Elina Juntunen kiittää Yhteiskunta-alan korkeakoulutettuja, Akavaa ja Pohjola Vakuutusta stipendistä, jonka ansiosta hän voi syventyä Helsingin yliopiston tutkijana vuosina 2014–2016 keräämäänsä aineistoon. Hän siirtyy lokakuun alussa Diakonia-ammattikorkeakoulun palvelujohtajan tehtävästä Ava-akatemian päälliköksi.
Aineisto koostuu yksilö-, ryhmä- ja parihaastatteluista. Kymmenet yksityisen, julkisen ja kolmannen sektorin asiantuntijat ja esimiehet kertoivat työnsä tavoitteista, omista ja työyhteisönsä arvoista, työn merkityksellisyyttä rakentavista tekijöistä, työssä koetusta innostuksesta sekä suhteesta työyhteisöön.
Pohtiessaan työn merkityksellisyyttä Elina Juntunen toteaa, että tilanne on ristiriitainen silloin, kun työ tunnustetaan yhteiskunnallisesti tärkeäksi, mutta rahallinen korvaus on pieni.
Yksilön ja yhteisön parhaaksi
– Keskeistä oli pohtia, mistä haastateltava ammensi työhönsä merkityksellisyyttä. Usein teema johti myös keskustelemaan laajemmin elämän kokonaisuudesta ja merkityksellisyydestä, Juntunen kertoo.
– Tarkoitukseni on julkaista tulokset ja johtopäätökset kotimaisessa tieteellisessä julkaisussa. Työn merkityksellisyyden dynamiikan ymmärtäminen on sitä tärkeämpää, mitä kompleksisemmassa yhteiskunnassa elämme.
Juntunen viittaa tutkimuksiin, joiden mukaan työn kokeminen merkityksellisenä on voimavara, joka vahvistaa yksilön sitoutumista työhön ja lisää työtyytyväisyyttä. Sen lisäksi työnsä mielekkääksi ja arvokkaaksi kokeva ihminen on usein muuhunkin elämäänsä tyytyväinen.
Hyöty sataa suoraan myös työnantajan laariin, sillä mitä enemmän merkityksellisyyttä työyhteisössä koetaan, sitä parempaa tulosta siellä saadaan aikaan.
Iso haaste ja hieno mahdollisuus
Tutkija korostaa työyhteisön asemaa merkityksellisyyden lähteenä.
– Olennaista on ymmärtää, ettei kukaan yksin itse ole vastuussa merkityksellisyyden kokemuksesta. Johtajilla ja esihenkilöillä on avainrooli työn merkityksellisyyden edistämisessä.
Juntusen ideaaliorganisaatiossa merkityksellisyys vaikuttaa keskeisiin prosesseihin työn suunnittelusta taloudellisten resurssien jakamiseen, henkilöstöhallinnosta viestintään.
– Kaikki nämä erilaiset organisaation käytänteet osoittavat, mikä on kullakin työpaikalla tärkeää ja arvokasta.
Juntunen huomauttaa, että merkityksellisyyden kokemus realisoituu yhteisössä. Usein oma työ on riippuvainen muiden tekemisestä ja kokonaisuus rakentuu kaikkien panoksesta.
– Parhaillaan yleistyvä etätyö on iso haaste merkityksellisyyden puitteiden rakentamiselle. Samalla etätyö antaa hienon mahdollisuuden aivan uudenlaiseen yhteisöllisyyden luomiseen.
Merkityksellisyyden kokemukseen liittyy myös ristiriitoja. Ihminen voi tuntea syvää kutsumusta, vaikka työympäristö olisi huono – kehnoissa oloissa jaksaa painaa, kun tietää vaikuttavansa tärkeisiin asioihin. Toisaalta työ voi imaista tekijänsä niin kokonaisvaltaisesti, ettei energiaa ja mielenkiintoa riitä läheiseille ihmisille tai vapaa-ajan harrastuksille.
Tasa-arvoa tulevaisuuden Suomeen
Entä miten sosiaaliset, kulttuuriset ja poliittiset tekijät vaikuttavat työn merkityksellisyyden kokemukseen? Juntusen mielestä yhteiskunnan yleistä ilmapiiriä ei voi sivuuttaa.
– Monissa ammateissa tilanne on ristiriitainen, kun työ tunnustetaan yhteiskunnallisesti tärkeäksi, mutta rahallinen korvaus on pieni.
Oikeus merkityksellisyyden kokemukseen on myös tasa-arvokysymys, silloinkin, kun työtä ei ole.
– Millaisia rakenteita tulevaisuuden Suomessa tarvitaan, jotta yksilön osallisuuden ja vaikuttamisen mahdollisuudet toteutuvat muillakin yhteiskunnan alueilla kuin perinteisessä työelämässä, Juntunen pohtii.
Teksti ja kuvat Paula Launonen
