Aikuiskoulutus selkärepussa koko työuran ajan 1.1.1970 Vuonna 2014 lakiin kirjattu CPF (Compte personnel de formation), suoraan käännettynä henkilökohtainen koulutustili, teki aikuiskoulutuksesta jokaisen työssäkäyvän perusoikeuden. Koulutussalkku karttuu 500 eurolla vuosittain kuin säästötili, ja sen haltija voi päättää itse opintojensa sisällöstä ja ajankohdasta. Lain takaama opiskelumahdollisuus palkallisella työajalla on kuitenkin liian hyvä ollakseen totta. Koska hankkeeseen tarvitaan työantajan suostumus, se törmää valitettavan usein työelämän realiteetteihin. Myös opintovapaahakemuksista lähes puolet tyssää työnantajan vastustukseen. Lisäksi ranskalainen työkulttuuri kohtelee kaltoin poissaolijoita ja harva toimihenkilö uskaltaa uransa nosteessa kääntää selkänsä työyhteisölle. Koulutussalkku tulee usein tarpeeseen työttömyyden yllättäessä. Myös ikääntyvät toimihenkilöt ja työntekijät turvautuvat koulutusbudjettiinsa siinä vaiheessa, kun osaaminen kaipaa päivitystä. Joka kolmas kouluttautujista on työtön työnhakija ja joka viides yli viisikymmentävuotias. Tekoäly kiinnostaa Työtön työnhakija ja yli viisikymmentävuotias – Sabrina Martel edustaa molempia näitä kategorioita. Hän osallistui vastikään Pariisin Générations Reconversion -alanvaihtomessuille. – Täytyy myöntää, että meni monta vuotta, etten edes kirjautunut koulutustililleni, enkä tiennyt sen saldoa, Martel sanoo. Sabrina Martel (oik.) kävi Pariisin alanvaihtomessuilla testaamassa opiskelusuunnitelmaansa. Hänen jäätyään reilut puoli vuotta sitten työttömäksi 5 000 euron opiskelubudjetti tuli iloisena yllätyksenä. Kyseinen summa on koulutussalkun katto. Henkilöstöhallinnossa työskenneellä 52-vuotiaalla Martelilla on alan yliopistollinen tutkinto, jonka suorittamisesta on hänen mukaansa kuitenkin ”kulunut jo hiukan aikaa”. – Tuolloin ei tiedetty vielä mitään tekoälystä, josta on tullut alalla nopeasti keskeinen työväline. Haluan perehtyä siihen hiukan perusteellisemmin. Ihannetapaus olisi, että löytäisin työnantajan, joka olisi halukas ottamaan minut jonkinlaiseen aikuisten oppisopimussuhteeseen, Martel suunnittelee. Hän on jo ottanut asiasta selvää ja tietää kyseisen mahdollisuuden olemassaolosta. Martel on myös kartoittanut tietoteknisen osaamisensa syventämiseen sopivia opiskeluvaihtoehtoja, joihin hänen käytössään oleva budjetti riittää. Kaksipäiväiset alanvaihtomessut esittelivät koulutus- ja työllistymisvaihtoehtoja pariisilaisille. Ranskassa on kaikkiaan noin 40 miljoonaa koulutustilin haltijaa, joista jokaisen tilillä makaa keskimäärin 1 300 euroa. Opiskelumahdollisuutta käytti viime vuonna puolitoista miljoonaa työntekijää tai toimihenkilöä. Koulutukseen käytetty keskimääräinen summa on noin 2 600 euroa. Toukokuusta lähtien kouluttautujan pitää maksaa sadan euron suuruinen omavastuuosuus, joka ei kuitenkaan koske työttömiä työnhakijoita. Ranskan valtio on tukenut aikuiskoulutusmahdollisuutta koulutustilien kautta jo lähes kymmenellä miljardilla eurolla. Tili avautuu automaattisesti jokaiselle 16-vuotta täyttäneelle työsuhteessa olevalle, vapaan ammatin harjoittajalle tai itsensätyöllistäjälle. Koulutustilille kertyneet varat pysyvät tilillä työpaikan vaihtumisesta huolimatta aina eläkkeelle pääsyyn asti. Koulutustilin pääasiallinen rahoittaja on työnantaja, joka maksaa prosentin palkkakuluistaan tähän tarkoitukseen. Lisärahoitusta tulee julkisilta koulutusorganisaatioilta ja työvoimaviranomaisilta. Huijaritkin liikkeellä Aikuiskoulutusrahojen käytön valvontaa on viime vuosina jouduttu tiukentamaan lukuisten väärinkäytösten vuoksi. Olemattomat oppilaitokset alkoivat nimittäin aggressiivisesti markkinoida huuhaa-tutkintoja koulutustilin haltijoille, minkä seurauksena monen ranskalaisen koulutusrahat katosivat huijareiden taskuun. Nykyisellään aikuisopiskelijan valittavissa on noin 170 000 tutkintoa, joihin valmistavia oppilaitoksia on tarkan syynin jälkeen valikoitu 13 400. Oppilaitoksilta on kielletty suorat yhteydenotot kuluttajiin sekä kytkykaupat kuten koulutuspalvelun ostamiseen liitetyt alennukset tai lahjat. Vaikka koulutussalkun varat on ensisijaisesti tarkoitettu tutkintoon tai pätevyyteen tähtäävään koulutukseen, esimerkiksi työvoimaneuvoja voi tehdä tähän poikkeuksen. Budjetti on näin voitu käyttää ajokortin rahoittamiseen, jos sen puuttuminen on havaittu työnsaannin esteeksi. Myös yrityksen perustamiskoulutusta voidaan antaa henkilökohtaisen koulutustilin varoin. Teksti Virpi Latva
Jatkuvat määräaikaisuudet vaikuttavat palkkaan, uralla etenemisen mahdollisuuksiin, vuosilomiin ja työhön sitoutumiseen 1.1.1970 Määräaikainen työsuhde on hankala tohtorikoulutettavien kannalta, sanoo yliopistonlehtori Tuomas Järvenpää Itä-Suomen yliopistosta. Hänen määräaikainen työsopimuksensa ulottuu ensi kesään asti. – Nykyisessä pestissä pitäisi haalia ohjattavia, mutta se tuntuu hassulta, jos voi luvata heille ohjausta vain kuusi kuukautta eteenpäin, Järvenpää sanoo. Järvenpää on tehnyt määräaikaisuuksia koko työuransa ajan. Ensin hän oli Helsingin yliopistossa väitöskirjatutkijana ja sen jälkeen hän on työskennellyt Itä-Suomen yliopistossa eri nimikkeillä: yliopiston opettajana, tuntiopettajana, projektitutkijan hommissa, apurahapätkällä ja tutkijatohtorina. – Työhön sitoutuminen ja tulevan suunnittelu kärsivät määräaikaisuuksista, sanoo yliopistonlehtori Tuomas Järvenpää. – Tekisin työtä varmasti hyvin eri tavalla, jos olisi pysyvä tuoli alla, ja olisin paljon motivoituneempi kehittämään asioita. Henkilökohtaista harmia määräaikaisuudet eivät vielä ole tuoneet Järvenpäälle. – Pestiin ei ole tullut katkoksia. Aina on napattu seuraavaan tehtävään. Totta kai siinä on pieni epävarmuus, mutta en ole pitänyt sitä mitenkään erikoisena, kun kuitenkin tällä alalla se tuntuu olevan normi. Muutoksia kaavaillaan sääntelyyn Petteri Orpon hallituksen suunnitelmissa on helpottaa määräaikaisia työsopimuksia. Hallitusohjelman mukaan jatkossa työsopimus olisi mahdollista tehdä määräaikaisena vuodeksi ilman erityistä perustetta. Samalla on tarkoitus varmistaa, että muutos ei lisää työsopimusten perusteetonta ketjuttamista. Nykyisellään määräaikaisuus tarvitsee perusteet. Lain mukaan työsopimus on voimassa toistaiseksi, jollei sitä ole perustellusta syystä tehty määräaikaiseksi. Poikkeuksena ovat olleet pitkäaikaistyöttömät: yhtäjaksoisesti 12 kuukautta työttömänä olleet on voinut palkata määräaikaiseen työsuhteeseen ilman perustetta. Määräaikaista työtä tekevien osuus ja lukumäärä ovat Suomessa tällä vuosituhannella pysyneet likimain samana. Vuonna 2005 määräaikaista työtä teki noin 347 000 ihmisiä, joka oli noin 16,5 prosenttia kaikista työllisistä. Vuonna 2023 lukemat olivat noin 384 000 ihmistä ja 16,7 prosenttia. Moni kaipaa pysyvyyttä määräaikaisuuksien sijaan Riikka Miettinen on myös tehnyt koko työuransa määräaikaisilla sopimuksilla. Hän on työssä julkisella sektorilla. Sen tarkemmin hän ei halua työtään määritellä, sillä työolojen kritisoiminen ei välttämättä ole hyväksi pätkätyöläiselle. Miettinen on ollut välillä työttömänä, mutta muuten hän on vielä pärjännyt määräaikaisuuksien kanssa. – Vaikka kuinka paljon hakisi töitä, ei koskaan olla varma, löytyykö uusi työ. Ikä ei helpota asiaa, Miettinen sanoo. – Osa kavereista on katkeria jatkuvista määräaikaisuuksista. He saattavat miettiä, ovatko tehneet jotain väärin. – Moni kokee vääryyttä, suurta epäreiluuden tunnetta, kateuttakin, jos toinen saa helposti lyhyen työssäolon jälkeen vakituisen sopimuksen. Se nakertaa itsetuntoa, Miettinen kertoo. Määräaikaisuudet ovat Miettisen työuralla vaikuttaneet palkkaukseen, vuosilomiin ja työmahdollisuuksiin. Hän ei halua sen enempää tarkentaa työpaikkansa hierarkiaa, mutta määräaikaisia töitä tekevillä ei ole samoja mahdollisuuksia esimerkiksi edetä uralla. Miettisen työpaikalla on palkkaukseen vaikuttavat suoritusarvioinnit, ja uusilla työntekijöillä arviointi asetetaan alhaiseksi. – Vaikka viimeksi olisi ollut korkea arvio, se on alhainen sitten, kun aloitan uuden määräaikaisuuden. Tämä vaikuttaa suoraan palkkaan. Vuosilomat on järjestetty niin, että jos ei ole 15 vuotta työkokemusta julkisella sektorilla tai vastaavassa työssä, lomakertymä alkaa alusta jokaisen uuden määräaikaisuuden kohdalla, Miettinen kertoo. Lisätäänkö epävarmuutta vai luodaanko tulevaisuudenuskoa? – Hallituksen uudistus kuulostaa huolestuttavalta, se tuo epävarmuutta elämään, sanoo Specia – Asiantuntijat ja esihenkilöt ry:n toiminnanjohtaja Saara Paavola. – Uudistus ei tue monimuotoisia urapolkuja, joilla meidänkin jäsenemme kulkevat. Siellä urapolulla on erilaisia työsuhteita ja työpaikkoja, kuten myös lyhyempiä ja pidempiä koulutusjaksoja. Todennäköisesti määräaikaisten työsuhteiden määrä tulisi kasvamaan, Paavola toteaa. – Määräaikaisuuksien helpottaminen koskisi erityisesti naisia ja työuran alkupäässä olevia nuoria toteaa Specian toiminnanjohtaja Saara Paavola. Hän korostaa, että nuorille pitäisi pikemmin luoda uskoa tulevaan kuin epävarmuutta. – Vastavalmistuneilla ensimmäisen vakituisen työn saaminen vaikeutuu. Sen seurauksena myös poliittisissa keskusteluissa esillä ollut perheen perustaminen tai esimerkiksi oman asunnon hankinta voivat lykkääntyä. – Nuorille pitäisi ennemmin luoda uskoa tulevaan kuin epävarmuutta, Paavola sanoo. Maailman ja oman tulevaisuuden tilanne aiheuttavat huolta jo ennestään ja mielenterveyden ongelmat kasvaneet räjähdysmäisesti. – Uudistuksia on perusteltu työpaikkojen mahdollisella lisääntymisellä. Täytyy muistaa, että ihmisten palkkaaminen määräaikaisiin työsuhteisiin ei nykysäädösten mukaisestikaan ole kauhean vaikeaa. Ketjutusten kielto ja oikeus irtisanoutua määräaikaisesta työsuhteesta toisivat tasapainoa – Akavalla on vastaehdotus hallituksen kirjaukselle, kertoo Akavan työmarkkinajohtaja Ville Kopra. Ensimmäisenä hän mainitsee ketjutuskiellon. – Ketjutuskielto on olemassa jo, mutta sitä ei oikein noudateta. Jos muutos tehdään, pitäisi huolehtia siitä, että perusteeton määräaikaisuus voi olla vain yhden kerran. – Akava haluaa vahvistaa ketjutuskieltoa asettamalla määräaikaisiin työsuhteisiin aikarajaehdon, jonka mukaan kuuden kuukauden sisään alkavia määräaikaisuuksia olisi käsiteltävä peräkkäisinä, Kopra kertoo. Peräkkäiset määräaikaiset työsuhteet olisivat kiellettyjä, kun työvoimatarve on pysyvä. Määräaikaisuuksien helpottamisen vastapainoksi tulisi Akavan työmarkkinajohtaja Ville Kopran mukaan säätää ketjutuskielto ja oikeus irtisanoutua määräaikaisesta työsuhteesta. – Määräaikainen työsopimus ”kahlitsee” sekä työnantajan että työntekijän koko sopimuksen ajaksi. Työntekijä ei pysty vaihtamaan toiseen työhön, vaikka olisi vakituinen työ tarjolla, ja se vähentää työmarkkinoiden liikkuvuutta, Kopra huomauttaa. – Ehdotamme Akavassa, että yli kuusi kuukautta kestävissä määräaikaisuuksissa saisi jatkossa irtisanomisajan puitteissa lähteä työsuhteesta ja vaihtaa toiseen. Ja vielä niin, että jos määräaikaisuus on tehty perusteetta, silloin saisi lähteä ilman irtisanomisaikaa. Tämä toimisi työnantajalle kannustimena jatkossakin perustella se määräaikaisuus. _ _ Teksti Anssi Koskinen Kuvat Ida Pimenoff (kuviutskuva), henkilökohtainen albumi (Tuomas Järvenpää), Pauliina Sneck (Saara Paavola), Liisa Takala (Ville Kopra)