Jyväskylän kaupungin viestintä-, markkinointi- ja osallisuuspalveluiden osasto siirtyi koronapandemian jälkeen monipaikkaiseksi työyhteisöksi. Ennen koronaa ei pidetty Teams-kokouksia, viestintäpäällikkö Jari Salomaa kertoo.

– Tämä järjestelmä on ollut nyt noin kaksi vuotta. Kaupungintalolla on yhteiset tiimitilat, kun kokoonnutaan yhteisiin palavereihin. Nekin ovat hybriditoteutuksella, osa on paikan päällä. Meitä on nyt niin iso porukka, että omiin tiloihin ei mukavasti mahdu.

Monipaikkaisuuden syynä on muutakin kuin korona-aikana opitut työtavat.

– Merkittävä tekijä oli se, että kaupunki rupesi tutkimaan mahdollisuutta tiivistää ja tehostaa tilojen käyttöä hallintokorttelissa.

Kaupungin säästöjen lisäksi joustavuus on Salomaan mukaan monipaikkaisuuden selvä hyöty. Jos päivässä on vain yksi palaveri, jossa pitäisi olla läsnä ja muu päivä olisi itsenäistä työtä, nyt ei tarvitse yhden palaverin vuoksi tulla paikalle.

– Monipaikkaisuudessa on ongelmansa. Keskittymistä vaativat työt onnistuvat hyvin kodin rauhassa, mutta ei Teamsin välityksellä paljon yhdessä innovoida, Salomaa sanoo.

Monipaikkaisuuden onnistuminen on Salomaan mukaan yleinen työhyvinvointikysymys.

– Jos on hyvä työilmapiiri ja luottamus esihenkilöiden sekä kollegoiden kesken, niin kyllä toimii. Jos on epäilevä tilanne, että siellä se vetää lonkkaa, niin ei toimi.

Korona-aika opetti Salomaalle sen, että hänen työssään pelkkä etätyö ei ole hyvä vaihtoehto.

– Korona-aikaa leimasi se, että oli paljon palavereita ja kriisiviestintää. Oli todella kuluttavaa, jos päivä oli vain Teams-palavereita. Työstä tuli todella tylsää, voi kuvitella, että siinä ei paljon innovaatiot putkahtele.

IT-alalla monipaikkaisuus jo vakiintunutta

IT-yritys CGI:n HR-johtaja Saara Lindfors vastailee kysymyksiin kotoaan Helsingissä, edellisen päivän hän oli töissä toimistolla. CGI oli monipaikkainen työyhteisö jo ennen korona-aikaa.

– Silloinkin IT-alan yritykselle oli tyypillistä, että osaajista oli kova pula ja heitä otettiin sieltä, mistä löydettiin. Meillä oli henkilöitä, jotka työskentelivät pääosin kotoa käsin etänä. Hyvin vähän ja maltillisesti, pääosin työskentelymuotona oli toimisto.

– Ennen korona-aikaa CGI:llä oli toimistoja 17 paikkakunnalla ympäri Suomen, ja yksittäisten tiimien jäseniä saattoi olla useammallakin paikkakunnalla. Nykyään työn hybridimalli on kirjattu omaan työehtosopimukseenkin, Lindfors kertoo.

– Emme ole luoneet ylhäältä mitään sääntöjä, vaan olemme valtuuttaneet tiimit päättämään, mikä malli toimii liiketoimintamalli, asiakasvaatimukset sekä yksilölliset preferenssit huomioiden. Periaatteena on, että esihenkilöiden tulee aina olla tavoitettavissa omille tiimiläisille.

– Monipaikkaisen työyhteisön onnistumisen ehtona on, että pidetään huolta riittävästä ja säännöllisestä strukturoidusta yhteydenpidosta, jossa voi jakaa osaamista ja kokea yhteisöllisyyttä, Lindfors sanoo.

– Olemme kehottaneet tiimiesihenkilöitä ja tiimejä yhdessä huolehtimaan siitä, että tällaisia kohtaamisia on riittävästi.

Kohtaamiset hoidetaan niin, että järjestetään aikataulutettuja Teams-tapaamisia, silloin tällöin aikataulutettuja kohtaamisia kasvokkain, yhteisiä aamupaloja ja lounaita, tai vaikka keskipäivän jooga, Lindfors kertoo.

Johtaminen on monipaikkaisessa työyhteisössä vaikeampaa, Lindfors sanoo. Samassa toimistossa varhaisten huolien näkeminen on helpompaa.

– Tutkimuksissakin on todettu, että esihenkilöt helposti arvioivat positiivisemmin niitä henkilöitä, jotka ovat fyysisesti lähellä. Tämän tyyppiset asiat pitää tiedostaa.

– Sellainenkin käytännön hyöty työyhteisön hybridimallista CGI:ssä on huomattu, että flunssakaudet selätetään helpommin. Hybridimalli näkyy selvästi CGI:n sairauspoissaolojen tilastoissa, Lindfors kertoo. Jos hiemankin on kipeä olo, voi jäädä kotiin töihin, eikä tauti kulkeudu toimistolle asti.

Yhteyden rakentaminen ja ylläpitäminen vaatii huomiota

– Monipaikkaisessa työssä tärkeää on se, miten osataan ottaa kontaktia muihin eri välineiden kautta, sanoo Ulla Vilkman.

– Jos viestintä on pelkästään kirjallista viestintää, se ei rakenna yhteyttä ihmisten välille ja jäädään irrallisiksi. Ollaan ehkä yksinäisiäkin siinä työssä, puuttuu se sosiaalinen puoli, joka usein liittyy voimavaroihin, motivaatioon ja yhteen kuulumisen tunteeseen.

Vilkman on konsultti ja tietokirjailija. Hänen kirjansa ”Näin menestyt monipaikkaisessa työssä” julkaistiin lokakuussa.

– Monipaikkaisuus ei välttämättä ole se asia, joka tekee yhteisöllisyyden kokemisen vaikeaksi, Vilkman huomauttaa.

– Jos katsotaan tutkimuksia pandemiaa edeltävältä ajalta, noin 50 prosenttia ihmisistä eivät kokeneet yhteenkuuluvuutta. Ei se ollut korkea silloinkaan.

Innovointi voi Vilkmanin mukaan olla tehokasta, kun ei aina olla samassa tilassa.

– Asiantuntijoiden mukaan ideointi voi olla laadukkaampaakin, kun sitä tehdään etänä ja osittain myös eriaikaisesti, hän sanoo.

– Ihmiset herkästi sensuroivat itseään enemmän, kun ollaan yhdessä ideoimassa. Jos sitä tehdään itsenäisesti, emme lähde niin paljon arvioimaan niitä ideoita, vaan me kirjaamme ne ja meillä on enemmän aineistoa jatkotyön pohjalle. Etäisyys parhaassa tapauksessa pakottaa meidät luomaan käytäntöjä, jotka voivat parantaa tekemistä.

– Asiantuntijatyössä tarvitaan kohtaamisia, aitoa keskustelua, tiedonvaihtoa, jotta ymmärrys asioista, joiden parissa työskennellään, olisi mahdollisimman laajaa, Vilkman sanoo.

– Se onnistuu sekä toimistolla että etänä. Organisaatiot tarvitsisivat enemmän kohtaamisstrategioita. Mietitään, keiden kuuluu kokoontua silloin tällöin yhteen ja mitä niissä tilaisuuksissa tapahtuu. Pitää varmistaa, että keskustelua oikeista asioista käydään riittävästi.

– Etätyön yleistyttyä kokousten määrä lisääntyi huomattavasti, Vilkman sanoo. Hän esittelee kirjassaan tutkimuksen, joka varmasti saa asiantuntijatyötä tekevät nyökyttelemään hyväksyvästi. Tutkimuksessa tarkasteltiin, miten kokousten asteittainen vähentäminen vaikuttaa työntekoon.

– Kokousten vähentäminen lisäsi vuorovaikutusta, yhteistyötä, motivaatiota, tuottavuutta ja tyytyväisyyttä, kun kokouksia vähennettiin noin 40–60 prosenttia. Ehkä monipaikkaisissa organisaatioissa on yritetty korvata käytäväkeskustelut ja kahvipöytäkeskustelut kokouksilla. Ja se on johtanut siihen, että monilla ihmisillä on kalenteri aivan täynnä kokouksia, paljon päällekkäisiäkin kokouksia, Vilkman sanoo.

Teksti Anssi Koskinen

Kuvat Lehtikuva (kuvituskuva),  Satu Leinonen, Jyväskylän kaupunki (Jari Salomaa), Eeva Anundi (Saara Lindfors), Sam Jämsen (Ulla Vilkman)

Ranskan työttömyysturvamallin täysremontissa tiukennettiin työttömyyskorvauksen saannin ehtoja, tuen kokonaiskestoa lyhennettiin aikaisemmista kahdesta vuodesta puoleentoista vuoteen ja sen määrää pienennettiin asteittain ensimmäisten kuuden työttömyyskuukauden jälkeen.

Pitkäjänteisten työllistymisratkaisujen sijaan vuoden 2019 uudistus on heikentänyt entisestään nuorten ja pätkätyöntekijöiden asemaa työmarkkinoilla, kertoo tuore raportti, jonka Taloudellinen tilasto- ja tutkimuskeskus Dares on julkaissut.

Tutkimusta johtanut taloustieteen professori Rafaël Lalive kertoo, että työssäoloehdon pidentäminen neljästä kuukaudesta kuuteen kuukauteen vähensi ennalta arvattavasti työvoimatoimistoon kirjoittautumista.

– Kyseessä ovat kuitenkin valtaosin nuoret, sekä lyhyitä tuösuhteita tai vuokratyötä tekevät. Uudistus on pudottanut perustoimeentulon varaan niitä, joiden urapolku on ollut pirstonainen ja joiden elämäntilanne on muutenkin epävakaa, Rafaël Lalive kiteyttää.

Koeaika koetuksella

Työssäoloehdon nostaminen neljästä kuuteen kuukauteen iskee erityisesti ensimmäistä työpaikkaansa etsivään korkeakoulutettuun nuoreen, koska ylempien toimihenkilöiden koeaika on Ranskassa neljä kuukautta. Kaksikymmentä prosenttia kaikista jatkuvista työsuhteista nimittäin päättyy koeaikana joko työntekijän tai työnantajan aloitteesta.

Pariisilainen rekrytointiyritys Payjob, joka välittää osaajia henkilöstöhallinnon tietoteknisiin esimies- ja asiantuntijatehtäviin,  selvitti koeaikana katkenneiden työsuhteiden taustoja. Suurin syy työpaikasta luopumiseen oli työntekijän pettymys työn organisointiin, työvälineisiin tai liiallisen työmäärään. Myös työyhteisön huono henkilökemia sai monen lähtemään talosta ennen työsuhteen vakinaistumista. Työnantajapuolella syyt koeajan keskeyttämiseen liittyivät puutteisiin työntekijän osaamisessa tai siihen, että rekrytointi jostain syystä peruttiin.

Koulutetut alentavat rimaa

Rafaël Lalive on tutkinut työelämän ilmiöitä monelta kantilta sekä Ranskassa että Sveitsissä tutkinut ja hän  tietää, että korkean työttömyyden aikana toteutetut isot rakenteelliset uudistukset ovat omiaan lisäämään eriarvoisuutta työmarkkinoilla.

– Uhka tuen pienentymisestä tai loppumisesta voi ajaa tutkinnon suorittaneita ottamaan vastaan koulutustaan vastaamatonta työtä, jolloin ne, jotka ovat tätä työtä perinteisesti tehneet putoavat pätkä- ja nollatuntisopimuksille.

Ranskalaisen työttömyysvakuutusorganisaation Unedic:n teettämän tuoreen kyselyn mukaan 10–15 prosenttia työnhakijoista kertoo hätiköineensä työn haussaan työttömusturvan heikennysten vuoksi. Puolet työllistyneistä kertoi tinkineensä palkasta ja lähes yhtä moni työn laadusta. Kymmenen prosenttia taloudellisen pakon edessä työllistyneistä myönsi ottaneensa vastaan epäsopivan ja epämieluisan työn.

– Yli 25-vuotiaista työn saaneista valtaosa työllistyi pätkätyösuhteeseen, Lalive siteeraa Daresin selvitystä.

Lausannen yliopistossa työskentelevä Lalive on saanut samansuuntaisia tutkimustuloksia Geneven työvoimahallinnon työllisyystoimenpiteistä. Työnhaussa tehostettua tukea saaneet työllistyivät huomattavasti nopeammin kuin ne, jotka hakivat työpaikkaa omin päin. Näistä työllistyneistä kuitenkin suuri osa oli reilun vuoden jälkeen udelleen työttömänä, mikä selittyi pitkälti sillä, että heidät oli tuen katkeamisen uhalla patistettu ottamaan vastaan koulutustaan matalampia vaatimuksia vastaavaa tai osa-aikaista työtä.

Mikroyritysten konkurssiaalto

Työttömyysturvan heikennykset näkyvät Ranskassa valitettavasti myös uusien yritysten konkurssiaaltona. Työnhakijoita on viime vuosina kannustettu yrittäjyyteen erilaisin tukitoimin. Joka kolmas uusi yritys on työttömän perustama.

Viime vuonna Ranskassa perustettiin mikroyrityksiä enemmän kuin koskaan, mutta myös konkursseja nähtiin ennätysmäärä sitten kolmen vuosikymmenen. Vaikka koronakonkurssit rumensivat tilastoja jo aiemmin, viime vuonna selvitystilaan joutuneiden yritysten määrä nousi edelleen yli 30 prosentilla. Yli 90 prosenttia näistä oli mikroyrityksiä.

Unedic:n kysely paljastaa, että työllistymismahdollisuuksien rajallisuus ja taloudellinen ahdinko saa osan työttömistä tekemään hätiköidyn yrityksen perustamispäätöksen. Viisitoista prosenttia näin itsensä työllistäneistä ilmoittaa, että olisi mielellään kehittänyt ja testannut liiketoimintasuunnitelmaansa pitempään, jos työttömyyskorvaus ei olisi ollut uhattuna.

Työttömyysturvajärjestelmän uudistuksen onnistunein toimenpide on Dares:n tutkimuksen mukaan työnantajien sakottaminen lyhyistä työsuhteista. Tarkasteltujen viiden vuoden aikana jatkuvien työsuhteiden määrä lisääntyi, mutta myös lyhyiden pestien kesto pidentyi aiemmasta.

KUVATEKSTI:

Lausannen yliopiston taloustieteen professori Rafaël Lalive tietää, että työttömyysturvaa kiristämällä ei saada aikaan pitkäjänteisiä työllistymisratkaisuja.

Teksti Virpi Latva
Kuva Dares

Sairauspoissaolojen omavastuu, määräaikaisten sopimusten helpottaminen, irtisanomisperusteet ja ansiosidonnaisen porrastus.

– Suomen hallituksen suunnitelmissa olevat työelämän heikennykset painavat opiskelijajäsentemme mieliä, kertoo  Suomen Ekonomien avustava asiantuntija Emilia Hoikkaniemi kertoo.

Hoikkaniemi tuntee hyvin opiskelijoiden huolet. Hän on itse vastavalmistunut ekonomi, ja vuosina 2021–2022 hän työskenteli Ekonomien opiskelijayhdyshenkilönä.

Työllistyminen ja opiskeluajan toimeentulo painavat opiskelijoiden mieltä

Ensimmäisenä opiskelijoiden huolena Hoikkaniemi mainitsee ahdistuksen siitä, löytyykö työmarkkinoilta töitä.

– Tällä hetkellä huolettaa paljon se, mitä mediassa puhutaan: on yt-neuvotteluita, leikataan sieltä ja täältä. Opiskelijat näkevät sen, kun he hakevat kesätöitä ja peilaavat sitä aikaisempiin vuosiin. Kilpailu kesätyöpaikkoista on entistä kovempaa. Paikkoihin on nykyään satoja hakijoita ja on vaikea päästä haastatteluihinkin, Hoikkaniemi kertoo.

– Totta kai tämä näkyy myös vastavalmistuneilla tai pian valmistuvilla. Ensimmäisen työpaikan saanti huolestuttaa.

Toinen opiskelijoita huolestuttava asia on opiskeluajan toimeentulo.

– Asumistukileikkaus vaikuttaa opiskelijoihin isosti. Ja yleisesti se, että riittävätkö rahat, joudutaanko töihin opintojen aikana, vaikka ei välttämättä haluttaisi. Ja vaikuttavatko työt jaksamiseen.

– Viime vuonna tehdyssä Ekonomien opiskelijoiden hyvinvointikyselyssä kävi ilmi, että 750 vastanneen joukosta peräti 53 prosenttia oli opintojen ohessa töissä, Hoikkaniemi kertoo.

– Sitä kautta myös tutkintojen suoritusajat voivat luonnollisesti pidentyä, mitä ei myöskään pidetä yhteiskunnallisesti positiivisena juttuna.

Hyvinvointikysely kertoi myös, että 36 prosenttia opiskelijoista koki olevansa tyytymätön tai erittäin tyytymätön psyykkiseen hyvinvointiinsa.

– Siihen liittyvät stressi opiskelun ja mahdollisen työnteon yhdistämisestä sekä valmistuminen. Saattaako se venyä ja miten peilaudun opiskelijakollegoihin, onko tarpeeksi hyvät opintosuoritukset ja työkokemusta, Hoikkaniemi sanoo.

Hoikkaniemen mukaan opiskelijat ovat keskusteluissa nostaneet esille sitä, missä kunnossa opiskelijat siirtyvät työelämään. Heidänhän pitäisi olla se jaksavin ja tuorein työvoima.

– Olemme pitäneet paljon esillä hyvinvointitutkimusta ja mielenterveyden tulosvaroitusta, että vähän herättäisiin siihen tilanteeseen, että opiskelijoilla ei niin hirveän hyvin mene, valitettavasti.

Työllistymisen ongelmissa Suomen Ekonomit auttaa tarjoamalla urapalveluita sekä työnhakuun liittyviä tapahtumia ja työpajoja. Hallituksen kaavailemista leikkauksista liitto on vahvasti sitä mieltä, että opiskelijoilta ei saisi enää leikata, Hoikkaniemi sanoo.

– Tuloksiakin on saatu aikaan. Rahoitusalalla kesätyöntekijät saatiin vihdoinkin työehtosopimuksen piiriin, Hoikkaniemi kertoo.

– On hyviäkin juttuja, kuitenkin on hyvin työllistytty ja palkkakehitys kasvaa.

Työelämän heikennykset painavat myös insinööriksi opiskelevien mieltä

– Siirtymä opinnoista työelämään on opiskelujen loppurutistusten kanssa muutenkin raskas ja muutosten ajaminen ahdistaa, sanoo Insinööriopiskelijaliiton puheenjohtaja Jimi Kuisma.

– Isolla osalla opiskelijoista on henkinen rasitus kovaa. He ovat psyykkisesti kuormittunutta porukkaa, ja valoa tunnelin päässä himmentää se, että lähdetään ajamaan heikennyksiä työelämään.

Kuisma nostaa päällimmäisenä heikennyksenä, että määräaikaisten työsopimusten solmimista ollaan helpottamassa. Toiseksi hän mainitsee irtisanomisen helpottamisen.

– Opiskelijoilla on jo nyt kovat paineet työssä pärjäämiseen ja huijarisyndrooma on vahvasti läsnä. Sitten jos irtisanomisia helpotetaan, se tuo opiskelijoille ja vastavalmistuneille ihan jäätävät suorituspaineet töissä.

Entä mitä pitäisi tehdä insinööriopiskelijoiden tilanteen helpottamiseksi? Kuisman vastaus on: ”ei ainakaan näin”.

– Näistä asioista tulee kauhean mediakeskeisiä, tavan opiskelijaa saattaa jokseenkin kuormittaa, kun joka suunnasta tykitetään. Tietysti se lisää tietoisuutta, mikä on todella hyvä, mutta toivottavasti tämä tilanne tästä nyt vähän rauhoittuisi.

Sosiaalialan työntekijät näkevät leikkausten vaikutukset asiakkaisiin

Sosiaalialalla tulevat leikkaukset näkyvät myös asiakkaiden puolella. Lapsiperheiden tilanne tulee olemaan huolestuttava, Talentian Sosiaalialan Opiskelijat TaSO ry:n puheenjohtaja Olli Palokangas sanoo.

– Perheillä on valtava vaikutus lapsen kasvuun. Jos siellä on tekijöitä, jotka haastavat lapsen kasvua ja jos on köyhyyttä, se heijastuu lapseen ja nuoreen. Tutkimusten valossakin on ilmennyt, että köyhyys ja lapsiperheiden heikko tilanne aiheuttavat esimerkiksi päihderiippuvuutta, vaikuttavat työllistymiseen ja muutenkin lapsen ja nuoren psyykkiseen hyvinvointiin.

Palokangas aloitti itse opiskelut korona-aikana. Silloin keskusteltiin siitä, miten korona-aika eristyksineen ja sulkuineen näkyy viiden vuoden kuluttua.

– Sanoisin, että se näkyy jo. Pikkuhiljaa tulee ensimmäiset piirteet siinä esille. Harjoittelujen kautta olen nähnyt konkreettisesti sitä tilannetta.

Palokankaan mukaan työllistyminen ei huoleta sosiaalialan opiskelijoita, sillä alalla on suuri pula työntekijöistä. Huolta kannetaan siitä, onko työ liian raskasta ja jaksaako sitä tehdä pitempään. Kasvavat ongelmat yhteiskunnassa näkyvät sosiaalialan töissä, eikä lisäresursseja varmaankaan ole tulossa. Tilanne huolestuttaa Palokangastakin.

– Lastensuojelussa olen huomannut pääkaupunkiseudun jengiytymiskehitystä ja myös Oulun alle 20-vuotiaiden nuorten väkivaltarikostilastot ovat karua luettavaa. Jos sosiaalialan työntekijät joutuvat burnoutiin, onko sitten tulevaisuudessa työntekijöitä, Palokangas pohtii.

Mitä työpaikoilla voitaisiin näillä resursseilla tehdä, jotta nuoret jaksaisivat sosiaalialalla vielä pitkän työuran? Palokangas kaipaisi nuorille työntekijöille tukea erityisesti vanhemmilta kollegoilta.

– Asioita pitäisi päästä purkamaan. Ja sitten kysymään, että hei, miten tämän asian kanssa menetellään, jos ei vielä ole itselle muodostunut vahvaa osaamista.

– Sosiaalialalla on paljon hankalia tilanteita, mutta silti tulevilla ammattilaisilla on palo tuoda maailmaan hyvää sekä auttaa ja tukea asiakkaita, Palokangas mainitsee vielä lopuksi.

– Sosiaalialalla otetaan kaikki irti pienistä positiivisista asioista, onnistumisen tunteista ja uuden oppimisesta.

Teksti: Anssi Koskinen

Kuvat: Haastateltujen albumit

Yritysten tehdessä työterveyshuoltosopimuksia on kriittistä, onko niillä käytettävissä kyllin terveydenhoitoalan osaamista ja osuvatko panostukset oikeisiin kohtiin. Suomen Fysioterapeuttien puheenjohtaja Tiina Mäkinen mainitsee esimerkkinä kuvantamispalvelut.

– Työterveyshuolto käyttää kuvantamispalveluihin vuosittain reilusti yli 30 miljoonaa euroa. Eniten kuvataan lannerankaa. Kuvantaminen ei paranna ketään ja saattaa jopa kääntyä itseään vastaan. Selkäkipuinen alkaa varoa rasitusta, ja todelliseen kivun syyhyn ei edes päästä käsiksi. Kuvaaminen ei aina kerro, mistä kipu tosiasiallisesti johtuu.

Moniammatillinen yhteistyö ja matalan kynnyksen keinot keskeisiä

Kuvantamis- ja laboratoriotutkimusten sijaan Mäkinen panostaisi laadukkaaseen moniammatilliseen yhteistyöhön ja matalan kynnyksen keinoihin kuten liikunnalliseen kuntoutukseen masentuneille tai lyhyisiin terapiajaksoihin.

Mäkisen mukaan julkisen sairaanhoidon ja työterveyshuollon välinen yhteistyö ei toimi riittävän hyvin. Työntekijä saatetaan passittaa takaisin perusterveydenhuoltoon ja prosessi alkaa alusta. Työnjaon ja roolien pitäisi olla selvemmät, jotta perusterveydenhuollossa ei tarvitsisi tehdä samoja havaintoja uudestaan. Esimerkiksi Keski-Suomessa on onnistuttu vähentämään päällekkäistä työtä Työote-toimintamallilla.

Sairauksia ennaltaehkäiseviä toimia pitäisi painottaa enemmän. Rahallista kannustinta on vaikea nähdä, jos katse on kvartaalissa ja vuotta tai kahta vuotta pidetään liian pitkänä seuranta-aikana. Erityisesti ennaltaehkäisevissä toimissa pitäisi Mäkisen mukaan tarkastella pidempää aikaa.

Liikunnan lisääminen poistaisi monia huolia ja ehkäisisi sairauksia

– Melkein kaikki kansansairauksista saataisiin ehkäistyä fyysistä aktiivisuutta lisäämällä, Mäkinen huomauttaa.

– Jos ihmiset liikkuisivat enemmän, meidän huolistamme puolet häviäisi saman tien. Liikunta on niin merkittävä asia, ja se on vähentynyt koko ajan. Ihmisen fyysisellä kunnolla on suora vaikutus mielenterveyteen. Eihän mieli jaksa, jos ei keho jaksa ja koko ajan pitää työskennellä äärirajoilla. Meillä on paljon lapsia, jotka eivät pääse kyykkyyn tai jaksa juosta sataa metriä.

Mäkinen teroittaa, että erityisesti fyysistä työtä tekevien pitäisi saada systemaattista koulutusta ergonomisiin työtapoihin. Esimerkiksi hoitajapula ei ainakaan vähene, jos hoitajat kuluttavat kehonsa loppuun nostaessaan tai tukiessaan potilaita istumaan tai kävelemään kuormittavin ottein ja ilman asianmukaisia apuvälineitä.

Toimiviksi havaitut keinot käyttöön

Hyvä työnantaja ymmärtää työn ja vapaa-ajan tasapainon tärkeyden.

– Lisäksi työpaikalla on hyvä olla psykososiaalista kuormitusta ennaltaehkäisevät ja erityisesti aivoergonomiaa tukevat keinot ja käytänteet. Liikunnan, tauotuksen ja yhteisöllisyyden edistäminen on sekin olennaista, sanoo Terveydenhoitajaliiton puheenjohtaja Kirsi Grym.

Viime kädessä vastuu edellä luetellusta on työnantajalla, mutta työterveyshuolto voi olla tässä isona apuna. Lisäksi Grym kannustaa kuuntelemaan työntekijöiden näkemyksiä vaikkapa yhteisöllisyyden kehittämisestä.

Hän nostaa esiin, että esihenkilöiden tulisi tuntea työntekijöidensä työ, jotta he voivat puuttua ongelmiin ajoissa. Työnohjaus korostuu erityisesti työssä, jossa on paljon henkistä kuormitusta ja ammattietiikkaan liittyvää pohdintaa. Se tarjoaa konkreettista ennaltaehkäisyä ja parantaa työhyvinvointia. Myös esihenkilöt ja johtajat tarvitsevat työnohjausta.

– Haasteena on, että työnantajat vaativat näyttöjä kustannustehokkaista keinoista. Työterveyshuolto vinkkaa, miten kannattaisi toimia, mutta usein se kaatuu siihen, että vaikutuksia on vaikea arvioida euroina. Tulokset ja säästöt näkyvät vasta vuosien päästä.

Toimivia keinoja tukea työkykyä on olemassa. Ne vain pitäisi ottaa käyttöön. Usein työnantajat ostavat vain vähimmäistason työterveyspalveluita.

– Toivoisin, että Suomessa tarjolla oleva laaja-alainen osaaminen työkyvyn tukemisessa otettaisiin paremmin käyttöön. Työterveyshuollon lakisääteisenä tehtävänä on ennaltaehkäisy. Se pitäisi ymmärtää kyllin laajasti ja ulottaa esimerkiksi psykososiaalisen hyvinvoinnin edistämiseen, Grym sanoo.

Työkierto tai kouluttautuminen voi auttaa jaksamaan

Psyykkisesti kuormittunutta työntekijää saattaisi auttaa esimerkiksi työkierto eli uudet tehtävät saman organisaation sisällä.

– Näin pääsee kokeilemaan uutta ja saa perspektiiviä omaan työhönsä. Tai olisiko mahdollisuuksia tarjota opintovapaata tai haluaako työntekijä täydennyskouluttaa itseään pitempään. Täydennyskouluttautuminen on yksi tavoista hankkia lisää vaikuttavaa osaamista ja reflektoida omia ja muiden koulutuksiin osallistuvien työkäytäntöjä.

Täydennyskouluttautuminen on myös mitä parhainta työhyvinvoinnin edistämistä.

– Työssä kehittyminen on tärkeää työntekijän pystyvyyden ja työn mielekkyyden kannalta.

Grym huomauttaa tämäntyyppisten mahdollisuuksien kaventuneen, kun maan hallitus päätti lopettaa sekä aikuiskoulutustuen että vuorotteluvapaajärjestelmän.

Ahdistus tuntuu fyysisesti

Sairauspoissaoloista syntyvistä kustannuksista 73 prosenttia johtuu tuki- ja liikuntaelinsairauksista ja mielenterveysongelmista.

– Keskeisin haaste on, että tästä joukosta vain kolmasosalla on käyntejä työfysioterapeuteilla tai työpsykologilla. Tutkimusnäyttö tukee sitä, että fysioterapeuteilla on keinoja, jotka kohentaisivat tilannetta, Mäkinen sanoo.

– Suoraa pääsyä fysioterapeutille pitäisi tehostaa sekä työterveyshuollossa, hyvinvointialueilla että yksityisellä sektorilla. Asiakasohjauksessa on kehittämisen varaa, koska viime vuonna työterveyslääkäreiden asiakkaista edelleen joka kolmannen käyntisyynä olivat tuki- ja liikuntaelinvaivat. Kaikki tuki-ja liikuntaelin ongelmaiset tulisi ohjata ensisijaisesti fysioterapeutille.

Fysioterapeuttisella harjoittelulla voidaan vaikuttaa stressiin, masennuksen ja ahdistukseen. Vaikutusmekanismit ovat fysiologisia, immunologisia ja psyykkisiä.

– Pelkästään mielenterveyden kasvaviin haasteisiin meillä olisi paljon nykyistä enemmän annettavaa, jos toimet olisivat moniammatillisempia, sanoo Mäkinen.

Tutkimusnäytön mukaan lyhyet fysioterapiajaksot vaikuttavat suotuisasti masennuksen, stressin ja ahdistuksen lievittymiseen. Tutkimusten perusteella joka toinen masentunut saa apua fysioterapeutin ohjaamasta liikunnallisesta kuntoutuksesta, mutta sitä ei hyödynnetä Suomessa juuri lainkaan.

– Mieleen liittyvät kuormitustekijät näkyvät ja tuntuvat usein kehossa. Jos ajatellaan vaikka ahdistusta, moni osaa kohdistaa sen paikan kehossa oli se sitten puristusta rintakehällä tai vatsassa.

Mäkinen on huomannut, että monelle on helpompaa lähteä purkamaan tilannettaan kehollisista havainnoista käsin kuten oman kehon jatkuvasta jännittyneisyydestä, levottomuudesta tai kivusta.

Jokainen on välillä osatyökykyinen 

Työkyky on yksi toimintakyvyn osa-alueista. Toimintaterapeutit ovat arjen toimintakyvyn ja merkityksellisen toiminnan asiantuntijoita.

– Tarkastelemme ihmistä ympäristössään jonkin toiminnan kuten työn parissa. Pyrimme muodostamaan kokonaisvaltaista käsitystä ihmisen elämästä. On tärkeää, että kaikilla on mahdollisuus osallistua työelämään, koska työ on merkityksellinen ja suuri osa ihmisen elämää, sanoo Suomen Toimintaterapeuttiliiton puheenjohtaja Kirsi Wikman.

Hän ravistelee osatyökykyisyyden määritelmää ja muistuttaa, että meistä kuka tahansa on osatyökykyinen muutaman huonosti nukutun yön jälkeen tai jos elämässä on muita kuormittavia tekijöitä. Vaikkapa huoli läheisestä muistisairaasta läikkyy helposti työpäivänkin keskelle.

– Tarvitsemme yhteiskunnallista keskustelua siitä, mitä osatyökykyisyys on ja onko mahdollista tehdä työtä työkyvyllä, joka ei ole sataprosenttinen. Jos ihminen tekee työtä puolipäiväisesti, jääkö hänelle tarpeeksi rahaa elämiseen? Ja voisiko työnantaja järjestää niin, että töitä tekisikin kaksi henkilöä puolipäiväisesti yhden sataprosenttista työaikaa tekevän sijaan?

Aika ei ole ainoa mittari työkyvyn määrittämisessä. Toimintaterapeutit muokkaavat esimerkiksi ympäristöön liittyviä tekijöitä työntekijän toiminta- ja työkykyä vastaavaksi.

– Jos työntekijällä on esimerkiksi haasteita aistisäätelyn kanssa ja avokonttori on hänelle kuormittava, oma huone sivummalla voi ratkaista tilanteen.

Wikmanin mukaan olemme olleet niin taitavia tehostamaan, että jäljellä on vain vähän sellaisia töitä, joita pystytään joustavasti muokkaamaan toimintakykyä vastaavaksi.

Toimintaterapeutin arvioon pääsee usein vasta sitten, kun työkyky on heikentynyt melko huonoksi. Jos esille nousee huolta työkyvyn heikentymisestä, kuunteleminen ei riitä, vaan pitäisi tehdä konkreettisia jatkotoimenpiteitä.

Nykyinen kulttuuri on Wikmanin mukaan diagnoosikeskeistä. Toisinaan diagnoosia jäädään odottamaan, vaikka voitaisiin jo toimia.

Miten työkykyä voidaan parhaiten tukea palatessa sairauspoissaololta?

Sairauspoissaolon olevaan työntekijään on tärkeä olla yhteydessä. Kun työhönpaluu on ajankohtaista, työyhteisön tarjoama tuki ja työn muokkaaminen ovat keskeisiä. Vahva yhteistyö ja suunnittelu työterveyshuollon kanssa edistää onnistunutta työhön paluuta.

Jos työhön palaavalle tehdään erityisjärjestelyjä, työyhteisön pitää ymmärtää, miksi näin toimitaan. Työtä voidaan keventää, työaikaa lyhentää tai lisätä etätyötä.

– Ajantasainen perehdytys on myös hyvä huomioida. Käytännöissä on saattanut tapahtua muutoksia poissaolon aikana, Grym sanoo.

Jos poissaolon taustalla ovat olleet mielenterveyssyyt, pitää tarkastella elämää kokonaisuudessaan: mitä tapahtuu kotona, vapaa-ajalla ja työssä. Masennukseen sairastuneen identiteetti on voinut muuttua ja mielessä herätä kysymyksiä omasta pystyvyydestä.

– Työhönpaluu kannattaa aloittaa porrastetusti ja mahdollisimman varhain. Vuoropuhelu takaa sen, että paluu onnistuu parhaalla mahdollisella tavalla. Jaksottainen paluu tai kevennetyt työtehtävät voivat olla ratkaisu, Wikman sanoo.

Keventäminen voi Wikmanin mukaan tarkoittaa esimerkiksi sitä, että työnantajan kanssa sovitaan työajan tai työtehtävien keventämisestä joko ennalta ehkäisevästi tai työhön paluuta tukevasti. Fyysisesti kuormittavassa työssä esimerkiksi sotealalla selvitetään, voiko väliaikaisesti tehdä työtä, joka ei kuormita fyysisesti niin paljon.

– Puhumme oikea-aikaisesta palvelusta. Työikäisten kohdalla ollaan usein tosi väärässä kohdassa toimintaterapian oikea-aikaisuuden näkökulmasta.

Teksti Iida Ylinen

Kuvat Ida Pimenoff (kuvituskuva), Kimmo Brandt (Tiina Mäkinen), Mikko Käkelä (Kirsi Grym),  Teemu Toikka (Kirsi Wikman)