Työterveyshoitaja, Terveyspalvelualan Unionin pääluottamusmies Elina Paganus kiittää tapaa, jolla hänen työnantajansa luotsasi organisaatiota koronaepidemian aikana.
– Saimme keskittyä asiakkaisiimme täysipainoisesti täällä Riihimäen toimipisteessä, sillä Terveystalon valtakunnallinen työryhmä vastasi toimintaohjeista. Aikaa ja vaivaa säästyi, kun ei tarvinnut tulkita eri viranomaisten näkemyksiä, vaan voimme luottaa omiin asiantuntijoihimme.
”Uusien haasteiden kanssa painiskeleva henkilöstö tarvitsee monenlaista tukea”, sanoo työterveyshoitaja Elina Paganus.
Poissaolot vähenivät
Paganus kiteyttää akuutin vaiheen kokemukset toteamalla, että moni asia työterveyshoitajan vastaanotolla muuttui.
– Asiakkaat eivät tarvinneet todistuksia lyhyille sairauspoissaoloille, sovittuja aikoja peruuntui, ja me siirsimme tapaamisia suojattuun virtuaaliympäristöön.
Paganuksen mukaan sairauslomien väheneminen oli luonnollinen seuraus eristyksestä. Kotioloissa väestö säästyi paitsi covid-19-virukselta, myös perusinfektiotaudeilta.
Huolissaan hän on pitkäaikaisista vaikutuksista, joita voi ilmetä käyntien peruuttamisista ja vaivojen kanssa ”koronan yli” sinnittelystä.
– Nähtäväksi jää, miten hankaliksi esimerkiksi tuki- ja liikuntaelinvaivat sekä pitkäaikaissairaudet kesän ja syksyn mittaan kasvavat, kun ongelmia on pantattu monen kuukauden ajan.
Epävarmuus jatkuu
– Yritysten tulisi nyt paneutua erityisen vakavasti henkilöstön jaksamiseen, Paganus painottaa.
– Esimerkiksi vuorotyössä tämä tarkoittaa jaksottamista niin, että väliin jää riittävän pitkä palautumisaika.
Paganus uskoo epävarmuuden jatkuvan vielä kauan suomalaisessa yhteiskunnassa. Kukaan ei tiedä muun muassa sitä, kuinka syvälle talous sukeltaa. Tehokkaaksi rohdoksi ahdistusten selätykseen hän suosittelee puhumista.
Työterveyshoitajan näköalapaikalta hän on havainnut, että avoin ilmapiiri vahvistaa sitoutumista, uudistumiskykyä ja tuottavuutta – tunteista vaikenemisella voi olla päinvastaiset seuraukset.
Työterveyspalvelujen tulevaisuudessa Paganus näkee kaksi trendiä: ensimmäinen on etätyön ergonomia ja toinen on henkilöstön kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista huolehtiminen.
– Yhä suurempi osa työstä tehdään muualla kuin työpaikalla, joten resursseja on suunnattava monenlaisten uusien haasteiden kanssa painiskelevaan henkilöstöön.
Verkkoviiveet haittasivat
Samaan aikaan kun eri tahot kiittelivät suomalaisorganisaatioiden tehokasta siirtymistä epidemian alta konttoreista koteihin, ratkoivat työterveyspsykologit virtuaalivuorovaikutuksen haasteita: esimerkiksi miten taklata verkkoyhteydelle ominainen viive, jonka vuoksi ilmeet ja eleet näkyvät vasta sen jälkeen, kun ihminen on puhunut.
Psykologiliiton työterveyspsykologien ammatillisen työryhmän puheenjohtaja Janne Riste huomauttaa, että psykologin työssä sanaton viestintä on vähintään yhtä tärkeää kuin ääneen lausutut tai chat-ikkunaan kirjoitetut repliikit.
– Vuorovaikutus kärsii, kun ei voi lukea asiakkaan mikroeleitä, eikä tulkita kehonkieltä. Parhaiten etävastaanotto sujuu silloin, kun asiakas on tullut tutuksi ”luomuna” eli aiemmissa kasvokkain tapaamisissa.
”Työelämään vakiintuu hybridimalli, jossa osa prosesseista tuotetaan etänä ja osa toimipisteissä”, arvioi työterveyspsykologi Janne Riste.
Kehittäminen sakkasi
Riste muistuttaa, ettei työterveyspsykologin työ ole pelkästään kahdenkeskistä toimintaa yksilöiden kanssa, vaan iso osa ovat erilaiset yhteisölliset hankkeet.
Koronakevään aikana osassa suomalaisia organisaatioita jatkettiin keskeneräisiä kehittämishankkeita virtuaalisesti, mutta vieläkin yleisempiä olivat sekä etätyöhön siirtymisestä että säästötavoitteista johtuvat alasajot.
– Ryhmäkommunikointiin etäyhteysalustat soveltuvat erityisen huonosti. Keskustelu on jäykkää, kun vain yksi voi kerrallaan olla äänessä, ja kaikki spontaani, lähikontaktille ominainen, reagointi puuttuu, eikä ryhmädynamiikkaa pysty hyödyntämään.
Hybridimalli vakiintuu
Riste arvioi, että työelämään vakiintuu hybridimalli, jossa osa prosesseista tuotetaan etänä ja osa perinteisissä toimipisteissä. Uusi normaali vaikuttaa myös työterveyspsykologin tehtävään.
– Kun sosiaalinen kontrolli vähenee, vaaditaan työntekijöiltä itsensäjohtamistaitoja ja esimiehiltä uudenlaista osaamista muun muassa riippuvuuksien tunnistamiseen. Työterveyspsykologin on pystyttävä tukemaan yksilöitä sekä omien rajojen että voimavarojen hahmottamisessa.
– Virtuaalisuuden johtaminen nousee keskeiseksi teemaksi, ja siihen meidän työterveyshuollon ammattilaisten on kehitettävä uusia ratkaisuja.
Teksti Paula Launonen
Kuva, Elina Paganus: Paula Launonen
Kuva, Janne Riste: Kesko
