Akava ehdottaa työuran keskivaiheille urakatsausta, jonka tarkoituksena on turvata työikäisten työkyky ja työhyvinvointi sekä mahdollistaa pidemmät työurat. Työelämän keskivaiheet ovat monin tavoin kriittisiä työuralla. Työntekijä tarvitsee työuransa aikana järjestelmällistä tukea osaamisen kehittämiseen ja työelämässä tarvittaviin taitoihin.

Kaksi vuotta ei tunnu järin pitkältä ajalta. Jos sen sijaan kaksivuotisen kauteni jakaa päiviin, kertyy kipparointipäiviä Akavan opiskelijoiden puheenjohtajana yhteensä yli 700. Tässä on luku, joka paremmin hahmottaa sitä, miten monesta merkityksellisestä päivästä omassa elämässäni on ollut kyse. Valtavan paljon olen oppinut ja kasvattanut osaamistani. On ollut ilo tutustua ja tehdä yhteistyötä Akavan toimiston upean väen ja akavalaisten liittojen toimijoiden kanssa. Kiitos saamastani luottamuksesta ja mahdollisuudesta kehittyä, joskus epämukavuusalueellakin.

Tilastojen mukaan ”tyypillinen” akavalainen yrittäjä on ammatinharjoittaja tai itsensä työllistävä yksinyrittäjä. Vuonna 2016 Akavaan kuului noin 30 000 yrittäjää. Suurin osa heistä on yksinyrittäjiä ja toimii päätoimisesti yrittäjänä. Akavalaiset yrittäjät eivät kuitenkaan työskentele yksin, vaan he ovat verkottuneita ja tottuneita projektityöskentelyyn. Alihankkijana toimiminen ja yhteisprojektit ovat heille arkea.

Dare to Learn -oppimistapahtuma tarjosi tällä viikolla Kaapelitehtaalla pari ohjelmarikasta päivää: kävijät saivat monipuolisia mahdollisuuksia perehtyä oppimisen ja osaamisen ajankohtaisiin välineisiin, sovelluksiin ja ideoihin. Akava liittoineen oli tiiviisti mukana, aiheinaan muun muassa tekoäly ja kansainvälinen liikkuvuus.

Sisäministeriö on kesällä valmistellut arpajaislain uudistusta. Ministeriön esitys oli parhaimpaan loma-aikaan lausuntokierroksella. Arpajaislain uudistus on hölmöläisen peiton jatkamista: yhtäällä pyritään hyvään eli ehkäisemään pelihaittoja ja syrjäytymistä, toisaalla vähennetään rahoitusta järjestöiltä, jotka työllään pyrkivät tähän ennaltaehkäisyyn. Ongelman ydin on ailahtelevainen rahoitus, joka on pitkälti riippuvainen Veikkaus-voittorahoista. Nyt rahoitusta halutaan uudistaa hyvin hätäisellä aikataululla ja ilman kattavaa arvioita uudistuksen hyödyistä. Tämä ei ole kestävä toimintamalli kansalaisyhteiskunnan toiminnan turvaamiseksi.

Miten voidaan tukea yksilön ja yhteisön välistä vuorovaikutusta niin, että yksittäinen ihminen kokee vähemmän uupumista ja voi rakentaa identiteettiään?