Kyllä isokin laiva kääntyy ketterästi, jos tarve vaatii. Kun HUS Helsingin yliopistollisen sairaalan 27 000 ammattilaista ryhtyi virittämään valtavaa koneistoaan koronaviruksen haasteisiin, menivät Meilahden sairaalan fysioterapiayksikön suunnitelmat uusiksi.
– Sairaalan kiireetöntä toimintaa järjestettiin uudelleen, jotta kapasiteetti riittäisi koronapotilaiden hoitamiseen. Se vaikutti välittömästi fysioterapiayksikköön, kertailee osastonhoitaja Katja Tinttunen tunnelmia maaliskuun puolivälissä 2020.
”Koronaepidemia on vaikuttanut fysioterapiayksikön rutiineihin monin tavoin”, sanoo osastonhoitaja Katja Tinttunen HUS Helsingin yliopistollisesta sairaalasta.
Suunnittelun sykli kiihtyi
Tinttusen mukaan korona on vaikuttanut rutiineihin monin tavoin. Suunnittelun sykli ei enää ole vuosi, puoli vuotta, neljännesvuosi, yksi kuukausi eikä välttämättä edes viikko.
Maailmalla riehuva tuntematon virus opetti, ettei varmoja totuuksia ole. Tänään noudatettava käytäntö vaihtuu uuteen huomenna tutkimustiedon ja kokemuksen karttuessa.
– Työskentelemme siellä missä potilaat ovat: päivystyksessä, teho-, valvonta- ja vuodeosastoilla, poliklinikoilla sekä potilaiden kotona, ja noudatamme aina kunkin toimipisteen ja erikoisalan vallitsevia ohjeita.
Kesäkuun alussa fysioterapiayksikkö on palaamassa uuteen normaaliin, sillä koronavarautumisen alta eteenpäin siirrettyjä kiireettömiä leikkauksia tehdään taas. Monet vastaanottoaikojaan tartuntapelon vuoksi peruneet kuntoutusasiakkaat uskaltautuvat jälleen vastaanotolle.
Tinttunen arvioi, että vuosilomat sadan hengen fysioterapiayksikkö voi pitää lähes normaalisti.
Käyntiin täydellä teholla
Syksyllä Meilahden sairaalan fysioterapiayksikössä on valmiudet toimia täysitehoisesti riippumatta siitä, joudutaanko toimintaa järjestämään mahdollisen koronan kakkosaallon mukaan vai voidaanko todeta, ettei aaltoa toistaiseksi ole tullut.
– Korona haastoi meidät kehittämään toimintaamme monin tavoin. Etävastaanotoista, puhelimitse tapahtuvista kontrollikäynneistä ja digitaalisista Terveyskylä- ja Kuntoutustalo-palveluista on tullut kiinteä osa konseptiamme.
Tinttunen korostaa, etteivät parhaatkaan digitaaliset palvelut korvaa fyysisiä hoitotilanteita, vaan ovat hyvä tuki kuntoutusohjelman toteuttamisessa.
– Onneksi olemme voineet jatkaa toimintaamme koronaepidemian aikana. Seuraukset voivat olla todella vakavia, jos potilaan toimintakykyä edistävään kuntoutukseen tulee viikkojen tai kuukausien mittainen tauko.
Korona kiersi kaukaa
Länsi-Uudellamaalla 5 600 asukkaan Inkoossa iäkkäiden palveluista vastaava päällikkö Anne Heikkala huokaisee helpotuksesta stressaavan kevään jälkeen. Yhtään koronatapausta ei ole toistaiseksi löytynyt sen enempää henkilöstöstä kuin asiakkaista.
”Päivätoiminta on monelle yksinäiselle iäkkäälle ainoa mahdollisuus päästä pois neljän seinän sisältä”, toteaa Inkoossa iäkkäiden palveluista vastaava päällikkö Anne Heikkala.
Hän kiittää kotihoidon, seniorineuvonnan ja asumispalvelujen ammattilaisia, jotka ottivat kriisitilanteen haltuun jämäkästi ja johdonmukaisesti.
– Sekin vaikutti, ettei meillä ollut pulaa suojavälineistä. Niitä kunta osti kaupallisilta toimijoilta siihen asti, kunnes julkiset hankinnat saatiin valtakunnassa rullaamaan.
Pulaa ei ollut myöskään tekevistä käsistä eikä luovista hoksottimista.
– Kun sivistystoimen henkilöstöä siirrettiin iäkkäiden palveluihin, saimme resursseja tehostettuun toimintaan. Ryhdyimme tarjoamaan muun muassa maksutonta apteekki- ja kauppa-asiointia kotona asuville yli 70-vuotiaille.
Vierailukielto oli suurin ja surullisin muutos sekä kotona avustettavien että asumispalveluyksiköissä hoivattavien ikäihmisten arkeen. Tapaamisiin keksittiin luovia ratkaisuja, esimerkiksi ikkunatreffejä, joissa läheiset näkivät lasin läpi toisensa samalla kun kuulumisia vaihdettiin kännyköillä.
Terveisiä päättäjille
– Tuntui pahalle, kun päivätoiminta lakkautettiin koronariskin vuoksi. Se on monelle yksinäiselle iäkkäälle ainoa mahdollisuus päästä pois neljän seinän sisältä. Seuraukset voivat näkyä paitsi masennuksena myös fysiikan rappeutumisena.
Heikkala toivoo pääsevänsä käynnistämään päivätoimintaa kesälomien jälkeen.
– Yhteinen puuhailu on hyvinvoinnin avaintekijä myös siksi, että niissä tilanteissa voimme havaita muistisairauden ensimmäisiä oireita, joita ei välttämättä tule ilmi hoitokäynneillä iäkkään kotona.
Lopuksi Heikkala lähettää terveisiä viranomaisille ja poliitikoille toteamalla, etteivät yli 70-vuotiaat ole homogeeninen ryhmä: kohtelun pitäisi perustua yksilön kuntoon eikä syntymävuoteen. Koronaepidemian jatkohoitoon hän toivoo selkeitä linjauksia.
– Keväällä ristiriitaisien ohjeiden tulkintaan meni runsaasti aikaa, kun AVI:lla, STM:llä ja THL:lla oli samasta asiasta aivan erilaiset näkemykset.
Teksti: Paula Launonen
Kuvat Paula Launonen, kuvituskuva Lehtikuva, Marja Airio
