Akavan opiskelijoiden puhe Akavan liittokokouksessa

Uutiset
Kasper Laaksonen 2026 kuvaaja Veikko Somerpuro
Uutiset

Akavan opiskelijoiden puheenjohtaja Kasper Laaksonen toi opiskelijatoimijoiden terveiset liittokokoukseen. Hän korosti puheessaan, että nuoret ja opiskelijat pitää ottaa mukaan keskusteluun ja päätöksentekoon.

Ohessa Akavan opiskelijoiden liittokokouspuhe, jonka Kasper Laaksonen piti Akavan liittokokouksessa 19. toukokuuta 2026.

Kiitos puheenjohtaja, arvon liittokokous

Tämän kevään aikana on taas käyty keskusteltua runsaasti nuorista ja opiskelijoista. Kuten usein aiemminkin, yhteiskunnassa ääntä eivät suinkaan saa nuoret itse vaan media, päättäjät ja ne, joiden ääntä oikeasti kuunnellaan.

Suurin osa teistäkin, hyvät liittokokousedustajat, tietää nuorisotyöttömyyden tilanteen ja nuorisobarometrin tuloksen, joissa nuorten uskon tulevaisuuteen on nähty olevan jälleen entistä huonommalla tolalla. Paljon huomiota ovat jälleen saaneet myös nuorten lisääntyvät mielenterveysongelmat ja eläkejärjestelmästä käyty keskustelu.

Kysymys kuuluukin, mitä näille asioille pitäisi tehdä? Kenen pitäisi tehdä jotain?

Tänään käännyn teidän puoleenne arvoisat liittojen edustajat. Nuoret tarvitsevat entistä enemmän yhteenkuuluvuuden ja osallisuuden tunnetta. Tilanteessa, jossa nuorten koko elämään vaikuttavista suurista valinnoista keskustellaan ja jopa päätetään nuoria kuulematta ja heiltä kysymättä, on täysin ymmärrettävää, että nuoret tuntevat itsensä voimattomiksi ja kokevat, ettei heillä ole hallintaa omasta tulevaisuudestaan.

Monesti kuulemme, että meidän nuorten sukupolvi olisi jotenkin heikompi tai pehmeämpi kuin aikaisemmat. Samaan aikaan meille kerrotaan, että ei kannata lukea koko ajan kaikkia uutisia, jos niistä kerran tulee paha mieli. Totuus kuitenkin on, etteivät nuoret ole tehneet niitä päätöksiä, jotka ovat johtaneet tähän tilanteeseen. Nuoret eivät itse ole suunnitelleet sovelluksia, joiden algoritmit koukuttavat tai tehneet tietoista valintaa korvata ulkoilua ja harrastuksia voidakseen kulkea puhelin kädessä.

En kiistä sitä, etteikö nuorilla olisi vastuu omasta tulevaisuudestaan tai etteikö nuorilla olisi ymmärrys omista teoistaan ja valinnoistaan. Haluan kuitenkin rohkaista teitä, arvon jäsenliittojen edustajat: ottakaa nuoret ja opiskelijat avoimesti mukaan toimintaanne.

Miettikää aktiivisesti sitä, että me nuoret emme ole ainoastaan jäsenhankintakapasiteettia tai tulevaisuuden työntekijöitä. Me olemme olemassa nyt.
Toivon, että tulevaisuudessa yhä useampi liitto nostaa esiin nuoria ja opiskelijoita koskevia teemoja sekä ottaa heidät aktiivisesti ja näkyvästi mukaan vaikuttamistoimintaansa. Sillä tällöin näytämme yhdessä nuorille ja opiskelijoille, että olemme heidän puolellaan, vaikka työuraa ei olekaan takana kymmentä vuotta tai ikää olekaan kertynyt kuin vasta pari vuosikymmentä.

Haluan myös muistuttaa, että vaikka koulutuksen laatu olisi maailman huippuluokkaa, ei sillä koulutuksella tee mitään, jos opiskelijat eivät pysty opiskelemaan, asumaan tai eivät saa tarvitsemaansa apua. Näytetään siis yhdessä, että olemme nuorten ja opiskelijoiden puolella jo heti alusta asti.

Kiitos.