Työaika on se aika, jonka työntekijä käyttää työntekoon sekä se aika, jonka hän on velvollinen muutoin olemaan työpaikalla tai työnantajan käytettävissä. Työaikalaki määrittää työaikaa koskevat säännökset ja sen ensisijainen tarkoitus on suojella työntekijää ylipitkiltä työviikoilta.
Säännöllinen työaika on työaikalain mukaan enintään kahdeksan tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa. Viikoittainen säännöllinen työaika voidaan järjestää myös keskimäärin 40 tunniksi enintään 52 viikon ajanjakson aikana. Työ- ja virkaehtosopimuksissa on yleisesti sovittu tätä lyhyemmistä työajoista. Työ- ja virkaehtosopimukseen perustuva säännöllinen työaika voi olla hyvinkin joustava, mutta lain mukaan se saa olla keskimäärin enintään 40 tuntia viikossa vuoden tasoittumisjaksolla.
Työnantajan on pidettävä työaikakirjanpitoa työntekijöittäin kaikista tehdyistä tunneista ja niistä suoritetuista korvauksista.
Työajasta voidaan sopia lain ja työ- ja virkaehtosopimusten sallimissa rajoissa työpaikalla. Sopijaosapuolia voivat olla työnantajan edustaja ja luottamusmies tai henkilöstön edustaja tai koko henkilöstö yhdessä. Myös yksittäinen työntekijä voi sopia työnantajansa kanssa työajastaan lain ja sopimusten puitteissa.
Työntekijä ja työnantaja voivat sopia liukuvasta työajasta, jolloin työntekijä voi sovituissa rajoissa määrätä työnsä päivittäisen alkamis- ja päättymisajankohdan. Liukuma-aika on lain mukaan enintään neljä tuntia vuorokaudessa.
Kun sovitaan liukuvasta työajasta, on sovittava kiinteästä työajasta, työajan vuorokautisesta liukumarajasta ja liukuma-ajan sijoittamisesta, lepoaikojen sijoittumisesta sekä säännöllisen työajan ylitysten ja alitusten enimmäiskertymästä. Työnantaja ja työntekijä voivat sopia, että työajan ylitysten kertymä korvataan vapaa-ajalla. Yleinen ja lisääntyvä käytäntö on, että työaika joustaa sekä yrityksen että työntekijän tarpeiden mukaan.
Lisä- ja ylityön tekeminen edellyttää aina työnantajan aloitetta ja hyväksyntää. Vastaavasti työnantajalla tulee olla työntekijän suostumus lisä- ja ylityön teettämiseen.
Lisätyötä on työsopimuksella tai työehtosopimuksella sovitun työajan lisäksi tehty työ, joka ei kuitenkaan ylitä lain mukaista säännöllistä työaikaa. Lisätyöstä maksetaan vähintään samaa palkkaa kuin säännöllisestä työajasta.
Ylityö on työtä, joka tehdään lain mukaisen säännöllisen työajan enimmäismäärän yli. Ylityöstä on sovittava tapauskohtaisesti, eikä sitä ole pakko tehdä.
Ylityöstä maksetaan erillinen korvaus. Vuorokautisen säännöllisen työajan ylittävältä kahdelta ensimmäiseltä tunnilta maksetaan 50 prosentilla ja seuraavilta 100 prosentilla korotettu palkka. Viikoittaisen säännöllisen työajan ja jaksotyön työajan ylittäviltä työtunneilta maksetaan 50 prosentilla korotettu palkka. Ylityöstä maksettava palkka voidaan sopia vaihdettavaksi joko kokonaan tai osittain vastaavalla tavalla korotettuun vapaa-aikaan.
Viranhaltija ei saa kieltäytyä ylityöstä tai lisätyöstä, jos sen tekeminen on työn laadun ja erittäin pakottavien syiden vuoksi välttämätöntä.
Kello 23:n ja 6:n välillä tehtävä työ on yötyötä. Työaikalaissa on tarkoin määritelty, milloin yötyötä saa teettää. Työehtosopimuksissa on määritelty, milloin yötyöstä maksetaan erillistä korvausta. Yötyö liittyy useimmiten vuorotyöhön, joka voi olla jaksotettuna kahteen tai useampaan työvuoroon.
Osa-aikatyötä on työ, jota tehdään vähemmän kuin työ- ja virkaehtosopimuksissa tai lainsäädännössä on sovittu ”täydeksi” työajaksi. Usein osa-aikatyöksi luokitellaan alle 30 tuntia viikossa tehtävä tai alle 75 prosenttia säännöllisestä työajasta tehtävä työ. Työ- ja virkaehtosopimuksissa osa-aikatyö voidaan määritellä myös muun pituiseksi. Osa-aikaisia työntekijöitä koskevat lainsäädännöllä ja työehtosopimuksilla määritellyt edut eivät saa olla heikommat kuin kokoaikaisten. Edut suhteutetaan kuitenkin tehtyyn työaikaan.
Jos työpaikalla on tarve lisätä työvoimaa, työtä tulee tarjota ensisijaisesti kokoaikatyöhön pyrkivälle osa-aikaiselle työntekijälle.
Jos vuorokautinen työaika on pidempi kuin kuusi tuntia, työntekijällä on oikeus vähintään puolen tunnin pituiseen lepoaikaan. Lepoaikaa ei saa sijoittaa työpäivän alkuun tai loppuun. Ruoka- ja kahvitaukojen pituudesta on sovittu työ- ja virkaehtosopimuksissa tai työpaikkakohtaisesti.
Vuorotyössä työntekijällä on oikeus vähintään 11 tunnin keskeytymättömään lepoon työvuorojen välissä. Työnantaja ja työntekijöiden edustaja voivat sopia tilapäisestä vuorokausilevon lyhentämisestä työntekijän suostumuksella.
Työaika on järjestettävä niin, että työntekijä saa kerran viikossa vähintään 35 tuntia kestävän keskeytymättömän vapaa-ajan eli viikkolevon. Viikkolepo on mahdollisuuksien mukaan sijoitettava sunnuntain yhteyteen. Viikkolepo voidaan järjestää siten, että se toteutuu kahden viikon ajanjakson aikana. Viikoittaisen vapaa-ajan tulee olla kuitenkin vähintään 24 tuntia viikossa.
Huolehdi, että sopimus tehdään kirjallisesti. Joustotyön tarkoitus ei ole, että se lisäisi työaikaa, vaan sen tarkoitus on mahdollistaa työajan vapaampi sijoittelu tasoittumisjakson aikana. Joustotyön osaltakin on säädetty keskimääräisen työajan enimmäismäärästä.
Huolehdi, että työaikasi ei ylitä keskimäärin 40 tuntia viikossa neljän kuukauden ajanjakson aikana. Huolehdi myös siitä, että toimitat työnantajalle palkanmaksukausittain luettelon tehdyistä säännöllisen työajan tunneista siten kuin olette sopineet. Työaikatiedoista tulee ilmetä viikoittainen työaika ja viikkolevon toteutuminen.