Työturvallisuuden seuraavaa askelta odotellessa

28.4.2026

Lotta Savinko

28.4.2026

Työturvallisuuspäivänä huomio kohdistuu perinteisesti fyysisiin riskeihin: tapaturmiin, suojavarusteisiin ja työympäristön turvallisuuteen. Samalla työelämän suurimmat haasteet ovat kuitenkin siirtyneet yhä selvemmin toisaalle. Psykososiaalinen kuormitus ja työuupumus ovat nousseet keskeisiksi työelämän riskeiksi sekä Suomessa että muualla Euroopassa.

Eurooppalainen tutkimusnäyttö osoittaa, että työn psykososiaaliset riskitekijät, kuten liiallinen työmäärä, epäselvät tavoitteet, heikko johtaminen ja työn hallinnan puute, ovat yhteydessä sekä mielenterveyden häiriöihin että työkyvyttömyyteen. Ne näkyvät tuottavuudessa, sairauspoissaoloissa ja ennenaikaisessa työelämästä poistumisessa.

Samalla keskustelussa on vahvistunut huolestuttava suunta, jossa vastuu kuormituksen hallinnasta siirtyy yhä enemmän yksilölle. Työuupumusta lähestytään helposti kysymyksenä palautumisesta, resilienssistä tai asenteesta: kehotetaan liikkumaan enemmän, meditoimaan ja johtamaan itseään paremmin. Näillä tekijöillä on paikkansa, mutta ne eivät ratkaise tilannetta, jossa työn määrä, priorisointi tai organisointi on kestämätön. Monilla työpaikoilla työmäärä kerta kaikkiaan ylittää käytettävissä olevan ajan, tehtävät kasaantuvat ja läikkyvät vapaa-ajalle, eikä yksilöllä ole todellista mahdollisuutta jättää asioita tekemättä. Tällöin vastuun siirtäminen yksilölle on tehotonta ja voi pahentaa ongelmaa. Tutkimusnäytön valossa psykososiaalinen kuormitus syntyy ennen kaikkea työn rakenteista. Siksi ratkaisutkin on löydettävä ensisijaisesti työn tasolta.

Petteri Orpon hallituskauden aikana on meneillään useita työhyvinvointiin ja mielenterveyteen liittyviä ohjelmia, hankkeita ja kehittämistoimia. Työkykyä tukevia malleja on kehitetty, mielenterveyden työkalupakkeja koottu ja työpaikkojen käyttöön on tarjottu uusia välineitä kuormituksen hallintaan.

Nämä toimet ovat sinänsä tarpeellisia ja monilta osin kannatettavia. Ne eivät kuitenkaan yksin riitä.

Keskeinen ongelma on, että työelämän psykososiaaliseen kuormitukseen liittyvä sääntely on edelleen liian yleisellä tasolla. Työturvallisuuslaki velvoittaa työnantajaa huolehtimaan työntekijöiden terveydestä ja turvallisuudesta psykososiaalisenkin kuormituksen suhteen, mutta ei riittävän selkeästi ohjaa, mitä tämä käytännössä tarkoittaa.

Työpaikoilla jää usein epäselväksi, mitä kuormitustekijöitä tulisi arvioida, miten arviointi tehdään ja millaisia toimenpiteitä edellytetään. Tämän vuoksi käytännöt vaihtelevat ja ennaltaehkäisy jää helposti puutteelliseksi.

Tätä on yritetty paikata ohjeilla, oppailla ja hankkeilla. Ne voivat parhaimmillaan tukea työpaikkoja, mutta ne eivät korvaa selkeää sääntelyä. Viranomaisohjeistuksen vaikuttavuus on sidoksissa siihen, kuinka täsmällistä sääntely on. Pelkkien ohjeiden varaan ei voida rakentaa toimivaa järjestelmää.

Hallituskauden aikana valmisteltiin pitkään asetusta, jonka tarkoituksena oli täsmentää psykososiaalisen kuormituksen hallinnan sääntelyä. Olemme Akavassa vaatineet tätä. Asetus olisi tehnyt vastuusta selkeämmän ja toimivamman. Se olisi tuonut työpaikoille yhtenäisempiä toimintamalleja, vahvistanut ennaltaehkäisyä ja auttanut esihenkilöitä tunnistamaan ja hallitsemaan kuormitusta ajoissa.

Päätöstä asetuksen antamisesta ei kuitenkaan tehty. Näin keskeinen rakenne jäi puuttumaan, ja asia siirtyy seuraavan hallituksen ratkaistavaksi.

Tällä on merkitystä työpaikoille, työntekijöille ja kansantaloudelle. Ilman selkeitä pelisääntöjä kuormitukseen puututaan usein liian myöhään. Vastuu saattaa siirtyä yksilölle tilanteessa, jossa ongelma liittyy työn mitoitukseen, organisointiin tai johtamiseen. Samalla menetetään mahdollisuus ennaltaehkäisyyn, joka tutkimusnäytön perusteella on sekä inhimillisesti että taloudellisesti tehokkain tapa vähentää työuupumusta ja mielenterveyden ongelmia.

Psykososiaalinen kuormitus on noussut keskeiseksi työelämän kysymykseksi koko Euroopassa. EU:ssa arvioidaan, että mielenterveyteen liittyvät kustannukset ovat vuositasolla satoja miljardeja euroja. EU-tasolla psykososiaaliset riskit on tunnistettu yhdeksi merkittävimmistä työelämän turvallisuushaasteista, ja niiden hallintaan kohdistuu kasvavaa sääntely- ja politiikkapainetta.

Pohjoismaisessa vertailussa Suomi jää hännänhuipuksi. Muissa Pohjoismaissa psykososiaalista työympäristöä koskevaa sääntelyä on täsmennetty pidemmälle kuin meillä, ja työpaikoilla on selkeämmät velvoitteet kuormituksen tunnistamiseen ja hallintaan. Tämä on lisännyt ennakoitavuutta ja yhtenäistänyt käytäntöjä.

Työelämän kehittäminen vaatii sekä hankkeita että sääntelyä. Hankkeet voivat tukea ja kehittää, mutta lainsäädäntö luo rakenteen, jonka varaan toiminta rakentuu. Ilman tätä runkoa kehittäminen jää helposti irralliseksi.

Työturvallisuuden seuraava askel on se, että psykososiaalinen kuormitus tehdään näkyväksi, tunnistettavaksi ja hallittavaksi osaksi työelämän rakenteita täsmällisellä lainsäädännöllä.