Palkansaajakeskusjärjestöjen lausunto ILOlle vuonna 2018 annettavista raporteista ratifioitujen yleissopimusten soveltamisesta

Palkansaajakeskusjärjestöt SAK, Akava ja STTK toteavat lausunnossaan työ- ja elinkeinoministeriölle ILOlle vuonna 2018 annettavista raporteista ratifioitujen yleissopimusten soveltamisesta muun muassa työsuojelutarkastusresurssien olevan riittämättömiä. Tarkastusten määrä suhteessa työpaikkojen lukumäärään on alle 10 prosenttia, joten valtaosalla työpaikoista työsuojeluviranomainen ei käy vuosikausiin. Järjestöt kiinnittävät huomiota myös palkkatasa-arvon verkkaiseen edistymiseen, naisten suureen osuuteen osa- ja määräaikaisissa työsuhteissa, siirtotyövoimaan liittyvän työehtojen valvonnan vähentämiseen sekä väkivallan uhkaan muun muassa terveys- ja sosiaalialalla.

Palkansaajakeskusjärjestöjen lausunto ILOlle vuonna 2018 annettavista raporteista ratifioitujen yleissopimusten soveltamisesta

ILOlle vuonna 2018 annettavat raportit ratifioitujen yleissopimusten soveltamisesta

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry, Akava ry ja
Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ry lausuvat seuraavasti:

Yleissopimus nro 81 Ammattientarkastus teollisuudessa ja kaupassa

Palkansaajakeskusjärjestöt ovat aikaisemmissa lausunnoissaan kiinnittäneet huomiota työsuojeluvalvonnan ja sen resurssien käytön riippumattomuuteen, tarkastusten määrään ja suppeaan työpaikkakattavuuteen, tarkastajien työajan käyttöön työpaikkatarkastuksiin, työsuojeluviranomaisen saavutettavuuteen, valvontatietojen saatavuuteen ja niiden raportoinnin myöhäiseen julkistamiseen sekä toiminnan eriytymiseen eri aluehallintovirastojen kesken. Palkansaajakeskusjärjestöt toistavat aikaisemmin esittämänsä huolet edellä mainituissa kysymyksissä.

Tarkastajien määrä on vuosina 2015-2017 vähentynyt 453:sta 418:ta. Tarkastuksiin käytetään aiempaa vähemmän aikaa työpaikoilla. Vuosina 2014-2017 muutos oli 1,5 tunnista 1,4 tuntiin, ja myös kokonaisuudessaan tarkastuksiin valtakunnan tasolla käytetään aiempaa vähemmän aikaa. Myös toimintamenoja on leikattu. Työsuojeluvalvonnan henkilöresurssit ovat riittämättömät ja ne ovat vähentyneet viime vuosina. Työsuojeluviranomaisen tehtäväksi säädetty harmaan talouden torjuntatyö on sinänsä tärkeää, mutta sen valvontaan suunnatut resurssit heikentävät edellytyksiä työn terveellisyyden ja turvallisuuden valvontaan.

Tarkastusten määrä suhteessa työpaikkojen lukumäärään on alle 10 prosenttia, joten valtaosalla työpaikoista työsuojeluviranomainen ei käy vuosikausiin. Kysymys kuuluukin, kuinka hyvin tarkastukset suuntautuvat työpaikoille, joissa on suurimmat puutteet työturvallisuuden tasossa.

Palkansaajakeskusjärjestöt esittävät huolensa myös työsuojelutarkastajien ammattitaidosta ja osaamisesta. Työn psykososiaaliset kuormitustekijät ovat lisääntyneet, mutta tarkastajina ei ole yhtään psykologia eikä lääkäriä.

Edellä mainittuihin seikkoihin viitaten palkansaajakeskusjärjestöt toteavat, että työelämän rakenteelliset muutokset ja teknologinen kehitys tuovat uusia haasteita työsuojelulle ja sen valvonnalle. Niiden ratkaiseminen edellyttää uusien valvonnan menetelmien kehittämistä vastaamaan työelämän tarpeita. Palkansaajakeskusjärjestöt ovat huolissaan henkilöstöresurssien riittävyydestä kehittämistyöhön siten, että valvonnan resursointia ei heikennetä nykyisestään.

Tilastoinnin osalta palkansaajakeskusjärjestöt toteavat, että työtapaturmat ja ammattitaudit tilastoidaan valtakunnallisesti varsin kattavasti. Joiltakin työpaikoilta on kuitenkin tullut palautetta siitä, että ns. korvaavaa työtä käyttäen kaunistellaan tapaturmien aiheuttamien sairauspoissaolojen määrää ja samalla tapaturmatilastoja. Palkansaajakeskusjärjestöt pitävät tärkeänä, että tapaturmatilastot myös tältä osin vastaavat todellisuutta ja tarkastajat puuttuvat työpaikoilla asiaan, jos tällaista huomataan. Lisäksi palkansaajakeskusjärjestöt kiinnittävät huomiota siihen, että todetuista ammattitaudeista ei tule terveydenhuollosta kattavasti ilmoituksia työsuojeluviranomaisille. Jos tietoa ammattitaudeista ei ole saatavilla, on vaikea tehostaa ennaltaehkäisyä edes sellaisissa tapauksissa, joissa se olisi ajallisesti mahdollista. Lisäksi Työterveyslaitoksen tekemän selvityksen mukaan todettu ammattitauti johtaa vain harvoin muutoksiin työpaikalla työolosuhteissa tai toimintatavoissa. Ilmiötä kuvaa hyvin tieto, jonka mukaan työsuojeluviranomainen tutki vain 44 ammattitautitapausta vuonna 2017. Tämä on luvattoman vähän.

Työsuojeluhallintoa on uudistettu viimeksi vuonna 2010 voimaan tulleella valtion aluehallinnon uudistuksella. Kuitenkin taas jälleen työsuojeluhallinto on hallintouudistuksen kohteena siirryttäessä yhden valtakunnallisen työsuojeluviranomaisen hallintomalliin. Palkansaajakeskusjärjestöt esittävät huolensa valvonnan valtakunnallisesta yhdenvertaisuudesta ja alueellisesti toimivien kolmikantaisten työsuojelulautakuntien toiminnan säilymisestä ja toimintaedellytyksistä.

Työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden edistäminen ja vahinkojen ennaltaehkäisy ovat ensisijaisia keinoja työturvallisuustyössä. Laiminlyöntien rangaistavuudella katsotaan olevan nimenomaisesti yleisestävä vaikutus. Palkansaajakeskusjärjestöt katsovat, että voimassa olevassa lainsäädännössä työturvallisuusrikoksista säädetyt rangaistukset ovat yleisestävyyden kannalta liian lieviä eivätkä oikeasuhtaisia verrattavissa muihin henkeä ja terveyttä vaarantaviin rikoksiin.

Yleissopimus nro 100 Samanarvoisesta työstä miehille ja naisille maksettava sama palkka (1951)

Yhdenvertaisuuslain kokonaisuudistus tuli voimaan 1.1.2015 ja samalla voimaan tuli myös tasa-arvolain osittaisuudistus, jossa täsmennettiin tasa-arvosuunnitelman ja palkkakartoituksen tekemistä. Palkansaajakeskusjärjestöjen luottamushenkilöille vuonna 2017 tekemän kyselyn mukaan vasta noin kahdella kolmasosalla vähintään 30 hengen työpaikoista oli tehty tasa-arvosuunnitelma. Palkkakartoitus naisten ja miesten töistä oli vastaajien mukaan tehty noin 40 %:lla työpaikoista.

Suomessa on ollut käynnissä kolmikantainen samapalkkaisuusohjelma vuodesta 2006 lähtien. Parhaillaan on käynnissä samapalkkaisuusohjelma 2016–2019. Ohjelman tavoitteena on miesten ja naisten keskimääräisen palkkaeron kaventuminen, mutta palkkaero on kaventunut tavoiteltua hitaammin. Jotta aiempi kehitys jatkuisi, palkkaero kaventuisi vähintään 12 prosenttiin koko työmarkkinoilla viimeistään vuoteen 2025 mennessä. Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan naisten ansioiden osuus miesten ansioista oli yksityisellä sektorilla 84,9 %, kuntasektorilla 86,7 %, valtiolla 87,2 %, kaikilla aloilla yhteensä keskimäärin 83,7 %.

Työmarkkinoiden segregaatio on Suomessa lisääntynyt. Tasa-ammateissa työskentelevien osuus on vähentynyt tasaisesti vuoden 2004 14,7 prosentista vuoden 2014 9,8 prosenttiin.

Naisten osuus osa- ja määräaikaisissa työsuhteissa on suurempi kuin miesten osuus, millä on myös vaikutusta naisten ja miesten väliseen palkkaeroon. Naispalkansaajista oli vuonna 2016 määräaikaisissa palvelussuhteissa 18 prosenttia ja miehistä vastaavasti noin 13 prosenttia. Osa-aikaisissa palvelussuhteissa oli vuonna 2016 naisista 20 prosenttia ja miehistä 10 prosenttia. Verrattuna vuoteen 2015 naisten osa-aikaisuus on lisääntynyt prosenttiyksikön verran miesten osuuden pysyessä ennallaan. Naisten ja miesten välillä on ollut selkeä ero sen suhteen, onko uusi työsuhde määräaikainen vai jatkuva.

Miesten ja naisten välisiä palkkaeroja ylläpitäviä rakenteita ovat myös epätasainen perhevapaiden jakautuminen vanhempien kesken.

Yleissopimus nro 111 Työmarkkinoilla ja ammatin harjoittamisen yhteydessä tapahtuva syrjintä (1958)

Vain murto-osa ulkomaalaisiin kohdistuvista työsyrjintätapauksista tulee esiin ja päätyy oikeuteen. Syynä tähän on se, etteivät Suomeen tulevat siirtotyöntekijät tiedä oikeuksistaan. Näin on erityisesti silloin, kun kehittyvistä maista tullaan siivous-, rakennus- tai majoitus- ja ravintola-alalle, logistiikka-alalle tai marjanpoimintaan. Työntekijät ovat myös saattaneet maksaa työpaikastaan laittomia välitysmaksuja tai ovat muutoin sellaisessa asemassa, etteivät uskalla kyseenalaistaa työ- ja asuinolosuhteitaan. Kysymys voi olla myös siitä, että siirtotyöntekijöille Suomessa maksettu alipalkka on moninkertainen siihen palkkaan verrattuna, mitä he saisivat kotimaassaan. Tutkimustiedon mukaan ulkomaalaisten yleisin, joskaan ei ainoa työntekijöiden hyväksikäytön muoto Suomessa on palkkasyrjintä.¹

Syy tilapäisen ulkomaisen työvoiman käyttämisen lisääntymiseen edellä mainituilla aloilla on nimenomaan siinä, että siirtotyöntekijöille voidaan valvonnan puutteellisuuden vuoksi maksaa pienempää palkkaa kuin kantaväestölle. Siirtotyövoiman käytön lisäännyttyä työehtojen valvontaa ei ole lisätty vaan työsuhdevalvontaa hoitavien viranomaisten voimavaroja on jatkuvasti pienennetty. Ongelmana on myös se, etteivät viranomaiset yleensä tee tarkastuksia virka-ajan ulkopuolella. Kuitenkin moni ulkomaalainen tekee työtään epäsäännöllisesti ja silloin, kun muut ovat vapaalla. Esimerkiksi kauppoja siivotaan öisin. Saattaa olla myös niin, että alipalkattu siirtolaistyövoima tekee rakennuksilla töitä viikonloppuisin ja kantaväestö viikolla. Myöskään ammattiliittojen valvontamahdollisuuksia ei monista esityksistä huolimatta ole lisätty.

Valvonnasta huolimatta ulkomaisen työvoiman alipalkkaukseen puuttuminen näyttää mahdottomalta. Ongelma ilmenee syyttäjän syyttämättäjättämispäätöksestä, jossa päätettiin jättää syyttämättä puolalaisia yrittäjiä työsyrjinnästä, vaikka he maksoivat työntekijöilleen palkkaa alle suomalaisen palkkatason. Syyttämättäjättämispäätös tehtiin tapauksesta, jossa asianomistajina oli 105 puolalaisen yrityksen Olkiluodon ydinvoimalatyönmaalla työskennellyttä puolalaista työntekijää. Työsuojeluviranomaiset epäilivät kyseisessä tapauksessa työnantajaa muun muassa työsyrjinnästä ja työaikarikkomuksista, mutta päätöstä asiassa ei siten saatu.

Ammattiliittojen valvontaa vaikeuttaa myös se, että Suomen tietosuojalainsäädäntöä on tulkittu siten, ettei luottamusmiehillä ja liitoilla ole oikeutta saada yksittäisiä palkkatietoja (ks. esim. tietosuojavaltuutetun kannanotto 18.2.1011 Dnro 45/41/2010). Oikeus saada tietoja olisi kuitenkin erityisen tärkeää silloin, kun kyse on siirtotyöntekijöistä, joilla ei välttämättä ole mitään tietoa suomalaisista palkoista ja muista työehdoista. Luottamusmiesten ja liittojen on tämän vuoksi lähes mahdotonta selvittää, maksetaanko siirtotyöntekijöille työehtosopimuksen mukaista palkkaa vai ei. Ammattiliitot ja niitä työpaikoilla edustavat luottamusmiehet ja työsuojeluvaltuutetut ovat kuitenkin käytännössä ainoita, jotka voivat auttaa siirtotyöntekijöiden palkka- ja työsuhdeasioissa.

Suomea sitovien EU-asetusten mukaan täällä tilapäisesti olevat työntekijät (ns. lähetetyt työntekijät) vakuutetaan lähtömaassa. Koska Suomen sosiaaliturva on poikkeuksetta parempi kuin siirtotyöntekijöiden kotimaassa, ulkomainen työntekijä on aina halvempi kuin paikalta palkattu, vaikka työntekijälle maksettaisiinkin työehtosopimuksen mukaista palkkaa ja muutenkin noudatettaisiin lakia ja työehtosopimusta. Tämä sinänsä laillinen tilanne johtaa siihen, että yritykset työllistävät mieluummin tilapäistä ulkomaista työvoimaa. Paikallisen väestön työttömyys lisääntyy, mikä heikentää työntekijäjärjestöjen mahdollisuuksia parantaa jäsentensä asemaa työmarkkinoilla.

Yleissopimus nro 129 Maatalouden ammattientarkastus

Ei lausuttavaa

Yleissopimus nro 140 Taloudellisesti tuettu opintovapaa (1974)

Aikuiskoulutustukea heikennettiin 1.8.2017 alkaen siten, että tuen enimmäiskestoa lyhettiin 19 kuukaudesta 15 kuukauteen. Myös tuen tasoa leikattiin pienentämällä tuen perusosaa 15 prosentilla kaikilla tuen saajilla. Suomen hallituksen tavoitteena oli muuttaa rahoitus lainapohjaiseksi, mutta tämä saatiin torjuttua kolmikantaisissa neuvotteluissa, eikä lainaan perustuvaa aikuiskoulutuksen rahoitusta toteutettu.

Muutoksessa hallitus vetäytyi palkansaajien aikuiskoulutustuen perusosan rahoittamisesta ja osallistuu ainoastaan yrittäjien aikuiskoulutustuen rahoitukseen. Palkansaajien aikuiskoulutustuen rahoitus jäi kokonaisuudessaan työntekijöiden ja työnantajien rahoitettavaksi heidän maksamiensa työttömyysvakuutusmaksujen kautta.

Tuen saajien määrä on kuitenkin edelleen kasvanut melko voimakkaasti. Heitä oli vuonna 2011 yhteensä 16 085 ja vuonna 2016 tuen saajia oli 35 768 ja kasvua on edelleen. Työntekijöiden kiinnostus aikuiskoulutustukea kohtaan ei ole vähentynyt, vaikka talous on kääntynyt kasvuun. Tämä kertoo osaltaan siitä, että työn murros heijastuu aiempaa suurempana osaamisen päivittämisen tarpeena tai tarpeena kouluttautua uuteen ammattiin. Palkansaajakeskusjärjestöt pitävät erittäin ongelmallisena sitä, että valtio ei katso aikuiskoulutustuen rahoittamista tehtäväkseen.

Yleissopimus nro 142 Ammatinvalinnanohjauksen ja ammattikoulutuksen osuus kehitettäessä inhimillisiä voimavaroja

Vuoden 2018 alusta tuli voimaan ammatillisen koulutuksen uudistus, joka muuttaa perinpohjaisesti ammatillista koulutusta sekä nuorten että aikuisten osalta. Palkansaajakeskusjärjestöt ovat esittäneet kritiikkiä joihinkin reformin kohtiin, mutta kokonaisuudessaan se on nähty tarpeelliseksi. Uudistuksessa on keskiössä työpaikalla tapahtuva oppiminen ja opintojen henkilökohtaistaminen. Koska uudistus tuli voimaan vuoden 2018 alussa, vaikutusten arviointi tässä vaiheessa on aivan liian ennenaikaista.

Aikuisten ammatinvalintaohjaus on toteutettu Suomessa pääosin työvoimaviranomaisten toimesta. Resurssit ovat olleet hyvin rajalliset ja kysyntää on ollut enemmän kuin tarjontaa. Valmistelussa oleva maakuntauudistus ja siihen liittyvä työvoimapalvelujen uudelleenjärjestelyt aiheuttavat epävarmuutta. Lisäksi vuoden alussa voimaan tullut työttömyysturvan aktiivimalli velvoittaa työntekijöitä ottamaan vastaan lyhyitä työsuhteita tai osallistumaan palveluihin. Työttömyysturvaetuuksien saamisen edellytykseksi säädettyä osallistumisvelvoitetta on kuitenkin vaikea täyttää, kun palveluita ei ole kuitenkaan tarjolla läheskään kaikille urapalveluita ja työllistymisen tukea tarvitseville työttömille eikä sen uhan alla oleville henkilöille. Riittämättömät palvelut johtavat siten myös työttömyysturvan leikkauksiin.

Yleissopimus nro 149 Sairaanhoitohenkilöstön työtä sekä työ- ja elinolot (1977)

Vuoden 2018 alusta tuli voimaan ammatillisen koulutuksen uudistus, joka muuttaa perinpohjaisesti ammatillista koulutusta, myös muun muassa lähihoitajien koulutusta. Suomalainen sairaanhoitajakoulutus, joka on ammattikorkeakoulututkinto, sisältää myös yleissairaanhoidon osaamista ammattipätevyysdirektiivin mukaan. Ensihoitaja, kätilö ja terveydenhoitaja -tutkinnot sisältävät myös sairaanhoitajan tutkinnon.

Tartuntatautilain 1.3.2018 voimaan tullut muutos, jolla velvoitetaan sairaanhoitohenkilöstö ottamaan tietyt rokotteet potilasturvallisuuden vuoksi, on herättänyt paljon keskustelua. Työnantajat ovat tulkinneet lain mahdollistavan rokotuksista kieltäytyvän työntekijän irtisanomisen.

Sosiaali- ja terveydenhuollossa tehdään paljon kolmivuorotyötä mukaan lukien yötyö. Yötyöllä on uusimpien lääketieteellisten tutkimusten mukaan haitallisia vaikutuksia työntekijöiden terveyteen ja työhyvinvointiin. Lääketieteellisessä tutkimuksessa raportoidaan yötyön yhteydestä sydän- ja verisuonisairauksiin ja mahdolliseen lisääntyneeseen rintasyöpäriskiin. Vaikka tutkimuksissa on osoitettu, että vuorotyön haitallisia vaikutuksia voidaan vähentää työvuorojärjestelyin, sosiaali- ja terveydenhuollossa ei ole näitä mahdollisuuksia hyödynnetty kattavasti.

Julkisen sektorin työhyvinvointikyselyn mukaan (2016) 71 % vastaajista terveysalalla koki työnsä henkisesti raskaaksi. Saman kyselyn mukaan 51 % työntekijöistä koki työnsä fyysisesti raskaaksi. Terveydenhuoltoalalla väkivallan uhka ja väkivalta on arkipäiväistynyt. Erityisesti suurin uhka on keskitetyillä päivystyspoliklinikoilla, jossa alkoholin ja päihteiden alaiset potilaat ja asiakkaat uhkaavat henkilöstön terveyttä ja turvallisuutta. Kyselyn mukaan väkivaltaa tai sen uhkaa koki 49 % työntekijöistä viimeisen vuoden aikana. Vastaava luku sosiaalihuollossa oli 29 %. Palkansaajakeskusjärjestöjen toistuvista vaatimuksista ja useista neuvotteluista huolimatta Suomen hallitus ei ole halunnut edistää täsmällisempää lainsäädäntöä työntekijöiden suojaamiseksi edellä mainituilta henkeä ja terveyttä vaarantavilta riskeiltä.

Paljon keskustelua on ollut myös sairaaloiden ja muiden alan toimipaikkojen huonosta sisäilmasta, jonka vuoksi esimerkiksi Helsingissä sijaitseva Kätilöpoiston sairaala on jouduttu sulkemaan. Useat sairaaloissa ja muissa sosiaali- ja terveydenhuollon työpaikoissa työskentelevät työntekijät ovat altistuneet huonolle sisäilmalle ja kosteusvauriomikrobeille. Tulkinnat tilojen vaurioiden ja havaitun oireilun syy-seuraussuhteista vaihtelevat ja ovat aiheuttaneet kritiikkiä mm. sosiaaliturvaetuuksien lainsäädännön soveltamisesta.

Yleissopimus nro 177 Kotityö (1996)

Ei lausuttavaa

MCL Merityöyleissopimus (2006)

Ei lausuttavaa

Nro 189 Kotitaloustyö

Palkansaajakeskusjärjestöt viittaavat aikaisempaan, vuoden 2017 lausuntoonsa.

Varaamme tilaisuuden täydentää myöhemmin lausuntoamme.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry

Akava ry

Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ry