Eläkeiän nosto ei luo työpaikkoja eikä vakauta valtiontaloutta, vaan sysää taakkaa nuorille

Keino on yksinkertainen: nostetaan alinta eläkeikää kuusi kuukautta vuodessa ikäluokkaa kohden, kunnes tavoite on saavutettu ja sidotaan se sitten elinajanodotteeseen.

Kuuden kuukauden nosto tarkoittaisi eläkeiän nousuvauhdin kolminkertaistumista nykyiseen tilanteeseen, jossa eläkeikää nostetaan kaksi kuukautta vuodessa ikäluokkaa kohden.

Jos VM:n esitys menisi läpi, vuonna 1974 syntyneet olisivat ensimmäinen ikäluokka, joka pääsisi eläkkeelle vasta 70 täytettyään. Tällä hetkellä heidän laskennallinen alin eläkeikänsä on 66 vuotta, eli muutos olisi dramaattinen.
Samoin ministeriö heikentäisi ikääntyneiden työttömyysturvaa poistamalla työttömyysturvan ikäpoikkeukset. Hallitus vähensi ikäpoikkeuksia jo vuonna 2024, ja VM haluaisi vähentää niitä lisää.

Ministeriön mukaan eläkeiän nostamisen työllisyysvaikutus ”voisi olla noin 50 000–120 000 työllistä” pitkällä aikavälillä. Melkoinen haarukka! Epäselväksi jää, mitä pitkä aikaväli tarkoittaa. Siihenkään virkapuheenvuoro ei ota kantaa, kuinka ikääntyvät palkansaajat pysyisivät työkykyisinä loppuun saakka yhtäkkiä pitenevissä työurissaan ja miten ikäsyrjintä kitketään.
Selvää joka tapauksessa on, että eläkeiän nostamisen taakka valuu alaspäin, kohti nuorempia sukupolvia.

Muitakin eläkejärjestelmää koskevia esityksiä on viime aikoina ollut julkisessa keskustelussa. Esimerkiksi kokoomus säästäisi eläkkeistä peräti kaksi miljardia euroa.

Tavoiteohjelmassaan kokoomus toteaa, että eläkejärjestelmän rahoituksen kestävyyttä ja sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta tulee vahvistaa ja että valtion maksuosuuksien kasvua pitää hillitä.

Kuitenkin kokoomuksen vahtivuorolla on valmisteltu yrittäjien eläkevakuutuksen muutos niin, että YEL:n alijäämä jaetaan veronmaksajien kannettavaksi. Vuonna 2025 veronmaksajat rahoittivat yrittäjien eläkkeitä noin 600 miljoonalla eurolla ja nyt kokoomus kasvattaa vastuuta lyhyellä aikavälillä noin sadalla miljoonalla eurolla vuosittain. Politiikkalinjaus ja käytännön toimeenpano ovat ristiriitaisia.

Kokoomuksen lisäksi myös perussuomalaiset on liittynyt rintamaan, joka haluaa leikata tutkintoajalta kertyvää eläkettä. Puolueet tulevat näin viestineeksi, että ”ei kannata opiskella, vaan mennä töihin suoraan koulunpenkiltä”. Sopeutuskeinoksikin tutkintoeläkkeiden leikkaaminen olisi seuraavalla ja sitä seuraavalla vaalikaudella kovin vaatimaton, mutta sopeutustarve on tässä ja nyt.

Itsensä fiskaalikonservatiiviksi määrittelevä perussuomalaiset menee vielä pidemmälle kohtuuttomuuksiin. Se palaa VM:llä jo vuonna 2024 selvittämäänsä kysymykseen, voitaisiinko suurempien eläkkeiden indeksikorotuksia rajoittaa. VM:n muistio nosti esiin merkittäviä oikeudellisia kysymyksiä: aiempaa käytäntöä tällaisesta ratkaisusta ei ollut, ja ehdotus voisi törmätä yhdenvertaisuusperiaatteeseen sekä herättää kysymyksiä perustuslain näkökulmasta. Lisäksi indeksijarru voisi johtaa tilanteeseen, jossa pienempi eläke nousisi ajan myötä suurempaa eläkettä suuremmaksi.

Mutta ongelma ei ole pelkästään juridinen. Kyse on myös luottamuksesta koko eläkejärjestelmään. Kun ihminen maksaa pakollisia eläkemaksuja vuosikymmenten ajan, hänellä on perusteltu odotus siitä, että työuran aikana ansaittu eläkeoikeus säilyttää arvonsa johdonmukaisesti myös eläkkeelle siirtymisen jälkeen. Miten jollekin voi tulla mieleenkään, että eläkkeiden keskinäisiä suhteita muutettaisiin jälkikäteen? Äänestäjät saavat olla todella tarkkoina.

Työeläkejärjestelmää ei ylipäätään pitäisi käyttää julkisen talouden paikkaamiseen, sillä eläkevaroilla on korvamerkitty käyttötarkoitus. Julkinen talous velkaantuu koko ajan lisää ja sen korkomenot kasvavat. Riskinä onkin, että kun kerran on turvauduttu eläkevaroihin, ne alkaisivat huveta velkaantuvan valtion pohjattomaan kitaan. Samalla sekä nykyisten että tulevien eläkeläisten toimeentulohuolet kasvaisivat.

Poliitikkojen pitää ymmärtää, että eläkekokonaisuus on huomattavasti laajempi kuin työeläkejärjestelmä. Vastuuta kantamaan ei voida laittaa vain nuoria ja palkansaajia. Vastuuta pitää voida jakaa: myös työnantajien ja nykyisten eläkeläisten panos on välttämätön. Tällä hallituskaudella varsinkin yritykset ovat saaneet paljon hyvää, kuten ensi vuoden alusta voimaan tulevan yhteisöveroalen. Kuinka muuten kuin helpoilla lupauksilla kasvusta ne kantavat konkreettisen vastuunsa isänmaan velkaantuessa?

• 

  Maria Löfgren

  puheenjohtaja

  +358 40 568 2798

  maria.lofgren@akava.fi

Jaa somessa:

• Jaa Blueskyssä
• Jaa viestipalvelu X:ssä
• Jaa LinkedInissä
• Jaa Facebookissa
• Kopioi linkki leikepöydälle