Ansiosidonnaisen heikentäminen murtaa palkansaajien uskoa sosiaaliturvaan ja haurastuttaa suomalaista yhteiskuntaa

Akava katsoo, että ansiosidonnaista järjestelmää voi ja pitää vahvistaa, koska järjestelmän leikkaamisen haitat ovat vakavia.

Tämän hallituskauden aikana tehdyt leikkaukset ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan uhkaavat koko palkansaajien etuusjärjestelmän tulevaisuutta. Jos turvan taso ei riitä takaamaan toimeentuloa vähänkään pitkittyvän työttömyysjakson aikana, järjestelmä menettää oikeutustaan siihen kuuluvien mielestä.

Huoli on aito, ja se on alkanut nousta yhä selkeämmin osaksi yhteiskunnallista keskustelua. Syy on selvä. Ansiosidonnaisessa järjestelmässä niin sanotun ansio-osan suuruus on 45 prosenttia noin 3 500 euron kuukausipalkkaan saakka ja sen ylittävältä osalta enää vain 20 prosenttia. Tuo 3 500 euron raja tarkoittaa, että keskituloisten ja paremmin ansaitsevien saama suhteellinen korvaus heikkenee voimakkaasti tulojen nousun myötä. Kuitenkin työttömyysvakuutusmaksut määräytyvät suoraan palkkatulojen mukaan, mikä tekee järjestelmästä epätasa-arvoisen.

Tämän vaalikauden aikana korvaustaso on laskenut, samalla kun korkea työttömyys on koetellut myös korkeakoulutettuja. Myös sairauspäivärahoja on leikattu, jopa vielä rajummin.

Kun ansiosidonnaisen turvan taso on liian matala, moni pohtii, ovatko järjestelmään osallistumisen kulut ja turvan taso tasapainossa.

Jos ansiosidonnaisen työttömyysturvan leikkaukset jatkuvat, ristiriita on yhä selkeämpi. On hyvinkin mahdollista, että ihmiset alkavat etsiä yhteisen vakuutuksen sijaan muita keinoja turvan hankkimiseksi: esimerkiksi säästämällä itse tai vakuuttamalla liittojen kautta.

Pitkälle kärjistyessään tilanne voisi johtaa jonkinlaiseen keskiluokan vero- ja vakuutusmaksukapinaan sekä ansiosidonnaisen järjestelmän romahtamiseen. Samalla suomalainen työmarkkinamalli menettäisi yhden tärkeän osan.

Professori Juho Saaren laatima Akava Works -raportti Ansioturva – Miksi sosiaali- ja terveyspolitiikka tarvitsee selkärankaa antaa selkeän päivityksen sosiaaliturvan nykytilanteesta leikkausten jälkeen.

Viitekehys on selvä. Raportin mukaan ”keskiluokan vakaa sosiaalinen asema yhteiskunnan sosiaalisessa arvoasteikossa, hyvä sijoittuminen asunto-, pääoma- ja työmarkkinoille, suhteellisen turvattu taloudellinen asema ja riittävä usko tulevaisuuteen ovat avainasemassa pohdittaessa suomalaisen elinkeinoelämän, hyvinvointivaltion ja yhteiskunnan tulevaisuutta.”

Saari luettelee runsaan joukon ansioturvan positiivisia vaikutuksia sekä yhteiskunnan että kotitalouksien näkökulmasta. Systeemitasolla ansioturva muun muassa vakauttaa sosiaalisten riskien hallintaa, ylläpitää palkkatyöyhteiskuntaa, tukee alueellista ja sosiaalisti liikkuvuutta, vähentää köyhyyttä ja huono-osaisuutta sekä vahvistaa yhteiskunnan oikeudenmukaisuutta ja yhteiskunnallista luottamusta.

Kotitalouksien näkökulmasta ansioturva muun muassa tukee kulloistakin elämäntilannetta ja sosiaalista asemaa, vähentää arjen epävarmuutta ja parantaa riskinottokykyä, luo perustaa sosiaalisille investoinneille, luo puskurin köyhyyttä ja huono-osaisuutta vastaan, turvaa kertynyttä varallisuutta ja kannustaa työllistymiseen ja työkyvyn säilyttämiseen.

Jos näitä keskiluokan eli hyvinvointivaltion suurimman rahoittajaryhmän, työpanoksen antajan ja yhteiskunnallisen ja taloudellisen toiminnan ylläpitäjän, hyvinvoinnin perusteita murretaan, murretaan samalla Suomen tulevaisuuden näkymiä. Ansioturvan merkityksen supistaminen on haitallista julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyden ja kansantalouden suhdannekestävyyden kannalta.

Ansioturvan heikentämisen laajat haitalliset vaikutukset kyllä tunnistetaan, mutta siitä huolimatta palkansaajilta on viety elinvoimaa ja toimintakykyä ansioturvaan ja palveluihin tehdyillä leikkauksilla. Suurin osa korvatuista työttömyyspäivistä on nykyisin perusturvaa eikä ansioturvaa. Valitettavasti näyttää siltä, että tällä hallituskaudella ansioturva on nähty vain kulueränä.

Akava painottaa, että ansiosidonnaisen järjestelmän kykyä turvata palkansaajien toimeentuloa pitää pystyä parantamaan.

Keinot ovat varsin yksinkertaisia. Ensinnäkin ansioturvan taite pitää poistaa. Näin korvausaste käyttäytyy johdonmukaisesti ja on vähintään 45 prosenttia läpi kaikkien tulotasojen. Muutos yksinkertaistaa päivärahan laskemista ja järjestelmän ymmärrettävyys paranee. Ja mikä tärkeintä, sen antama turva vahvistuu. Ansioturvan taitteen poistaminen lisäisi 110 miljoonalla eurolla 1,8 miljardin euron ansioturvamenoja, mikä tarkoittaisi hiukan yli 0,1 prosenttiyksikön lisäystä työttömyysvakuutusmaksuun.

Toiseksi pitäisi ottaa käyttöön 60 päivän mittainen ansiosidonnainen työttömyysturva, jonka saisi jo kuuden kuukauden työssäolon perusteella. Tämä auttaisi erityisesti lyhyemmältä työhistorialta työttömäksi jääviä eli nuoria tai lyhyissä jaksoissa työllistyneitä.

Päättäjät ovat pitkään puhuneet niin sanotun Tanskan mallin hyödyistä työllistymisen vahvistajana ja halunneet ottaa sen osia käyttöön myös Suomessa. Akavan näkemyksen mukaan Tanskan mallin käyttöönotosta kokonaisuudessaan voitaisiin keskustella. On kuitenkin huomioitava, että mallin käyttöönotto maksaisi paljon, koska sen voima on hyvin aktiivisessa palvelujärjestelmässä. Lisäksi on jonkinlainen kysymysmerkki, kuinka työllisyyspalvelut pystyvät ylipäätään palvelemaan korkeakoulutettuja.

Ansiosidonnainen työttömyysturva on hyvinvointivaltion ydintä. Siitä leikkaaminen lamauttaa yhteiskuntaa, ei vakauta julkista taloutta. Ansioturvan heikentäminen ja sitä kautta sen oikeutuksen murtaminen on Suomen ja suomalaisen yhteiskunnan kehityksen kannalta strateginen virhe, joka pitäisi pystyä välttämään.

Jaa somessa:

• Jaa Blueskyssä
• Jaa viestipalvelu X:ssä
• Jaa LinkedInissä
• Jaa Facebookissa
• Kopioi linkki leikepöydälle