Monet poliittiset kysymykset ovat tavalla tai toisella sukupuolittuneita, eikä ulkopolitiikka ole poikkeus. Tasa-arvon edistämisellä on tutkitusti kauaskantoisia seurauksia sekä maiden kehitykselle, että kansainväliselle politiikalle. Feministisen ulkopolitiikan tavoitteena on edistää sukupuolten tasa-arvoa sekä tyttöjen ja naisten ihmisoikeuksien täyttä toteutumista. Se tuo näkyviin turvallisuuspolitiikan, konfliktinratkaisun, rauhanturvaamisen ja politikan sukupuolittuneisuuden ja pyrkii oikaisemaan tätä epätasapainoa.
Tutkimukset ovat osoittaneet, että sukupuolten tasa-arvo ja naisten vaikutusvallan lisääntyminen ovat yhteydessä maan sosiaalisen ja taloudellisen kasvuun, mutta myös vähäisempään konfliktialttiuteen sekä valtioiden välillä että niiden sisällä. Tasa-arvoisemmat maat ovat keskimäärin vakaampia ja turvallisempia. Tutkimukset ja käytännön esimerkit rauhanprosesseista ovat näyttäneet, miten naisten osallistuminen edistää kestävien rauhansopimusten aikaansaamista, olipa kyse sitten virallisista neuvottelutehtävistä tai ruohonjuuritason toiminnasta.
Kyse on painavista aiheista: taloudesta, turvallisuudesta ja tulevaisuudesta. Tästä kaikesta huolimatta monet hyppäsivät syyllistämään Saksan tuoretta ulkoministeriä lillukanvarsiin takertumisesta ja identiteettipolitiikasta, kun hän linjasi feministisen ulkopolitiikan Saksan tavoitteeksi.
Saksa ei edes ole julistuksensa kanssa yksin. Ruotsi on tullut tunnetuksi feministisen ulkopolitiikan airueena siitä lähtien, kun se otti sen tavoitteekseen vuonna 2014. Sen jälkeen Ruotsi on muun muassa edistänyt naisten aseman huomioimista ETYJ:n kriisinhallintaoperaatioissa ja rauhanneuvotteluprosesseissa, edellyttänyt kumppanimaissaan tiettyä naisten osuutta poliittisissa päätöksentekoelimissä ja perustanut Ruotsin maanpuolustuskorkeakouluun naisten, rauhan ja turvallisuuden professuurin. Politiikalla on saavutettu myös mitattavia tuloksia: naisten osallistuminen rauhan rakentamiseen on lisääntynyt monissa konfliktimaissa.
Myös Kanada ja Meksiko ovat ottaneet feministisen ulkopolitiikan viralliseksi linjakseen. Yhä useampi EU:n jäsenmaa sekä komissio on nostanut tasa-arvon keskeiseksi ulkopolitiikan tavoitteeksi. Feministinen ulkopolitiikka siintää yhä useamman maan tulevaisuudessa.
Miltä feministinen ulkopolitiikka sitten näyttäisi EU-tasolla? Feministisen ulkopolitiikan ytimessä on ajatus, että sukupuolten tasa-arvo tärkeänä yhteiskunnallisena tavoitteena toteutuisi johdonmukaisesti kaikilla ulkopolitiikan osa-alueilla eli kehitysavussa, kaupassa, puolustuspolitiikassa, diplomatiassa ja maahanmuutossakin. Tarvitaan paljon toimia, jotta tähän päästään. EU:n tulee ottaa feministisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan käsite virallisesti käyttöön. Se tarkoittaa keskeisten tavoitteiden määrittelyä, toimintaohjelman luomista ja riittävien resurssien antamista niiden saavuttamiseksi.
Tasa-arvo tulisi tuoda osaksi kaikkia oleellisia toimintaa ohjaavia dokumentteja ja julkisia lausuntoja. Järjestelmällisen sukupuolivaikutusten arvioinnin tulisi kuulua EU:n ulkopolitiikan ohjaukseen, jos tavoitteemme on tasa-arvo. Tämä olisi keskeistä muun muassa kauppasopimuksissa, joihin pitäisi lisäksi asettaa sitovia tavoitteita esimerkiksi sukupuolen tasa-arvosta työelämässä. EU:n tulee rohkeasti nostaa esiin tasa-arvokysymyksiä keskusteluissa muiden maiden kanssa, olipa se kahden kesken tai kansainvälisillä areenoilla. Tätä olen itsekin edistänyt esimerkiksi neuvotellessani kantoja EU-Intia suhteisiin.
EU:n tulisi näyttää esimerkkiä naisten ja vähemmistöjen osallisuudesta. Tällä hetkellä ylivoimainen enemmistö EU:n johtavasta diplomaattikunnasta on miehiä. Euroopan parlamentin turvallisuuspoliittinen alivaliokunta, jossa olen jäsen ja Vihreiden koordinaattori, on valiokunnista toiseksi sukupuolittunein.
EU:n täytyy asettaa määrätietoiset tavoitteet edustavuuden lisäämiseksi poliittisissa viroissa ja virkahenkilöstössä. Myös kansalaisyhteiskunnan, kuten naisten oikeuksia edistävien järjestöjen ja ihmisoikeuksien puolustajien, kuulemisen tulisi olla itsestäänselvä osa EU:n työtä.
Kaikissa konfliktienehkäisy-, rauhanturvaamis- ja kriisinhallintatehtävissä EU:n ja sen jäsenmaiden on tehtävä osansa tyttöjen ja naisten aseman turvaamiseksi. EU:n täytyy varmistaa, että naiset ovat toimijoina konfliktienratkaisussa. Keskeinen osa feminististä ulkopolitiikkaa on myös naisiin kohdistuvan väkivallan lopettaminen: sukupuolittunutta väkivaltaa käytetään järjestäytyneen sodankäynnin ja vallankäytön välineenä. Jokaisen ihmisen fyysisen turvallisuuden varmistaminen on kestävän rauhan välttämätön edellytys.
Jos EU ja sen jäsenmaat haluavat aidosti edistää yhdenvertaisuutta, hyvinvointia, rauhaa ja turvallisuutta, meidän pitää tehdä entistä feministisempää ulkopolitiikkaa. Kuten Ruotsin ulkoministeri Margot Wallström on osuvasti todennut, sukupuolten tasa-arvo ei ole vain oikein, se on välttämätöntä, jos haluamme saavuttaa laajemmat ulko- ja turvallisuuspoliittiset tavoitteemme.
Nykyisen ulkopolitiikan ja feministisen ulkopolitiikan suurin ero on, että feministisessä ulkopolitiikassa yhdenvertaisuus priorisoidaan politiikan sisällöissä ja rahoituksessa, ei vain juhlapuheissa. Tehdään feministisestä ulkopolitiikasta totta myös käytännössä!
Alviina Alametsä
Euroopan parlamentin jäsen ja parlamentin ulkoasiainvaliokunnan jäsen
Kuva Fred Marvaux, © Euroopan unioni 2021, lähde EP
