ensimmäisten kuuden työttömyyskuukauden jälkeen.

Pitkäjänteisten työllistymisratkaisujen sijaan vuoden 2019 uudistus on heikentänyt entisestään nuorten ja pätkätyöntekijöiden asemaa työmarkkinoilla, kertoo tuore raportti, jonka Taloudellinen tilasto- ja tutkimuskeskus Dares on julkaissut.

Tutkimusta johtanut taloustieteen professori Rafaël Lalive kertoo, että työssäoloehdon pidentäminen neljästä kuukaudesta kuuteen kuukauteen vähensi ennalta arvattavasti työvoimatoimistoon kirjoittautumista.

– Kyseessä ovat kuitenkin valtaosin nuoret, sekä lyhyitä tuösuhteita tai vuokratyötä tekevät. Uudistus on pudottanut perustoimeentulon varaan niitä, joiden urapolku on ollut pirstonainen ja joiden elämäntilanne on muutenkin epävakaa, Rafaël Lalive kiteyttää.

Koeaika koetuksella

Työssäoloehdon nostaminen neljästä kuuteen kuukauteen iskee erityisesti ensimmäistä työpaikkaansa etsivään korkeakoulutettuun nuoreen, koska ylempien toimihenkilöiden koeaika on Ranskassa neljä kuukautta. Kaksikymmentä prosenttia kaikista jatkuvista työsuhteista nimittäin päättyy koeaikana joko työntekijän tai työnantajan aloitteesta.

Pariisilainen rekrytointiyritys Payjob, joka välittää osaajia henkilöstöhallinnon tietoteknisiin esimies- ja asiantuntijatehtäviin,  selvitti koeaikana katkenneiden työsuhteiden taustoja. Suurin syy työpaikasta luopumiseen oli työntekijän pettymys työn organisointiin, työvälineisiin tai liiallisen työmäärään. Myös työyhteisön huono henkilökemia sai monen lähtemään talosta ennen työsuhteen vakinaistumista. Työnantajapuolella syyt koeajan keskeyttämiseen liittyivät puutteisiin työntekijän osaamisessa tai siihen, että rekrytointi jostain syystä peruttiin.

Koulutetut alentavat rimaa

Rafaël Lalive on tutkinut työelämän ilmiöitä monelta kantilta sekä Ranskassa että Sveitsissä tutkinut ja hän  tietää, että korkean työttömyyden aikana toteutetut isot rakenteelliset uudistukset ovat omiaan lisäämään eriarvoisuutta työmarkkinoilla.

– Uhka tuen pienentymisestä tai loppumisesta voi ajaa tutkinnon suorittaneita ottamaan vastaan koulutustaan vastaamatonta työtä, jolloin ne, jotka ovat tätä työtä perinteisesti tehneet putoavat pätkä- ja nollatuntisopimuksille.

Ranskalaisen työttömyysvakuutusorganisaation Unedic:n teettämän tuoreen kyselyn mukaan 10–15 prosenttia työnhakijoista kertoo hätiköineensä työn haussaan työttömusturvan heikennysten vuoksi. Puolet työllistyneistä kertoi tinkineensä palkasta ja lähes yhtä moni työn laadusta. Kymmenen prosenttia taloudellisen pakon edessä työllistyneistä myönsi ottaneensa vastaan epäsopivan ja epämieluisan työn.

– Yli 25-vuotiaista työn saaneista valtaosa työllistyi pätkätyösuhteeseen, Lalive siteeraa Daresin selvitystä.

Lausannen yliopistossa työskentelevä Lalive on saanut samansuuntaisia tutkimustuloksia Geneven työvoimahallinnon työllisyystoimenpiteistä. Työnhaussa tehostettua tukea saaneet työllistyivät huomattavasti nopeammin kuin ne, jotka hakivat työpaikkaa omin päin. Näistä työllistyneistä kuitenkin suuri osa oli reilun vuoden jälkeen udelleen työttömänä, mikä selittyi pitkälti sillä, että heidät oli tuen katkeamisen uhalla patistettu ottamaan vastaan koulutustaan matalampia vaatimuksia vastaavaa tai osa-aikaista työtä.

Mikroyritysten konkurssiaalto

Työttömyysturvan heikennykset näkyvät Ranskassa valitettavasti myös uusien yritysten konkurssiaaltona. Työnhakijoita on viime vuosina kannustettu yrittäjyyteen erilaisin tukitoimin. Joka kolmas uusi yritys on työttömän perustama.

Viime vuonna Ranskassa perustettiin mikroyrityksiä enemmän kuin koskaan, mutta myös konkursseja nähtiin ennätysmäärä sitten kolmen vuosikymmenen. Vaikka koronakonkurssit rumensivat tilastoja jo aiemmin, viime vuonna selvitystilaan joutuneiden yritysten määrä nousi edelleen yli 30 prosentilla. Yli 90 prosenttia näistä oli mikroyrityksiä.

Unedic:n kysely paljastaa, että työllistymismahdollisuuksien rajallisuus ja taloudellinen ahdinko saa osan työttömistä tekemään hätiköidyn yrityksen perustamispäätöksen. Viisitoista prosenttia näin itsensä työllistäneistä ilmoittaa, että olisi mielellään kehittänyt ja testannut liiketoimintasuunnitelmaansa pitempään, jos työttömyyskorvaus ei olisi ollut uhattuna.

Työttömyysturvajärjestelmän uudistuksen onnistunein toimenpide on Dares:n tutkimuksen mukaan työnantajien sakottaminen lyhyistä työsuhteista. Tarkasteltujen viiden vuoden aikana jatkuvien työsuhteiden määrä lisääntyi, mutta myös lyhyiden pestien kesto pidentyi aiemmasta.

KUVATEKSTI:

Lausannen yliopiston taloustieteen professori Rafaël Lalive tietää, että työttömyysturvaa kiristämällä ei saada aikaan pitkäjänteisiä työllistymisratkaisuja.

Teksti Virpi Latva
Kuva Dares

– Työuupumuksen uhatessa ihmisten tarpeet ovat hyvin yksilöllisiä, sanoo Terveystalon johtava työterveyspsykologi Jyrki Talvitie. Työterveyslaitoksen työterveyspsykologi Heli Hannonen painottaa ennaltaehkäisyä. Työnantajan pitää seurata kuormitusta, työntekijän kertoa, jos kuormitusta on liikaa. Jaksamisesta pitää puhua työpaikalla muulloinkin kuin uupumistilanteissa.

Perusteellinen tilannearvio toimien perustaksi, työkykyneuvottelu auttaa  arvioinnissa

– Esihenkilö ei varsinkaan asiantuntijatyössä välttämättä tiedä, mitä kaikkea työntekijän lautasella on. Silloin pelkästään se, että sovitaan kerran–pari viikossa vartin tsekkauksesta, mitä on meneillään, voi antaa ylimääräisen silmäparin työn tekemiseen, sanoo Terveystalon johtava työterveyspsykologi Jyrki Talvitie.

– Kun työuupumus uhkaa ja työntekijä ohjautuu sen vuoksi työterveyden vastaanotolle, ensin on tehtävä perinpohjainen tilannearvio, Talvitie sanoo.

Työtilanne pitää kartoittaa huolellisesti, ottaa huomioon jäljellä olevat voimavarat ja työkyky sekä sulkea pois mahdolliset sairaudet. Myös henkilökohtainen elämäntilanne on otettava huomioon.

– Jos todetaan, että nimenomaan työstä kohdistuu voimakas kuormitus, yhteistyö työpaikan kanssa tulisi aloittaa mahdollisimman pian. Työkykyneuvottelua käytetään liian vähän psykososiaalisessa kuormituksessa ja työuupumustilanteissa. Työuupumuksen hoidossa tarvitaan sekä työpaikkaa että työntekijää, Talvitie toteaa.

Mitä vaadin itseltäni, mitä työ merkitsee?

Työntekijän tulisi tarkastella työnsä tekemisen tapoja. Mitä vaadin itseltäni, miten hallitsen työtäni ja mitä työ minulle merkitsee – näitä kaikkia tulisi pohtia.

– Usein työssä uupumisessa voi olla kyse liian kovista vaatimuksista itseä ja työntekoa kohtaan. Kuormituksesta ja jaksamisesta olisi keskusteltava työpaikoilla, muuten ongelmat eivät voi tulla esille, Talvitie sanoo.

”Aika harva esihenkilö on ajatustenlukija”

Hannonen korostaa keskustelua ja ennaltaehkäisyä. Hyvällä työpaikalla työssä jaksamisen kysymyksistä puhutaan kehityskeskusteluissa ja palavereissa jo ennen kuin kuormitustilanteita tulee.

– Työnantajalla on velvollisuus seurata tilannetta. Toki työntekijällä on oma velvollisuus ja vastuu. Kun huomaa, että kuormitus on liiallista, se täytyy ottaa puheeksi työpaikalla. Aika harva esihenkilö on ajatustenlukija, Hannonen sanoo.

– Niin kauan kuin hiljenemisen kulttuuria harrastetaan, ihmiset voivat puurtaa hyvinkin pitkälle, kunnes tipahtavat. Se ei ole yhdenkään työpaikan toive. Vaikka tietoisuus työuupumuksesta on lisääntynyt, silti käy toisinaan niin, että työterveyspsykologin vastaanotolla todetaan aika alkuvaiheessa, että ongelmaan olisi voinut puuttua paljon aikaisemmin, Talvitie toteaa.

– Työnantajienkin puolella uupumusongelmista ollaan paremmin tietoisia, mutta erityisesti lähiesihenkilöt eivät aina tiedä, mitä keinoja heillä on ongelmatilanteissa, Talvitie sanoo.

Diagnoosikäytäntö tukee heikosti työuupumuksen tunnistamista ja hoitamista

Talvitie nostaa esille ristiriidan: vaikka työuupumus tunnistetaan vakavaksi ongelmaksi, se on edelleen oirediagnoosi. Työuupumusdiagnoosilla ei saa sairauspäivärahaa, joten se pitää aina liittää sairausdiagnoosin kylkeen, kuten unettomuuden tai masennuksen oheen.

– Niin kauan kuin työuupumusta ei päästä käsittelemään aitona erillisenä ilmiönä, sen tunnistaminen ja hoitaminen on vaikeaa. Työuupumus nähdään liian usein yksilön ongelmana, jolloin myös interventiot ja hoidot perustuvat pitkälti yksilön hoitamiseen tai muokkaamiseen, Talvitie kuvaa.

Mieluummin ennaltaehkäisyä kuin uupumuksen merkkeihin puuttumista

– Työuupumuksen ennaltaehkäisy olisi paljon parempi vaihtoehto kuin varhainen puuttuminen työuupumuksen merkkeihin. Työturvallisuuslakikin lähtee siitä, että työnantajan tulee järjestelmällisesti selvittää työn kuormitustekijät ja vaarat sekä poistaa tai vähentää niitä mahdollisuuksien mukaan, Hannonen sanoo.

Uupumus ei ole vain yksilön ongelma

– Meissä on aika syvällä ajatus, että työssä kuormittuminen ja uupumus ovat ”henkilökohtaisia ongelmia”. On minun heikkouttani, että en selviä työstä. Tätä myös ruokitaan työpaikoilla. Ajatellaan, että ei voida kysyä ihmisten jaksamisesta, Hannonen sanoo.

– Vanhan suomalaisen sananlaskun mukaan laiska töitään luettelee, mutta asiantuntijatehtävissä on hyvä listata, mitä työkenttään kuuluu ja miettiä, onko se kaikki edes mahdollista, Hannonen sanoo.

– Jos ei ole mahdollista tehdä kaikkia tehtäviä ihan kunnolla, työpaikalla pitää keskustella, mitkä ovat tärkeimmät työt ja mikä voi odottaa. Se, että pystyy keskittymään yhteen asiaan kerralla ja tekemään sen valmiiksi, vähentää kuormitusta ja myös tehostaa työtä.

– Asiantuntijatyössä tulee eteen usein kaikkea mielenkiintoista, jolle ei malta sanoa ei ja tulee ottaneeksi lisätehtäviä. Pitäisi pyrkiä siihen, että työn saa hoidettua kohtuullisesti niinä tunteita, joista palkka maksetaan.

Väsyneeseen olotilaan voi tottua

Jos kiinnostavia tehtäviä on enemmän kuin voimia, ylikuormitus tulee vaivihkaa. Stressiin ja ylikuormitukseen liittyy Hannosen mukaan, että me vaan painetaan kovempaa ja kovempaa sekä totutaan vähitellen väsyneeseen oloon.

– Jos ei enää jaksa täyttä työpäivää, osasairauspäiväraha on mahdollisuus lyhentää työpäivää, mutta tämä vaatii työmäärän vähentämistä.

– Työstään uupunut ihminen ei missään nimessä voi palata sairauslomaltaan samaan työhön, joka hänet uuvutti. Aina jos työntekijä joutuu jäämään sairauslomalle ja taustalla on työuupumusta, pitää miettiä, millaisia muutoksia työssä pitää tehdä, että tämä ei toistu, Hannonen sanoo.

Työuupumus – kolme riskitekijää ja kolme suojaavaa tekijää Jyrki Talvitien mukaan

Riskitekijät

1. Vaatimusten ja voimavarojen välinen ristiriita
2. Rooliristiriita, epätietoisuus siitä, mitä odotetaan, mitä itse odotan ja mitä työpaikka odottaa
3. Turha byrokratia, epätyö

Suojaavat tekijät

1. Työn vastineet, muutkin kuin palkka
2. Työn tulosten näkeminen, mahdollisuus osallistua työn kehittämiseen
3. Reilu kohtelu työpaikalla, sosiaalinen tuki

Teksti: Anssi Koskinen

Kuvat: Lehtikuva, Juha Tuomi (kuvituskuva),  Terveystalo (Jyrki Talvitie), Työterveyslaitos (Heli Hannonen)

Sairauspoissaolojen omavastuu, määräaikaisten sopimusten helpottaminen, irtisanomisperusteet ja ansiosidonnaisen porrastus.

– Suomen hallituksen suunnitelmissa olevat työelämän heikennykset painavat opiskelijajäsentemme mieliä, kertoo  Suomen Ekonomien avustava asiantuntija Emilia Hoikkaniemi kertoo.

Hoikkaniemi tuntee hyvin opiskelijoiden huolet. Hän on itse vastavalmistunut ekonomi, ja vuosina 2021–2022 hän työskenteli Ekonomien opiskelijayhdyshenkilönä.

Työllistyminen ja opiskeluajan toimeentulo painavat opiskelijoiden mieltä

Ensimmäisenä opiskelijoiden huolena Hoikkaniemi mainitsee ahdistuksen siitä, löytyykö työmarkkinoilta töitä.

– Tällä hetkellä huolettaa paljon se, mitä mediassa puhutaan: on yt-neuvotteluita, leikataan sieltä ja täältä. Opiskelijat näkevät sen, kun he hakevat kesätöitä ja peilaavat sitä aikaisempiin vuosiin. Kilpailu kesätyöpaikkoista on entistä kovempaa. Paikkoihin on nykyään satoja hakijoita ja on vaikea päästä haastatteluihinkin, Hoikkaniemi kertoo.

– Totta kai tämä näkyy myös vastavalmistuneilla tai pian valmistuvilla. Ensimmäisen työpaikan saanti huolestuttaa.

Toinen opiskelijoita huolestuttava asia on opiskeluajan toimeentulo.

– Asumistukileikkaus vaikuttaa opiskelijoihin isosti. Ja yleisesti se, että riittävätkö rahat, joudutaanko töihin opintojen aikana, vaikka ei välttämättä haluttaisi. Ja vaikuttavatko työt jaksamiseen.

– Viime vuonna tehdyssä Ekonomien opiskelijoiden hyvinvointikyselyssä kävi ilmi, että 750 vastanneen joukosta peräti 53 prosenttia oli opintojen ohessa töissä, Hoikkaniemi kertoo.

– Sitä kautta myös tutkintojen suoritusajat voivat luonnollisesti pidentyä, mitä ei myöskään pidetä yhteiskunnallisesti positiivisena juttuna.

Hyvinvointikysely kertoi myös, että 36 prosenttia opiskelijoista koki olevansa tyytymätön tai erittäin tyytymätön psyykkiseen hyvinvointiinsa.

– Siihen liittyvät stressi opiskelun ja mahdollisen työnteon yhdistämisestä sekä valmistuminen. Saattaako se venyä ja miten peilaudun opiskelijakollegoihin, onko tarpeeksi hyvät opintosuoritukset ja työkokemusta, Hoikkaniemi sanoo.

Hoikkaniemen mukaan opiskelijat ovat keskusteluissa nostaneet esille sitä, missä kunnossa opiskelijat siirtyvät työelämään. Heidänhän pitäisi olla se jaksavin ja tuorein työvoima.

– Olemme pitäneet paljon esillä hyvinvointitutkimusta ja mielenterveyden tulosvaroitusta, että vähän herättäisiin siihen tilanteeseen, että opiskelijoilla ei niin hirveän hyvin mene, valitettavasti.

Työllistymisen ongelmissa Suomen Ekonomit auttaa tarjoamalla urapalveluita sekä työnhakuun liittyviä tapahtumia ja työpajoja. Hallituksen kaavailemista leikkauksista liitto on vahvasti sitä mieltä, että opiskelijoilta ei saisi enää leikata, Hoikkaniemi sanoo.

– Tuloksiakin on saatu aikaan. Rahoitusalalla kesätyöntekijät saatiin vihdoinkin työehtosopimuksen piiriin, Hoikkaniemi kertoo.

– On hyviäkin juttuja, kuitenkin on hyvin työllistytty ja palkkakehitys kasvaa.

Työelämän heikennykset painavat myös insinööriksi opiskelevien mieltä

– Siirtymä opinnoista työelämään on opiskelujen loppurutistusten kanssa muutenkin raskas ja muutosten ajaminen ahdistaa, sanoo Insinööriopiskelijaliiton puheenjohtaja Jimi Kuisma.

– Isolla osalla opiskelijoista on henkinen rasitus kovaa. He ovat psyykkisesti kuormittunutta porukkaa, ja valoa tunnelin päässä himmentää se, että lähdetään ajamaan heikennyksiä työelämään.

Kuisma nostaa päällimmäisenä heikennyksenä, että määräaikaisten työsopimusten solmimista ollaan helpottamassa. Toiseksi hän mainitsee irtisanomisen helpottamisen.

– Opiskelijoilla on jo nyt kovat paineet työssä pärjäämiseen ja huijarisyndrooma on vahvasti läsnä. Sitten jos irtisanomisia helpotetaan, se tuo opiskelijoille ja vastavalmistuneille ihan jäätävät suorituspaineet töissä.

Entä mitä pitäisi tehdä insinööriopiskelijoiden tilanteen helpottamiseksi? Kuisman vastaus on: ”ei ainakaan näin”.

– Näistä asioista tulee kauhean mediakeskeisiä, tavan opiskelijaa saattaa jokseenkin kuormittaa, kun joka suunnasta tykitetään. Tietysti se lisää tietoisuutta, mikä on todella hyvä, mutta toivottavasti tämä tilanne tästä nyt vähän rauhoittuisi.

Sosiaalialan työntekijät näkevät leikkausten vaikutukset asiakkaisiin

Sosiaalialalla tulevat leikkaukset näkyvät myös asiakkaiden puolella. Lapsiperheiden tilanne tulee olemaan huolestuttava, Talentian Sosiaalialan Opiskelijat TaSO ry:n puheenjohtaja Olli Palokangas sanoo.

– Perheillä on valtava vaikutus lapsen kasvuun. Jos siellä on tekijöitä, jotka haastavat lapsen kasvua ja jos on köyhyyttä, se heijastuu lapseen ja nuoreen. Tutkimusten valossakin on ilmennyt, että köyhyys ja lapsiperheiden heikko tilanne aiheuttavat esimerkiksi päihderiippuvuutta, vaikuttavat työllistymiseen ja muutenkin lapsen ja nuoren psyykkiseen hyvinvointiin.

Palokangas aloitti itse opiskelut korona-aikana. Silloin keskusteltiin siitä, miten korona-aika eristyksineen ja sulkuineen näkyy viiden vuoden kuluttua.

– Sanoisin, että se näkyy jo. Pikkuhiljaa tulee ensimmäiset piirteet siinä esille. Harjoittelujen kautta olen nähnyt konkreettisesti sitä tilannetta.

Palokankaan mukaan työllistyminen ei huoleta sosiaalialan opiskelijoita, sillä alalla on suuri pula työntekijöistä. Huolta kannetaan siitä, onko työ liian raskasta ja jaksaako sitä tehdä pitempään. Kasvavat ongelmat yhteiskunnassa näkyvät sosiaalialan töissä, eikä lisäresursseja varmaankaan ole tulossa. Tilanne huolestuttaa Palokangastakin.

– Lastensuojelussa olen huomannut pääkaupunkiseudun jengiytymiskehitystä ja myös Oulun alle 20-vuotiaiden nuorten väkivaltarikostilastot ovat karua luettavaa. Jos sosiaalialan työntekijät joutuvat burnoutiin, onko sitten tulevaisuudessa työntekijöitä, Palokangas pohtii.

Mitä työpaikoilla voitaisiin näillä resursseilla tehdä, jotta nuoret jaksaisivat sosiaalialalla vielä pitkän työuran? Palokangas kaipaisi nuorille työntekijöille tukea erityisesti vanhemmilta kollegoilta.

– Asioita pitäisi päästä purkamaan. Ja sitten kysymään, että hei, miten tämän asian kanssa menetellään, jos ei vielä ole itselle muodostunut vahvaa osaamista.

– Sosiaalialalla on paljon hankalia tilanteita, mutta silti tulevilla ammattilaisilla on palo tuoda maailmaan hyvää sekä auttaa ja tukea asiakkaita, Palokangas mainitsee vielä lopuksi.

– Sosiaalialalla otetaan kaikki irti pienistä positiivisista asioista, onnistumisen tunteista ja uuden oppimisesta.

Teksti: Anssi Koskinen

Kuvat: Haastateltujen albumit

Yritysten tehdessä työterveyshuoltosopimuksia on kriittistä, onko niillä käytettävissä kyllin terveydenhoitoalan osaamista ja osuvatko panostukset oikeisiin kohtiin. Suomen Fysioterapeuttien puheenjohtaja Tiina Mäkinen mainitsee esimerkkinä kuvantamispalvelut.

– Työterveyshuolto käyttää kuvantamispalveluihin vuosittain reilusti yli 30 miljoonaa euroa. Eniten kuvataan lannerankaa. Kuvantaminen ei paranna ketään ja saattaa jopa kääntyä itseään vastaan. Selkäkipuinen alkaa varoa rasitusta, ja todelliseen kivun syyhyn ei edes päästä käsiksi. Kuvaaminen ei aina kerro, mistä kipu tosiasiallisesti johtuu.

Moniammatillinen yhteistyö ja matalan kynnyksen keinot keskeisiä

Kuvantamis- ja laboratoriotutkimusten sijaan Mäkinen panostaisi laadukkaaseen moniammatilliseen yhteistyöhön ja matalan kynnyksen keinoihin kuten liikunnalliseen kuntoutukseen masentuneille tai lyhyisiin terapiajaksoihin.

Mäkisen mukaan julkisen sairaanhoidon ja työterveyshuollon välinen yhteistyö ei toimi riittävän hyvin. Työntekijä saatetaan passittaa takaisin perusterveydenhuoltoon ja prosessi alkaa alusta. Työnjaon ja roolien pitäisi olla selvemmät, jotta perusterveydenhuollossa ei tarvitsisi tehdä samoja havaintoja uudestaan. Esimerkiksi Keski-Suomessa on onnistuttu vähentämään päällekkäistä työtä Työote-toimintamallilla.

Sairauksia ennaltaehkäiseviä toimia pitäisi painottaa enemmän. Rahallista kannustinta on vaikea nähdä, jos katse on kvartaalissa ja vuotta tai kahta vuotta pidetään liian pitkänä seuranta-aikana. Erityisesti ennaltaehkäisevissä toimissa pitäisi Mäkisen mukaan tarkastella pidempää aikaa.

Liikunnan lisääminen poistaisi monia huolia ja ehkäisisi sairauksia

– Melkein kaikki kansansairauksista saataisiin ehkäistyä fyysistä aktiivisuutta lisäämällä, Mäkinen huomauttaa.

– Jos ihmiset liikkuisivat enemmän, meidän huolistamme puolet häviäisi saman tien. Liikunta on niin merkittävä asia, ja se on vähentynyt koko ajan. Ihmisen fyysisellä kunnolla on suora vaikutus mielenterveyteen. Eihän mieli jaksa, jos ei keho jaksa ja koko ajan pitää työskennellä äärirajoilla. Meillä on paljon lapsia, jotka eivät pääse kyykkyyn tai jaksa juosta sataa metriä.

Mäkinen teroittaa, että erityisesti fyysistä työtä tekevien pitäisi saada systemaattista koulutusta ergonomisiin työtapoihin. Esimerkiksi hoitajapula ei ainakaan vähene, jos hoitajat kuluttavat kehonsa loppuun nostaessaan tai tukiessaan potilaita istumaan tai kävelemään kuormittavin ottein ja ilman asianmukaisia apuvälineitä.

Toimiviksi havaitut keinot käyttöön

Hyvä työnantaja ymmärtää työn ja vapaa-ajan tasapainon tärkeyden.

– Lisäksi työpaikalla on hyvä olla psykososiaalista kuormitusta ennaltaehkäisevät ja erityisesti aivoergonomiaa tukevat keinot ja käytänteet. Liikunnan, tauotuksen ja yhteisöllisyyden edistäminen on sekin olennaista, sanoo Terveydenhoitajaliiton puheenjohtaja Kirsi Grym.

Viime kädessä vastuu edellä luetellusta on työnantajalla, mutta työterveyshuolto voi olla tässä isona apuna. Lisäksi Grym kannustaa kuuntelemaan työntekijöiden näkemyksiä vaikkapa yhteisöllisyyden kehittämisestä.

Hän nostaa esiin, että esihenkilöiden tulisi tuntea työntekijöidensä työ, jotta he voivat puuttua ongelmiin ajoissa. Työnohjaus korostuu erityisesti työssä, jossa on paljon henkistä kuormitusta ja ammattietiikkaan liittyvää pohdintaa. Se tarjoaa konkreettista ennaltaehkäisyä ja parantaa työhyvinvointia. Myös esihenkilöt ja johtajat tarvitsevat työnohjausta.

– Haasteena on, että työnantajat vaativat näyttöjä kustannustehokkaista keinoista. Työterveyshuolto vinkkaa, miten kannattaisi toimia, mutta usein se kaatuu siihen, että vaikutuksia on vaikea arvioida euroina. Tulokset ja säästöt näkyvät vasta vuosien päästä.

Toimivia keinoja tukea työkykyä on olemassa. Ne vain pitäisi ottaa käyttöön. Usein työnantajat ostavat vain vähimmäistason työterveyspalveluita.

– Toivoisin, että Suomessa tarjolla oleva laaja-alainen osaaminen työkyvyn tukemisessa otettaisiin paremmin käyttöön. Työterveyshuollon lakisääteisenä tehtävänä on ennaltaehkäisy. Se pitäisi ymmärtää kyllin laajasti ja ulottaa esimerkiksi psykososiaalisen hyvinvoinnin edistämiseen, Grym sanoo.

Työkierto tai kouluttautuminen voi auttaa jaksamaan

Psyykkisesti kuormittunutta työntekijää saattaisi auttaa esimerkiksi työkierto eli uudet tehtävät saman organisaation sisällä.

– Näin pääsee kokeilemaan uutta ja saa perspektiiviä omaan työhönsä. Tai olisiko mahdollisuuksia tarjota opintovapaata tai haluaako työntekijä täydennyskouluttaa itseään pitempään. Täydennyskouluttautuminen on yksi tavoista hankkia lisää vaikuttavaa osaamista ja reflektoida omia ja muiden koulutuksiin osallistuvien työkäytäntöjä.

Täydennyskouluttautuminen on myös mitä parhainta työhyvinvoinnin edistämistä.

– Työssä kehittyminen on tärkeää työntekijän pystyvyyden ja työn mielekkyyden kannalta.

Grym huomauttaa tämäntyyppisten mahdollisuuksien kaventuneen, kun maan hallitus päätti lopettaa sekä aikuiskoulutustuen että vuorotteluvapaajärjestelmän.

Ahdistus tuntuu fyysisesti

Sairauspoissaoloista syntyvistä kustannuksista 73 prosenttia johtuu tuki- ja liikuntaelinsairauksista ja mielenterveysongelmista.

– Keskeisin haaste on, että tästä joukosta vain kolmasosalla on käyntejä työfysioterapeuteilla tai työpsykologilla. Tutkimusnäyttö tukee sitä, että fysioterapeuteilla on keinoja, jotka kohentaisivat tilannetta, Mäkinen sanoo.

– Suoraa pääsyä fysioterapeutille pitäisi tehostaa sekä työterveyshuollossa, hyvinvointialueilla että yksityisellä sektorilla. Asiakasohjauksessa on kehittämisen varaa, koska viime vuonna työterveyslääkäreiden asiakkaista edelleen joka kolmannen käyntisyynä olivat tuki- ja liikuntaelinvaivat. Kaikki tuki-ja liikuntaelin ongelmaiset tulisi ohjata ensisijaisesti fysioterapeutille.

Fysioterapeuttisella harjoittelulla voidaan vaikuttaa stressiin, masennuksen ja ahdistukseen. Vaikutusmekanismit ovat fysiologisia, immunologisia ja psyykkisiä.

– Pelkästään mielenterveyden kasvaviin haasteisiin meillä olisi paljon nykyistä enemmän annettavaa, jos toimet olisivat moniammatillisempia, sanoo Mäkinen.

Tutkimusnäytön mukaan lyhyet fysioterapiajaksot vaikuttavat suotuisasti masennuksen, stressin ja ahdistuksen lievittymiseen. Tutkimusten perusteella joka toinen masentunut saa apua fysioterapeutin ohjaamasta liikunnallisesta kuntoutuksesta, mutta sitä ei hyödynnetä Suomessa juuri lainkaan.

– Mieleen liittyvät kuormitustekijät näkyvät ja tuntuvat usein kehossa. Jos ajatellaan vaikka ahdistusta, moni osaa kohdistaa sen paikan kehossa oli se sitten puristusta rintakehällä tai vatsassa.

Mäkinen on huomannut, että monelle on helpompaa lähteä purkamaan tilannettaan kehollisista havainnoista käsin kuten oman kehon jatkuvasta jännittyneisyydestä, levottomuudesta tai kivusta.

Jokainen on välillä osatyökykyinen 

Työkyky on yksi toimintakyvyn osa-alueista. Toimintaterapeutit ovat arjen toimintakyvyn ja merkityksellisen toiminnan asiantuntijoita.

– Tarkastelemme ihmistä ympäristössään jonkin toiminnan kuten työn parissa. Pyrimme muodostamaan kokonaisvaltaista käsitystä ihmisen elämästä. On tärkeää, että kaikilla on mahdollisuus osallistua työelämään, koska työ on merkityksellinen ja suuri osa ihmisen elämää, sanoo Suomen Toimintaterapeuttiliiton puheenjohtaja Kirsi Wikman.

Hän ravistelee osatyökykyisyyden määritelmää ja muistuttaa, että meistä kuka tahansa on osatyökykyinen muutaman huonosti nukutun yön jälkeen tai jos elämässä on muita kuormittavia tekijöitä. Vaikkapa huoli läheisestä muistisairaasta läikkyy helposti työpäivänkin keskelle.

– Tarvitsemme yhteiskunnallista keskustelua siitä, mitä osatyökykyisyys on ja onko mahdollista tehdä työtä työkyvyllä, joka ei ole sataprosenttinen. Jos ihminen tekee työtä puolipäiväisesti, jääkö hänelle tarpeeksi rahaa elämiseen? Ja voisiko työnantaja järjestää niin, että töitä tekisikin kaksi henkilöä puolipäiväisesti yhden sataprosenttista työaikaa tekevän sijaan?

Aika ei ole ainoa mittari työkyvyn määrittämisessä. Toimintaterapeutit muokkaavat esimerkiksi ympäristöön liittyviä tekijöitä työntekijän toiminta- ja työkykyä vastaavaksi.

– Jos työntekijällä on esimerkiksi haasteita aistisäätelyn kanssa ja avokonttori on hänelle kuormittava, oma huone sivummalla voi ratkaista tilanteen.

Wikmanin mukaan olemme olleet niin taitavia tehostamaan, että jäljellä on vain vähän sellaisia töitä, joita pystytään joustavasti muokkaamaan toimintakykyä vastaavaksi.

Toimintaterapeutin arvioon pääsee usein vasta sitten, kun työkyky on heikentynyt melko huonoksi. Jos esille nousee huolta työkyvyn heikentymisestä, kuunteleminen ei riitä, vaan pitäisi tehdä konkreettisia jatkotoimenpiteitä.

Nykyinen kulttuuri on Wikmanin mukaan diagnoosikeskeistä. Toisinaan diagnoosia jäädään odottamaan, vaikka voitaisiin jo toimia.

Miten työkykyä voidaan parhaiten tukea palatessa sairauspoissaololta?

Sairauspoissaolon olevaan työntekijään on tärkeä olla yhteydessä. Kun työhönpaluu on ajankohtaista, työyhteisön tarjoama tuki ja työn muokkaaminen ovat keskeisiä. Vahva yhteistyö ja suunnittelu työterveyshuollon kanssa edistää onnistunutta työhön paluuta.

Jos työhön palaavalle tehdään erityisjärjestelyjä, työyhteisön pitää ymmärtää, miksi näin toimitaan. Työtä voidaan keventää, työaikaa lyhentää tai lisätä etätyötä.

– Ajantasainen perehdytys on myös hyvä huomioida. Käytännöissä on saattanut tapahtua muutoksia poissaolon aikana, Grym sanoo.

Jos poissaolon taustalla ovat olleet mielenterveyssyyt, pitää tarkastella elämää kokonaisuudessaan: mitä tapahtuu kotona, vapaa-ajalla ja työssä. Masennukseen sairastuneen identiteetti on voinut muuttua ja mielessä herätä kysymyksiä omasta pystyvyydestä.

– Työhönpaluu kannattaa aloittaa porrastetusti ja mahdollisimman varhain. Vuoropuhelu takaa sen, että paluu onnistuu parhaalla mahdollisella tavalla. Jaksottainen paluu tai kevennetyt työtehtävät voivat olla ratkaisu, Wikman sanoo.

Keventäminen voi Wikmanin mukaan tarkoittaa esimerkiksi sitä, että työnantajan kanssa sovitaan työajan tai työtehtävien keventämisestä joko ennalta ehkäisevästi tai työhön paluuta tukevasti. Fyysisesti kuormittavassa työssä esimerkiksi sotealalla selvitetään, voiko väliaikaisesti tehdä työtä, joka ei kuormita fyysisesti niin paljon.

– Puhumme oikea-aikaisesta palvelusta. Työikäisten kohdalla ollaan usein tosi väärässä kohdassa toimintaterapian oikea-aikaisuuden näkökulmasta.

Teksti Iida Ylinen

Kuvat Ida Pimenoff (kuvituskuva), Kimmo Brandt (Tiina Mäkinen), Mikko Käkelä (Kirsi Grym),  Teemu Toikka (Kirsi Wikman)

 – Työikäisen väestön ikääntyessä pitäisi tehdä kaikki voitava, jotta he pysyisivät mahdollisimman terveinä työelämässä, sanoo erikoislääkäri, työterveysyksikön johtaja Eva Helaskoski Työterveyslaitokselta.

Työterveyshuolto on työnantajan tärkeä kumppani ja taho, jolla on suora yhteys työpaikoille ja siksi mahdollisuus kehittää työnteon olosuhteita jaksamista ja tuottavuutta tukeviksi.

Erikoislääkäri, lääkintöneuvos Kimmo Tarvainen sosiaali- ja terveysministeriöstä kiteyttää työterveyshuollon tehtävän kahteen asiaan: työkyvyn tukemiseen sekä ongelmien ennaltaehkäisyyn.

– Työterveyshuollon tehtävänä on auttaa työpaikkoja tunnistamaan keinoja, joilla ehkäistä esimerkiksi työntekijän uupuminen ja ylikuormittuminen sekä auttaa jo sairastuneita työhön paluussa, Tarvainen sanoo.

Arviot yhden sairauspoissaolopäivän kustannuksista vaihtelevat. Helaskoski haarukoi yksittäisen sairauspoissaolopäivän kustannuksen 350–420 euroon. Sairauspoissaoloista koituu vuosittain mittavia kustannuksia työnantajille.

Katse yksilöön vai yhteisöön? 

Sujuvan ja toimivan työterveyshuollon perustana on työnantaja, joka kantaa vastuunsa työterveydestä ja työturvallisuudesta. Yhteistyössä työterveyshuollon ammattilaisten kanssa työterveyshuollon palvelut suunnitellaan vastaamaan työpaikan tarpeita ja tavoitteita. Toimivaan yhteistyöhön kuuluvat hyvin suunnitellut toimenpiteet ja niiden vaikuttavuuden seuranta.

Erot suurten ja pienten työpaikkojen välillä voivat olla melkoisia resurssierojen takia. Esimerkiksi pk-yritykset tasapainoilevat kustannusten kanssa työterveyspalveluita räätälöidessään, ja isommilla yrityksillä voi olla käytettävissään paremmat resurssit.

– Isoilla työnantajilla on suurempi intressi, paine ja vastuukin pitää huolta työkyvystä, mikä pohjautuu pitkälti työkyvyttömyyseläkkeiden rahoituksen maksuluokkamalliin. Mitä enemmän työkyvyttömyyskustannuksia yrityskohtaisesti syntyy, sitä korkeampi on yrityksen maksuluokka ja työkyvyttömyyseläkemaksut. Olen kuullut useammankin suuren yrityksen toimitusjohtajan sanovan työterveyshuollon kulujen olevan peanuts, jos yhteistoimin pystytään tukemaan työntekijöiden työssä pysymistä ja onnistunutta työhön paluuta, Tarvainen sanoo.

Työpaikkojen kesken vaihtelee paljon, onko fokus yksilöissä vai kokonaisissa työyhteisöissä. Tähän vaikuttaa muun muassa työpaikan valmius ja kypsyys tehdä yhteistyötä palveluntarjoajan kanssa.

– On ihan totta, että välillä toimenpiteet kohdistuvat yksilöön. Yksilöt hakevat itselleen herkemmin apua, Helaskoski sanoo.

Tarvaisen mukaan tämä on koko työterveyshuoltoa koskeva haaste.

– Yhteiskunta on muuttunut yksilöä korostavammaksi ja yksilön tarpeita huomioivammaksi. Se vaikuttaa myös työterveyshuollon tapoihin toimia. Yksilön terveystarpeisiin pystytään vastaamaan hyvin, mutta työpaikan tarpeisiin vastaaminen on monimutkaisempaa ja haasteellisempaa, Tarvainen sanoo.

Ihannetilanteessa koko henkilöstö voisi osallistua toimien luonnostelemiseen, joilla kohennetaan terveyttä, työn turvallisuutta, työyhteisön toimivuutta ja työurien kestoa. Tietotyössä katse kohdistuisi erityisesti psykososiaaliseen kuormitukseen ja kognitiiviseen ergonomiaan.

Työterveyshuollon jatkuvuus tuo ennakoitavuutta

Työterveyshuollon palveluita on yleisesti ottaen hyvin saatavilla, joskin esimerkiksi alustatyöläisten ei ole mahdollista niitä käyttää.

Työhönpaluun tukeminen on sekin hyvällä tolalla monella työterveyshuollon toimijalla.

Tarvainen nostaa tärkeänä elementtinä esille työterveyshuollon jatkuvuuden ja pitkäjänteisen yhteistyön työpaikan kanssa. Näin muodostuu vuorovaikutussuhteita, pysyvyyttä ja ennakoitavuutta.

Moniammatillisen yhteistyön toimivuus on tärkeää. Moniammatillisuus mainitaan jo valtioneuvoston asetuksessa hyvän työterveyshuoltokäytännön periaatteista.

– Yksi plus yksi on enemmän kuin kaksi. Yhdistämällä eri tulokulmia, osaamista ja kokemusta saadaan suurempi hyöty. Perustiimi työterveydenhuollossa muodostuu usein lääkäristä, terveydenhoitajasta, fysioterapeutista ja psykologista, Helaskoski sanoo.

Tiedonkulku ja yhteistyö paremmaksi 

Työterveyshuollon ja julkisen terveydenhuollon yhteistyössä olisi kehitettävää.

– Voitaisiin säästää fiksulla tavalla, jos ei tehtäisi päällekkäistä työtä. Eli ei tutkittaisi toistamiseen asioita, jotka työterveyshuollossa on jo tutkittu. Jos työntekijä ohjataan julkiseen terveydenhuoltoon, hyödynnettäisiin paremmin sitä, mitä työterveyshuollon puolella on jo aiemmin tehty, Helaskoski sanoo.

Tiedonkulku voisi olla sujuvampaa, vaikka toimitaankin eri tietojärjestelmissä.

– Julkisella puolella olisi hyvä tunnistaa tarkemmin, mitkä asiat tosiasiallisesti vaikuttavat ihmisen työkykyyn. Tuntuu, että sairauslomaa jatketaan liian herkästi, vaikka työtä muokkaamalla tai työnkuvaa vaihtamalla päästäisiin aikaisemmin takaisin työhön. Monessa tilanteessa työhön palaaminen tukee toipumista ja auttaa pitämään kiinni arjessa, Helaskoski sanoo.

Tähän tematiikkaan liittyy TTL:n TYÖOTE-toimintamalli, joka pyrkii tehostamaan julkisen terveydenhuollon ja työterveyshuollon välistä yhteistyötä. Joissain tilanteissa kuten vaikkapa polven keinonivelleikkauksessa sairauslomaa määrätään rutiininomaisesti kolme kuukautta, eikä välttämättä edes kysytä, mitä ihminen tekee työkseen.

– Toisin sanoen annetaan varmuuden vuoksi vähän liian pitkiä sairauslomia. TYÖOTE-toimintamallin ideana on, että erikoissairaanhoidosta kirjoitetaan vaikka vain kahden viikon sairauspoissaolo sekä lähete työterveyshuoltoon, missä sitten katsotaan, miten pitkälle sairauspoissaololle olisi tosiasiallisesti tarvetta ja voisiko esimerkiksi työnkuvaa muokata joksikin aikaa. Valtaosa on pystynyt palaamaan aikaisemmin töihin, ja suurin osa on ollut tyytyväisiä tähän, Helaskoski sanoo.

Jos poissaolon syynä on masennus, esimerkiksi sairauspoissaolojaksolla tarjottu psykoterapia voi tukea työntekijän tervehtymistä.

– Mutta jos työhön liittyvillä tekijöillä on ollut vaikutusta masennuksen syntyyn, eikä työolosuhteissa tapahdu muutosta, voi olla, että ihminen sairastuu uudelleen palatessaan työhön. Siksi työn muokkaamisen mahdollisuudesta pitäisi huolehtia. Työntekijän palatessa voidaan pohtia, onko tarvetta päivittää osaamista tai vahvistaa asioita, jotka tukevat työkykyä, Tarvainen sanoo.

Matalan kynnyksen mielenterveyspalveluilla voidaan pyrkiä ennaltaehkäisemään uupumusta ja ylläpitämään työkykyä. Työn tekemisen tapoja on syytä tarkastella ja uudistaa.

Hyvinvoiva työntekijä on tuottavampi 

Mielenterveyden häiriöt ovat tilastotiedon valossa lisääntyneet sairauspoissaolojen syynä. Helaskosken mukaan kehityskulku on ollut havaittavissa jo pitkään. Mielenterveyden häiriöt kuten ahdistus ja uupumus ovat lisääntyneet asteittain 1990-luvulta lähtien. Syiksi Helaskoski arvioi mielenterveysoireisiin liittyvän stigman vähenemisen, kognitiivisesti vaativamman työelämän ja muutokset diagnostiikassa kuten uudet työkalut, joilla tunnistetaan mielenterveysoireet paremmin.

Kun mielenterveyden oireilusta puhutaan enemmän, ihmiset osaavat ehkä paremmin tunnistaa muutoksia voinnissaan ja hakeutua avun piiriin.

Tarvaisen mukaan paranemisprosessin voi katsoa alkaneen, kun ihminen hakeutuu hoitoon. Silloin on jossain määrin myöntänyt tarvitsevansa apua ja päässyt askeleen eteenpäin.

– Terveydenhuollossa on olennaista tunnistaa, milloin ihminen tarvitsee kaikkein kiireellisimpiä ja vaativimpia toimia, Tarvainen sanoo.

Helaskosken viesti on, että työpaikoilla pitää osata tunnistaa ja tarttua siihen, mikä työssä kuormittaa ja kohdistaa toimenpiteet parempien käytäntöjen ja työolosuhteiden kehittämiseen.

– Hyvinvoivat työntekijät ovat tuottavampia, hän sanoo.

Peruselementtien pitää olla kohdallaan: kirkkaat tavoitteet omalle työlle, selvät käytännöt työyhteisössä, mahdollisuus kehittää osaamistaan, hyvä johtaminen ja hyvä yhteishenki yksinäisyyden kokemusten sijaan.

Teksti Iida Ylinen

Kuvat Maria Miklas (Kimmo Tarvainen), Annukka Pakarinen (Eva Helaskoski)