Hyvinvointialueiden johtajat kohdentaisivat leikkauksia muun muassa neuvoloiden laajoihin tarkastuksiin ja kouluterveydenhuollon tarkastuksiin niin, että ne rajattaisiin vain niille, joilla on tarkastuksiin tarve.
Toive osoittaa, että ennaltaehkäisyn tarkoitusta ei hyvinvointialueilla ole ymmärretty. Leikkaukset olisivat paitsi voimassa olevan lainsäädännön (asetus 338/2011), myös maamme hallitusohjelmaan kirjattujen tavoitteiden ja asiantuntijasuositusten vastaisia.
Syntyvyyden laskiessa ja lasten mielenterveysongelmien, ylipainon ja vanhempien uupumuksen lisääntyessä ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen tuentarpeen tunnistamiseen on panostettava entistä paremmin. Lasten hyvinvointi ja terveys eivät synny tyhjiössä, vaan siihen vaikuttavat olennaisesti koko perheen hyvinvointi sekä terveystavat ja tottumukset.
– Tämän vuoksi on ensiarvoisen tärkeää, että neuvola- ja kouluterveydenhuollon palveluissa kohdataan koko perhe ja panostetaan myös vanhemmuuden tukemiseen. Esimerkiksi synnytyksen jälkeinen masennus ja vanhempien uupuminen eivät kysy perheen sosioekonomista asemaa. Lasten ja nuorten pahoinvointia ei poisteta lainsäädäntöä purkamalla, toteaa Terveydenhoitajaliiton puheenjohtaja Kirsi Grym.
Maassamme on loistava, universaali, kansallisiin tarpeisiin kehitetty lasten ja nuorten lakisääteinen ennaltaehkäisevä terveydenhuolto neuvoloineen ja kouluterveydenhuoltoineen. Toimivasta ennaltaehkäisevän terveydenhuollon järjestelmästämme käydään ottamassa mallia maailmalta, esimerkiksi Ruotsista, josta itse niin usein haemme esimerkkiä kansallisten ratkaisujemme tueksi.
Universaaleiden neuvola- ja kouluterveydenhuollon palveluiden puolustaminen ei tarkoita sitä, etteikö palveluita tule kehittää. Esimerkiksi sähköisten esitietokaavakkeiden laajamittainen käyttöönotto kaikilla hyvinvointialueilla mahdollistaisi palveluiden aidon kohdentamisen oikea-aikaisesti ja mahdollisimman varhain lasten, nuorten ja heidän perheidensä yksilöllisten tarpeiden mukaisesti.
Neuvola- ja kouluterveydenhuollon palveluissa tulee jatkossakin varmistaa lasten, nuorten ja heidän perheidensä kohtaaminen ja luottamuksellisen hoitosuhteen rakentuminen. Hoidon jatkuvuuden turvaaminen mahdollistaa varhaisen tuen ja perheiden yksilöllisen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen terveyden tasa-arvoa tukien.
– Voidaan myös pohtia, tulisiko terveystarkastusten nimi muuttaa esimerkiksi terveystapaamisiksi, jotta niiden todellinen luonne ja tavoite ymmärrettäisiin niin poliittisten päättäjien taholla kuin hyvinvointialueen johdossakin. Hyvä lainsäädäntömme ja kansalliset ohjeet ohjaavat jo nykyisellään asiakkaiden yksilölliseen kohtaamiseen ja vaikuttavan ennaltaehkäisevän terveydenhoidon ja terveyden edistämisen toteuttamiseen. Tarkastukset eivät missään tapauksessa saisi olla organisaatiolähtöistä, suorittavaa seulontaa, Grym painottaa.
1990-luvun lama-aikaan tehdyn ennaltaehkäisevän terveydenhuollon (esim. kouluterveydenhuolto) alasajon seurauksia korjattiin vielä pitkälle 2000-luvulle. Nyt tarvitaankin rohkeaa ja konkreettista panostusta ennaltaehkäisevään työhön ja perusterveydenhuollon kehittämiseen – tämä on paitsi inhimillisesti, myös taloudellisesti järkevää toimintaa.
Palvelujärjestelmämme tarvitsee pitkäjänteistä, tutkittuun tietoon perustuvaa kehittämistä punnitsemattomien laastarointiratkaisujen sijaan.
Käytännössä ennaltaehkäisevän työn vaikutuksia voi havaita nopeasti, mutta työn vaikuttavuus on nähtävissä vasta vuosien kuluttua – siksi kaikkia toimintoja tuleekin tarkastella yhtä hallituskautta pidemmällä aikajänteellä.
Lisätiedot
puheenjohtaja Kirsi Grym, puh. 050 564 7300, kirsi.grym@terveydenhoitajaliitto.fi
