EU nostaa toivoa ja epätoivoa

Piia Rekilä

EU:n kasvu on ollut jo pitkään liian hidasta. Ero Yhdysvaltoihin näkyy erityisesti tuottavuudessa ja siinä, mihin uudet investoinnit lopulta menevät. Euroopassa tehdään hyvää tutkimusta, mutta liian harva hanke kasvaa isoksi liiketoiminnaksi, kirjoittaa Piia Rekilä.


EU:n kasvu on ollut jo pitkään liian hidasta. Ero Yhdysvaltoihin näkyy erityisesti tuottavuudessa ja siinä, mihin uudet investoinnit lopulta menevät. Euroopassa tehdään hyvää tutkimusta, mutta liian harva hanke kasvaa isoksi liiketoiminnaksi. Pääoma karkaa Euroopan ulkopuolelle ja sen markkinat ovat EU:ssa pirstaleiset ja skaalaus tökkii. Nyt EU valmistautuu seuraavaan rahoituskauteen vuosille 2028–2034 ja komissio ehdottaa, että EU panostaisi TKI-toimintaan ja investointeihin huomattavasti nykyistä enemmän.

Suomen kannalta tämä on olennaista. Kasvu ei tule kustannuskilpailusta, vaan siitä, että osaaminen, tutkimus ja yritystoiminta kytkeytyvät paremmin toisiinsa. Siitä, että Eurooppaan syntyy riittävästi tutkimuksesta kumpuavia korkean teknologian startup-yrityksiä ja näihin uutta luoviin yrityksiin saadaan riittävästi osaavaa työvoimaa. EU-tason rahoituksella voidaan paikata sitä kohtaa, jossa kansalliset panostukset usein jäävät liian pieniksi ja skaalausvaiheen yritys karkaa jenkkeihin.

Ehdotettava kilpailukykyrahasto, jonka koko on 400 miljardia euroa, on tätä taustaa vasten varsin suoraviivainen yritys korjata tilannetta. Tarkoitus on ohjata enemmän rahaa samoihin kohteisiin, joihin muut suuret taloudet jo panostavat: teknologiaan, teollisuuden uudistumiseen ja puhtaan siirtymän ratkaisuihin. Yksittäisten projektien sijaan riittävän suurina kokonaisuuksina, jotta niillä on merkitystä. On tärkeää, että tässä kokonaisuudessa perustutkimusta vahvistavalla Horisontti-tutkimusohjelmalla on sekä itsenäinen että muuta kilpailukykyrahastoa tukeva asema.
Samaan aikaan toinen puoli kokonaisuudesta jää auki.

Päästökauppa on ollut EU:n toimivin ilmastopolitiikan väline juuri siksi, että se on yksinkertainen: päästöille on hinta ja markkina hoitaa loput. Siksi on johdonmukaista laajentaa sitä myös liikenteeseen ja lämmitykseen, jossa vähennystavoitteisiin ei ole päästy. Tämä onkin EU:ssa jo havaittu ja päästökauppajärjestelmää päätettiin laajentaa. Nyt Brysselistä kuuluu kuitenkin huolestuttavia huhuja. Voi hyvinkin olla, että päätöstä päästökaupan laajentamisesta liikenteeseen ja lämmitykseen ei saada tehtyä. Sen sijaan pohditaan olemassa olevan järjestelmän heikentämistä.
Heikentämisajattelua vastustavat pohjoismainen elinkeinoelämä sekä palkansaajajärjestöt. Akava puoltaa muiden Suomen työmarkkinajärjestöjen kanssa 8.5.2026 julkaistussa EU-kannanotossa vahvaa päästökauppaa, kiertotaloutta ja biodiversiteettiin kytkeytyviä luontokrediittejä. Taustalla ovat ympäristö-, työllisyys- ja turvallisuuspoliittiset syyt.

EU yrittää nyt vauhdittaa kasvua lisäämällä investointeja. Se on tarpeen. Mutta jos samaan aikaan viestitään yrityksille, että tulevaisuus on epäselvä, ne eivät investoi. Poukkoilevalla politiikalla myös aiheutetaan yrityksille investointeja, joiden investointilaskelmat eivät pidä. Tällöin tuottavuuskasvun kokonaisuus jää puolitiehen.