Akavan lausunto yrittäjyysstrategiasta

Akava toteaa työ- ja elinkeinoministeriölle antamassaan lausunnossa koskien yrittäjyysstrategiaa muun muassa, että strategiset tavoitteet eivät kaikilta osin vastaa tilannekuvasta nouseviin tavoitteisiin. Tilannekuvaa on syytä täydentää myös alustatalouteen liittyvällä analyysillä. Korkeakoulutettujen yrittäjien ja itsensätyöllistäjien määrässä on havaittavissa trendinomaista kasvua. Akava korostaa osaamisen uudistamisen merkitystä strategisena teemana. Kaikkia työtä tekeviä työn muodosta riippumatta yhdistää vaatimus jatkuvasta osaamisen kehittämisestä.

Yrittäjyysstrategia

Kysymykset

1. Onko yrittäjyysstrategia mielestäsi kattava siten, että yrittäjyyden edistämisen keskeiset näkökulmat on huomioitu?

Työ- ja elinkeinoministeriön johdolla valmistellussa strategiassa on kuvattu monipuolisesti yleinen yrittäjyyden tilannekuva, siihen liittyviä eri politiikan alueille kytkeytyviä ulottuvuuksia, mahdollisuuksia ja haasteista, jotka vaativat ratkaisuja. Tilannekuvaa on kuitenkin syytä täydentää myös alustatalouteen liittyvällä analyysillä. Lisäksi olisi toivottavaa, että strategiassa olisi jonkinlaista toimialakohtaista tilannekuvausta, jossa voitaisiin pureutua myös eri alojen yrittäjyyteen.

Strategiset tavoitteet eivät kaikilta osin vastaa tilannekuvasta nouseviin tavoitteisiin. Tavoitteena pitää olla, että yrittäjyyspolitiikalla luodaan kasvua ja työtä, tuetaan yritysten uudistumista, kansainvälistymistä ja osaavan työvoiman saatavuutta, sekä tarjotaan myös riittävä turva ja hyvinvoinnin tuki esimerkiksi yksinyrittäjälle tai alustatyötä tekevälle.

2. Vastaako yrittäjyyden tilannekuva käsitystäsi yrittäjien tilanteesta?

Suomalaisen yrittäjyyspolitiikan tavoitteena on ollut kannustaa yrittäjyyteen ja pyrkiä nostamaan yrittäjien määrää ja siten työllisyyttä. Tilastojen mukaan yrittäjien määrässä ei ole tapahtunut merkittävää muutosta vuosituhannen alusta tähän päivään katsottuna vaan suhteellinen osuus työllisistä on pysytellyt noin 10 prosentissa.

Korkeakoulutettujen yrittäjien ja itsensätyöllistäjien määrässä on kuitenkin havaittavissa trendinomaista kasvua. Vuonna 2008 korkeakoulutettuja yrittäjiä oli 51 000 ja kymmenen vuotta myöhemmin 87 000. Korkeakoulutettuja itsensätyöllistäjiä oli vuosituhannen alussa reilut 30 000, josta määrä on sittemmin kaksinkertaistunut. Kaikkiaan itsensä työllistäviä yksinyrittäjiä on Suomessa noin 187 000 ja työnantajayrittäjiä 87 000. Yrittäjärakenne painottuu siten yksinyrittäjiin. Miehet ovat useammin yrittäjiä kuin naiset.

Yrittäjyysstrategiassa ja -politiikassa on huomioitava erilaisten yrittäjien erilaiset tarpeet. Yritysten tarpeet vaihtelevat sen mukana, missä vaiheessa yritys on; aloittava yritys, työnantajayrittäjäksi siirtymässä oleva yksinyrittäjä vai voimakkaasti kasvua ja kansainvälistymistä tavoitteleva yritys. Kaikki yrittäjät eivät ole kasvuhakuisia eivätkä halua ottaa työnantajayrittäjän roolia, vastuuta ja velvoitteita hoitaakseen. Samaan aikaan asetamme paljon odotuksia juuri pk-yritysten potentiaalille työllistää.

3. Ovatko strategiset teemat mielestäsi relevantteja yrittäjyyden edistämisessä?

Yrittäjyyspolitiikalla on pyrittävä yhtäältä varmistamaan yksinyrittäjille riittävä sosiaaliturva ja toisaalta kannustettava yrityksiä kasvuun ja innovaatiotoimintaan. Kannusteet yrittäjyyteen pitää olla taloudellista riskinottoa ja työllistämistä helpottavia, turvaa lisääviä ja hyvinvointia tukevia.

Strategisissa teemoissa on syytä korostaa enemmän yrittäjyyskasvatuksen ja monipuolisten yrittäjyysvalmiuksien merkitystä yrittäjyyden edistämisessä. Tästä on syytä lisätä oma erillinen teemakohta.

Akava korostaa osaamisen uudistamisen merkitystä strategisena teemana. Kaikkia työtä tekeviä työn muodosta riippumatta yhdistää vaatimus jatkuvasta osaamisen kehittämisestä.

Osaamisen uudistamisella on ratkaiseva merkitys yrittäjälle – niin menestymiselle kuin työkyvylle. Riittävä osaaminen esimerkiksi digitaitojen ja tekoälyn tai alustatalouden tarjoamisen mahdollisuuksien osalta tukee sekä jaksamista että liiketoimintaa.

Tarvitaan jatkuvan oppimisen järjestelmä, malli ja rahoitus, johon osallistuvat sekä yhteiskunta, yksilö itse sekä työnantaja. Akava on esittänyt osaamissetelin kehittämistä.

Yrittäjän osaamisen kehittämiseen on luotava mahdollisuuksia. Yrittäjältä osaamisen päivittäminen vaatii työntekijää enemmän sekä oma-aloitteisuutta että taloudellista panostusta työnantajan puuttuessa. Olisikin toivottavaa, että yhteiskunta kantaisi yrittäjän kohdalla ehkä hieman suurempaa taloudellista vastuuta osaamisen kehittämisen mahdollistamisessa. On kaikkien etu, että osaajien tiedot ja taidot ovat ajan vaatimusten tasolla.

Digitalisaation ja teknologisen kehityksen hyödyntäminen, siihen liittyvät toimet, palvelut ja yritysten tukeminen olisi syytä nostaa omaksi strategiseksi kohdaksi.

4. Strategisissa teemoissa on alustavasti tunnistettu joitakin toimenpiteitä, tunnistatko lisää toimenpiteitä strategian toteuttamiseksi? Vastaus pyydetään strategiateemakohtaisesti.

4.1. Ennustettava ja kilpailukykyinen yritysverotus

Suomesta on tehtävä entistä parempi toimintaympäristö myös ulkomaisille yrityksille ja osaajille. Yritysten toimintaympäristön tulee olla ennakoitava ja vakaa. Verotuksella on tässä keskeinen rooli. Tarvitaan yli pidemmän aikavälin verotuksen tiekartta, joka tuo ennakoitavuutta ja houkuttelee Suomeen siten uusia kansainvälisiä yrityksiä ja investointeja, jotka tuovat uutta työtä.

EU-maat kilpailevat keskenään yritysten maksamasta yhteisöverosta, mikä luo yrityksille otolliset olosuhteet lailliselle verosuunnittelulle ja verovälttelylle EU:n sisällä. Veroyhteistyötä täytyy lisätä. Lisäksi pitää määritellä sekä yhteisöveropohjan että yhteisöverokannan vähimmäistaso EU:ssa.

Suomen verojärjestelmää on kehitettävä tukemaan kasvua ja työtä. Sen keskeisin ongelma on kireä progressio. Rajaveroaste eli verojen osuus tulonlisäyksestä on korkea jo varsin matalilla palkkatasoilla ja se nousee nopeasti tulojen noustessa. Solidaarisuus- ja lisäveroista on luovuttava. Ansiotuloverotusta on kevennettävä kaikissa tuloluokissa. Aloittavien yritysten ennakkoverojen maksuaikojen osalta on syytä lisätä joustavuutta.

Suomen elinkeinorakennetta on kehitettävä monipuolisemmaksi. Osittain se tapahtuu yritysten luovan tuhon kautta ja yritystukien uudistamisen avulla. Yritystuissa painopistettä on siirrettävä kasvun, kansainvälistymisen ja uudistumisen tukemiseen.

4.2. Osaaminen ja osaavan työvoiman saatavuus yritysten kasvun tukena

Akava katsoo, että tämä teema on keskeinen yritysten toimintamahdollisuuksien näkökulmasta. Osaajapula muodostuu nopeasti kasvun esteeksi. Osaamisen uudistamista tarvitaan ja siihen on luotava selkeä jatkuvan oppimisen järjestelmä, malli ja rahoitus. Yrittäjät ja monimuotoista työtä tekevät on huomioitava. Kansainvälisiä rekrytointeja on lisättävä ja niihin liittyvää lupaprosessia sujuvoitettava.

Akava korostaa oppilaitosten, tutkimuslaitosten ja elinkeinoelämän yhteistyötä mm. innovaatiotoiminnassa. Tämä on nostettava vahvemmin omana teemanaan esille strategiassa.

4.3.Kasvuhakuisien yritystoiminnan lisääminen

Kaikki yrittäjät eivät ole kasvuhakuisia eivätkä halua ottaa työnantajayrittäjän roolia, vastuuta ja velvoitteita hoitaakseen. Samaan aikaan asetamme paljon odotuksia juuri pk-yritysten potentiaalille työllistää.

Tilastokeskuksen Yrittäjät Suomessa 2017 – raportin mukaan suurin este yritysten kasvulle on halu työllistää vain itsensä (71% vastaajista). Esteiksi mainitaan myös liian korkeat työntekijän sivukulut, halu työskennellä mieluummin alihankkijan tai liikekumppanin kanssa, töitä ei katsota olevan riittävästi, vaikeus löytää sopivia työntekijöitä ja hallinnollisen työn monimutkaisuus ja kuormittavuus.

Akava korostaa, että lisäämällä monipuolisia yrittäjyysvalmiuksia, ohjausta ja neuvontaa esimerkiksi rekrytointien osalta, työnantajayrittäjän vastuista ja velvollisuuksien hoitamisesta sekä rahoitusmahdollisuuksista yrittäjyyden eri vaiheissa voidaan vaikuttaa yritysten kasvuhakuisuuteen. Ensimmäisen työntekijän palkkaamiseen liittyvää kynnystä pitää madaltaa.

Yrittäjien palveluissa ja neuvonnassa on kiinnitettävä nykyistä vahvemmin huomiota myös yrittäjän jaksamiseen ja työkyvyn tukemiseen. Usein erityisesti kasvuvaiheessa oleva yrittäjä unohtaa itsensä ja yliarvioi jaksamisensa. Työolotutkimuksen mukaan peräti 60 prosenttia palkansaajista pelkää uupuvansa. Yrittäjien osalta on syytä seurata uupumuksen kokemista ja kehittää siihen ennalta ehkäiseviä työkaluja.

4.4. Säätelyn ja asioinnin sujuvoittaminen sekä toimivan kilpailun edistäminen

Yrittäjyysstrategiassa alustatalouden mahdollisuudet ja haasteet jäävät vähäiselle huomiolle. Alustatalous tarvitsee järkevää sääntelyä. Akava katsoo, että EU-tasolla tarvitaan alustatalouden direktiivi, jossa huomioidaan työlainsäädäntöön, kilpailulakiin ja sosiaalisiin oikeuksiin sekä osaamisen kehittämiseen liittyvät kysymykset.

Kansallisella ja EU-tasolla on selvennettävä, milloin työsuhteen tunnusmerkistö työnteon eri muodoissa, kuten alustayössä, täyttyy sekä miten osapuolten vastuut, velvoitteet ja oikeudet toteutuvat. Työsuhteen määritelmä on laajennettava koskemaan toimeksiantajasta alisteisessa asemassa olevat itsensätyöllistäjät. Työsuhteen tunnusmerkistön määrittely on tärkeää paitsi työntekijöiden oikeuksien kannalta, niin sillä on vaikutusta myös yritysten väliseen kilpailuun.

Kilpailulakia on selvennettävä. Kilpailulainsäädännössä on epäselvyyttä sen osalta, mahdollistaako se itsensätyöllistäjien kollektiivista edunvalvontaa. Nykyisten EU-kilpailupolitiikan säädösten perusteella tällainen edunvalvonta on vaikeaa ja kilpailulakia tulkitaan maakohtaisesti eri tavoin. Tällöin esimerkiksi toimeksiantajan ja työn suorittaja välinen neuvottelutilanne on epätasapainoinen. Tämä johtaa vääristyneeseen tarjouskilpailuun työn hinnasta ja siitä, mikä on kohtuullinen ja osaamisen mukainen korvaustaso.

Toimeksiantajastaan riippuvaisten itsensätyöllistäjien mahdollisuudet neuvotella palkkioistaan ovat usein hyvin heikot. Kilpailulainsäädännön osalta on syytä selvittää, miten se kohtelee itsensätyöllistäjien oikeutta saada neuvontaa mm. palkkiosuositusten osalta ja tulkitaanko suositukset elinkeinonharjoittajien välisiksi kartellisopimuksiksi.

Pk-yritysten osallistumisen lisääminen julkisissa hankinnoissa on hyvä tavoite. Tämä vaatii sitä, että hankinnat pilkotaan riittävän pieniin osiin, jotta pk-yrityksillä on oikeasti mahdollisuus osallistua niihin. Akava katsoo, että yhtenä keinona esitetty hankintaosaamisen lisääminen on ehdottoman tärkeää. Tarvitaan kuitenkin molemminpuolista saamisen lisäämistä, yritysten lisäksi myös ostajapuolen osaamisessa on parannettavaa.

4.5. yrittäjyys aluekehityksen ajurina

Yrittäjyysstrategiassa on hyvän tunnistettu yritysten merkitys alueille ja alueiden kehittämiselle osana laajempaa innovaatioympäristöä. Akava korostaa oppilaitosten, tutkimus- ja kehittämisorganisaatioiden sekä yritysten yhteistyön merkitystä aluekehittämisessä, uusien innovaatioiden syntymisessä sekä alueellisen kasvun luomisessa.

4.6.Yrittäjän uusi alku, turva ja jaksaminen

Akava korostaa riittävän sosiaaliturvan ja jaksamisen tukemisen merkitystä yrittäjän hyvinvoinnin ja kasvun tukena. Yrittäjäriskin kantaminen helpottuu, jos on varmuus riittävästä sosiaaliturvasta elämän eri tilanteissa ja jaksamiseen saa tukea.

YEL-vakuutuksen kehittäminen ja alivakuuttamisen mahdollisuuden poistaminen tärkeää. Työttömyysturvassa on otettava käyttöön yhdistelmävakuutus, jotta kaikki työ tulee huomioiduksi työssäoloehtoon ja siten siirtymät eri työn muotojen välillä tulevat sujuvammiksi.

Yrittäjien palveluissa ja neuvonnassa on kiinnitettävä nykyistä vahvemmin huomiota yrittäjän jaksamiseen ja työkyvyn tukemiseen. Usein erityisesti kasvuvaiheessa oleva yrittäjä unohtaa itsensä ja yliarvioi jaksamisensa. Työolotutkimuksen mukaan peräti 60 prosenttia palkansaajista pelkää uupuvansa. Yrittäjien osalta on myös syytä seurata uupumuksen kokemista. Psykososiaalinen kuormitus on työkykyä eniten uhkaava tekijä, jonka kampittamiseksi tarvitaan valtakunnallinen työkykyohjelma ja konkreettisia, ennalta ehkäiseviä toimia esimerkiksi työterveyshuollon puolelta.

Yrittäjien työterveyshuollon hankinnan ja työsuojelun osaamista pitää lisätä yrittäjän itsensä ja työnantajayrittäjän vastuiden hoitamisen näkökulmasta. Työterveyspalveluiden tarjoamisessa on mahdollistettava erilaisten ja erikokoisten palvelupakettien räätälöinti yrittäjän tarpeisiin sopivaksi.

4.7.Yrittäjille suunnattujen palveluiden räätälöinti erityisiin tarpeisiin ja tilanteisiin.

Yrittäjien palveluissa ja neuvonnassa on huomioitava eri kokoisten, eri vaiheessa olevien ja eri toimialoilla toimivien yrittäjien ja yritysten tarpeet. Akava korostaa, että lisäämällä monipuolisia yrittäjyysvalmiuksia, ohjausta ja neuvontaa esimerkiksi työnantajayrittäjän vastuista ja velvollisuuksien hoitamisesta sekä rahoitusmahdollisuuksista yrittäjyyden eri vaiheissa voidaan vaikuttaa yritysten kasvuhalukkuuteen.

Huomiota on kiinnitettävä nykyistä vahvemmin yrittäjän jaksamiseen ja työkyvyn tukemiseen. On syytä pohtia, voisiko tällaiset asiat olla osa esimerkiksi Uusyrityskeskusten palveluita.

5. Minkälainen tiekartta tukisi strategian toiminnallistamista parhaiten?

Strategian toimeenpanoa varten tarvitaan tiekartta, jossa määritellään selkeät kärkiteemat ja -tavoitteet ja konkreettiset toimet tavoitteiden saavuttamiseksi, niiden vaikutusarviointi ja aikataulu. Toimien edistymistä seurataan valtakunnallisesti, maakunnallisesti ja kuntien tasolla. Laaditaan mittarit tukemaan seurantaa.

Yrittäjyyden tiekartassa olisi hyvä käsitellä yrittäjyyttä toimialakohtaisesti ja huomioida siten eri alojen yrittäjyyteen vaikuttavat ja sitä tukevat tekijät.

Tiekartan laatimiseen on osallistettava laaja kirjo aktiivisia yrittäjiä, yrittäjyyskasvattajia- ja valmentajia, oppilaitoksia ja korkeakouluja, kuntien ja maakuntien edustajat, elinkeinoelämää, työelämätoimijoita, yrityksille palveluja tuottavia tahoja, Uusyrityskeskukset jne. Näin sitoutetaan eri tahot toteutukseen.

Yrittäjyysstrategia ja sen tiekartta on nivottava tiiviisti osaksi työllisyyttä edistäviä toimia sekä varmistettava, että yrittäjyyden edistämiseen liittyvät toimet ovat linjassa TEM:n muihin valmisteilla olevin ohjelmiin, kuten

• Viennin ja kansainvälisen kasvun ohjelma
• Kotimaisen omistajuuden ohjelma
• TKI-tiekartta
• Kiertotalouden edistämisohjelma
• Kestävän kasvun strategia
• Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma 2014-2020
• Aluekehittämispäätös

6. Minkälaiset mittarit tarvitaan, jotta voidaan seurata strategian vaikuttavuutta sekä strategian toteutumista? Ehdota esimerkkejä konkreettisista mittareista.

Tarvitaan mittareita kuvaamaan yrittäjyyspolitiikan vaikutusta, sääntelyn muutosta ja yritysten laatua. Olennaista on tarkastella liiketoiminnan luonnetta, kuten esimerkiksi yksinyrittäjien liikevaihdon kasvu tai mikro- ja pk-yritysten palkatun henkilöstömäärän kehitys.

Muita mittareita:

• Aloittavien ja lopettavien yritysten määrä koko maassa ja maakunnittain
• YEL-työtulokehitys
• Erilaiset poikkitieteelliset yrittäjäkoulutusohjelmat eri oppilaitostasoilla ja niihin osallistuvien määrä
• Pk-yritysten vientitoimintaa kuvaavat mittarit
• TKI-panostusten kehitys suhteessa bruttokansantuotteeseen
• Yksinyrittäjien ja työnantajayritysten määrän kasvu
• Työperäisen nettomaahanmuuton määrä
• Toteutuneet sukupolven- ja omistajanvaihdokset
• Startupyritysten rahoituskierroksilta keräämä pääoma
• Kansainvälistä vientiä tekevien yritysten määrä sekä viennin volyymi
• Suomen sijoittuminen kansainvälisessä yrittäjyyden GEI-indeksi vertailussa
• Ensimmäisen työntekijän palkanneiden yritysten määrän kehitys

7. Muita kommentteja?

Akava nostaa esiin teemana myös yritysten vastuullisuuden. Vastuullisuus (corporate social responsibility CSR, corporate responsibility) on tänä päivänä yrityksen elinehto. Yrityksen päätehtävänä on tuottaa sijoitetulle pääomalle voittoa. Yrityksen on kuitenkin toimittava sosiaalisesti ja ekologisesti kestävästi pärjätäkseen kilpailussa.

Kuluttajat, työntekijät, sijoittajat ja yhteistyökumppanit edellyttävät yritykseltä taloudellisesti tuottavan liiketoiminnan lisäksi sekä sosiaalista että ympäristö- ja ilmastoasiat huomioivaa vastuullisuutta.

Myös yritykset itse ovat jäsentäneet tehtäväkseen yhteiskunnallisten ongelmien ratkomisen (OP Suuryritystutkimus 2020). FIBS (Finnish Business & Society) on vastuullisen yritystoiminnan verkosto, jonka Yritysvastuu 2019 – tutkimukseen osallistui 1000 Suomen suurinta yritystä. Lähes kaikki yritykset (99%) pitivät vastuullisuutta olennaisena yrityksen liiketoiminnan kannalta.

Yrityksistä 93 prosenttia uskoo vastuullisuuden merkityksen kasvavan. Yritykset ovatkin alkaneet kohdentaa resursseja erilaiseen vastuullisuustoimintaan yhä enemmän. Vastaajista 62 prosenttia sanoi maineen olevan tärkein syy vastuullisuustyöhön resurssoinnissa. Yrityksistä 76 prosenttia uskoo vastuullisuusinvestointien kasvavan seuraavan viiden vuoden aikana.

Yrittäjyysstrategiaa valmisteltaessa Suomen ja koko maailman tilanne oli kuitenkin kovin erilainen kuin nyt. Koronaepidemia muuttaa merkittävästi globaalia talouden toimintaympäristöä, mikä vaikuttaa olennaisesti yritysten ja yrittäjien toimintaedellytyksiin ja toimeentuloon vielä kauan. Strategiassa ei ole riittävästi tunnistettu tilanteita, joissa yrittäjän liiketoiminta ja toimeentulo vaarantuu erilaisten uhkien realisoituessa joko väliaikaisesti tai kokonaan ja miten kriisivaiheiden tukitoimien jälkeen lähdetään rakentamaan uutta kasvua. Tähän olisi hyvä luoda pidemmän aikavälin toimintamalleja. Tähän on syytä kiinnittää huomiota strategian tiekarttatyössä.

Akava ry

Sture Fjäder
puheenjohtaja

Pekka Piispanen
johtaja