Arvoisa Akavan liittokokous
Olen Pauliina Ryökäs, Akavan opiskelijoiden puheenjohtaja ja hallituksen ensimmäinen varsinainen opiskelijajäsen. Vuosi sitten Akavan kevätliittokokous hyväksyi sääntömuutoksen, joka mahdollistaa minulle äänioikeuden Akavan hallituksessa. Kiitos siitä.
Akavan opiskelijoiden vuosi käynnistyi vauhdikkaasti, kun vastatoimet hallituksen työelämäuudistuksiin värittivät myös meidän arkeamme. Vuoden alussa järjestimme keskustelutilaisuuden puolueiden johtohenkilöille otsikolla Toivoa tulevaisuuden työelämään. Muistan miettineeni, että keskustelussa kävivät ilmi puolueiden edustajien erilaiset näkökulmat. Huolestuin siitä, että kaikki keskustelijat eivät kuulleet ahdinkoa, josta me opiskelijat yritimme kertoa.
Kevät jatkui ja kalenterimme täyttyivät Akava-yhteisön tapahtumista, sidosryhmätapaamisista, viestintästrategian uudistamisesta ja vaikuttamissuunnitelman luomisesta. Kirjoitimme omat kehysriihi- ja EU-vaalitavoitteemme ja olemme mukana kaikissa Akavan hallituksen alaisissa toimikunnissa. Meillä on ollut kaksi Akavan opiskelijoiden valtuuskunnan kokousta. Muistutan, että kaikki liitot, joilla on opiskelijajäseniä, voivat asettaa valtuuskuntaan edustajansa. Valtuuskunta toimii Akavan opiskelijoiden korkeimpana päätöselimenä.
Meillä on käynnissä Akavan opiskelijoiden oma strategiaprosessi, valmista pitäisi olla syksyllä. Olemme olleet tiiviisti osana nuorten eläkeneuvotteluita. Näissä neuvotteluissa on tavoitteena luoda nuorten vaihtoehto kestävälle pohjalle rakennetulle eläkejärjestelmälle, johon on sisällytetty sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus. Neuvottelut ovat vielä käynnissä ja nuorten eläkepaperi julkaistaneen elokuussa.
Meillä opiskelijoilla tämä vuosi on ollut vauhdikas ja vivahteikas, valitettavasti myös kurja. Hallituksen työelämäreformit iskevät kivuliaimmin juuri meihin opiskelijoihin. Meihin, jotka teemme töitä osa-aikaisesti, yksittäisiä päiviä viikoissa, usein muilla aloilla, kuin niillä, joille koulutuksemme meidät tulevaisuudessa ohjaa. Emme voi unohtaa myöskään muita opiskelijoita kurittavia leikkauksia, kuten opiskelijan toimeentulon lainapainotteisuuden lisäämistä.
Akavan opiskelijoiden puheenjohtaja Pauliina Ryökäs Akavan liittokokouksessa 21.5.2024.
Me opiskelijat olemme todella tiukoilla eikä tilanteemme ei ole helpottumassa. Suomen Ekonomien hiljattain julkaisemat tutkimustulokset maalaavat osaltaan synkkää tulevaisuutta: jopa 80 % kyselyyn vastanneista kyltereistä kertoi kesätyön saamisen olleen vaikeampaa viime vuoteen verrattuna, vaikka perinteisesti kylterit ovat työllistyneet kesäisinkin hyvin.
Akavan Mieleni terveys on Tärkeä Osa Minua -kampanja toteutettiin tänä keväänä. Kampanjassa keräsimme hyvinvointiin liittyviä kokemuksia nuorilta ja opiskelijoilta. Saimme yli 700 vastausta. Kampanja onnistui erinomaisesti.
Seuraavassa on muutama ote kampanjan kokemustarinoista.
” Ei jää aikaa oikeasti keskittyä ja perehtyä opiskeltaviin asioihin, kun pitää valmistua tavoiteajassa ja ottaa velkaa tai rahoittaa opiskelu työnteolla. Tutkinnosta olisi enemmän hyötyä, jos voisi oikeasti paneutua asiaan.”
”Valmistun keväällä työuupuneeksi. 8h töitä, 8h gradua, 8h unta. Missä välissä oikeasti palaudun?”
Minulle ei kertynyt kampanjan tarinoista uutta tietoa. Tiedän omakohtaisesti, miten huonosti me opiskelijat voimme. Olen itsekin kamppaillut masennuksen kanssa, jaksamisen äärirajoilla, kamppailen välillä edelleen. Kokemuksia lukiessani minulle tuli fyysisesti huono olo, kun se viesti jonka jo tiesin todeksi, tuli niin vahvasti esille. Liian moni nuorista ja opiskelijoista voi huonosti. Liian moni kokee epävarmuutta toimeentulosta ja tulevaisuudesta. Tämä tie ei ole kestävä, eikä se auta valmistamaan tulevaisuudentyöelämään hyvinvoivia osaajia.
Haluan kiittää Akavaa ja erityisesti kehityspäällikkö Jaana Ignatiusta, joka vastasi suurelta osin kampanjan koordinoinnista. Vaikka kokemustarinoiden kerääminen vaatii työtä ja tarinoiden lukeminen on raskasta, osoittavat tarinat kampanjan tärkeyden. Nyt meillä on sisältöä, josta käy ilmi nuorten moninainen pahoinvointi. Voimme osoittaa, ettemme keksi asioita päästämme. Meillä on pohja, jolle rakentaa ratkaisuehdotuksia.
Akavassa halutaan luoda toivoa. Me haluamme luoda toivoa. Haluamme rakentaa parempaa tulevaisuutta ja haluamme tehdä sen yhdessä. Nuoriin on valettava uskoa tulevaisuuteen, työelämään ja eläkkeisiin. Tämä on meidän kaikkien yhteinen tehtävä. Olen huolestunut, miten tämä onnistuu, kun toivon pilkahdukset ovat harvemmassa ja pienempiä. En silti ole vielä valmis luovuttamaan, ja toivon, että tekään ette ole. Meitä kaikkia tarvitaan.
Kiitos.
