Kuormituksen seuranta ja siihen puuttuminen vaatii osaamista ja rohkeutta 1.1.1970 – Työuupumuksen uhatessa ihmisten tarpeet ovat hyvin yksilöllisiä, sanoo Terveystalon johtava työterveyspsykologi Jyrki Talvitie. Työterveyslaitoksen työterveyspsykologi Heli Hannonen painottaa ennaltaehkäisyä. Työnantajan pitää seurata kuormitusta, työntekijän kertoa, jos kuormitusta on liikaa. Jaksamisesta pitää puhua työpaikalla muulloinkin kuin uupumistilanteissa. Perusteellinen tilannearvio toimien perustaksi, työkykyneuvottelu auttaa arvioinnissa – Esihenkilö ei varsinkaan asiantuntijatyössä välttämättä tiedä, mitä kaikkea työntekijän lautasella on. Silloin pelkästään se, että sovitaan kerran–pari viikossa vartin tsekkauksesta, mitä on meneillään, voi antaa ylimääräisen silmäparin työn tekemiseen, sanoo Terveystalon johtava työterveyspsykologi Jyrki Talvitie. – Kun työuupumus uhkaa ja työntekijä ohjautuu sen vuoksi työterveyden vastaanotolle, ensin on tehtävä perinpohjainen tilannearvio, Talvitie sanoo. Työtilanne pitää kartoittaa huolellisesti, ottaa huomioon jäljellä olevat voimavarat ja työkyky sekä sulkea pois mahdolliset sairaudet. Myös henkilökohtainen elämäntilanne on otettava huomioon. – Jos todetaan, että nimenomaan työstä kohdistuu voimakas kuormitus, yhteistyö työpaikan kanssa tulisi aloittaa mahdollisimman pian. Työkykyneuvottelua käytetään liian vähän psykososiaalisessa kuormituksessa ja työuupumustilanteissa. Työuupumuksen hoidossa tarvitaan sekä työpaikkaa että työntekijää, Talvitie toteaa. Mitä vaadin itseltäni, mitä työ merkitsee? Työntekijän tulisi tarkastella työnsä tekemisen tapoja. Mitä vaadin itseltäni, miten hallitsen työtäni ja mitä työ minulle merkitsee – näitä kaikkia tulisi pohtia. – Usein työssä uupumisessa voi olla kyse liian kovista vaatimuksista itseä ja työntekoa kohtaan. Kuormituksesta ja jaksamisesta olisi keskusteltava työpaikoilla, muuten ongelmat eivät voi tulla esille, Talvitie sanoo. ”Aika harva esihenkilö on ajatustenlukija” Hannonen korostaa keskustelua ja ennaltaehkäisyä. Hyvällä työpaikalla työssä jaksamisen kysymyksistä puhutaan kehityskeskusteluissa ja palavereissa jo ennen kuin kuormitustilanteita tulee. – Hyvällä työpaikalla työssä jaksamisen kysymyksistä puhutaan kehityskeskusteluissa ja palavereissa jo ennen kuin kuormitustilanteita tulee, painottaa Heli Hannonen. – Työnantajalla on velvollisuus seurata tilannetta. Toki työntekijällä on oma velvollisuus ja vastuu. Kun huomaa, että kuormitus on liiallista, se täytyy ottaa puheeksi työpaikalla. Aika harva esihenkilö on ajatustenlukija, Hannonen sanoo. – Niin kauan kuin hiljenemisen kulttuuria harrastetaan, ihmiset voivat puurtaa hyvinkin pitkälle, kunnes tipahtavat. Se ei ole yhdenkään työpaikan toive. Vaikka tietoisuus työuupumuksesta on lisääntynyt, silti käy toisinaan niin, että työterveyspsykologin vastaanotolla todetaan aika alkuvaiheessa, että ongelmaan olisi voinut puuttua paljon aikaisemmin, Talvitie toteaa. – Työnantajienkin puolella uupumusongelmista ollaan paremmin tietoisia, mutta erityisesti lähiesihenkilöt eivät aina tiedä, mitä keinoja heillä on ongelmatilanteissa, Talvitie sanoo. Diagnoosikäytäntö tukee heikosti työuupumuksen tunnistamista ja hoitamista Talvitie nostaa esille ristiriidan: vaikka työuupumus tunnistetaan vakavaksi ongelmaksi, se on edelleen oirediagnoosi. Työuupumusdiagnoosilla ei saa sairauspäivärahaa, joten se pitää aina liittää sairausdiagnoosin kylkeen, kuten unettomuuden tai masennuksen oheen. – Niin kauan kuin työuupumusta ei päästä käsittelemään aitona erillisenä ilmiönä, sen tunnistaminen ja hoitaminen on vaikeaa. Työuupumus nähdään liian usein yksilön ongelmana, jolloin myös interventiot ja hoidot perustuvat pitkälti yksilön hoitamiseen tai muokkaamiseen, Talvitie kuvaa. – Niin kauan kuin työuupumusta ei päästä käsittelemään aitona erillisenä ilmiönä, sen tunnistaminen ja hoitaminen on vaikeaa, huomauttaa Jyrki Talvitie. Mieluummin ennaltaehkäisyä kuin uupumuksen merkkeihin puuttumista – Työuupumuksen ennaltaehkäisy olisi paljon parempi vaihtoehto kuin varhainen puuttuminen työuupumuksen merkkeihin. Työturvallisuuslakikin lähtee siitä, että työnantajan tulee järjestelmällisesti selvittää työn kuormitustekijät ja vaarat sekä poistaa tai vähentää niitä mahdollisuuksien mukaan, Hannonen sanoo. Uupumus ei ole vain yksilön ongelma – Meissä on aika syvällä ajatus, että työssä kuormittuminen ja uupumus ovat ”henkilökohtaisia ongelmia”. On minun heikkouttani, että en selviä työstä. Tätä myös ruokitaan työpaikoilla. Ajatellaan, että ei voida kysyä ihmisten jaksamisesta, Hannonen sanoo. – Vanhan suomalaisen sananlaskun mukaan laiska töitään luettelee, mutta asiantuntijatehtävissä on hyvä listata, mitä työkenttään kuuluu ja miettiä, onko se kaikki edes mahdollista, Hannonen sanoo. – Jos ei ole mahdollista tehdä kaikkia tehtäviä ihan kunnolla, työpaikalla pitää keskustella, mitkä ovat tärkeimmät työt ja mikä voi odottaa. Se, että pystyy keskittymään yhteen asiaan kerralla ja tekemään sen valmiiksi, vähentää kuormitusta ja myös tehostaa työtä. – Asiantuntijatyössä tulee eteen usein kaikkea mielenkiintoista, jolle ei malta sanoa ei ja tulee ottaneeksi lisätehtäviä. Pitäisi pyrkiä siihen, että työn saa hoidettua kohtuullisesti niinä tunteita, joista palkka maksetaan. Väsyneeseen olotilaan voi tottua Jos kiinnostavia tehtäviä on enemmän kuin voimia, ylikuormitus tulee vaivihkaa. Stressiin ja ylikuormitukseen liittyy Hannosen mukaan, että me vaan painetaan kovempaa ja kovempaa sekä totutaan vähitellen väsyneeseen oloon. – Jos ei enää jaksa täyttä työpäivää, osasairauspäiväraha on mahdollisuus lyhentää työpäivää, mutta tämä vaatii työmäärän vähentämistä. – Työstään uupunut ihminen ei missään nimessä voi palata sairauslomaltaan samaan työhön, joka hänet uuvutti. Aina jos työntekijä joutuu jäämään sairauslomalle ja taustalla on työuupumusta, pitää miettiä, millaisia muutoksia työssä pitää tehdä, että tämä ei toistu, Hannonen sanoo. Työuupumus – kolme riskitekijää ja kolme suojaavaa tekijää Jyrki Talvitien mukaan Riskitekijät 1. Vaatimusten ja voimavarojen välinen ristiriita 2. Rooliristiriita, epätietoisuus siitä, mitä odotetaan, mitä itse odotan ja mitä työpaikka odottaa 3. Turha byrokratia, epätyö Suojaavat tekijät 1. Työn vastineet, muutkin kuin palkka 2. Työn tulosten näkeminen, mahdollisuus osallistua työn kehittämiseen 3. Reilu kohtelu työpaikalla, sosiaalinen tuki Teksti: Anssi Koskinen Kuvat: Lehtikuva, Juha Tuomi (kuvituskuva), Terveystalo (Jyrki Talvitie), Työterveyslaitos (Heli Hannonen)
Uuden hallituksen tartuttava heti useaan EU-kysymykseen 1.1.1970 Pitkäaikainen vääntö EU:n taloussääntöjen uudistamisesta on kohta toden teolla pöydällä. Jäsenmaiden valtiovarainministerit saavuttivat hiljattain yleissovun siitä, että sääntöjen keskeiset kriteerit, enintään 60 prosentin valtionvelka ja enintään 3 prosentin budjettivaje, säilytetään. Samalla maiden sopeutumista näihin rajoihin joustavoitetaan ja investointeja esimerkiksi ilmastoon ja puolustukseen helpotetaan. ”Piru piilee kuitenkin yksityiskohdissa” ja komission varsinaista esitystä lopullista päätöksentekoa varten odotetaan alkavalla kevätkaudella. Nämä taloussäännöt ovat olennainen taustakehys Suomen hallituksen tulevissa talouslinjauksissa. Ympäristönäkökulman edistämisen lisäksi vihreästä siirtymästä näyttää tulevan Suomelle vankka työpaikkamoottori. Se on silti ollut kiistojenkin lähde ja EU:n päätöksenteko aiheesta jatkuu yhä. Tätä kirjoittaessa jäsenmaat ovat jakautuneet esimerkiksi suhteessa ydinvoimaan, luonnon ennallistamisasetukset ovat herättäneet keskustelua ja jotkut haluavat kirjata ilmastonmuutoksen torjunnan jopa Euroopan keskuspankin tehtäviin. Suomen hallituksen pitää rivakasti paaluttaa paikkansa useassa vihreän siirtymän direktiivihankkeessa ja vastaavissa hankkeissa. Isohko jo taivaanrannalla häämöttävä asia on unionin monivuotisen budjetin välitarkastelu. Mahdollisesti ”kesän korvilla” aloittava Suomen uusi hallitus saa ilmeisesti heti kesällä eteensä komission esityksen kyseiseksi välitarkasteluksi. Puolustusyhteistyö, tutkimus- ja koulutus, digitalisaatio, ilmastonmuutos sekä tietysti Ukrainan tukeminen tarvitsisivat kaikki lisää rahoitusta, mutta mistä se tulisi tai mistä se olisi poissa? Budjettikysymyksiin liittyy myös ajatus niin sanotusta suvereniteettirahastosta. Se olisi vastaus Yhdysvaltojen lievästikin sanoen runsaskätiselle yritystukipaketille. Jälkimmäinen kun uhkaa viedä tuotantoa ja työpaikkoja Euroopasta. Kyseinen rahasto saa tuskin riittävää kannatusta, mutta USA:n haasteeseen on vastattava jollakin tavalla. ”Perisuomalainen” EU-linjaus ilmoittaa vain ”jyrkkä ei” suvereniteettirahastolle ja olla ilman muita ajatuksia, toimii kehnosti ja jotenkin Yhdysvaltojen haasteeseen on vastattava. Unkari on liputtanut Suomen NATO-jäsenyydelle, mutta oikeusvaltioasioissa tilanne ei ole juurikaan parantunut. Muun muassa tieteentekijöitä ahdistellaan ja sisämarkkinasääntöjen vastaisesti maan liike-elämää vyörytetään valtapuolueen lähipiirille. Meno on paikoin kuin itänaapurissamme ja silti putkessa on miljardien EU-tukiaisten myöntäminen maalle. Jatkaako Suomi vahvaa oikeusvaltiolinjaansa ja rahat Budapestiin pysäytetään? Monilla yksittäisillä alueilla EU:n hankekohtainen sopimus- ja lainsäädäntötyö jatkuu. Pöydällä on neuvoteltavana iso määrä muun muassa kauppasopimuksia ja eri lakialoitteita hampurilaispaikkojen kertakäyttöastioista viherpesun kitkemiseen. Esimerkiksi työelämän alueella alustatyödirektiivi on yhä auki ja komissio laittaa lähiaikoina liikkeelle hankkeen tehostaa ylikansallista työntekijöiden tiedottamista ja kuulemista. Syksyksi saattaa syntyä työmarkkinajärjestöjen EU-tason sopimus etätyöstä ja työntekijöiden oikeudesta irtaantua työnantajayhteyksistä vapaa-ajallaan, josta tehtäisiin yleissitova EU:n työministerikokoonpanon päätöksellä. Myös esimerkiksi EU:n korkeakoulustrategia on tulossa päivitykseen 2024. Silti Suomen uuden hallituksen olennaisin tehtävä on laatia tavoitteet ensi vuonna valittavaa uutta komissiota ja sen toimintaohjelmaa varten. Toimintaohjelma on eräänlainen EU:n hallitusohjelma kattaen laajasti tulevien vuosien aloitetoiminnan. Mihin suuntaan isoa EU-laivaa halutaan kääntää ja mitä aloitteita siltä toivotaan? Juuri tässä on kyse niin sanotusta ennakkovaikuttamisesta, josta hallitukset yksi toisensa perään ovat saaneet pyyhkeitä. Joskus syystä, joskus syyttä. Uuden komission valinta on niin lähellä, että Suomen ehdokas tulevaksi komissaariksi on suotavaa valita ajoissa. On myös muistettava, että tulevan hallituksen aikana alkaa suomalaisasiantuntijoiden joukkoeläköityminen unionin toimielimistä ja uusia osaajia on syytä saada tilalle. Viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä: eduskuntavaalikampanjan aikana purskahti keskustelu myös Suomen EU-jäsenyyden jatkamisesta tai eroamisesta. Suomi liittyi Pohjoismaiden neuvostoon ja YK:hon vuonna 1955, EU-jäsenyys alkoi vuonna 1995 ja Nato-jäsenyys toteutuu vuonna 2023. Ensimmäistä kertaa jokin Suomen suurista puolueista haluaa ajaa maamme ulos jostain keskeisestä kansanvälisestä ankkuristamme. Suurennuslasin alla on nyt, miten Suomen EU-jäsenyys kirjataan uuteen hallitusohjelmaan ja millä perustein kyseinen kanta otetaan. Vastausta tähän odotetaan heti hallitusohjelmassa.
Työelämän heikennykset huolettavat Akavan liittojen opiskelijajäseniä 1.1.1970 Sairauspoissaolojen omavastuu, määräaikaisten sopimusten helpottaminen, irtisanomisperusteet ja ansiosidonnaisen porrastus. – Suomen hallituksen suunnitelmissa olevat työelämän heikennykset painavat opiskelijajäsentemme mieliä, kertoo Suomen Ekonomien avustava asiantuntija Emilia Hoikkaniemi kertoo. Suomen Ekonomien Emilia Hoikkaniemi nostaa esiin, että hallituksen työelämäheikennykset ovat opiskelijoiden uuutena huolenaiheena. Moni kantaa sen ohella huolta työllistymisestän ja toimeentulosta. Hoikkaniemi tuntee hyvin opiskelijoiden huolet. Hän on itse vastavalmistunut ekonomi, ja vuosina 2021–2022 hän työskenteli Ekonomien opiskelijayhdyshenkilönä. Työllistyminen ja opiskeluajan toimeentulo painavat opiskelijoiden mieltä Ensimmäisenä opiskelijoiden huolena Hoikkaniemi mainitsee ahdistuksen siitä, löytyykö työmarkkinoilta töitä. – Tällä hetkellä huolettaa paljon se, mitä mediassa puhutaan: on yt-neuvotteluita, leikataan sieltä ja täältä. Opiskelijat näkevät sen, kun he hakevat kesätöitä ja peilaavat sitä aikaisempiin vuosiin. Kilpailu kesätyöpaikkoista on entistä kovempaa. Paikkoihin on nykyään satoja hakijoita ja on vaikea päästä haastatteluihinkin, Hoikkaniemi kertoo. – Totta kai tämä näkyy myös vastavalmistuneilla tai pian valmistuvilla. Ensimmäisen työpaikan saanti huolestuttaa. Toinen opiskelijoita huolestuttava asia on opiskeluajan toimeentulo. – Asumistukileikkaus vaikuttaa opiskelijoihin isosti. Ja yleisesti se, että riittävätkö rahat, joudutaanko töihin opintojen aikana, vaikka ei välttämättä haluttaisi. Ja vaikuttavatko työt jaksamiseen. – Viime vuonna tehdyssä Ekonomien opiskelijoiden hyvinvointikyselyssä kävi ilmi, että 750 vastanneen joukosta peräti 53 prosenttia oli opintojen ohessa töissä, Hoikkaniemi kertoo. – Sitä kautta myös tutkintojen suoritusajat voivat luonnollisesti pidentyä, mitä ei myöskään pidetä yhteiskunnallisesti positiivisena juttuna. Hyvinvointikysely kertoi myös, että 36 prosenttia opiskelijoista koki olevansa tyytymätön tai erittäin tyytymätön psyykkiseen hyvinvointiinsa. – Siihen liittyvät stressi opiskelun ja mahdollisen työnteon yhdistämisestä sekä valmistuminen. Saattaako se venyä ja miten peilaudun opiskelijakollegoihin, onko tarpeeksi hyvät opintosuoritukset ja työkokemusta, Hoikkaniemi sanoo. Hoikkaniemen mukaan opiskelijat ovat keskusteluissa nostaneet esille sitä, missä kunnossa opiskelijat siirtyvät työelämään. Heidänhän pitäisi olla se jaksavin ja tuorein työvoima. – Olemme pitäneet paljon esillä hyvinvointitutkimusta ja mielenterveyden tulosvaroitusta, että vähän herättäisiin siihen tilanteeseen, että opiskelijoilla ei niin hirveän hyvin mene, valitettavasti. Työllistymisen ongelmissa Suomen Ekonomit auttaa tarjoamalla urapalveluita sekä työnhakuun liittyviä tapahtumia ja työpajoja. Hallituksen kaavailemista leikkauksista liitto on vahvasti sitä mieltä, että opiskelijoilta ei saisi enää leikata, Hoikkaniemi sanoo. – Tuloksiakin on saatu aikaan. Rahoitusalalla kesätyöntekijät saatiin vihdoinkin työehtosopimuksen piiriin, Hoikkaniemi kertoo. – On hyviäkin juttuja, kuitenkin on hyvin työllistytty ja palkkakehitys kasvaa. Työelämän heikennykset painavat myös insinööriksi opiskelevien mieltä – Siirtymä opinnoista työelämään on opiskelujen loppurutistusten kanssa muutenkin raskas ja muutosten ajaminen ahdistaa, sanoo Insinööriopiskelijaliiton puheenjohtaja Jimi Kuisma. – Isolla osalla opiskelijoista on henkinen rasitus kovaa. He ovat psyykkisesti kuormittunutta porukkaa, ja valoa tunnelin päässä himmentää se, että lähdetään ajamaan heikennyksiä työelämään. Insinööriopiskelijaliiton Jimi Kuisma sanoo, että insinööriopiskelijoiden tilannetta ei ainakaan työelämää heikentämällä helpoteta ja toivoo että tilanne tasoittuisi pian. Kuisma nostaa päällimmäisenä heikennyksenä, että määräaikaisten työsopimusten solmimista ollaan helpottamassa. Toiseksi hän mainitsee irtisanomisen helpottamisen. – Opiskelijoilla on jo nyt kovat paineet työssä pärjäämiseen ja huijarisyndrooma on vahvasti läsnä. Sitten jos irtisanomisia helpotetaan, se tuo opiskelijoille ja vastavalmistuneille ihan jäätävät suorituspaineet töissä. Entä mitä pitäisi tehdä insinööriopiskelijoiden tilanteen helpottamiseksi? Kuisman vastaus on: ”ei ainakaan näin”. – Näistä asioista tulee kauhean mediakeskeisiä, tavan opiskelijaa saattaa jokseenkin kuormittaa, kun joka suunnasta tykitetään. Tietysti se lisää tietoisuutta, mikä on todella hyvä, mutta toivottavasti tämä tilanne tästä nyt vähän rauhoittuisi. Sosiaalialan työntekijät näkevät leikkausten vaikutukset asiakkaisiin Sosiaalialalla tulevat leikkaukset näkyvät myös asiakkaiden puolella. Lapsiperheiden tilanne tulee olemaan huolestuttava, Talentian Sosiaalialan Opiskelijat TaSO ry:n puheenjohtaja Olli Palokangas sanoo. – Perheillä on valtava vaikutus lapsen kasvuun. Jos siellä on tekijöitä, jotka haastavat lapsen kasvua ja jos on köyhyyttä, se heijastuu lapseen ja nuoreen. Tutkimusten valossakin on ilmennyt, että köyhyys ja lapsiperheiden heikko tilanne aiheuttavat esimerkiksi päihderiippuvuutta, vaikuttavat työllistymiseen ja muutenkin lapsen ja nuoren psyykkiseen hyvinvointiin. Talentian Sosiaalialan Opiskelijat TaSO ry:n puheenjohtaja Olli Palokangas toteaa, että korona-ajan vaikutukset näkyvät monin tavoin. Palokangas aloitti itse opiskelut korona-aikana. Silloin keskusteltiin siitä, miten korona-aika eristyksineen ja sulkuineen näkyy viiden vuoden kuluttua. – Sanoisin, että se näkyy jo. Pikkuhiljaa tulee ensimmäiset piirteet siinä esille. Harjoittelujen kautta olen nähnyt konkreettisesti sitä tilannetta. Palokankaan mukaan työllistyminen ei huoleta sosiaalialan opiskelijoita, sillä alalla on suuri pula työntekijöistä. Huolta kannetaan siitä, onko työ liian raskasta ja jaksaako sitä tehdä pitempään. Kasvavat ongelmat yhteiskunnassa näkyvät sosiaalialan töissä, eikä lisäresursseja varmaankaan ole tulossa. Tilanne huolestuttaa Palokangastakin. – Lastensuojelussa olen huomannut pääkaupunkiseudun jengiytymiskehitystä ja myös Oulun alle 20-vuotiaiden nuorten väkivaltarikostilastot ovat karua luettavaa. Jos sosiaalialan työntekijät joutuvat burnoutiin, onko sitten tulevaisuudessa työntekijöitä, Palokangas pohtii. Mitä työpaikoilla voitaisiin näillä resursseilla tehdä, jotta nuoret jaksaisivat sosiaalialalla vielä pitkän työuran? Palokangas kaipaisi nuorille työntekijöille tukea erityisesti vanhemmilta kollegoilta. – Asioita pitäisi päästä purkamaan. Ja sitten kysymään, että hei, miten tämän asian kanssa menetellään, jos ei vielä ole itselle muodostunut vahvaa osaamista. – Sosiaalialalla on paljon hankalia tilanteita, mutta silti tulevilla ammattilaisilla on palo tuoda maailmaan hyvää sekä auttaa ja tukea asiakkaita, Palokangas mainitsee vielä lopuksi. – Sosiaalialalla otetaan kaikki irti pienistä positiivisista asioista, onnistumisen tunteista ja uuden oppimisesta. Teksti: Anssi Koskinen Kuvat: Haastateltujen albumit
Työelämä kuuluu kaikille 1.1.1970 Akava pitää näitä teemoja ja niiden edistämistä tärkeinä. Nostamme työelämän monimuotoisuutta esiin viestinnässämme kevään 2024 aikana muun muassa artikkelein ja blogipostauksin. Jokainen julkaisu käsittelee työelämän monimuotoisuutta tietystä näkökulmasta, ja käsiteltäviä teemoja ovat esimerkiksi vammaisuus ja täsmätyökyky, neuromonimuotoisuus ja ikädiversiteetti eli ikämoninaisuus. Artikkeleissa yhteistyökumppaninamme on C Diversity, joka on Marko Jääskeläisen ja Reeta Lindemanin yhteinen brändi. Julkaisujen tavoitteena on tuottaa lukijoilleen tietoa siitä, miten nämä teemat näkyvät työelämässä ja vaikuttavat siihen. Entä mitä tulisi esimerkiksi rekrytoinnissa ja työelämässä huomioida, jotta se olisi parempi kaikille. Tämä on tärkeää siksikin, että tarvitsemme kaikki työkykyiset ja -haluiset mukaan työelämään, kun osaajapula on todellisuutta lähes joka alalla. Artikkelit perustuvat haastatteluihin, joissa puhuvat asiantuntijat tai henkilöt, joilla on kokemusta käsiteltävästä teemasta. Niiden perusteella kävi selväksi, että monimuotoinen työelämä muodostuu loppujen lopuksi perusasioista: vastaanottavasta kulttuurista, arvostuksesta ja omana itsenään kuulluksi ja nähdyksi tulemisesta. Näitä asioita työelämältä kaipaa myös oululainen merkonomi, 29-vuotias Nita Halonen, joka on yksi haastateltavistamme. Nita kertoo kuuluvansa kolminkertaiseen vähemmistöön sikäli, että hän on lievästi kehitysvammainen, autismin kirjolla oleva, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluva ihminen. Hän on työskennellyt esimerkiksi iltapäiväkerhon ohjaajana ja sekä vapaaehtoisena Oulun evankelisluterilaisen seurakunnan second hand -kaupassa. Halosen mukaan siellä hänen taustansa tiedettiin, eikä sitä pidetty millään tavoin ongelmana. – Siellä oli lämmin ilmapiiri ja riitti, että osaamista on. Tai jos jotain ei osaa, niin autetaan, Halonen sanoo. Halonen uskoo monimuotoisuuden työelämässä lisääntyvän sitä mukaa, kun tietoisuus lisääntyy. Hän itse nostaa sosiaalisessa mediassa esiin tärkeinä pitämiään asioita, kuten vammaisuuteen liittyviä asioita ja hänelle on kertynyt TikTokissa yli 25 000 seuraajaa. Halonen kannustaa työnantajia rohkeasti palkkaamaan erilaisia osaajia. – Monimuotoisesta työyhteisöstä hyötyvät kaikki! Teksti Marko Jääskeläinen ja Reeta Lindeman
Miten tukea työhönpaluuta pitkältä sairauslomalta? 1.1.1970 Yritysten tehdessä työterveyshuoltosopimuksia on kriittistä, onko niillä käytettävissä kyllin terveydenhoitoalan osaamista ja osuvatko panostukset oikeisiin kohtiin. Suomen Fysioterapeuttien puheenjohtaja Tiina Mäkinen mainitsee esimerkkinä kuvantamispalvelut. – Työterveyshuolto käyttää kuvantamispalveluihin vuosittain reilusti yli 30 miljoonaa euroa. Eniten kuvataan lannerankaa. Kuvantaminen ei paranna ketään ja saattaa jopa kääntyä itseään vastaan. Selkäkipuinen alkaa varoa rasitusta, ja todelliseen kivun syyhyn ei edes päästä käsiksi. Kuvaaminen ei aina kerro, mistä kipu tosiasiallisesti johtuu. – Yritysten tehdessä työterveyshuoltosopimuksia on tärkeää, onko niillä käytettävissä kyllin terveydenhoitoalan osaamista ja osuvatko panostukset oikeisiin kohtiin, toteaa Suomen Fysioterapeuttien puheenjohtaja Tiina Mäkinen. Moniammatillinen yhteistyö ja matalan kynnyksen keinot keskeisiä Kuvantamis- ja laboratoriotutkimusten sijaan Mäkinen panostaisi laadukkaaseen moniammatilliseen yhteistyöhön ja matalan kynnyksen keinoihin kuten liikunnalliseen kuntoutukseen masentuneille tai lyhyisiin terapiajaksoihin. Mäkisen mukaan julkisen sairaanhoidon ja työterveyshuollon välinen yhteistyö ei toimi riittävän hyvin. Työntekijä saatetaan passittaa takaisin perusterveydenhuoltoon ja prosessi alkaa alusta. Työnjaon ja roolien pitäisi olla selvemmät, jotta perusterveydenhuollossa ei tarvitsisi tehdä samoja havaintoja uudestaan. Esimerkiksi Keski-Suomessa on onnistuttu vähentämään päällekkäistä työtä Työote-toimintamallilla. Sairauksia ennaltaehkäiseviä toimia pitäisi painottaa enemmän. Rahallista kannustinta on vaikea nähdä, jos katse on kvartaalissa ja vuotta tai kahta vuotta pidetään liian pitkänä seuranta-aikana. Erityisesti ennaltaehkäisevissä toimissa pitäisi Mäkisen mukaan tarkastella pidempää aikaa. Liikunnan lisääminen poistaisi monia huolia ja ehkäisisi sairauksia – Melkein kaikki kansansairauksista saataisiin ehkäistyä fyysistä aktiivisuutta lisäämällä, Mäkinen huomauttaa. – Jos ihmiset liikkuisivat enemmän, meidän huolistamme puolet häviäisi saman tien. Liikunta on niin merkittävä asia, ja se on vähentynyt koko ajan. Ihmisen fyysisellä kunnolla on suora vaikutus mielenterveyteen. Eihän mieli jaksa, jos ei keho jaksa ja koko ajan pitää työskennellä äärirajoilla. Meillä on paljon lapsia, jotka eivät pääse kyykkyyn tai jaksa juosta sataa metriä. Mäkinen teroittaa, että erityisesti fyysistä työtä tekevien pitäisi saada systemaattista koulutusta ergonomisiin työtapoihin. Esimerkiksi hoitajapula ei ainakaan vähene, jos hoitajat kuluttavat kehonsa loppuun nostaessaan tai tukiessaan potilaita istumaan tai kävelemään kuormittavin ottein ja ilman asianmukaisia apuvälineitä. Toimiviksi havaitut keinot käyttöön Hyvä työnantaja ymmärtää työn ja vapaa-ajan tasapainon tärkeyden. – Lisäksi työpaikalla on hyvä olla psykososiaalista kuormitusta ennaltaehkäisevät ja erityisesti aivoergonomiaa tukevat keinot ja käytänteet. Liikunnan, tauotuksen ja yhteisöllisyyden edistäminen on sekin olennaista, sanoo Terveydenhoitajaliiton puheenjohtaja Kirsi Grym. Viime kädessä vastuu edellä luetellusta on työnantajalla, mutta työterveyshuolto voi olla tässä isona apuna. Lisäksi Grym kannustaa kuuntelemaan työntekijöiden näkemyksiä vaikkapa yhteisöllisyyden kehittämisestä. Hän nostaa esiin, että esihenkilöiden tulisi tuntea työntekijöidensä työ, jotta he voivat puuttua ongelmiin ajoissa. Työnohjaus korostuu erityisesti työssä, jossa on paljon henkistä kuormitusta ja ammattietiikkaan liittyvää pohdintaa. Se tarjoaa konkreettista ennaltaehkäisyä ja parantaa työhyvinvointia. Myös esihenkilöt ja johtajat tarvitsevat työnohjausta. – Haasteena on, että työnantajat vaativat näyttöjä kustannustehokkaista keinoista. Työterveyshuolto vinkkaa, miten kannattaisi toimia, mutta usein se kaatuu siihen, että vaikutuksia on vaikea arvioida euroina. Tulokset ja säästöt näkyvät vasta vuosien päästä. Toimivia keinoja tukea työkykyä on olemassa. Ne vain pitäisi ottaa käyttöön. Usein työnantajat ostavat vain vähimmäistason työterveyspalveluita. – Toivoisin, että Suomessa tarjolla oleva laaja-alainen osaaminen työkyvyn tukemisessa otettaisiin paremmin käyttöön. Työterveyshuollon lakisääteisenä tehtävänä on ennaltaehkäisy. Se pitäisi ymmärtää kyllin laajasti ja ulottaa esimerkiksi psykososiaalisen hyvinvoinnin edistämiseen, Grym sanoo. – Työkyvyn arviointi ja ongelmien ennaltaehkäisy ovat substanssimme ydintä. Valitettavasti on myös totta, että työterveyshuolto on usein sairauspainotteista. Sen ensisijainen tehtävä olisi olla ennaltaehkäisevää, sanoo Suomen Terveydenhoitajaliiton puheenjohtaja Kirsi Grym. Työkierto tai kouluttautuminen voi auttaa jaksamaan Psyykkisesti kuormittunutta työntekijää saattaisi auttaa esimerkiksi työkierto eli uudet tehtävät saman organisaation sisällä. – Näin pääsee kokeilemaan uutta ja saa perspektiiviä omaan työhönsä. Tai olisiko mahdollisuuksia tarjota opintovapaata tai haluaako työntekijä täydennyskouluttaa itseään pitempään. Täydennyskouluttautuminen on yksi tavoista hankkia lisää vaikuttavaa osaamista ja reflektoida omia ja muiden koulutuksiin osallistuvien työkäytäntöjä. Täydennyskouluttautuminen on myös mitä parhainta työhyvinvoinnin edistämistä. – Työssä kehittyminen on tärkeää työntekijän pystyvyyden ja työn mielekkyyden kannalta. Grym huomauttaa tämäntyyppisten mahdollisuuksien kaventuneen, kun maan hallitus päätti lopettaa sekä aikuiskoulutustuen että vuorotteluvapaajärjestelmän. Ahdistus tuntuu fyysisesti Sairauspoissaoloista syntyvistä kustannuksista 73 prosenttia johtuu tuki- ja liikuntaelinsairauksista ja mielenterveysongelmista. – Keskeisin haaste on, että tästä joukosta vain kolmasosalla on käyntejä työfysioterapeuteilla tai työpsykologilla. Tutkimusnäyttö tukee sitä, että fysioterapeuteilla on keinoja, jotka kohentaisivat tilannetta, Mäkinen sanoo. – Suoraa pääsyä fysioterapeutille pitäisi tehostaa sekä työterveyshuollossa, hyvinvointialueilla että yksityisellä sektorilla. Asiakasohjauksessa on kehittämisen varaa, koska viime vuonna työterveyslääkäreiden asiakkaista edelleen joka kolmannen käyntisyynä olivat tuki- ja liikuntaelinvaivat. Kaikki tuki-ja liikuntaelin ongelmaiset tulisi ohjata ensisijaisesti fysioterapeutille. Fysioterapeuttisella harjoittelulla voidaan vaikuttaa stressiin, masennuksen ja ahdistukseen. Vaikutusmekanismit ovat fysiologisia, immunologisia ja psyykkisiä. – Pelkästään mielenterveyden kasvaviin haasteisiin meillä olisi paljon nykyistä enemmän annettavaa, jos toimet olisivat moniammatillisempia, sanoo Mäkinen. Tutkimusnäytön mukaan lyhyet fysioterapiajaksot vaikuttavat suotuisasti masennuksen, stressin ja ahdistuksen lievittymiseen. Tutkimusten perusteella joka toinen masentunut saa apua fysioterapeutin ohjaamasta liikunnallisesta kuntoutuksesta, mutta sitä ei hyödynnetä Suomessa juuri lainkaan. – Mieleen liittyvät kuormitustekijät näkyvät ja tuntuvat usein kehossa. Jos ajatellaan vaikka ahdistusta, moni osaa kohdistaa sen paikan kehossa oli se sitten puristusta rintakehällä tai vatsassa. Mäkinen on huomannut, että monelle on helpompaa lähteä purkamaan tilannettaan kehollisista havainnoista käsin kuten oman kehon jatkuvasta jännittyneisyydestä, levottomuudesta tai kivusta. Jokainen on välillä osatyökykyinen Työkyky on yksi toimintakyvyn osa-alueista. Toimintaterapeutit ovat arjen toimintakyvyn ja merkityksellisen toiminnan asiantuntijoita. – Tarkastelemme ihmistä ympäristössään jonkin toiminnan kuten työn parissa. Pyrimme muodostamaan kokonaisvaltaista käsitystä ihmisen elämästä. On tärkeää, että kaikilla on mahdollisuus osallistua työelämään, koska työ on merkityksellinen ja suuri osa ihmisen elämää, sanoo Suomen Toimintaterapeuttiliiton puheenjohtaja Kirsi Wikman. – On tärkeää, että kaikilla on mahdollisuus osallistua työelämään, koska työ on merkityksellinen ja suuri osa ihmisen elämää, sanoo Suomen Toimintaterapeuttiliiton puheenjohtaja Kirsi Wikman. Hän ravistelee osatyökykyisyyden määritelmää ja muistuttaa, että meistä kuka tahansa on osatyökykyinen muutaman huonosti nukutun yön jälkeen tai jos elämässä on muita kuormittavia tekijöitä. Vaikkapa huoli läheisestä muistisairaasta läikkyy helposti työpäivänkin keskelle. – Tarvitsemme yhteiskunnallista keskustelua siitä, mitä osatyökykyisyys on ja onko mahdollista tehdä työtä työkyvyllä, joka ei ole sataprosenttinen. Jos ihminen tekee työtä puolipäiväisesti, jääkö hänelle tarpeeksi rahaa elämiseen? Ja voisiko työnantaja järjestää niin, että töitä tekisikin kaksi henkilöä puolipäiväisesti yhden sataprosenttista työaikaa tekevän sijaan? Aika ei ole ainoa mittari työkyvyn määrittämisessä. Toimintaterapeutit muokkaavat esimerkiksi ympäristöön liittyviä tekijöitä työntekijän toiminta- ja työkykyä vastaavaksi. – Jos työntekijällä on esimerkiksi haasteita aistisäätelyn kanssa ja avokonttori on hänelle kuormittava, oma huone sivummalla voi ratkaista tilanteen. Wikmanin mukaan olemme olleet niin taitavia tehostamaan, että jäljellä on vain vähän sellaisia töitä, joita pystytään joustavasti muokkaamaan toimintakykyä vastaavaksi. Toimintaterapeutin arvioon pääsee usein vasta sitten, kun työkyky on heikentynyt melko huonoksi. Jos esille nousee huolta työkyvyn heikentymisestä, kuunteleminen ei riitä, vaan pitäisi tehdä konkreettisia jatkotoimenpiteitä. Nykyinen kulttuuri on Wikmanin mukaan diagnoosikeskeistä. Toisinaan diagnoosia jäädään odottamaan, vaikka voitaisiin jo toimia. Miten työkykyä voidaan parhaiten tukea palatessa sairauspoissaololta? Sairauspoissaolon olevaan työntekijään on tärkeä olla yhteydessä. Kun työhönpaluu on ajankohtaista, työyhteisön tarjoama tuki ja työn muokkaaminen ovat keskeisiä. Vahva yhteistyö ja suunnittelu työterveyshuollon kanssa edistää onnistunutta työhön paluuta. Jos työhön palaavalle tehdään erityisjärjestelyjä, työyhteisön pitää ymmärtää, miksi näin toimitaan. Työtä voidaan keventää, työaikaa lyhentää tai lisätä etätyötä. – Ajantasainen perehdytys on myös hyvä huomioida. Käytännöissä on saattanut tapahtua muutoksia poissaolon aikana, Grym sanoo. Jos poissaolon taustalla ovat olleet mielenterveyssyyt, pitää tarkastella elämää kokonaisuudessaan: mitä tapahtuu kotona, vapaa-ajalla ja työssä. Masennukseen sairastuneen identiteetti on voinut muuttua ja mielessä herätä kysymyksiä omasta pystyvyydestä. – Työhönpaluu kannattaa aloittaa porrastetusti ja mahdollisimman varhain. Vuoropuhelu takaa sen, että paluu onnistuu parhaalla mahdollisella tavalla. Jaksottainen paluu tai kevennetyt työtehtävät voivat olla ratkaisu, Wikman sanoo. Keventäminen voi Wikmanin mukaan tarkoittaa esimerkiksi sitä, että työnantajan kanssa sovitaan työajan tai työtehtävien keventämisestä joko ennalta ehkäisevästi tai työhön paluuta tukevasti. Fyysisesti kuormittavassa työssä esimerkiksi sotealalla selvitetään, voiko väliaikaisesti tehdä työtä, joka ei kuormita fyysisesti niin paljon. – Puhumme oikea-aikaisesta palvelusta. Työikäisten kohdalla ollaan usein tosi väärässä kohdassa toimintaterapian oikea-aikaisuuden näkökulmasta. Teksti Iida Ylinen Kuvat Ida Pimenoff (kuvituskuva), Kimmo Brandt (Tiina Mäkinen), Mikko Käkelä (Kirsi Grym), Teemu Toikka (Kirsi Wikman)
Työterveyshuollossa kannattaisi kääntää katse kokonaisiin työyhteisöihin ja tiimeihin 1.1.1970 – Työikäisen väestön ikääntyessä pitäisi tehdä kaikki voitava, jotta he pysyisivät mahdollisimman terveinä työelämässä, sanoo erikoislääkäri, työterveysyksikön johtaja Eva Helaskoski Työterveyslaitokselta. – Jokaisella pitäisi olla oikeus hyviin työnteon olosuhteisiin. Hyvä johtaminen, selvät tavoitteet, tietoisuus hyvän työn edellytyksistä ja niistä keskusteleminen, Eva Helaskoski luettelee. Työterveyshuolto on työnantajan tärkeä kumppani ja taho, jolla on suora yhteys työpaikoille ja siksi mahdollisuus kehittää työnteon olosuhteita jaksamista ja tuottavuutta tukeviksi. Erikoislääkäri, lääkintöneuvos Kimmo Tarvainen sosiaali- ja terveysministeriöstä kiteyttää työterveyshuollon tehtävän kahteen asiaan: työkyvyn tukemiseen sekä ongelmien ennaltaehkäisyyn. – Työterveyshuollon tehtävänä on auttaa työpaikkoja tunnistamaan keinoja, joilla ehkäistä esimerkiksi työntekijän uupuminen ja ylikuormittuminen sekä auttaa jo sairastuneita työhön paluussa, Tarvainen sanoo. Arviot yhden sairauspoissaolopäivän kustannuksista vaihtelevat. Helaskoski haarukoi yksittäisen sairauspoissaolopäivän kustannuksen 350–420 euroon. Sairauspoissaoloista koituu vuosittain mittavia kustannuksia työnantajille. Katse yksilöön vai yhteisöön? Sujuvan ja toimivan työterveyshuollon perustana on työnantaja, joka kantaa vastuunsa työterveydestä ja työturvallisuudesta. Yhteistyössä työterveyshuollon ammattilaisten kanssa työterveyshuollon palvelut suunnitellaan vastaamaan työpaikan tarpeita ja tavoitteita. Toimivaan yhteistyöhön kuuluvat hyvin suunnitellut toimenpiteet ja niiden vaikuttavuuden seuranta. Erot suurten ja pienten työpaikkojen välillä voivat olla melkoisia resurssierojen takia. Esimerkiksi pk-yritykset tasapainoilevat kustannusten kanssa työterveyspalveluita räätälöidessään, ja isommilla yrityksillä voi olla käytettävissään paremmat resurssit. – Isoilla työnantajilla on suurempi intressi, paine ja vastuukin pitää huolta työkyvystä, mikä pohjautuu pitkälti työkyvyttömyyseläkkeiden rahoituksen maksuluokkamalliin. Mitä enemmän työkyvyttömyyskustannuksia yrityskohtaisesti syntyy, sitä korkeampi on yrityksen maksuluokka ja työkyvyttömyyseläkemaksut. Olen kuullut useammankin suuren yrityksen toimitusjohtajan sanovan työterveyshuollon kulujen olevan peanuts, jos yhteistoimin pystytään tukemaan työntekijöiden työssä pysymistä ja onnistunutta työhön paluuta, Tarvainen sanoo. Työpaikkojen kesken vaihtelee paljon, onko fokus yksilöissä vai kokonaisissa työyhteisöissä. Tähän vaikuttaa muun muassa työpaikan valmius ja kypsyys tehdä yhteistyötä palveluntarjoajan kanssa. – On ihan totta, että välillä toimenpiteet kohdistuvat yksilöön. Yksilöt hakevat itselleen herkemmin apua, Helaskoski sanoo. Tarvaisen mukaan tämä on koko työterveyshuoltoa koskeva haaste. – Yhteiskunta on muuttunut yksilöä korostavammaksi ja yksilön tarpeita huomioivammaksi. Se vaikuttaa myös työterveyshuollon tapoihin toimia. Yksilön terveystarpeisiin pystytään vastaamaan hyvin, mutta työpaikan tarpeisiin vastaaminen on monimutkaisempaa ja haasteellisempaa, Tarvainen sanoo. Erikoislääkäri, lääkintöneuvos Kimmo Tarvainen sosiaali- ja terveysministeriöstä nostaa esiin, että työterveyshuollossa on haasteena vastata työyhteisön tarpeisiin. Yksilön terveystarpeisiin pystytään vastaamaan hyvin, mutta työpaikan tarpeisiin vastaaminen on monimutkaisempaa ja haasteellisempaa. Ihannetilanteessa koko henkilöstö voisi osallistua toimien luonnostelemiseen, joilla kohennetaan terveyttä, työn turvallisuutta, työyhteisön toimivuutta ja työurien kestoa. Tietotyössä katse kohdistuisi erityisesti psykososiaaliseen kuormitukseen ja kognitiiviseen ergonomiaan. Työterveyshuollon jatkuvuus tuo ennakoitavuutta Työterveyshuollon palveluita on yleisesti ottaen hyvin saatavilla, joskin esimerkiksi alustatyöläisten ei ole mahdollista niitä käyttää. Työhönpaluun tukeminen on sekin hyvällä tolalla monella työterveyshuollon toimijalla. Tarvainen nostaa tärkeänä elementtinä esille työterveyshuollon jatkuvuuden ja pitkäjänteisen yhteistyön työpaikan kanssa. Näin muodostuu vuorovaikutussuhteita, pysyvyyttä ja ennakoitavuutta. Moniammatillisen yhteistyön toimivuus on tärkeää. Moniammatillisuus mainitaan jo valtioneuvoston asetuksessa hyvän työterveyshuoltokäytännön periaatteista. – Yksi plus yksi on enemmän kuin kaksi. Yhdistämällä eri tulokulmia, osaamista ja kokemusta saadaan suurempi hyöty. Perustiimi työterveydenhuollossa muodostuu usein lääkäristä, terveydenhoitajasta, fysioterapeutista ja psykologista, Helaskoski sanoo. Tiedonkulku ja yhteistyö paremmaksi Työterveyshuollon ja julkisen terveydenhuollon yhteistyössä olisi kehitettävää. – Voitaisiin säästää fiksulla tavalla, jos ei tehtäisi päällekkäistä työtä. Eli ei tutkittaisi toistamiseen asioita, jotka työterveyshuollossa on jo tutkittu. Jos työntekijä ohjataan julkiseen terveydenhuoltoon, hyödynnettäisiin paremmin sitä, mitä työterveyshuollon puolella on jo aiemmin tehty, Helaskoski sanoo. Tiedonkulku voisi olla sujuvampaa, vaikka toimitaankin eri tietojärjestelmissä. – Julkisella puolella olisi hyvä tunnistaa tarkemmin, mitkä asiat tosiasiallisesti vaikuttavat ihmisen työkykyyn. Tuntuu, että sairauslomaa jatketaan liian herkästi, vaikka työtä muokkaamalla tai työnkuvaa vaihtamalla päästäisiin aikaisemmin takaisin työhön. Monessa tilanteessa työhön palaaminen tukee toipumista ja auttaa pitämään kiinni arjessa, Helaskoski sanoo. Tähän tematiikkaan liittyy TTL:n TYÖOTE-toimintamalli, joka pyrkii tehostamaan julkisen terveydenhuollon ja työterveyshuollon välistä yhteistyötä. Joissain tilanteissa kuten vaikkapa polven keinonivelleikkauksessa sairauslomaa määrätään rutiininomaisesti kolme kuukautta, eikä välttämättä edes kysytä, mitä ihminen tekee työkseen. – Toisin sanoen annetaan varmuuden vuoksi vähän liian pitkiä sairauslomia. TYÖOTE-toimintamallin ideana on, että erikoissairaanhoidosta kirjoitetaan vaikka vain kahden viikon sairauspoissaolo sekä lähete työterveyshuoltoon, missä sitten katsotaan, miten pitkälle sairauspoissaololle olisi tosiasiallisesti tarvetta ja voisiko esimerkiksi työnkuvaa muokata joksikin aikaa. Valtaosa on pystynyt palaamaan aikaisemmin töihin, ja suurin osa on ollut tyytyväisiä tähän, Helaskoski sanoo. Jos poissaolon syynä on masennus, esimerkiksi sairauspoissaolojaksolla tarjottu psykoterapia voi tukea työntekijän tervehtymistä. – Mutta jos työhön liittyvillä tekijöillä on ollut vaikutusta masennuksen syntyyn, eikä työolosuhteissa tapahdu muutosta, voi olla, että ihminen sairastuu uudelleen palatessaan työhön. Siksi työn muokkaamisen mahdollisuudesta pitäisi huolehtia. Työntekijän palatessa voidaan pohtia, onko tarvetta päivittää osaamista tai vahvistaa asioita, jotka tukevat työkykyä, Tarvainen sanoo. Matalan kynnyksen mielenterveyspalveluilla voidaan pyrkiä ennaltaehkäisemään uupumusta ja ylläpitämään työkykyä. Työn tekemisen tapoja on syytä tarkastella ja uudistaa. Hyvinvoiva työntekijä on tuottavampi Mielenterveyden häiriöt ovat tilastotiedon valossa lisääntyneet sairauspoissaolojen syynä. Helaskosken mukaan kehityskulku on ollut havaittavissa jo pitkään. Mielenterveyden häiriöt kuten ahdistus ja uupumus ovat lisääntyneet asteittain 1990-luvulta lähtien. Syiksi Helaskoski arvioi mielenterveysoireisiin liittyvän stigman vähenemisen, kognitiivisesti vaativamman työelämän ja muutokset diagnostiikassa kuten uudet työkalut, joilla tunnistetaan mielenterveysoireet paremmin. Kun mielenterveyden oireilusta puhutaan enemmän, ihmiset osaavat ehkä paremmin tunnistaa muutoksia voinnissaan ja hakeutua avun piiriin. Tarvaisen mukaan paranemisprosessin voi katsoa alkaneen, kun ihminen hakeutuu hoitoon. Silloin on jossain määrin myöntänyt tarvitsevansa apua ja päässyt askeleen eteenpäin. – Terveydenhuollossa on olennaista tunnistaa, milloin ihminen tarvitsee kaikkein kiireellisimpiä ja vaativimpia toimia, Tarvainen sanoo. Helaskosken viesti on, että työpaikoilla pitää osata tunnistaa ja tarttua siihen, mikä työssä kuormittaa ja kohdistaa toimenpiteet parempien käytäntöjen ja työolosuhteiden kehittämiseen. – Hyvinvoivat työntekijät ovat tuottavampia, hän sanoo. Peruselementtien pitää olla kohdallaan: kirkkaat tavoitteet omalle työlle, selvät käytännöt työyhteisössä, mahdollisuus kehittää osaamistaan, hyvä johtaminen ja hyvä yhteishenki yksinäisyyden kokemusten sijaan. Teksti Iida Ylinen Kuvat Maria Miklas (Kimmo Tarvainen), Annukka Pakarinen (Eva Helaskoski)
Työterveyshuollosta moniammatillista tukea työkyvylle 1.1.1970 Työpaikkaselvitys on kuin pihamaan jykevin puu, josta versoo kulloinkin tarpeellisiksi määritellyt työterveyshuollon palvelut. Siitä saadut tiedot vaikuttavat olennaisesti siihen, millaisia työterveyspalveluita työntekijöille päätetään tarjota huomioiden taloudelliset reunaehdot. Työpaikkaselvityksissä kartoitetaan työympäristöön, työolosuhteisiin ja työyhteisöön liittyviä terveysriskejä. Selvitystyön tekeminen on muuttunut, kun työntekijät tekevät nykyisin töitä monenlaisissa ympäristöissä. Nykyisin selvityksiä tekevät enimmäkseen työterveyshoitajat. Lääkäreiden mahdollisuudet osallistua selvitysten tekoon ovat viime aikoina vähentyneet, kun heidän aikaansa kuluu usein yksilön työkykyhaasteiden ratkaisemiseen ja työhön paluun tukemiseen. Työterveyshuollon kokonaisuudessa työterveyshoitajalla on keskeinen merkitys. – Hänellä on niin sanotusti kaikki narut käsissään. Työterveyshoitaja vastaa käytännössä yritysyhteistyöstä ja on eräänlainen manageri, joka heti ensitapaamisten perusteella voi suunnitella, millainen polku työterveyden parantamiseksi olisi luotavissa, kuvailee Suomen työterveyshoitajaliiton puheenjohtaja Inka Koskiaho. Iso osa työterveyshoitajan työajasta kuluu palveluiden koordinoimiseen, ohjaamiseen ja neuvontaan. Asiakkuudet määrittelevät paljon, millaiseksi työnkuva muodostuu. Tällä hetkellä työterveyslääkäreistä, -psykologeista ja -hoitajista on pulaa. – Työterveyshoitaja on hyvin keskeisessä asemassa koordinoidessaan koko työterveyshuollon kokonaisuutta. Välillä tuntuu, että työterveyshoitaja on kaikkien sihteeri, Koskiaho sanoo. Hänen mukaansa työterveyshuolto hyötyisi paremmasta seurannasta ja raportoinnista. Paljon riippuu siitäkin, millaiseksi työterveyshoitaja muovaa työnsä ja millaiselle tekemiselle kalenteroi työaikaa. Päävastuu seurannasta on työnantajalla. Työkyvyn pulmiin tulisi puuttua mahdollisimman varhain – Tärkeintä on mahdollisimman oikea-aikainen interventio. Siis se, että hälytteet työkykyasioista tulisivat mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja niihin voitaisiin reagoida ennen kuin ne alkavat aiheuttaa sairauspoissaoloja, Koskiaho sanoo. Varhaisessa tunnistamisessa on aina kehitettävää. Lähtökohdat ovat kohtuulliset, jos esihenkilö tuntee alaisena, on läsnä ja selvillä työntekijöidensä tilanteista. Koskiahon mukaan pulmia esille tuovat työntekijät voivat toimia signaaleina. Heidän huomioihinsa on hyvä reagoida, sillä usein taustalla on jotain, johon voi vaikuttaa. Esihenkilölle kuuluu varhainen puheeksi ottaminen. Kaikkia työntekijöitä koskevista terveystarkastuksista on paikoin luovuttu ja vain tietyt työntekijät saavat liikennevalomallin välähtäessä kutsun tarkastukseen. – Omassa työssäni Suomen Puolustusvoimissa on lakisääteisiä terveystarkastuksia. Aika usein käy niin, että alkuun ei nouse esille mitään erityistä, mutta kun keskustellaan kasvokkain pitempään, nouseekin esille asioita, joihin olisi hyvä reagoida, Koskiaho sanoo. Taitavampi palvelupolkujen suunnittelu säästää rahaa Monelle työterveyshuolto voi näyttäytyä lähinnä lääkärin sairausvastaanottona. – Itse emme ajattele näin, vaan näemme itsemme työkyvyn arvioinnin erityisasiantuntijoina, sanoo Suomen työterveyslääkäriyhdistyksen varapuheenjohtaja Aulikki Juntunen. – Työterveyshuollon erikoislääkäreiden osaamisen käyttäminen oikeisiin asioihin on kansantaloudellisesti erittäin perusteltua, Juntunen sanoo. Tämä tarkoittaisi esimerkiksi taitavampaa palvelupolkujen suunnittelua ja sitä, että toimenpiteet ovat vaikuttavia terveyden ja työkyvyn kannalta. Erityistä huomiota tarvitaan siihen, että kaikilla on oikeus saada hyvää työperäisten sairauksien ehkäisyä, olipa työnantaja pieni tai suuri. – Pienellä yrityksellä ei välttämättä ole samalla lailla osaamista työsuojelusta. Tässä työterveyshuollon asiantuntemuksen käyttäminen korostuu, Juntunen sanoo. Työnantaja on velvollinen hankkimaan vähintään lakisääteisen työterveyshuollon. – Organisaatiotason kehittäminen sen sijaan ei ole pakollista. Osa ymmärtää sen tärkeyden, osa kokee työterveyshuollon pakollisena ylimääräisenä kuluna, Juntunen sanoo. Varsinkin psykososiaalisten kuormitus- ja voimavaratekijöiden tunnistamista kannattaisi vahvistaa. Esimerkiksi työpaikkaselvityksen ideana on tunnistaa ja huomioida moniammatillisesti ja riittävän konkreettisesti työn psykososiaaliset kuormitustekijät ja arvioida niiden vaikutusta terveyteen ja työkykyyn. Selvityksen pohjalta laaditaan työpaikan työterveyshuollon toimintasuunnitelma konkreettisine toimenpiteineen seurantaa unohtamatta. Esihenkilöiden tukeen panostetaan enemmän, sillä he ovat työpaikoilla avaintoimijoita ennaltaehkäisevien toimien toteuttajina ja varhaisten signaalien tunnistajina. Ravitsemusterapeutit toivovat keskeisempää asemaa työterveyshuollossa Ravitsemusterapeuttien osaamista voidaan käyttää paremmin työterveyshuollossa, sillä heillä on osaamista työkyvyn ylläpidossa ja kohentamisessa. Heidän ammattitaitonsa liittyy esimerkiksi lihavuuden ennaltaehkäisyyn. Lihavuus on yhteydessä moniin kansantauteihin ja on usein yksi tekijä toinen toisiinsa vaikuttavien terveysongelmien ryppäässä. – Työnantajat valitsevat, minkä verran ravitsemusterapiaa he sisällyttävät työterveyshuoltosopimuksiinsa. Meidän työmme vaikutukset eivät näy niin nopeasti, mutta tietysti ravitsemuksella on vaikutusta jaksamiseen ja työurien kestoon, sanoo toiminnanjohtaja Katja Hätönen Ravitsemusterapeuttien yhdistyksestä. Ravitsemusterapeuteilla on hyvät tiedot ja taidot terveydenedistämistyöhön, jos sille annetaan edellytykset. Yötyössä ja vuorotyössä ravitsemuksella voisi optimoida paljonkin työkykyä. – Mutta ravitsemusterapiapalvelut on usein rajattu yhteen käyntikertaan. Sillä ei ylipainoa tai lihavuutta hoideta. Hoito olisi vaikuttavampaa, jos siihen liittyisi seurantakertoja, Hätönen sanoo. Ravitsemusterapeuteille kertyy helposti eettistä kuormaa, kun asiakkaita voi auttaa vain hyvin rajallisesti. Julkisessa terveydenhuollossa ravitsemusterapeutit eivät ehdi tehdä juurikaan ennaltaehkäisevää työtä suurten potilasmäärien ja jonojen purkupaineen takia. Työterveyshuollossa ennaltaehkäisevää työtä voisi tehdä, jos työnantajat päättäisivät tarjota työntekijöille esimerkiksi ryhmämuotoista toimintaa, jossa perehdyttäisiin ravitsemuksen ja jaksamisen yhteyteen. – Ravitsemuksella on tosi iso merkitys työurien pidentämisessä. Mutta aiheesta on vaikea puhua, kun moni syyllistyy siitä ja kokee omaa minuutta arvosteltavan, Hätönen sanoo. Hän toivoisi ravitsemusterapeuteille työterveyshuollon ammattihenkilön statusta, jonka fysioterapeutit saivat vuonna 2022. Tällöin heillä olisi mahdollisuus olla mukana työpaikkaselvityksissä ja kuntoutusyhteistyössä. – Työntekijöillä olisi hyvä olla mahdollisuus hakeutua suoraan ravitsemusterapeutin vastaanotolle tietyissä tilanteissa kuten painonhallintahaasteiden tai toiminnallisten vatsavaivojen vuoksi. Entä työterveyshuollon työntekijöiden oma terveys? Työterveyshoitajilla on hyvät teoreettiset tiedot työkyvyn tukemisesta. Käytännössä jaksamisessa on paljon vaihtelua. – Työ on muuttunut vaativaksi asiantuntijatyöksi. Tulostavoitteet ovat kovat, työtä pitää tehdä paljon ja asiakasmäärät ovat isot. Työssä ei ole kyllin autonomiaa. Joskus kuulee jäsenistöltä, että ajankäyttöä seurataan minuutin tarkkuudella, Koskiaho sanoo. Hän toivoo, että yksilölliset elämäntilanteet huomioitaisiin paremmin, jos työntekijä vaikkapa opiskelee samanaikaisesti, elää lapsiperhearkea tai kärsii itse terveysvaivoista. Kaikilta ei voi odottaa tismalleen samaa. Tällöin voisi välillä tehdä vähän lyhyempää päivää, järjestellä asiakkuuksia tai muokata omaa työtä. Ammattiryhmän arvostuksesta puhuttaessa Koskiaho nostaa esille matalan palkkatason. – Entä jos hoitajat olisivat lääkäreiden, fysioterapeuttien ja psykologien tapaan itsenäisiä ammatinharjoittajia, jolloin omaan työhön ja tulotasoon voisi itse vaikuttaa? Tähän ehdotukseen on vastattu ihmetellen, että kuka ne työt sitten hoitaisi. Nimenomaan työterveyslääkäreitä koskevaa tutkimusta työhyvinvoinnista ei ole tehty, mutta Lääkäriliiton tutkimuksen (2019) perusteella voidaan sanoa, että lääkäreitä kuormittavat jatkuva kiire, tekemättömien töiden paine, lääkäreiden vähyys ja työn pakkotahtisuus. Huonosti toimivien laitteiden ja ohjelmien kuormitus on hiukan vähentynyt edelliseen mittauskertaan (2015) verrattuna. – Moni työterveyslääkäreistä tekee osa-aikaista viikkoa. Ainakin joillekin se on yksi tapa vaikuttaa oman työn kuormittavuuteen, Juntunen arvioi. Työterveyshuollon ja moniammatillisten tiimien sisällä Juntunen tunnistaa ristiriitaa siinä, millaiseksi lääkärin rooli kokonaisuudessa mielletään. Jos lääkäri on onnistunut luomaan luottamukselliset välit asiakasorganisaatioon, hänen sanallaan on paljon merkitystä eri tilanteissa. Moitteisiin siitä, että työterveyslääkärit hoitaisivat liukuhihnalta vain helppoja tapauksia Juntunen huomauttaa, että työnantajat päättävät työntekijöilleen tarjottavan palvelukokonaisuuden laajuudesta. Silloin tilanne voi olla se, että työntekijä joudutaan siirtämään hoitoon julkiselle puolelle. Varsinkin pienemmät yritykset joutuvat miettimään tarkkaan palvelukokonaisuuden kokoa ja sen kustannuksia. Teksti Iida Ylinen Kuvat Vesa Hovi (Inka Koskiaho), Studio Torkkeli (Aulikki Juntunen)
Verkostoituminen on paljon muutakin kuin yhteystietojen keräämistä 1.1.1970 MySpeaker-puhujatoimiston markkinoinnista vastaavalla Laura Lindsbergillä on ollut työurallaan parikin erityistä kertaa, jolloin verkostot ratkaisivat uran suunnan. Ensimmäisen kerran kävi näin, kun hän oli juuri valmistunut kauppatieteiden maisteriksi ja tuskaili opiskelukaverille, mistähän voisi hakea töitä. Kaveri ehdotti, että Lindsberg voisi hakea samaan työpaikkaan, jossa hän on, jotta hän saisi hyvää lounasseuraa. Toinen kerta vei Lindsbergin hänen nykyiseen työpaikkaansa. Hän oli ensin miettinyt, hakeeko avoinna ollutta paikkaa, kun ei oikein tiennyt, että mistä työssä on kyse ja millainen yritys on. Lindsberg päätti hakea huomattuaan, että hallituksen puheenjohtajana on hänelle aikaisemmin mentorina ollut ihminen. – Tuli sellainen tunne, että jos hän on tässä paikassa, niin tämän täytyy olla hyvä paikka. Hakuvaiheessa en kertonut hänelle, että olen oikeasti hakenut. Halusin hakea ihan itse. Pelkästään se, että tiesin yrityksestä tutun ihmisen, antoi mielikuvan siitä työpaikasta. Lindsberg on hiljattain kirjoittanut kirjan ”Verkostoitumisen taito”. Hän toteaa kirjan avaussanoissa, että toiset ihmiset ovat yksi suurimmista työelämän voimavaroista. Laura Lindsberg toteaa, että verkostoista on apua sekä uuden suunnan löytämisessä että ammattitaidon kannalta. Verkostoituminen on voimavara työelämään. Uuden suunnan löytämisessä on apua verkostoista Verkostoitumisen tärkeys on Lindsbergin mukaan hyvin paljon nykyajan piirre. – Ihmisistä on apua, kun uralle pitää löytää jotain uutta. Vielä muutama vuosikymmen sitten valittiin yksi elämä, yksi puoliso ja yksi ura, ja sillä tiellä mentiin eteenpäin, piti siitä tai ei, Lindsberg sanoo. – Nykyisin on tyypillisempää, että on monia vaihtoehtoja, ihmiset hakevat niitä ja myös joutuvat niihin. Vaikka teet kaiken oikein, kouluttaudut, on hyviä työpaikkoja ja kokemuksia, niin kaikki voi periaatteessa muuttua tosi nopeasti. –Verkostoista on apua asiantuntijan ammattitaidon kannaltakin. On helpompaa soittaa tutulle asiantuntijalle kuin käyttää aikaa itse etsimällä tietoa alusta saakka, Lindsberg sanoo. – Kun tietoa on valtavasti, mutta et pysty nopeasti tietämään, mitä kannattaa tehdä ja mikä on oleellista, verkostot ovat siihen lisäapu. Kaikki verkostoituminen ei Lindsbergin mukaan ole vuorovaikutuksellista. Yksi esimerkki tällaisesta on vaikka myyjien pyrkyrimäinen verkostojen rakentaminen, joissa ainoa tarkoitus on vain myydä, eivätkä toiset ihmiset kiinnosta aidosti. – Ehkä minun neuvoni on se, että tee toisille niin kuin haluaisit itsellekin tehtävän. – Nykyään on trendinä kerätä valtavat määrät, jopa kymmenien tuhansien nimien kontaktiverkostot. Tämä voi olla näennäistä verkostoitumista, Lindsberg sanoo. – Vähän niin kuin silloin vanhaan aikaan, kun menet tapahtumaan ja jaat sata käyntikorttia. Onko niistä yksikään aito kontakti? Aina kysyn, onko sinulla oikeasti ihmisiä, joille soitat, kun se kriisi tulee. Lindsberg antaa verkostoitumiseen ensimmäiseksi ohjeeksi, että on hyvä tietää, millainen itse on ja mitkä ovat omia vahvuuksia. Aitous on kaiken a ja o. – Verkostoitumisen ei pitäisi olla asia, joka tulisi hallita, päteä tai osata vaan, että se on ensisijaisesti voimavara työelämään, Lindsberg sanoo. – Se kannattaa tehdä omalla tavalla, koska muuten se voi tuntua ahdistavalta. Suurin osa meistä verkostoituu joka tapauksessa koko ajan, mutta siitä voisi tehdä tietoisempaa. Heikommassa taloussuhdanteessa verkostot nousevat uuteen arvoon – Verkostoitumisen merkityksen huomaa selvästi, kun talousnäkymät ovat heikommat, sanoo konsulttiyhtiö PwC:n Suomen toimitusjohtaja Kauko Storbacka. – Kun markkinasta katoaa tietty määrä, näkee ihan selkeästi, että ne toimeksiannot, mitä voitamme, ovat kaikki niitä, joissa meillä on vahva suhde. Verkostoilla on Kauko Storbackan mukaan ollut tärkeä merkitys yrityksen menestykselle mutta myös hänen omalle uralleen. Yrityksen menestymisen lisäksi verkostoilla on ollut Storbackalle suuri merkitys myös oman työuran kannalta. Hän katsoo, että ei missään nimessä olisi päässyt nykyiseen asemaansa ilman vahvoja verkostoja. Koeta olla merkityksellinen muille Verkostoitumisessa on Storbackan mukaan tärkeää, että on muille relevantti. – Pelkkä cocktail-juhlissa käyminen ei riitä, ja toisaalta, jos on esillä vain faktatiedon ja numeroiden kautta, niin ei sekään vie pitkälle, hän sanoo. – Eivät he pelkästään juhlissa moikkaamisen takia sinua valitse. Kun olet tehnyt jotain relevanttia, toimeksiannon tai jotain muuta lisäarvoa tuonut asiakkaalle, sitten pystyt syventämään sitä ja tuomaan sitä suhdetta myös henkilökohtaisemmalle tasolle. Rakenna luottamusta verkostoitumisessa – Kun on verkostoitunut oman vertaisryhmänsä kanssa, on syytä alkaa rakentaa suhdetta myös toimitusjohtajatasolle, Storbacka suosittelee. Hän itse sanoo ymmärtäneensä 15 vuotta sitten, että päästäkseen seuraaviin verkostoihin, asialle pitää aktiivisesti tehdä jotain. – Pitää kuunnella ja miettiä, miten voisi auttaa asiakasta, eikä vain tyrkyttää itseään. Luottamuksen rakentaminen tärkeä osa verkostoitumista, Storbacka sanoo. – Tiettyyn pisteeseen asti olet vain asiantuntija, mutta jossain vaiheessa rupeat olemaan se ”trusted advisor”, jolle he soittavat. Pallottelet jotain asiaa ja pystyt sanomaan, että tätä mieltä minä olen, ja he arvostavat sitä. Verkostot ovat laajentuneet ja monipuolistuneet siitä, mitä ne olivat Storbackan aloittaessa työuraansa. – Ne oli ne samat naamat samoissa paikoissa aina. Maailma on tullut avoimemmaksi ja saavutettavammaksi. Storbacka huomauttaa, että ei riitä, että on se paikallinen verkosto, sillä verkostot on kansainvälistyneet. Verkostoja syntyy jo kotien ja varsinkin opintojen kautta. Lindsberg kertoo, miten kauppatieteellisen alkuluennoilla sanottiin, että katsokaa ympärille, tässä ovat teidän tulevat työkaverit. Storbackan äidinkieli on ruotsi ja hän on käynyt Porissa ruotsinkieliset koulut. Suomenruotsalaisuus on vahva verkosto, josta on noussut paljon päättäjiä. – Ruotsinkielisillä on omia vahvoja verkostojaan, mutta koen, että niin niitä on muidenkin samankielisten, -taustaisten tai samoista asioista kiinnostuneiden välillä. Jokin yhteinen yhteys tai mielenkiinnon kohde auttaa verkostoitumisessa, Storbacka sanoo. Teksti Anssi Koskinen
Aikuiskoulutus selkärepussa koko työuran ajan 1.1.1970 Vuonna 2014 lakiin kirjattu CPF (Compte personnel de formation), suoraan käännettynä henkilökohtainen koulutustili, teki aikuiskoulutuksesta jokaisen työssäkäyvän perusoikeuden. Koulutussalkku karttuu 500 eurolla vuosittain kuin säästötili, ja sen haltija voi päättää itse opintojensa sisällöstä ja ajankohdasta. Lain takaama opiskelumahdollisuus palkallisella työajalla on kuitenkin liian hyvä ollakseen totta. Koska hankkeeseen tarvitaan työantajan suostumus, se törmää valitettavan usein työelämän realiteetteihin. Myös opintovapaahakemuksista lähes puolet tyssää työnantajan vastustukseen. Lisäksi ranskalainen työkulttuuri kohtelee kaltoin poissaolijoita ja harva toimihenkilö uskaltaa uransa nosteessa kääntää selkänsä työyhteisölle. Koulutussalkku tulee usein tarpeeseen työttömyyden yllättäessä. Myös ikääntyvät toimihenkilöt ja työntekijät turvautuvat koulutusbudjettiinsa siinä vaiheessa, kun osaaminen kaipaa päivitystä. Joka kolmas kouluttautujista on työtön työnhakija ja joka viides yli viisikymmentävuotias. Tekoäly kiinnostaa Työtön työnhakija ja yli viisikymmentävuotias – Sabrina Martel edustaa molempia näitä kategorioita. Hän osallistui vastikään Pariisin Générations Reconversion -alanvaihtomessuille. – Täytyy myöntää, että meni monta vuotta, etten edes kirjautunut koulutustililleni, enkä tiennyt sen saldoa, Martel sanoo. Sabrina Martel (oik.) kävi Pariisin alanvaihtomessuilla testaamassa opiskelusuunnitelmaansa. Hänen jäätyään reilut puoli vuotta sitten työttömäksi 5 000 euron opiskelubudjetti tuli iloisena yllätyksenä. Kyseinen summa on koulutussalkun katto. Henkilöstöhallinnossa työskenneellä 52-vuotiaalla Martelilla on alan yliopistollinen tutkinto, jonka suorittamisesta on hänen mukaansa kuitenkin ”kulunut jo hiukan aikaa”. – Tuolloin ei tiedetty vielä mitään tekoälystä, josta on tullut alalla nopeasti keskeinen työväline. Haluan perehtyä siihen hiukan perusteellisemmin. Ihannetapaus olisi, että löytäisin työnantajan, joka olisi halukas ottamaan minut jonkinlaiseen aikuisten oppisopimussuhteeseen, Martel suunnittelee. Hän on jo ottanut asiasta selvää ja tietää kyseisen mahdollisuuden olemassaolosta. Martel on myös kartoittanut tietoteknisen osaamisensa syventämiseen sopivia opiskeluvaihtoehtoja, joihin hänen käytössään oleva budjetti riittää. Kaksipäiväiset alanvaihtomessut esittelivät koulutus- ja työllistymisvaihtoehtoja pariisilaisille. Ranskassa on kaikkiaan noin 40 miljoonaa koulutustilin haltijaa, joista jokaisen tilillä makaa keskimäärin 1 300 euroa. Opiskelumahdollisuutta käytti viime vuonna puolitoista miljoonaa työntekijää tai toimihenkilöä. Koulutukseen käytetty keskimääräinen summa on noin 2 600 euroa. Toukokuusta lähtien kouluttautujan pitää maksaa sadan euron suuruinen omavastuuosuus, joka ei kuitenkaan koske työttömiä työnhakijoita. Ranskan valtio on tukenut aikuiskoulutusmahdollisuutta koulutustilien kautta jo lähes kymmenellä miljardilla eurolla. Tili avautuu automaattisesti jokaiselle 16-vuotta täyttäneelle työsuhteessa olevalle, vapaan ammatin harjoittajalle tai itsensätyöllistäjälle. Koulutustilille kertyneet varat pysyvät tilillä työpaikan vaihtumisesta huolimatta aina eläkkeelle pääsyyn asti. Koulutustilin pääasiallinen rahoittaja on työnantaja, joka maksaa prosentin palkkakuluistaan tähän tarkoitukseen. Lisärahoitusta tulee julkisilta koulutusorganisaatioilta ja työvoimaviranomaisilta. Huijaritkin liikkeellä Aikuiskoulutusrahojen käytön valvontaa on viime vuosina jouduttu tiukentamaan lukuisten väärinkäytösten vuoksi. Olemattomat oppilaitokset alkoivat nimittäin aggressiivisesti markkinoida huuhaa-tutkintoja koulutustilin haltijoille, minkä seurauksena monen ranskalaisen koulutusrahat katosivat huijareiden taskuun. Nykyisellään aikuisopiskelijan valittavissa on noin 170 000 tutkintoa, joihin valmistavia oppilaitoksia on tarkan syynin jälkeen valikoitu 13 400. Oppilaitoksilta on kielletty suorat yhteydenotot kuluttajiin sekä kytkykaupat kuten koulutuspalvelun ostamiseen liitetyt alennukset tai lahjat. Vaikka koulutussalkun varat on ensisijaisesti tarkoitettu tutkintoon tai pätevyyteen tähtäävään koulutukseen, esimerkiksi työvoimaneuvoja voi tehdä tähän poikkeuksen. Budjetti on näin voitu käyttää ajokortin rahoittamiseen, jos sen puuttuminen on havaittu työnsaannin esteeksi. Myös yrityksen perustamiskoulutusta voidaan antaa henkilökohtaisen koulutustilin varoin. Teksti Virpi Latva
Jatkuvat määräaikaisuudet vaikuttavat palkkaan, uralla etenemisen mahdollisuuksiin, vuosilomiin ja työhön sitoutumiseen 1.1.1970 Määräaikainen työsuhde on hankala tohtorikoulutettavien kannalta, sanoo yliopistonlehtori Tuomas Järvenpää Itä-Suomen yliopistosta. Hänen määräaikainen työsopimuksensa ulottuu ensi kesään asti. – Nykyisessä pestissä pitäisi haalia ohjattavia, mutta se tuntuu hassulta, jos voi luvata heille ohjausta vain kuusi kuukautta eteenpäin, Järvenpää sanoo. Järvenpää on tehnyt määräaikaisuuksia koko työuransa ajan. Ensin hän oli Helsingin yliopistossa väitöskirjatutkijana ja sen jälkeen hän on työskennellyt Itä-Suomen yliopistossa eri nimikkeillä: yliopiston opettajana, tuntiopettajana, projektitutkijan hommissa, apurahapätkällä ja tutkijatohtorina. – Työhön sitoutuminen ja tulevan suunnittelu kärsivät määräaikaisuuksista, sanoo yliopistonlehtori Tuomas Järvenpää. – Tekisin työtä varmasti hyvin eri tavalla, jos olisi pysyvä tuoli alla, ja olisin paljon motivoituneempi kehittämään asioita. Henkilökohtaista harmia määräaikaisuudet eivät vielä ole tuoneet Järvenpäälle. – Pestiin ei ole tullut katkoksia. Aina on napattu seuraavaan tehtävään. Totta kai siinä on pieni epävarmuus, mutta en ole pitänyt sitä mitenkään erikoisena, kun kuitenkin tällä alalla se tuntuu olevan normi. Muutoksia kaavaillaan sääntelyyn Petteri Orpon hallituksen suunnitelmissa on helpottaa määräaikaisia työsopimuksia. Hallitusohjelman mukaan jatkossa työsopimus olisi mahdollista tehdä määräaikaisena vuodeksi ilman erityistä perustetta. Samalla on tarkoitus varmistaa, että muutos ei lisää työsopimusten perusteetonta ketjuttamista. Nykyisellään määräaikaisuus tarvitsee perusteet. Lain mukaan työsopimus on voimassa toistaiseksi, jollei sitä ole perustellusta syystä tehty määräaikaiseksi. Poikkeuksena ovat olleet pitkäaikaistyöttömät: yhtäjaksoisesti 12 kuukautta työttömänä olleet on voinut palkata määräaikaiseen työsuhteeseen ilman perustetta. Määräaikaista työtä tekevien osuus ja lukumäärä ovat Suomessa tällä vuosituhannella pysyneet likimain samana. Vuonna 2005 määräaikaista työtä teki noin 347 000 ihmisiä, joka oli noin 16,5 prosenttia kaikista työllisistä. Vuonna 2023 lukemat olivat noin 384 000 ihmistä ja 16,7 prosenttia. Moni kaipaa pysyvyyttä määräaikaisuuksien sijaan Riikka Miettinen on myös tehnyt koko työuransa määräaikaisilla sopimuksilla. Hän on työssä julkisella sektorilla. Sen tarkemmin hän ei halua työtään määritellä, sillä työolojen kritisoiminen ei välttämättä ole hyväksi pätkätyöläiselle. Miettinen on ollut välillä työttömänä, mutta muuten hän on vielä pärjännyt määräaikaisuuksien kanssa. – Vaikka kuinka paljon hakisi töitä, ei koskaan olla varma, löytyykö uusi työ. Ikä ei helpota asiaa, Miettinen sanoo. – Osa kavereista on katkeria jatkuvista määräaikaisuuksista. He saattavat miettiä, ovatko tehneet jotain väärin. – Moni kokee vääryyttä, suurta epäreiluuden tunnetta, kateuttakin, jos toinen saa helposti lyhyen työssäolon jälkeen vakituisen sopimuksen. Se nakertaa itsetuntoa, Miettinen kertoo. Määräaikaisuudet ovat Miettisen työuralla vaikuttaneet palkkaukseen, vuosilomiin ja työmahdollisuuksiin. Hän ei halua sen enempää tarkentaa työpaikkansa hierarkiaa, mutta määräaikaisia töitä tekevillä ei ole samoja mahdollisuuksia esimerkiksi edetä uralla. Miettisen työpaikalla on palkkaukseen vaikuttavat suoritusarvioinnit, ja uusilla työntekijöillä arviointi asetetaan alhaiseksi. – Vaikka viimeksi olisi ollut korkea arvio, se on alhainen sitten, kun aloitan uuden määräaikaisuuden. Tämä vaikuttaa suoraan palkkaan. Vuosilomat on järjestetty niin, että jos ei ole 15 vuotta työkokemusta julkisella sektorilla tai vastaavassa työssä, lomakertymä alkaa alusta jokaisen uuden määräaikaisuuden kohdalla, Miettinen kertoo. Lisätäänkö epävarmuutta vai luodaanko tulevaisuudenuskoa? – Hallituksen uudistus kuulostaa huolestuttavalta, se tuo epävarmuutta elämään, sanoo Specia – Asiantuntijat ja esihenkilöt ry:n toiminnanjohtaja Saara Paavola. – Uudistus ei tue monimuotoisia urapolkuja, joilla meidänkin jäsenemme kulkevat. Siellä urapolulla on erilaisia työsuhteita ja työpaikkoja, kuten myös lyhyempiä ja pidempiä koulutusjaksoja. Todennäköisesti määräaikaisten työsuhteiden määrä tulisi kasvamaan, Paavola toteaa. – Määräaikaisuuksien helpottaminen koskisi erityisesti naisia ja työuran alkupäässä olevia nuoria toteaa Specian toiminnanjohtaja Saara Paavola. Hän korostaa, että nuorille pitäisi pikemmin luoda uskoa tulevaan kuin epävarmuutta. – Vastavalmistuneilla ensimmäisen vakituisen työn saaminen vaikeutuu. Sen seurauksena myös poliittisissa keskusteluissa esillä ollut perheen perustaminen tai esimerkiksi oman asunnon hankinta voivat lykkääntyä. – Nuorille pitäisi ennemmin luoda uskoa tulevaan kuin epävarmuutta, Paavola sanoo. Maailman ja oman tulevaisuuden tilanne aiheuttavat huolta jo ennestään ja mielenterveyden ongelmat kasvaneet räjähdysmäisesti. – Uudistuksia on perusteltu työpaikkojen mahdollisella lisääntymisellä. Täytyy muistaa, että ihmisten palkkaaminen määräaikaisiin työsuhteisiin ei nykysäädösten mukaisestikaan ole kauhean vaikeaa. Ketjutusten kielto ja oikeus irtisanoutua määräaikaisesta työsuhteesta toisivat tasapainoa – Akavalla on vastaehdotus hallituksen kirjaukselle, kertoo Akavan työmarkkinajohtaja Ville Kopra. Ensimmäisenä hän mainitsee ketjutuskiellon. – Ketjutuskielto on olemassa jo, mutta sitä ei oikein noudateta. Jos muutos tehdään, pitäisi huolehtia siitä, että perusteeton määräaikaisuus voi olla vain yhden kerran. – Akava haluaa vahvistaa ketjutuskieltoa asettamalla määräaikaisiin työsuhteisiin aikarajaehdon, jonka mukaan kuuden kuukauden sisään alkavia määräaikaisuuksia olisi käsiteltävä peräkkäisinä, Kopra kertoo. Peräkkäiset määräaikaiset työsuhteet olisivat kiellettyjä, kun työvoimatarve on pysyvä. Määräaikaisuuksien helpottamisen vastapainoksi tulisi Akavan työmarkkinajohtaja Ville Kopran mukaan säätää ketjutuskielto ja oikeus irtisanoutua määräaikaisesta työsuhteesta. – Määräaikainen työsopimus ”kahlitsee” sekä työnantajan että työntekijän koko sopimuksen ajaksi. Työntekijä ei pysty vaihtamaan toiseen työhön, vaikka olisi vakituinen työ tarjolla, ja se vähentää työmarkkinoiden liikkuvuutta, Kopra huomauttaa. – Ehdotamme Akavassa, että yli kuusi kuukautta kestävissä määräaikaisuuksissa saisi jatkossa irtisanomisajan puitteissa lähteä työsuhteesta ja vaihtaa toiseen. Ja vielä niin, että jos määräaikaisuus on tehty perusteetta, silloin saisi lähteä ilman irtisanomisaikaa. Tämä toimisi työnantajalle kannustimena jatkossakin perustella se määräaikaisuus. _ _ Teksti Anssi Koskinen Kuvat Ida Pimenoff (kuviutskuva), henkilökohtainen albumi (Tuomas Järvenpää), Pauliina Sneck (Saara Paavola), Liisa Takala (Ville Kopra)