Suomen verojärjestelmän muutostarpeita on syvällisesti pohtinut viimeksi Martti Hetemäen johtama työryhmä, jonka vuonna 2010 esittämistä ajatuksista on toteutettu vain osia. Vuosikausien mittaisen talouskasvun puutteen ja syvän julkisen talouden alijäämän vuoksi on pakko miettiä, onko verojärjestelmämme kokonaisuus paras mahdollinen kohtaamaan toimintaympäristön muutokset 2030-luvun lähestyessä. Onko nyt isomman veroremontin paikka?

Viisaita ajatuksia ja sanoja, muistutuksia oikeasti tärkeistä asioista, vähemmän suoranaisia yllätyksiä. Sellainen on tuore Talouspolitiikan arviointineuvoston raportti, joka ruotii hallituksen talouspolitiikkaa kuluvan vaalikauden aikana.

Valtiovarainministeriö on julkaissut vuoden 2022 valtion talousarvioesityksensä valtiovarainministeri Annika Saarikon johdolla. Hallituksen varsinaiset budjettineuvottelut eli budjettiriihi käydään 7.−8. syyskuuta. Lopputulos on selvillä vasta sen jälkeen.

”Hallitus tekee kaiken, mitä tarvitsee, jotta Suomi on jälleen maailman kilpailukykyisin maa ja sillä on korkein mahdollinen luottoluokitus. Uskokaa pois, teemme niin paljon, että se riittää varmasti.”

Hallituksen seitsemäs lisäbudjetti arvioi valtion tarvitsevan noin 19,6 miljardia euroa lisälainaa vuonna 2020. Summa on ennätyksellisen suuri. Suomi todella elvyttää talouttaan. Mutta pääasiassa vain lisäämällä julkisia kulutusmenoja, julkisia investointeja ja tulonsiirtoja. Veroelvytys puuttuu työkalupakista lähes kokonaan.

Tiedot Suomen talouden kehityksestä kuluvan vuoden ensimmäisellä neljänneksellä sekä vuosina 2017 ja 2018 tarkentuivat melko paljon aivan juhannuksen alla. Tilastokeskuksen päivitys ajoittui niin lähelle pyhiä, että uusia tietoja ei julkisuudessa ehditty kovinkaan tarkkaan perata. Mikä oikeastaan muuttui?