Vuonna 2014 lakiin kirjattu CPF (Compte personnel de formation), suoraan käännettynä henkilökohtainen koulutustili, teki aikuiskoulutuksesta jokaisen työssäkäyvän perusoikeuden. Koulutussalkku karttuu 500 eurolla vuosittain kuin säästötili, ja sen haltija voi päättää itse opintojensa sisällöstä ja ajankohdasta.

Lain takaama opiskelumahdollisuus palkallisella työajalla on kuitenkin liian hyvä ollakseen totta. Koska hankkeeseen tarvitaan työantajan suostumus, se törmää valitettavan usein työelämän realiteetteihin. Myös opintovapaahakemuksista lähes puolet tyssää työnantajan vastustukseen. Lisäksi ranskalainen työkulttuuri kohtelee kaltoin poissaolijoita ja harva toimihenkilö uskaltaa uransa nosteessa kääntää selkänsä työyhteisölle.

Koulutussalkku tulee usein tarpeeseen työttömyyden yllättäessä. Myös ikääntyvät toimihenkilöt ja työntekijät turvautuvat koulutusbudjettiinsa siinä vaiheessa, kun osaaminen kaipaa päivitystä. Joka kolmas kouluttautujista on työtön työnhakija ja joka viides yli viisikymmentävuotias.

Tekoäly kiinnostaa

Työtön työnhakija ja yli viisikymmentävuotias – Sabrina Martel edustaa molempia näitä kategorioita. Hän osallistui vastikään Pariisin Générations Reconversion -alanvaihtomessuille.

– Täytyy myöntää, että meni monta vuotta, etten edes kirjautunut koulutustililleni, enkä tiennyt sen saldoa, Martel sanoo.

Hänen jäätyään reilut puoli vuotta sitten työttömäksi 5 000 euron opiskelubudjetti tuli iloisena yllätyksenä. Kyseinen summa on koulutussalkun katto.

Henkilöstöhallinnossa työskenneellä 52-vuotiaalla Martelilla on alan yliopistollinen tutkinto, jonka suorittamisesta on hänen mukaansa kuitenkin ”kulunut jo hiukan aikaa”.

– Tuolloin ei tiedetty vielä mitään tekoälystä, josta on tullut alalla nopeasti keskeinen työväline. Haluan perehtyä siihen hiukan perusteellisemmin. Ihannetapaus olisi, että löytäisin työnantajan, joka olisi halukas ottamaan minut jonkinlaiseen aikuisten oppisopimussuhteeseen, Martel suunnittelee.

Hän on jo ottanut asiasta selvää ja tietää kyseisen mahdollisuuden olemassaolosta. Martel on myös kartoittanut tietoteknisen osaamisensa syventämiseen sopivia opiskeluvaihtoehtoja, joihin hänen käytössään oleva budjetti riittää.

Ranskassa on kaikkiaan noin 40 miljoonaa koulutustilin haltijaa, joista jokaisen tilillä makaa keskimäärin 1 300 euroa. Opiskelumahdollisuutta käytti viime vuonna puolitoista miljoonaa työntekijää tai toimihenkilöä. Koulutukseen käytetty keskimääräinen summa on noin 2 600 euroa. Toukokuusta lähtien kouluttautujan pitää maksaa sadan euron suuruinen omavastuuosuus, joka ei kuitenkaan koske työttömiä työnhakijoita.

Ranskan valtio on tukenut aikuiskoulutusmahdollisuutta koulutustilien kautta jo lähes kymmenellä miljardilla eurolla. Tili avautuu automaattisesti jokaiselle 16-vuotta täyttäneelle työsuhteessa olevalle, vapaan ammatin harjoittajalle tai itsensätyöllistäjälle. Koulutustilille kertyneet varat pysyvät tilillä työpaikan vaihtumisesta huolimatta aina eläkkeelle pääsyyn asti. Koulutustilin pääasiallinen rahoittaja on työnantaja, joka maksaa prosentin palkkakuluistaan tähän tarkoitukseen. Lisärahoitusta tulee julkisilta koulutusorganisaatioilta ja työvoimaviranomaisilta.

Huijaritkin liikkeellä

Aikuiskoulutusrahojen käytön valvontaa on viime vuosina jouduttu tiukentamaan lukuisten väärinkäytösten vuoksi. Olemattomat oppilaitokset alkoivat nimittäin aggressiivisesti markkinoida huuhaa-tutkintoja koulutustilin haltijoille, minkä seurauksena monen ranskalaisen koulutusrahat katosivat huijareiden taskuun.

Nykyisellään aikuisopiskelijan valittavissa on noin 170 000 tutkintoa, joihin valmistavia oppilaitoksia on tarkan syynin jälkeen valikoitu 13 400. Oppilaitoksilta on kielletty suorat yhteydenotot kuluttajiin sekä kytkykaupat kuten koulutuspalvelun ostamiseen liitetyt alennukset tai lahjat.

Vaikka koulutussalkun varat on ensisijaisesti tarkoitettu tutkintoon tai pätevyyteen tähtäävään koulutukseen, esimerkiksi työvoimaneuvoja voi tehdä tähän poikkeuksen. Budjetti on näin voitu käyttää ajokortin rahoittamiseen, jos sen puuttuminen on havaittu työnsaannin esteeksi. Myös yrityksen perustamiskoulutusta voidaan antaa henkilökohtaisen koulutustilin varoin.

Teksti Virpi Latva

Määräaikainen työsuhde on hankala tohtorikoulutettavien kannalta, sanoo yliopistonlehtori Tuomas Järvenpää Itä-Suomen yliopistosta. Hänen määräaikainen työsopimuksensa ulottuu ensi kesään asti.

– Nykyisessä pestissä pitäisi haalia ohjattavia, mutta se tuntuu hassulta, jos voi luvata heille ohjausta vain kuusi kuukautta eteenpäin, Järvenpää sanoo.

Järvenpää on tehnyt määräaikaisuuksia koko työuransa ajan. Ensin hän oli Helsingin yliopistossa väitöskirjatutkijana ja sen jälkeen hän on työskennellyt Itä-Suomen yliopistossa eri nimikkeillä: yliopiston opettajana, tuntiopettajana, projektitutkijan hommissa, apurahapätkällä ja tutkijatohtorina.

– Tekisin työtä varmasti hyvin eri tavalla, jos olisi pysyvä tuoli alla, ja olisin paljon motivoituneempi kehittämään asioita.

Henkilökohtaista harmia määräaikaisuudet eivät vielä ole tuoneet Järvenpäälle.

– Pestiin ei ole tullut katkoksia. Aina on napattu seuraavaan tehtävään. Totta kai siinä on pieni epävarmuus, mutta en ole pitänyt sitä mitenkään erikoisena, kun kuitenkin tällä alalla se tuntuu olevan normi.

Muutoksia kaavaillaan sääntelyyn

Petteri Orpon hallituksen suunnitelmissa on helpottaa määräaikaisia työsopimuksia. Hallitusohjelman mukaan jatkossa työsopimus olisi mahdollista tehdä määräaikaisena vuodeksi ilman erityistä perustetta. Samalla on tarkoitus varmistaa, että muutos ei lisää työsopimusten perusteetonta ketjuttamista.

Nykyisellään määräaikaisuus tarvitsee perusteet. Lain mukaan työsopimus on voimassa toistaiseksi, jollei sitä ole perustellusta syystä tehty määräaikaiseksi. Poikkeuksena ovat olleet pitkäaikaistyöttömät: yhtäjaksoisesti 12 kuukautta työttömänä olleet on voinut palkata määräaikaiseen työsuhteeseen ilman perustetta.

Määräaikaista työtä tekevien osuus ja lukumäärä ovat Suomessa tällä vuosituhannella pysyneet likimain samana. Vuonna 2005 määräaikaista työtä teki noin 347 000 ihmisiä, joka oli noin 16,5 prosenttia kaikista työllisistä. Vuonna 2023 lukemat olivat noin 384 000 ihmistä ja 16,7 prosenttia.

Moni kaipaa pysyvyyttä määräaikaisuuksien sijaan

Riikka Miettinen on myös tehnyt koko työuransa määräaikaisilla sopimuksilla. Hän on työssä julkisella sektorilla. Sen tarkemmin hän ei halua työtään määritellä, sillä työolojen kritisoiminen ei välttämättä ole hyväksi pätkätyöläiselle.

Miettinen on ollut välillä työttömänä, mutta muuten hän on vielä pärjännyt määräaikaisuuksien kanssa.

– Vaikka kuinka paljon hakisi töitä, ei koskaan olla varma, löytyykö uusi työ. Ikä ei helpota asiaa, Miettinen sanoo.

– Osa kavereista on katkeria jatkuvista määräaikaisuuksista. He saattavat miettiä, ovatko tehneet jotain väärin.

– Moni kokee vääryyttä, suurta epäreiluuden tunnetta, kateuttakin, jos toinen saa helposti lyhyen työssäolon jälkeen vakituisen sopimuksen. Se nakertaa itsetuntoa, Miettinen kertoo.

Määräaikaisuudet ovat Miettisen työuralla vaikuttaneet palkkaukseen, vuosilomiin ja työmahdollisuuksiin. Hän ei halua sen enempää tarkentaa työpaikkansa hierarkiaa, mutta määräaikaisia töitä tekevillä ei ole samoja mahdollisuuksia esimerkiksi edetä uralla.

Miettisen työpaikalla on palkkaukseen vaikuttavat suoritusarvioinnit, ja uusilla työntekijöillä arviointi asetetaan alhaiseksi.

– Vaikka viimeksi olisi ollut korkea arvio, se on alhainen sitten, kun aloitan uuden määräaikaisuuden. Tämä vaikuttaa suoraan palkkaan.  Vuosilomat on järjestetty niin, että jos ei ole 15 vuotta työkokemusta julkisella sektorilla tai vastaavassa työssä, lomakertymä alkaa alusta jokaisen uuden määräaikaisuuden kohdalla, Miettinen kertoo.

Lisätäänkö epävarmuutta vai luodaanko tulevaisuudenuskoa?

– Hallituksen uudistus kuulostaa huolestuttavalta, se tuo epävarmuutta elämään, sanoo Specia – Asiantuntijat ja esihenkilöt ry:n toiminnanjohtaja Saara Paavola.

– Uudistus ei tue monimuotoisia urapolkuja, joilla meidänkin jäsenemme kulkevat. Siellä urapolulla on erilaisia työsuhteita ja työpaikkoja, kuten myös lyhyempiä ja pidempiä koulutusjaksoja. Todennäköisesti määräaikaisten työsuhteiden määrä tulisi kasvamaan, Paavola toteaa.

– Vastavalmistuneilla ensimmäisen vakituisen työn saaminen vaikeutuu. Sen seurauksena myös poliittisissa keskusteluissa esillä ollut perheen perustaminen tai esimerkiksi oman asunnon hankinta voivat lykkääntyä.

– Nuorille pitäisi ennemmin luoda uskoa tulevaan kuin epävarmuutta, Paavola sanoo.

Maailman ja oman tulevaisuuden tilanne aiheuttavat huolta jo ennestään ja mielenterveyden ongelmat kasvaneet räjähdysmäisesti.

– Uudistuksia on perusteltu työpaikkojen mahdollisella lisääntymisellä. Täytyy muistaa, että ihmisten palkkaaminen määräaikaisiin työsuhteisiin ei nykysäädösten mukaisestikaan ole kauhean vaikeaa.

Ketjutusten kielto ja oikeus irtisanoutua määräaikaisesta työsuhteesta toisivat tasapainoa

– Akavalla on vastaehdotus hallituksen kirjaukselle, kertoo Akavan työmarkkinajohtaja Ville Kopra. Ensimmäisenä hän mainitsee ketjutuskiellon.

– Ketjutuskielto on olemassa jo, mutta sitä ei oikein noudateta. Jos muutos tehdään, pitäisi huolehtia siitä, että perusteeton määräaikaisuus voi olla vain yhden kerran.

– Akava haluaa vahvistaa ketjutuskieltoa asettamalla määräaikaisiin työsuhteisiin aikarajaehdon, jonka mukaan kuuden kuukauden sisään alkavia määräaikaisuuksia olisi käsiteltävä peräkkäisinä, Kopra kertoo.

Peräkkäiset määräaikaiset työsuhteet olisivat kiellettyjä, kun työvoimatarve on pysyvä.

– Määräaikainen työsopimus ”kahlitsee” sekä työnantajan että työntekijän koko sopimuksen ajaksi. Työntekijä ei pysty vaihtamaan toiseen työhön, vaikka olisi vakituinen työ tarjolla, ja se vähentää työmarkkinoiden liikkuvuutta, Kopra huomauttaa.

– Ehdotamme Akavassa, että yli kuusi kuukautta kestävissä määräaikaisuuksissa saisi jatkossa irtisanomisajan puitteissa lähteä työsuhteesta ja vaihtaa toiseen. Ja vielä niin, että jos määräaikaisuus on tehty perusteetta, silloin saisi lähteä ilman irtisanomisaikaa. Tämä toimisi työnantajalle kannustimena jatkossakin perustella se määräaikaisuus.

_ _

Teksti Anssi Koskinen

Kuvat Ida Pimenoff (kuviutskuva), henkilökohtainen albumi (Tuomas Järvenpää), Pauliina Sneck (Saara Paavola), Liisa Takala (Ville Kopra)

Uusi työ puheenjohtajana alkoi marraskuun 14. päivänä heti liittokokouksen jälkeen. Löfgrenin työhuone sijaitsee Akavatalossa nyt kerrosta ylempänä kuin aiemmin.>

Kuva työhuoneesta

Avoimuus, asiantuntijuus ja arvovalinnat kunniaan

Nykyisten työmarkkinakeskusjärjestöjen johdossa Löfgren avaa latua ensimmäisenä naispuheenjohtajana. Sitä hän teki myös avoimella ja keskustelevalla kampanjallaan ennen puheenjohtajavaalia. Hän kertoi ajatuksiaan ja tavoitteitaan muun muassa somessa sekä keskusteli aktiivisesti ja tapasi liittojen väkeä kuullen tarkasti heidän ajatuksiaan Akavan kehittämisestä. Löfgrenille oli tärkeää, että liitot tuntevat hänen painotuksensa ja tutustuvat häneen. Liittojen näkemykset ja yhteistyö liittojen kanssa ovat hänelle keskeisiä puheenjohtajan työssä.

– Teen töitä Akavan puheenjohtajana ennen kaikkea osaamiseni ja kokemukseni pohjalta. Tein avoimesti ja paljon työtä valintani eteen. Iloitsen siitä, että olen ensimmäinen naispuheenjohtaja nykyisissä työmarkkinajärjestöissä. Työni ja johtamistapani perustuu osaamiseeni, arvoihini ja pitkään kokemukseen työmarkkina- ja työelämäasioista sekä akavalaisten työstä ja merkityksestä yhteiskunnassa, Löfgren kuvailee.

– Minut on otettu hyvin vastaan uudessa tehtävässä sekä Akavan toimistossa että Akava-yhteisössä, mutta myös sidosryhmien joukossa. Alku on ollut varsin vauhdikas, mihin tietä tasoitti se, että tunnen toimintaympäristön ja sen ihmiset hyvin jo pitkältä ajalta, sillä työskentelin Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKOn toiminnanjohtajana ja sitä ennen Akavassa.

Ajankohtaisessa työssä painottuu hallitusohjelmavaikuttaminen

– Työssämme ajankohtaista on muun muassa vaikuttaa hallitusohjelmaan, jonne tavoittelemme työturvallisuuslain uudistusta, joka parantaa asiantuntijoiden ja esihenkilöiden työssäjaksamista sekä TKI-panostusten kasvattamista. Työlistallamme ovat lisäksi työehtosopimusjärjestelmää koskevien lakien kehittäminen ja sosiaaliturvauudistukseen vaikuttaminen. Pyrimme vaikuttamaan myös laadulliseen työllisyyteen: koulutusta ja osaamista vastaavaa työtä pitää olla saatavilla mahdollisimman monelle.

– Osaaminen ja koulutus ovat yhteiskunnan kulmakivi, jolle rakennetaan työllisyyttä, kilpailukykyä ja hyvinvointia. Painotamme hallitusohjelmatavoitteissamme osaamista: koko koulutusketju pitää saada kuntoon osaamistason ja työllisyysasteen nostamiseksi.

<Kuvateksti ja kuva

Maria Löfgren korostaa, että työhyvinvointi ja työkyky tuovat tuottavuutta, talouskasvua ja yhteiskunnan hyvinvointia. Hän edistää osaavaa, kannustavaa ja turvallista Suomea.>

– Työikäisten osaamisen kehittämisestä jää usein vähäiselle huomiolle se puoli, että sen avulla tuetaan työhyvinvointia ja työkykyä, joilla tehdään tuottavuutta ja talouskasvua. Hyvän elämän, jossa on tasapaino opintojen ja muun elämän välillä, pitää olla opiskelijoillekin mahdollinen. Tämä rakentaa samalla sujuvaa siirtymää työelämään.

Koulutuksen kunnianpalautus vaatii pitkäjänteistä kehittämistä ja sitoutumista

Löfgren ehdottaa, että Suomeen muodostetaan parlamentaarinen koulutuksen rahoituksen ja kehittämisen suunnitelma, joka ulottuu yli vaalikausien. Viimeaikaiset selvitykset ja raportit ovat tuoneet korostetusti esiin, että koulutustasomme luisuu kansainvälisessä vertailussa yhä alemmas.

– Koulutusta koskevaan tavoitteeseen nivoutuu TKI-panostuksia koskeva tavoitteemme. Mielestämme pitää varmistaa konkreettiset toimet, joilla nostetaan TKI-panostukset neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2030 mennessä. Tämä edellyttää sekä yksityistä että julkista rahoitusta. Panostuksia saatava hyöty voi kuitenkin jäädä pienemmäksi, jos emme ratkaise osaajapulaa.

– Talouskasvu, työllisyys ja julkisen talouden kestävyys määrittelevät uudistumiskykymme ja politiikan kehikon nyt ja tulevina vuosina. Kaikissa tilanteissa pitää varmistaa, että Suomen sisäiseen ja ulkoiseen turvallisuuteen sekä yhtenäiseen ja vahvaan EU:hun panostetaan. Uskottavuutemme eurooppalaisena oikeusvaltiona säilyy, kun panemme oikeudenhoidon resurssit kuntoon. Riittävien sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaaminen on perusoikeuskysymys.

Akava-yhteisöä kuunnellen, liittoja ja jäseniä arvostaen

– Työyhteisöissä tulokset syntyvät yhteisymmärryksestä ja yhteistyöstä, joilla pyritään yhteiseen päämäärään. Näin on myös Akavassa ja Akava-yhteisössä. Liittojemme ja akavalaisten alojen moninaisuus ja osaaminen on mielestäni suuri mahdollisuus ja voimavara, mutta tavoitteiden yhteensovittaminen vaatii toisinaan sitkeää työtä.

– Minulle keskeisiä arvoja ovat avoimuus, asiantuntijuus ja arvolähtöisyys. Toisten ihmisten arvostaminen on tärkeä arvo työssäni.

– On välttämätöntä, että keskustelemme ja mietimme yhdessä, millaisilla arvovalinnoilla varmistamme hyvän elämän ja kestävän kehityksen edellytykset. Talouskasvu ei ole itseisarvo, jota voitaisiin rajattomasti tavoitella.

– Miten toiminnallamme edistämme tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta, osallisuutta, ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja ilmastotoimia, kestävää kehitystä ja oikeudenmukaista siirtymää? Pitämällä hyvää huolta ihmisistä ja heidän edellytyksistään tulla toimeen työllään, panostamalla kestävään työllisyyteen ja talouskasvuun varmistamme nuorille mahdollisuudet hyvinvointiin ja tulevaisuudenuskon.

Valmetin uusi paperi- ja kartonkikoneiden Sleeve Roll -teknologia, jota se on pitkään kehittänyt, on onnistunut innovaatio. Sleeve Roll -teknologia ja sitä varten suunniteltu Valmet Sleeve Roll Belt palkittiin joulukuussa Ranskassa Palme d’Or -innovaatiopalkinnolla.

Sleeve Roll -teknologia tekee paperi- ja kartonkikoneen viiraosasta energiatehokkaamman. Viiraosan tehtävä paperikoneessa on poistaa vettä ja tehdä paperimassasta tasainen arkki, joka kulkee koneen läpi.

– Aikaisemmin viiraosalla vesi poistettiin pelkästään alipaineen avulla, mutta nyt uuden teknologian avulla vesi poistetaan puristamalla, Valmetin tuotekehitysinsinööri Tuuli Silomaa kertoo.

– Tämä on alaa mullistava keksintö. Viiraosan energian kulutuksessa tulee jopa kymmenen prosentin säästö.

Innovaatioiden tarpeellisuudesta vahva yksimielisyys

Suomessa ollaan yksimielisiä siitä, että maa tarvitsee innovaatioita. Eduskunta hyväksyi joulukuussa oppositionkin tukemana tutkimus- ja kehittämistoiminnan rahoituslain, jolla tavoitellaan vuoteen 2030 mennessä tutkimusrahoituksen määrän nostamista neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta.

Rahaa siis on tutkimukseen ja tuotekehitykseen, mutta mitä muuta tarvitaan, että innovaatiotyö onnistuu?

Tuuli Silomaan mukaan tuotekehityksessä on tärkeää päästä käytännössä kokeilemaan uutta ideaa. Valmetilla on muun muassa Silomaan työpaikalla Jyväskylän Rautpohjassa kaksi paperi- ja kartonkikonetta innovaatioiden testausta varten.

– Sleeve roll -teknologiaa on hyvin intensiivisesti testattu, ja on saatu paljon arvokasta tietoa.

Valmetilla on Silomaan mukaan tuotekehityksessä ja tutkimuksessa yli 400 asiantuntijaa työssä.

– Yhteisö on innovaatiotyössä tärkeä, hän sanoo. Kun jollain on idean raakile, sitä kehitetään yhdessä.

Psykologinen turvallisuus työyhteisössä kannustaa kokeilemaan

Tutkimus ja innovaatiot ovat Teknologian tutkimuskeskuksen VTT:n ydinosaamista.

– VTT:ssä on viime aikoina panostettu tunnejohtajuuteen ja keskitytty huolehtimaan siitä, että työntekijöillä on työpaikalla psykologisen turvallisuuden tunne ja mahdollisuus tuoda esille kaikenlaisia mielipiteitä, kertoo VTT:n Hiilineutraalit ratkaisut -liiketoiminta-alueen johtaja Jussi Manninen.

– Innovaatiotyössä pitää käydä avointa keskustelua. Tämä on sellainen bisnes, jossa pitää voida tehdä virheitä ja oppia niistä.

– VTT:n työ on luonteeltaan soveltavaa tutkimusta, eikä pelkästään tiedon tuottamiseksi tehtyä tutkimusta, Manninen toteaa.

Työssä pitää olla tavoitteita, mutta tutkimusvalinnat tekee tutkimustiimi.

– Ylhäältä päin ei voi sanoa, että tutkikaa tätä. Voidaan sanoa, mitä vaikuttavuutta haetaan. Käymme jatkuvaa dialogia organisaatiossa siitä, että tavoitteet ja valinnat ovat linjassa keskenään.

Uusi haaste työpaikan olosuhteissa on Mannisen mukaan se, miten saada aikaan hyvä työilmapiiri, kun työ ei enää ole paikkasidonnaista. Yhteisöllisyys on VTT:lläkin tärkeää.

– Sitä emme ole vielä löytäneet, miten säilyttää yhdessäolon henki, kun ihmiset tekevät entistä enemmän työtä etänä. Epäformaalit kahvipöytäkeskustelut, jotka ovat tärkeitä sekä innovatiivisuuden että yhteisöllisyyden kannalta, ovat siirtyneet formaaleiksi keskusteluiksi.

Manninen nostaa vielä esille kaksi tekijää, jotka ovat oleellisia innovaatiotyössä. Ensimmäinen on pitkäjänteisyys.

– Se mitä nyt tulee tietoon VTT:n työstä, on vain jäävuoren huippu. Osa on ollut kehitteillä hyvinkin pitkän aikaa.

Toinen oleellinen asia on jatkuva kilpailu osaajista sekä kotimaasta että ulkomailtakin.

Yhteisöistä voimaa innovaatioihin

– Innovaatiot syntyvät ekosysteemeissä, toteaa yrittäjä ja ekonomi Petri Vilén. Hän on hiljattain kirjoittanut innovaatioista ja niitä kehittävistä yhteisöistä kirjan ”Ratkaiset yhteisöt”.

Ekosysteemeillä Vilén tarkoittaa ajan kanssa kehittyneitä yhteisöjä, jotka koostuvat ihmisistä ja eri organisaatioista, joilla on yhteinen tavoite kehittää uusia ratkaisuja tärkeäksi koettuihin haasteisiin.

Vilén tuntee alan, hän on ollut kolmen start up -yrityksen toimitusjohtaja sekä Slush-tapahtuman pääkuraattori.

– Innovaatiotyö on kymmenen viime vuoden aikana saanut Suomessa moninkertaisen määrän ulkomaisia pääomia aikaisempaan verrattuna, Vilén sanoo. Samalla osaamisen ekosysteemi on kehittynyt.

– Osaaminen on kertautunut, kun 2000-luvun alkupuolen teknologiayhtiöiden osaajat ovat siirtyneet eteenpäin uusiin yrityksiin.

Vilénin mukaan pitkään kehittyneet ekosysteemit ovat kestävällä pohjalla. Kehityksen myötä niihin on tullut resilienssiä.

– Suomessa on myös tehty hyviä päätöksiä kasvuyritysten työn helpottamiseksi. Valtion tuki innovatiivisten kasvuyritysten alkuvuosina on tärkeää, sillä pääomasijoittajat ovat kriittisiä alussa olevien yritysten kanssa, Vilén sanoo.

– Pieniä byrokraattisia esteitä, liikkeelle lähdön kitkaa, on poistettu. Innovaatiorahoituksessa esimerkiksi BusinessFinland on mukana hyvällä hengellä. Byrokratiaa olisi vielä karsittava, että suomalaiset yritykset saisivat maailmalta parhaita osaajia. Myös julkisia hankintoja voisi suunnata entistä enemmän innovatiivisiin kohteisiin.

Epäonnistumisen pelkoa vai onnistuneen kokeilun hakemista

– Suomessa on paljon menestyneitä yrityksiä, jotka ovat merkkinä siitä, että innovaatiotyö osataan, Insinööriliiton kenttä- ja kehityspäällikkö Kalle Kiili sanoo. Kärki on kuitenkin kapea.

Tärkein yksittäinen asia innovaatiotyön edistämiseksi olisi Kiilin mukaan se, että jatkuvan kehittymisen malli saataisiin syvemmälle pk-yritysten kulttuuriin, ja että sen merkitys aidosti ymmärrettäisiin suuremmissakin yrityksissä.

– Jos henkilöstö saadaan työn arjessa kehittämään työtään, niin siinä innovaatiot syntyisivät pienistä puroista. Ei innovaatioihin mitään hopealuotia ole.

Kiili sanoo olevansa sen koulukunnan tekijä, jossa uusia innovaatioita pitäisi päästä nopeasti kokeilemaan käytännössä. Jos työtä tehdään pari vuotta suljetussa ympäristössä, on vaikea tietää, miten asiat toimivat oikeassa toimintaympäristössä.

Kokeilemisen kautta saa parhaan mahdollisen palautteen.

– Epäonnistumisia ei ole, saadaan vain palautetta oikeasta ympäristöstä. Tässä olemme huonoja, pelkäämme epäonnistumisia. Jos kokeilussa ei tule haluttua, se ei ole epäonnistuminen, vaan onnistunut kokeilu. Hyvä, että siihen ei laitettu enempää energiaa.

Teksti Anssi Koskinen