Julkisen talouden suunnitelma vuosille 2019–2022 on työllistänyt eduskuntaa ja sen valiokuntia kevään aikana. Valtiovarainministeriön talousennusteeseen nojaavissa laskelmissa todennäköisin polku on, että koko julkinen talous yltää rahoitusylijäämäiseksi vuonna 2020. Julkisen velan BKT-suhde kääntyi tarkentuneiden lukujen mukaan laskuun jo vuonna 2016 ja sen odotetaan alittavan 60 prosentin rajan vuonna 2019. Kuulostaa hyvältä. Liiankin, sillä ylijäämää syntyy nimittäin vain työeläkerahastoissa ja muissa sosiaaliturvarahastoissa.
Valtiontalous ja kuntatalous ovat olleet yhtäjaksoisesti alijäämäisiä vuodesta 2009 lähtien. Viimeisten tietojen mukaan niiden yhteenlaskettu alijäämä on vuositasolla noin 3 miljardin euron luokkaa. Ennusteen mukaan valtio ja kunnat pysyvät alijäämäisinä koko ennustehorisontin ajan eli vuodet 2018, 2019, 2020, 2021 ja 2022. Niiden alijäämät pienentyvät, mikä kasvattaa kuitenkin joka vuosi julkista velkaa absoluuttisesti. Talouden kasvaessa velka suhteutettuna bruttokansantuotteen arvoon toki pienentyy.
On suorastaan hurja ajatus, että Suomi elää nyt kiivainta talouden noususuhdannetta ja paras arvauksemme on, että valtiontalous pysyy alijäämäisenä vielä 4–5 vuotta. Ja huomatkaa, tämä arvio perustuu ajatukseen, että Suomen talous ei notkahda seuraavan viiden vuoden aikana.
Olemme kaukana tilanteesta, jossa on mahdollista rakentaa julkiseen talouteen puskureita ja pelivaraa heikompien aikojen varalle. Eivätkä ne heikommat ajat ole välttämättä edes viiden vuoden päässä.
Edellä kuvattujen laskelmien pohjana on valtiovarainministeriön ennuste, joka piirtää realistisen kuvan Suomen talouden näkymistä parin lähivuoden ajalle. Kaikki taloutta ennustavat tahot jakavat tuon käsityksen, ainakin karkeasti ottaen. Ennustejakson loppuvuosien osalta Suomen talouskasvun oletetaan hidastuvan kohti potentiaaliaan, 1,8 prosenttiin vuonna 2020 ja runsaaseen prosenttiin vuonna 2022. Vuosista 2020–2022 ei oikeasti tiedetä kovinkaan paljon. Juuri sen vuoksi kasvutahdin arvioiminen potentiaalin kautta on yleisesti hyväksytty tapa.
Ennustejakson loppuun saattaa liittyä tavanomaista suurempia riskejä. Yhdysvaltain talousnousu on jatkunut ennätyksellisen kauan ja täyttää ensi vuonna 10 vuotta. Noususuhdanteet eivät kuole vanhuuteen, sanotaan. Keskeinen kysymys on, kuinka pitkään nousu vielä jatkuu, miten jyrkästi se taittuu ja kuinka voimakkaasti Yhdysvaltain talouden jäähtyminen aikanaan näkyy Euroopassa ja Suomessa? Voimmeko pitää todennäköisimpänä vaihtoehtona sitä, että ennätyksellinen nousukausi jatkuu vielä 4–5 vuotta lisää? Tuskin.
On mahdotonta ennustaa, milloin nousukausi päättyy tai miten taantuma ajoittuu. Sen vuoksi kukaan ei sitä yleensä uskalla edes yrittää, ei ainakaan ennen kuin taantuman on todettu alkaneen. Ennusteet, joissa oletetaan tarkasti tulevaisuuteen ajoittuva taantuma, eivät myöskään ole kovin uskottavia ja ne voidaan helposti kyseenalaistaa huomion kalasteluna. Ketään ei voi moittia siitä, että ei tuota yritä. Samasta syystä moitteita ei ansaitse myöskään valtiovarainministeriön asiantunteva ennusteporukka. Keskipitkän aikavälin kehitysarvio on laadittu kaikkien taiteen sääntöjen mukaan.
Siitä huolimatta on mahdotonta täysin välttyä ajatukselta, että ainakin osa ennusteen loppuvuosista, yksi tai kaksi, on ehkä huomattavastikin liian valoisia. Me emme vain tiedä, mitkä niistä. Jos ne todella ovat liian valoisia, liian optimistisia ovat julkisen talouden ennusteetkin. Kuten tiedämme, ne eivät kovin valoisia ole nytkään.
Julkisen talouden suunnitelmaan sisältyy tekninen herkkyystarkastelu, jossa talouden kasvuvauhti hyvässä ja huonossa vaihtoehdossa poikkeaa prosenttiyksikön perusurasta. Hitaan kasvun vaihtoehto on näistä kiinnostavampi. Siinä talouden kasvu on jo kuluvasta vuodesta alkaen perusuraa hitaampaa ja se käytännössä lopahtaa kokonaan vuonna 2022.
Huomionarvoista on se, että tuossa huonossakin vaihtoehdossa Suomen talous kasvaa, eikä se käänny alamäkeen. Työttömyysaste ei nouse. Se ainoastaan vakautuu vajaaseen 8 prosenttiin. Siitä huolimatta seuraukset julkiselle taloudelle ovat mittavat. Julkinen talous painuu uudelleen alijäämäiseksi ja velan BKT-suhde nousee selvästi.
Entä jos Yhdysvaltain pian ennätyksellinen nousukausi todella päättyy lähivuosien aikana? Olisivatko seuraukset Suomen talouteen ja julkiseen talouteen vakavampia kuin tässä huonossa vaihtoehdossa? Näin pelkään.
Lisätietoja:
