On paljon maahanmuuttajia, joilla on hyvät valmiudet ja kansainvälistä näkemystä ja osaamista, mutta heillä on vaikeuksia löytää töitä. Suomalaisten yritysten pitäisi havahtua huomaamaan, että he menettävät hyviä resursseja.
Näin kuvaili tilannetta yksi HIWE-tutkimusprojektissa haastatelluista. Itä-Suomen yliopiston ja Turun yliopiston tutkimusprojekti selvitti kansainvälisten osaajien kokemuksia ja ajatuksia suomalaisista työmarkkinoista ja yrittämisestä sekä siitä, mikä Suomeen houkuttelee tai työntää Suomesta pois.
Haastatteluissa nousi vahvasti esille toive päästä mukaan työnhakupalveluiden ja yrittäjyyteen liittyvien palveluiden kehittämiseen sekä toive inklusiivisemmista työpaikoista, joihin voisi kokea kuuluvansa. Osa tunsi ylipäätään heikosti yhteenkuuluvuutta suomalaisessa yhteiskunnassa.
Millaisia esteitä työllistymisen tiellä on?
Syrjintä etnisen taustan perusteella, työnantajien haluttomuus tunnustaa ulkomailla hankittua osaamista, suomen kielen taidon vaatimukset. Ne nousivat esille, kun kansainvälisiltä osaajilta kysyttiin, miltä suomalaiset työmarkkinat näyttävät heidän näkökulmastaan.
Suomalaisten työmarkkinoiden jäykkyys, kuten tiukka jako palkansaajaan tai yrittäjään, nousi sekin esille.
– Aika paljon ilmeni kitkaa siinä, että Suomeen tullaan tietyllä työluvalla, joka mahdollistaa vaikkapa erityisasiantuntijana toimimisen, mutta entä jos sen ohessa haluaisi panna pystyyn oman yrityksen, tutkimushankkeessa työskennellyt tutkija Satu Aaltonen Turun yliopistosta pohtii.
Tutkija Satu Aaltonen nostaa esille suomalaisten työmarkkinoiden jäykkyyden ongelmakohtana. Jos kansainvälinen osaaja on tullut maahan vaikkapa työluvalla, joka mahdollistaa työn erityisasiantuntijana, voi aiheutua kitkaa, jos hän haluaakin perustaa yrityksen työnsä oheen.
Haastateltavat kokivat piilotyömarkkinoiden merkityksen Suomessa hyvin vahvaksi, mikä hankaloitti heidän työllistymistään. Kansainväliset osaajat lähtivät usein takamatkalta verkostojensa rakentamisessa, eivätkä yhtä lailla kuulleet piilotyöpaikoista. Verkostojen syntymisessä auttaisi oppilaitosten tuki työelämäkokemusten vahvistamiseksi, kuten verkostoitumistilaisuudet työnantajien kanssa, kieliopintojen tukeminen, harjoittelujaksot ja yhteistyö yritysten kanssa lopputyön teettämisessä.
– Huomasimme myös, että työnantajat vertaavat kansainvälisiä osaajia suomalaisiin työntekijöihin. Kansainväliselle osaajalle ei vielä riitä substanssiosaaminen, vaan häneltä odotetaan jonkinlaista Suomi-kytköstä, oli se sitten suomen kieli, opiskelu Suomessa tai verkostot Suomessa, sanoo tutkija Tommi Pukkinen Turun yliopistosta.
Työnantajilta, kansainvälisiltä osaajilta ja palveluntarjoajilta nousi vahvana viesti, että pk-yrityksiin pitäisi valaa lisää rohkeutta rekrytoida kansainvälisiä osaajia. Muiden firmojen hyvät esimerkit rekrytointiprosesseista nostettiin tärkeäksi oppimiskeinoksi, eräänlainen vertaismentorointi siis.
– Kynnykset palkata ensimmäinen kansainvälinen osaaja ovat enemmän henkisiä, Pukkinen arvioi.
– Julkinen sektori voisi osoittaa johtajuutta ja näyttää omalla esimerkillään mallia palkkaamalla kansainvälisiä osaajia. Julkiset tuet kuten Business Finlandin jakamat yritystuet voisivat olla sidottuja yritysten pyrkimyksiin toimia ja rekrytoida avoimesti ja suvaitsevaisesti, sanoo tutkija Tommi Pukkinen.
Moni haastatelluista halusi muuttaa pääkaupunkiseudulle, missä palveluita on tarjolla enemmän englannin kielellä. Työpaikoille kaivattiin toimivia kielikäytäntöjä, jotta suomen kielen aloittelijat eivät jäisi ulkopuolelle yhteisöstä.
Suomen heikkouksina mainittiin talvi, pimeys ja kylmyys.
Mitä arvostat Suomessa? Mikä pitää sinut täällä?
Haastateltavat arvostivat Suomessa erityisesti työn ja vapaa-ajan tasapainoa. Perheelle tai harrastuksille jäi työnteon ohella aikaa. Luonto, hiljaisuus, rauhallisuus ja turvallisuus mainittiin myös, samoin laadukkaat julkiset palvelut kuten koulut, terveydenhuolto ja liikenne.
Joillekin oli tervetullutta, että seuraan ei tuppauduta ja ollaan juroja. Tätä kuvattiin mentaalimaisemaksi, jossa itsekin viihtyy, joskin enemmistölle tämä maisema levittäytyi eteen vähemmän toivottuna. Moni puhui suoranaisesta yksinäisyydestä. Sosiaalisten suhteiden kuten ystävyyssuhteiden rakentaminen vapaa-ajalla koettiin vaikeaksi. Moni koki joutuvansa sosiaaliseen tyhjiöön. Koronarajoitukset ja yleistynyt etätyö lisäsivät yksinäisyyden kokemuksia.
– Työpaikat voisivat olla sillanrakentajia sen sijaan, että ajateltaisiin, että työkaverit ovat vain työkavereita. Maailmalla on isoja yrityksiä, joissa tuetaan työntekijöiden harrastepohjaista ryhmäytymistä, Pukkinen sanoo.
– Erityisen kovalta on tuntunut heistä, joilla ei ole täällä perhettä tai sukua tai joiden tiivis ystäväporukka vaikkapa yliopiston maisteriohjelman päätyttyä on hajaantunut, Aaltonen lisää.
Parhaina kokemuksina työllistymispalveluiden parista mainittiin tilanteet, joissa yksittäinen työnhakupalveluiden työntekijä oli ollut avuksi vielä vähän enemmän kuin viran puolesta olisi vaadittu.
– Tullut vaikka mukaan pankkiin auttamaan tilin avaamisessa ja ottanut kopin toisen tilanteesta, eikä vain pompotellut luukulta toiselle, Aaltonen kuvailee.
– Kaikki eivät myöskään ole tulleet jäädäkseen, vaan osa on kosmopoliitteja, ja Suomi on yksi vaihe heidän urapolullaan. Heidänkin kohdallaan on hyvä miettiä, miten Suomi voisi olla mielekäs pysäkki. Vaatimus suomen kielen taidosta ei ole realistinen, jos komennuksella ollaan muutama vuosi, Pukkinen sanoo.
Mitä voitaisiin tehdä paremmin?
Tommi Pukkinen johtaa HIWE-tutkimuksen pohjalta kolme muutosehdotusta. Ensinnäkin Suomessa tarvittaisiin suuri muutos ajattelutapojen tasolla. Isot linjat kaipaisivat keskustelua poliittisten päättäjien keskuudessa.
– Pitäisi laatia visio, joka tunnistaa kansainvälisten osaajien merkityksen yhteiskunnassa. Haluaako Suomi olla osallistava yhteiskunta?
Pukkisen mukaan palvelujärjestelmän lähtökohdaksi olisi hyvä ottaa kannustavuus rajoittavuuden sijaan. Nykyisen palvelujärjestelmän kehittäminen pitkäjänteisesti on vaikeaa yksittäisten hallitusten ajaessa omia intressejään kautensa ajan.
– Yhteistyö on hyvin tärkeää kehittämisessä. Julkisen sektorin sisällä pitäisi purkaa siiloja eri ministeriöiden ja hallinnonalojen välillä. Tarvittaisiin paljon enemmän yhteistyötä julkisen sektorin, kolmannen sektorin, kansainvälisten osaajien ja työnantajien kesken. Kansainvälisiä osaajia tulisi kuulla kaikissa palvelujärjestelmän kehittämisen vaiheissa. Suomessa aina asunut ei voi ymmärtää, miltä tuntuu tulla tänne uutena ja mitkä ovat epäkohdat ja ongelmat, Pukkinen sanoo.
Toisena muutosehdotuksena Pukkinen mainitsee ison rakenteellisen muutoksen.
– Meillä on paljon projektilähtöistä laastarointia, kun tarvittaisiin jatkuvuutta ja pitkäaikaista rahoitusta. Keskitetyistä palvelupisteistä suurissa kaupungeissa on hyviä kokemuksia. Palvelujärjestelmässä pitäisi ottaa tosissaan vastuu ongelmien ratkaisusta yhdessä kansainvälisen osaajan kanssa, Pukkinen muotoilee.
Palvelut ovat nykyisin hajallaan, eikä niiden löydettävyys ole paras mahdollinen.
– Keskitettyä viestintää kansainvälisille osaajille on vaikea tehdä. Taustalla voi olla lainsäädännöllisiä esteitä, jotka liittyvät esimerkiksi tietosuojaan, hän sanoo.
Teksti Iida Ylinen
Kuvat Emmi Korhonen, Lehtikuva (kuvituskuva), Maria Grönroos, Studio Liikkuva (Satu Aaltonen), Studio Liikkuva (Tommi Pukkinen), Liisa Takala (Miika Sahamies)
Paradigman muutos – työllistymisen esteistä kysyttiin kansainvälisiltä osaajilta itseltään
Tutkimusprojekti HIWE tuotti uutta tietoa kansainvälisten osaajien kokemuksista siitä, millaista Suomessa on asua, tehdä töitä ja yrittää. Tutkimus syventää ymmärrystä tekijöistä, jotka ovat tärkeitä kansainvälisille osaajille, kun he harkitsevat Suomeen muuttamista ja tänne jäämistä tai poismuuttoa. Tavoitteena oli löytää tapoja tuoda kansainvälisten osaajien ääni paremmin kuuluviin heitä koskevassa yhteiskunnallisessa keskustelussa ja päätöksenteossa. Kaksivuotinen hanke toteutettiin Itä-Suomen yliopiston ja Turun yliopiston yhteistyönä, ja sitä rahoitti Business Finland (Innovation and Growth -haku). HIWE-lyhenne tulee projektin nimestä High-skilled internationals: bottom-up insights into policy innovation for work and entrepreneurship in Finland.
Tutkimusprojektissa syvähaastateltiin 61 kansainvälistä osaajaa syksyllä 2022. Kansainvälinen osaaja määriteltiin joko korkeakoulututkinnon tai työkokemuksen tai oman yritystoiminnan perusteella. Joukko oli moninainen ja sitä kuvattiin esimerkiksi sanoilla maahanmuuttajat, kosmopoliitit, ulkomaan komennukselta palaavat. Haastateltavia etsittiin avoimella haulla esimerkiksi LinkedIn-työelämäverkostossa ja osin lumipallo-otantana, jolloin haastateltu suositteli tuttavapiiristään seuraavaa haastateltavaa.
Lisäksi reilu 80 henkilöä osallistui toimenpidesuositusten tekoon yhteiskehittämistyöpajoissa ja asiantuntijahaastatteluin. Mukana oli kansainvälisten osaajien lisäksi edustajia suomalaisen palvelujärjestelmän eri tasoilta, kuten ministeriöistä, kunnista, korkeakouluista ja järjestöistä. Akava oli mukana projektin ohjausryhmässä. Työpajoissa testattiin erilaisia tapoja kehittää palveluja ja luoda yhteistä ymmärrystä sektorirajat ylittäen ja kansainvälisiä osaajia osallistaen.
Tutkimusprojektissa laadittiin politiikkasuositukset.
Työ- ja osaamisperusteista maahanmuuttoa lisättävä tuntuvasti
Työ- ja osaamisperusteisen maahanmuuton tuntuva lisääminen on suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuden kannalta välttämätöntä. Maahanmuuton hankaloittamisen sijaan Suomen tulisi tehdä kaikkensa kansainvälisten osaajien houkuttelemiseksi. Yksilölliset tarpeet ja tilanteet pitäisi tunnistaa paremmin.
Viranomaisasiointia tulisi helpottaa tarjoamalla tietoa ja kotoutumista tukevia palveluita yhden luukun periaatteella. Työelämässä tapahtuvan syrjinnän ja rasismin kitkemiseksi vaaditaan toimenpiteitä lainsäädännössä ja työpaikkojen käytännöissä, mutta myös yksittäisiltä ihmisiltä.
– Tarvitsemme Suomeen lisää työperäistä maahanmuuttoa, jotta voimme turvata hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuden, painottaa Akavan johtava asiantuntija Miika Sahamies.
