Vähätelty syrjinnän muoto

Tuore työ- ja elinkeinoministeriön alaisen työryhmän raportti raskaus- ja perhevapaan estämisen keinoista väisteli hallitusohjelman kirjauksia ja sai palkansaajärjestöt jättämään eriävän mielipiteen. Toimeksianto perustui Marinin hallitusohjelmaan, jossa edellytettiin lainsäädännön täsmentämistä. Edellisen kerran asiaa on tarkasteltu vuonna 2014, jolloin kolmikantainen työryhmä tarkasteli pelkästään perhevapasyrjintää. Kummankin työryhmän työn tulokset ovat olleet pettymys Akavalle ja muille palkansaajajärjestöille.

14.12.2021

Vaikka Marinin hallitusohjelmassa on nimenomaisesti sovittu lainsäädännön täsmentämisestä, työ- ja elinkeinoministeriö on asettamispäätöksen vastaisesti tullut siihen johtopäätökseen, että täsmentäminen ei ole tarpeellista. Se on myös katsonut, ettei selvitystä perhevapaalta palaavien työsuhdeturvan selvittämiseksi tarvitse tehdä, vaan seitsemän vuotta vanha selvitys on edelleen validi.

Nykyinen lainsäädäntö on sekä tasa-arvovaltuutetun tilastojen että ammattiliittojen kokemusten mukaan osoittautunut riittämättömäksi suojaksi raskaana oleville ja perhevapaata käyttäville työntekijöille. Lainsäädäntö ei käytännössä suojaa raskaana olevaa tai perhevapaata käyttävää eikä myöskään estä irtisanomasta perhevapaalta töihin palaavaa työntekijää. Töihin palaavan suoja on osoittautunut heikoksi varsinkin silloin, kun työpaikalla on tapahtunut muutoksia.

Lainsäädäntömuutokset ja selvitykset ovat ministeriön mukaan tarpeettomia, koska tarkkoja tilastoja syrjinnästä ei ole, syrjintä on joka tapauksessa vähäistä eikä sellaisia ongelmia ilmene, joiden ratkaisemiseksi tarvittaisiin lainsäädännöllisiä toimia. Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksessa vuonna 2018 selvitettiin ensimmäistä kertaa raskaus- ja perhevapaasyrjinnän määrää koko väestössä Suomessa. Kun tutkimuksen tuloksia skaalattiin väestötasolle, syrjintään liittyvä määräaikaisen työsuhteen jatkamatta jättäminen koski väestötasolla noin 11 000 naista ja noin 17 000 naista vaihtoi työpaikkaa tai työtehtävää, koska työhön palattaessa työtehtävät olivat muuttuneet tai hävinneet taikka tilalle oli palkattu toinen henkilö. Määriä on vaikea suhteuttaa, koska aikaisempia lukuja syrjinnän määrästä väestötasolla ei ole.

Tasa-arvolaissa raskaus- ja perhevapaasyrjintä on selkeästi kielletty, mutta tämä ei estä eikä ennaltaehkäise syrjintää. Ennaltaehkäisyn mahdollistamiseksi tarvitsemme lainsäädännön vahvistamista nimenomaan työsopimuslaissa, jotta sillä olisi vaikutusta työpaikoilla. Syrjintää kohdannut työntekijä voi nostaa kanteen, mutta yksittäiselle työntekijälle toimenpide on kohtuuttoman raskas. Kanteen nostaminen tarkoittaa yksilölle merkittävää riskiä maineen, uudelleentyöllistymismahdollisuuksien ja taloudellisten tekijöiden suhteen unohtamatta oikeuskäsittelyn aiheuttamaa henkistä stressiä. Kannetta nostaessa työntekijä joutuu punnitsemaan myös sitä, että hyvitykset ovat vähäisiä eikä kantajalle myönteinen oikeusprosessin päätös palauta työsuhdetta.

Lainsäädännön muutoksien ja työsuhdeturvan kiristämisen on väitetty asettavan muut työntekijät merkittävästi huonompaan asemaan, jos perhevapaalta palaavien jälkisuojaa eli ns. korotettua irtisanomissuojaa parannettaisiin. Tämä väite on kummallinen, sillä irtisanominen on aina mahdollista laillisin perustein. Syrjinnän suojan parantamisella ei puututa työnantajan oikeuteen valita työntekijöitään ja päättää työvoiman tarpeesta. Sääntely ei toteutuessaan pakottaisi työnantajaa uusimaan tai jatkamaan työsuhdetta uudella määräaikaisella työsopimuksella raskaana olevan tai perhevapaata käyttävän työntekijän kanssa silloin, kun siihen on muu kuin raskauteen tai perhevapaan käyttämiseen liittyvä, asiallinen ja painava syy. Samoin työnantajalla on aina oikeus valita pätevin työntekijä. Työnantajan tulisi kuitenkin jokaista työntekijää valitessaan huolehtia, ettei ketään syrjitä.

Parempi syrjinnän ennaltaehkäisy vaikuttaisi perustelujen mukaan kielteisesti työllisyyteen ja erityisesti naisten työmarkkina-asemaan sekä heikentäisi erityisesti lapsettomien naisten asemaa. Tilastoja tarkasteltaessa kuitenkin on nähtävissä, että lapsettomien naisten työllisyysasteet noudattavat lapsettomien miesten työllisyysasteita ja ovat jopa osin parempia. Väitämme päinvastoin, että syrjintää ennaltaehkäisevä lainsäädäntö parantaisi työllisyyttä ja kannustaisi ja rohkaisisi palaamaan töihin. Se myös rohkaisisi jokaista perhettä toivovaa luottamaan siihen, että lapsen saaminen ei johda syrjintään eikä työsuhteen päättymiseen.

Lainsäädännön täsmentämisesitys olisi tullut tehdä hallitusohjelman mukaisesti, jotta raskaus ja perhevapaan käyttö eivät vaikuttaisi määräaikaisen työsuhteen jatkumiseen. Raskaus- ja perhevapaasyrjintää ei pidä koskaan hyväksyä.

 

Lisätietoja:

Lotta Savinko

tasa-arvo- ja työympäristöpäällikkö

+358 40 5044356