Akavalainen – kiinnostavia artikkeleita akavalaisten työstä, arjesta ja koulutuksesta. Ajankohtaista luettavaa Akavan ja akavalaisten näkökulmista.
Ranskan tasa-arvossa ylilyöntejä ja riman alituksia
Naisten osuutta työhönotossa on Ranskassa pyritty edistämään monin tavoin ja nyt se näyttää toimivan jo liiankin hyyvin. Liikaa naisia johtoportaaseensa palkanneita kuntia on tasa-arvolain perusteella tuomittu roimiin sakkoihin. Sen sijaan palkkatasa-arvossa ei olla yhtä pitkällä.
Valtion työnantajapolitiikan pitää olla erityisen läpinäkyvää
Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder ja Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKOn toiminnanjohtaja Maria Löfgren kirjoittavat valtion työnantajapolitiikasta. Valtionsektorin virkamiehet ja työsuhteiset työntekijät tekevät työtään virkavastuulla, samalla siihen kohdistuu myös poliittista ohjausta ja julkisuutta.
Ruoka-alalta kasvua kansantalouteen ja hyvinvointia ihmisille
Ruoka-alan tuotekehityksessä ja viennissä on paljon käyttämättömiä mahdollisuuksia. Akavan tuore ruokaohjelma korostaa myös ravitsemusneuvontaa kansanterveyden edistäjänä.
Miten ydinvoiman käy EU:n energiapolitiikassa?
Taksonomia eli kestävän rahoituksen uudistus on puhuttanut jo jonkin aikaa Euroopan unionissa. Yksinkertaistaen EU:n tarkoituksena on määrittää kriteerit kestävälle rahoitustoiminnalle. Tämän avulla rahoittajien on helpompi valita ympäristön näkökulmasta suotuisampia sijoituskohteita ja yksityistä rahaa saadaan ohjattua kestäviin kohteisiin.
Suhde someen kannattaa tehdä selväksi asiantuntijatyössä
Sosiaalinen media kuuluu asiantuntijan työhön. Alle viidesosa asiantuntijatyötä tekevistä luottaa kykyihinsä sosiaalisen median käyttäjänä, sanoo väitöstutkija Kaisa Pekkala. Korkeakoulutetun asiantuntijan olisi syytä miettiä itselleen viestintästrategia, neuvoo Arja Parpala. Heini Hult-Miekkavaara painottaa somea tärkeänä tutkitun tiedon viestintäkanavana.
EU:n hiilitullihanke on hyppy tuntemattomaan?
On kiistämätön tosiasia, että EU:n ja Suomen päästöjen osuus globaaleista päästöistä on alle 8 prosenttia ja Kiinan osuus on 27 prosenttia. Äkkiseltään ajatus, että EU ryhtyisi keräämään tullia hiilidioksidipäästöjen perusteella, kuulostaa hyvältä. Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen.