Kehysriihen tulokset jäivät laihoiksi Akavalainen-verkkolehti 23.4.2026 Akavalainen-verkkolehti 23.4.2026 Akavan asiantuntijat tarkastelevat Orpon kehysriihen päätöksiä, joita leimaa heikko talouskehitys ja suuret alijäämät, mutta myös vaalien lähestyminen. Päätöksistä jää lattea vaikutelma, mikä kertoo myös liikkumavaran kapeudesta. Etusivu AjankohtaistaAkavalainenKehysriihen tulokset jäivät laihoiksi Velalla on hintansa Pääministeri Orpon hallituksen viimeinen kehysriihi on väännetty. Sen tuloksena meillä on tulostamista vaille valmis julkisen talouden suunnitelma vuosille 2027–2030. Julkistettujen tietojen perusteella tiedämme, että paksu opus tuo kurjaa luettavaa. – Budjettitalouden alijäämän ennakoidaan kohoavan runsaasta 13 miljardista eurosta vuonna 2027 yli 17 miljardiin euroon vuonna 2030. Valtionvelan vuotuisten korkomenojen arvioidaan kaksinkertaistuvan nykyisestä runsaaseen 6 miljardiin euroon vuonna 2030. Se on jäätävän suuri summa, jonka jokainen suomalainen varmasti käyttäisi mieluiten johonkin toiseen tarkoitukseen. Velalla on hintansa, sanoo Akavan pääekonomisti Pasi Sorjonen. – Budjettialijäämä paisuu aiempia arvioita suuremmaksi. Sen perusteella tiedämme, että valtiovarainministeriö korjaa ennusteessaan vapun alla Suomen talouden kasvuarviotaan alaspäin. Näkymät ovat vaisut ja Suomen talous konttaa. Se ei tietenkään yllätä, kun geopoliittinen tilanne on vaikea. Uuteen taantumaan emme silti välttämättä ajaudu, Sorjonen sanoo. – Heikon talouskehityksen ja suurten alijäämien vuoksi paukut ovat hallitukselta loppuneet. Pääministerin sanoin liikkumavara kehysriihessä oli pieni, minkä huomaa lopputuloksesta. Vuosi sitten päätökset alentaa korkeimpia rajaveroasteita ja yhteisöveroa yllättivät mittaluokallaan. Ne antoivat mielikuvan vahvasta tekemisen meiningistä. Tällä kertaa vaikutelma jäi latteaksi – tyyliin tässäkö tämä oli?, Sorjonen huomauttaa. – Heikon talouskehityksen ja suurten alijäämien vuoksi paukut ovat hallitukselta loppuneet. Vaikutelma kehysriihen päätöksistä jäi latteaksi, toteaa Pasi Sorjonen. Korkeasti koulutettujen työttömyys kasvaa hallinnon ja järjestöjen leikkausten takia – Uusia julkisen talouden sopeutustoimia on tulossa noin puolen miljardin euron arvosta, kun niiden vaikutus arvioidaan vuonna 2030. Se on verraten vähän suhteessa lähivuosille ennakoituihin alijäämiin ja aiempiin toimiin. Uudet toimet iskevät silti kipeästi, kun leikkaukset valtionhallintoon ja kuntien valtionosuuksiin vähentävät väistämättä julkisyhteisöjen työpaikkoja. Hyvin koulutettujen työttömyys kasvaa lisää, Sorjonen jatkaa. – Tärkeimmät talouden toimeliaisuutta edistävät päätökset ovat kotitalousvähennyksen korottaminen ja korjausavustusten lisääminen. Kotitalousvähennys maksaa vain, jos joku käyttää sitä, ja sen käyttö työllistää aina ainakin yhden työntekijän. Vähennyksen leikkaaminen aiemmin oli hallitukselta suuri virhe. Jää nähtäväksi, missä määrin perääntyminen korjaa syntyneitä vahinkoja. Korjausavustukset ovat tarpeen lievittämään rakennusalan pitkään jatkunutta ahdinkoa, Sorjonen toteaa. – Hallitus pitää kiinni tavoitteesta kasvattaa julkisen sektorin TKI-panostukset 1,2 prosenttiin bruttokansantuotteen arvosta vuonna 2030. Heikon talouskehityksen vuoksi bruttokansantuotteen arvo kasvaa aiemmin ennakoitua hitaammin. Silloin julkisten TKI-panostusten tarvitsee kohota vähemmän. Tämä selittää, miksi budjetoidusta TKI-rahasta nipistetään, Sorjonen sanoo. Kehysriihestä vähäisesti uusia veropäätöksiä – Hallituskauden veropolitiikka on ollut suunnittelematonta. Kasvun näkökulmasta veroalenuksia olisi pitänyt kohdistaa vahvemmin kireän palkkaverotuksen alentamiseen, toteaa ekonomisti, johdon neuvonantaja Eugen Koev. – Kaikkiaan hallituksen veropolitiikka on ollut koko vaalikauden ajan varsin suunnittelematonta. Lukuun ottamatta korkeimman rajaveroasteen alentamista tehdyt päätökset eivät tue talouskasvua parhaalla mahdollisella tavalla, sanoo Eugen Koev. – Kehysriihessä päätettiin korottaa kotitalousvähennystä tilapäisesti. Muutos tulee voimaan jo tänä vuonna ja on voimassa myös vuonna 2027. Tämä hallitus leikkasi rajusti kotitalousvähennystä vuonna 2025 ja korotuksen jälkeenkin se jää alle 2024 tasonsa, Koev huomauttaa. – Palkansaajille merkittävin päätös vuodelle 2027 tehtiin vuoden 2025 kehysriihessä, kun pieni- ja keskituloisten palkkaverotusta päätettiin keventää niin, että osa kevennyksestä toteutetaan vasta vuoden 2027 alusta. Lisäksi hallitus ilmeisesti pitää vuonna 2027 kiinni hallitusohjelman ansiotuloverotuksen inflaatiotarkistuksista. Veronmaksajain keskusliiton mukaan keskituloisen, 4 000 euron kuukaudessa ansaitsevan keskipalkkaisen verotus kevenee 0,3 prosenttiyksikköä. Arvioitu vaikutus akavalaisille keskipalkkaiselle, jonka kuukausipalkka on 5 000 euroa, on marginaalinen, 0,1 prosenttiyksikköä, Koev kertoo. – Jos Suomen tuloverotusta halutaan kehittää työllisyyttä ja kasvua tukemaan, katse pitää edelleen suunnata ensimmäisenä työtulojen korkeimman rajaveroasteen alentamiseen. Akavalaisista noin 57 prosenttia on palkkatasoilla, joita korkein ansiotulojen rajaveroaste koskee, Koev sanoo. Korkeakoulutus säästyi leikkauksilta, panostuksia olisi tarvittu uudistumisen ja kasvun tueksi – Korkeakoulutukseen ei kohdistettu kehysriihessä varsinaisesti uusia säästötoimenpiteitä, mikä on myönteistä. Pelkkä leikkausten välttäminen ei kuitenkaan riitä, huomauttaa koulutuspolitiikan päällikkö Miika Sahamies. – Panostukset koulutukseen ja tutkimukseen olisivat tukeneet kansantalouden uudistumista ja kasvua pitkällä aikavälillä. Tämä olisi edellyttänyt, että korkeakoulujen ja tutkimuksen toimintaedellytyksiä olisi vahvistettu koulutuksen laadun varmistamiseksi, osaamistason nostamiseksi ja kansainvälisessä kilpailussa menestymiseksi. Merkittäviä päätöksiä jatkuvan oppimisen mahdollisuuksien parantamiseksi ei myöskään tehty, vaikka osaamisen päivittäminen läpi työuran on keskeistä sekä yksilöiden työllistymiselle että koko talouden uudistumiskyvylle, Sahamies sanoo. – Pitkäaikaistyöttömien täydennyskoulutukseen tarkoitettu osaamisseteli oli oikeansuuntainen avaus. Jatkovalmistelussa pitää huolehtia, että osaamisseteli hyödyttää korkeakoulutettujakin, huomauttaa Miika Sahamies. – Velkajarrun kiristämässä taloustilanteessa koulutukseen ja osaamiseen kohdistuvien investointien merkitys korostuu entisestään. Näyttää siltä, että ratkaisut näiden tavoitteiden tukemiseksi jäävät seuraavan hallituksen tehtäväksi, Sahamies toteaa. Lahjoitukset korkeakouluille uhkaavat pienentyä – Kehysriihipäätöksessä linjattiin lahjoitusvähennyksen laajentamisesta. Se on tarkoituksenmukaista, mutta kääntöpuolena on, että korkeakoulujen saamat lahjoitukset todennäköisesti pienentyvät, kun vähennys muutetaan samalla lahjoittajakohtaiseksi. Sama taho, esimerkiksi säätiö, ei voi lahjoittaa samalla usealle korkeakoululle huomattavia summia, sanoo kasvu- ja työllisyysjohtaja Piia Rekilä. – On sääli, että hallituksella ei ole valmiutta riittävästi helpottaa työttömyysturvalla opiskelun mahdollisuuksia. Osaamisseteli yli 12 kuukautta työttömänä olleille on varmasti yksi keino ja hyvä malli, jos se toteutetaan, niin että se tukee olemassa olevaa toimivaa työvoimakoulutustarjontaa. Tarkoituksenmukaisempaa olisi voinut olla, että osaamisseteliin olisi oikeutettu jo kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen, jonka jälkeen työttömyys alkaa tilastojen mukaan pitkittyä, Rekilä huomauttaa. – Työvoimakoulutus tukee tutkitusti parhaiten työllistymistä. On tärkeää, että uusi osaamisseteli istuu olemassa olevaan työvoimakoulutukseen, sanoo Piia Rekilä. – Huomionarvoista on kuitenkin, että kuntien valtionosuusleikkaukset kohdistuvat myös kuntien mahdollisuuksiin tarjota työvoimakoulutusta. Toivottavasti nuorten työllistymisseteliin varatut yhteensä 50 miljoonaa euroa tulevat käytetyksi ja yritykset löytävät tämän mahdollisuuden, Rekilä sanoo. Työturvallisuuden seuraava askel jäi ottamatta – Kehysriihi jätti ratkaisematta yhden työelämän keskeisimmistä ongelmista: työn psykososiaalisen kuormituksen hallinnan ja siitä johtuvan työuupumuksen ennaltaehkäisyn. Hallitusohjelman tavoite puolittaa uupumuksesta ja työpahoinvoinnista johtuvat sairauspoissaolot jää saavuttamatta ilman rakenteellisia ratkaisuja, toteaa tasa-arvo- ja työympäristöasioiden päällikkö Lotta Savinko. – Hallituskaudella on ollut useita ohjelmia ja hankkeita sekä kehitetty monia työkaluja, suosituksia ja toimintamalleja työpaikkojen tueksi. Ne eivät kuitenkaan riitä, jos niiden rinnalla ei ole selkeää ja täsmällistä lainsäädäntöä. Psykososiaalista kuormitusta koskeva asetus olisi tuonut kaivattua selkeyttä siihen, mitä työpaikoilla edellytetään. Valmistelu on jatkunut pitkään, mutta päätöksiä ei ole uskallettu tehdä, kun työnantajapuolen vahva vastustus on ohjannut asiaa. Ilman selkeitä ja yhtenäisiä pelisääntöjä kuormituksen hallinta jää vaihtelevaksi ja vastuu siirtyy liiaksi yksittäisille työpaikoille ja esihenkilöille, Savinko sanoo. – Julkisen talouden näkökulmasta on ongelmallista, että mielenterveyssyistä johtuvat sairauspoissaolot ja työkyvyttömyys aiheuttavat merkittäviä kustannuksia. Niihin olisi mahdollista vaikuttaa ennaltaehkäisevästi hyvällä sääntelyllä, painottaa Lotta Savinko. – Hyvä sääntely on vaikuttava ja kustannustehokas keino. Työturvallisuudessa on pitkään toimittu periaatteella, että riskejä ehkäistään ennakolta ja systemaattisesti. Samaa periaatetta ei ole onnistuttu tuomaan työn psykososiaaliseen kuormitukseen, Savinko huomauttaa. YEL-järjestelmän muutokset kasvattavat julkisen talouden menoja – Hallitus päätti kehysriihessä uudistaa yrittäjien eläkejärjestelmää muuttamalla vakuutettavan tulon määräytymistä. Jatkossa YEL-maksu voisi perustua joko todellisiin ansiotuloihin tai arvioituun työtuloon, jolle asetettaisiin vähimmäistaso. Uudistus lisää valinnanvapautta, mutta myös optimointimahdollisuuksia, mikä voi heikentää kilpailuneutraliteettia ja kohdentaa vaikutuksia epätasaisesti eri yrittäjäryhmiin, sanoo työeläke- ja sosiaalivakuutusasioiden päällikkö Katri Ojala. – Veronmaksajat rahoittavat YEL-eläkkeitä lähes 600 miljoonalla eurolla vuodessa, sillä yrittäjien maksut eivät kata eläkemenoja. Uudistuksen arvioidaan lisäävän valtion menoja noin 80 miljoonalla eurolla vuodessa, toteaa Katri Ojala. – Julkisen talouden näkökulmasta kustannukset kasvavat, ja käyttäytymisvaikutukset voivat vielä kasvattaa summaa, Ojala huomauttaa. – Kasvavien julkisen talouden sopeutuspaineiden keskellä ratkaisu on vaikeasti perusteltavissa. YEL-järjestelmää tulisi kehittää pitkäjänteisesti ja vastuullisesti. Kestävyys edellyttää rahoituspohjaa vahvistavia rakenteellisia uudistuksia. Rahastoinnin aloittaminen vahvistaisi rahoitusta ja lisäisi luottamusta järjestelmään, Ojala korostaa. Teksti: Akavan asiantuntijat, toim. Ritva Siikamäki Kuvat: Veikko Somerpuro Jaa somessa: Jaa Blueskyssä Jaa viestipalvelu X:ssä Jaa LinkedInissä Jaa Facebookissa https://akava.fi/akavalainen-verkkolehti/kehysriihen-tulokset-jaivat-laihoiksi/ Kopioi linkki leikepöydälle Linkki kopioitu Akavalainen Kaikki verkkolehti-artikkelit Akavalainen-verkkolehti 17.4.2026 Asiantuntijan aivot kaipaavat työrauhaa ja palautumista Akavalainen-verkkolehti 12.2.2026 Esihenkilön tuki ja ikätasa-arvo ovat tärkeitä, kun työpaikalla kehitetään osaamista Akavalainen-verkkolehti 18.12.2025 Luovuus kirpoaa käytävällä tai kahvihuoneessa Akavalainen-verkkolehti 18.12.2025 Asiantuntijan valta työssä rakentuu osaamisesta ja luottamuksesta