Piekkala on ollut valtakunnansovittelijana kolmisen kuukautta. Ensimmäisinä kahtena kuukautena asiakkaita ei vielä näkynyt, joten hän sai rauhassa tutustua uuteen työhönsä; tavata ihmisiä ja pohtia, mitä pystyy neljän vuoden määräaikaisessa pestissä tekemään.
Ensimmäinen asiakas tuli vartiointialasta, ja sopua etsitään yhä Palvelualojen ammattiliiton (PAM) ja Palvelualojen työnantajien (Palta) välille.
– Näkemykset lopputuloksesta näyttävät eroavan toisistaan paljon, ja osapuolet ovat kaivautuneet syvälle omiin poteroihinsa puolustamaan linjaansa, Piekkala kuvailee ensimmäistä sovitteluaan. Hän lisää, ettei uskonutkaan toimistoon tulevan helppoja juttuja.
Jo ennen tositilanteita Piekkala oli pystyttänyt fläppitaulun uutiskuvista tutun neuvotteluhuoneen takahuoneeseen.
Siltä löytyy sovittelijan piirtämä kuva, jossa A haluaa rantalomalle, mutta B vuoristoon vaeltamaan. Löytyykö lomalle kompromissi? Esimerkki ei ole oma vaan Kaijus Ervastin ja Anna Nylundin kirjasta Konfliktinratkaisu ja sovittelu, jota Piekkala on tiiviisti tutkinut.
– Olen visualisti. Yritän kirjata näkyviin sen, mitä haetaan ja miksi haetaan sekä mietin, onko sille muita vaihtoehtoja, Piekkala selvittää.
Vaikka nyt välirauhan asteelle edennyt hallituksen ja palkansaajakeskusjärjestöjen riita irtisanomislaista ei kuulunut Piekkalan tontille, hän toki seurasi sitä.
– Minusta kannattaisi analysoida yhdessä, mitä siitä voisi oppia, Piekkala ehdottaa.
Se tarkoittaisi hänen mukaansa kahden asiakokonaisuuden arviointia ja päivittämistä 2020-luvulle. Ne ovat valtion päätösvallassa olevien työmarkkina-asioiden valmistelun periaatteet (ns. kolmikantainen valmistelu) ja suhteellisuusperiaatteen huomioiminen työtaisteluissa.
”Erilaisia sovitteluvaihtoehtoja”
Piekkala on kerännyt tähänastisen neuvottelukemuksensa kirkon ex-työmarkkinajohtajana ja Kuntatyönantajien ex-neuvottelijana.
– Tykkäisin olla ongelmanratkaisija. Toivon, että sovitteluun – kuten työmarkkinoiden ongelmien ratkaisuiksi yleensäkin – voitaisiin rakentaa erilaisia vaihtoehtoja niin, ettei kaikkia ongelmia aina sovita sopimusmääräyksillä tai lainsäädännön muutoksilla, hän miettii.
Ykkösperiaatteekseen Piekkala nimeää sen, että neuvottelijat neuvottelevat sopimustuloksen. Heidän pitää tuntea sopimusten sisällöt, ei sovittelijan.
– Jos ratkaisua ei löydy, tullaan sovittelijalle. Sovittelija kuulee ja kuuntelee. Hän johtaa prosessia, aikatauluttaa tehtäviä, joiden avulla pyrkii selvittämään riitakohdat ja tekemään sovintoehdotuksen, Piekkala kuvaa marssijärjestystä.
Piekkala lupailee, että toimiston nettisivuilta löytyy jatkossa linkkejä muualla tehtyihin neuvottelukulttuuria kehittäviin herätteisiin. Sellaisia hän on löytänyt esimerkiksi Teknologiateollisuuden sivuilta.
– Uskon, että neuvottelukulttuurin kehittäminen on yksi tärkeä asia, joka vaikuttaa siihen, saavutetaanko sopimuksia ilman sovittelua vai ei.
Myös valtakunnansovittelijan toimisto on nyt Twitterissä, mutta Piekkala ei aio twiitata omalla nimellään kuten edeltäjänsä Minna Helle, vaan sovitteluista twiittaavat hänen lisäkseen kolme muuta sivutoimista sovittelijaa.
Uudella valtakunnansovittelijalla on fläppitaulu valmiina. Tässä kuvassa etsitään kompromissia ristiriitaan, jossa A haluaisi rantalomalle ja B vuoristoon vaeltamaan.
Tavoitehakuinen analyytikko
Syyskuussa pidetyssä pohjoismaiden valtakunnansovittelijoiden tapaamisessa paljastui, että vain Tanskassa on tällä hetkellä miespuolinen valtakunnansovittelija.
– Olen huomannut, että naiselta odotetaan tiettyä käyttäytymistä. Jos naisena on tiukka, saatetaan sanoa, että hän on ”ylimielinen” tai ”ihan kamala”, mutta tiukka mies on ”ryhdikäs” ja ”periaatteellinen”, Piekkala ihmettelee.
Piekkala myöntää olevansa asioissa tiukka. Sovittelijana hän uskoo olevansa analyyttinen.
– Vaikka käytän huumoria neuvotteluissa, olen asioissa tavoitehakuinen.
Osin samanlaisia luonnehdintoja hän saa palkansaajapuolelta samoissa neuvottelupöydissä istuneilta: analyyttinen ammattineuvottelija, joka ei paljasta korttejaan, mukava ja ystävällinen, mutta vilauttaa tarvittaessa temperamenttia.
Vastapuolelle myös ideoija-Piekkala on tullut tutuksi: pöytään on voinut tulla uusi esitys uudesta näkökulmasta viikon välein.
– Ongelmien ratkaisuvaihtoehtojen ideointi ei kuuluisi minulle, vaan neuvottelijoiden pitäisi itse keksiä ne. Se on ehkä haasteeni, mielellään ideoiva Piekkala sanoo.
”Kilpailukyky taustalla”
Piekkala nostatti palkansaajajohtajien kulmia valintansa jälkeen toistamalla edeltäjänsä linjauksen, että toimistoon ei kannata tulla toivomaan avaaja-alaa kovempia palkankorotuksia.
Kriitikoiden mielestä sovittelijan tehtävä ei ole vartioida yleisen palkankorotuslinjan toteutumista.
– Yksi sovittelijan tehtävä on ottaa huomioon tarkoituksenmukaisuus. Koska Suomi on pieni talous, joka on avoin kilpailulle, meidän on otettava huomioon reunaehdot. Kilpailukyky on suurin tekijä taustalla, Piekkala vastaa.
Hän kertaa, että kiky-sopimuksen yhteydessä kehitettiin mallia siitä, että yleinen linja tulee vientiteollisuudesta, eikä sen kilpailukykyä pitäisi tappaa sopimuskierroksella.
– Minna Helle kannatti läpinäkyvyyttä ja sanoi asian auki. Missä avoimuuden raja kulkee? Onko parempi, ettei kukaan tiedä, mitä periaatteita tai linjauksia sovittelussa käytetään, puolestaan Piekkala kysyy.
– Meillä on kaikissa pohjoismaissa käytössä hyvinvointiyhteiskunnan ideologia. Miksi emme voisi tarkastella sopimusasioita vastaavista lähtökohdista?
Piekkalan mielestä kaikkein tärkeintä on, että riitaosapuolilla on yhteinen tilannekuva, jota kautta voidaan ymmärtää taloudelliset reunaehdot sopimusratkaisuun.
Entä mikä oli fläppitauluesimerkin ratkaisu?
Vaihtoehtoja on monta: A ja B voivat valita kohteen, jossa pääsee sekä vaeltamaan että rannalle. Vuoristoon ja rannalle voi matkata vuorovuosina, tai lomaa voi pidentää, jotta ehtii molempiin.
- Teksti: Eija Kallioniemi
- Kuvat: Liisa Takala
Vuokko Piekkala
- 54-vuotias espoolainen
- oikeustieteen kandidaatti ja hallintonotaari
- Kirkon työmarkkinalaitoksen työmarkkinajohtajana 2013–2018, kunnallisen työmarkkinalaitoksen opetus- ja sivistystoimen palvelusuhdeasioiden neuvottelupäällikkönä 2004–2013 ja aiemmin lakimiehenä. Sitä aiemmin toimi lakimiehenä opetushallituksessa.
- Työnantajapuolen valitsema valtakunnansovittelija.
- Perheeseen kuuluvat puoliso, 16-vuotias tytär ja villakoira
- Harrastaa kuntoliikuntaa
- Twitter: @VStoimisto
