Kansallisen tohtorikoulutuspilotin seurannan ja arvioinnin tutkimushankkeen yhteydessä kerätään tietoa tohtorintutkinnon suoritusaikojen mahdollisesta sääntelytarpeesta eli tutkintoajan mahdollisesta rajaamisesta lainsäädännössä. Myös Unifin suosituksissa tutkijakoulutuksen kehittämiseksi (2024) esitetään, että tohtorintutkinnon tavoitteellista suoritusaikaa sekä suoritusoikeuden voimassaolon rajausta on syytä tarkastella, ja että ”Unifi käynnistää yliopistolain uudistusehdotuksen valmistelun jatko-opinto-oikeuden rajaamiseksi. Samassa yhteydessä on ratkaistava suoritusajan seuranta ja lisäajan hakeminen.” (Unifi 2024, 39.) Tohtorikoulutuspilotin seurannan ja arvioinnin tutkimushanke kuulee sidosryhmiä tohtorintutkinnon ajallisesta rajaamisesta loppuvuodesta 2024. Toistaiseksi on epäselvää, sisällytetäänkö kuultaviin akateemisen yhteisön muita jäseniä kuin yliopistojen johtoa.
Tieteentekijät ei kannata tohtorintutkinnon suoritusajan rajaamista lainsäädännöllä. Lukuisat jäsenkyselymme sekä kyselymme nuoremmille tutkijoille osoittavat, että suurimmalla osalla väitöskirjatutkijoista rahoitus ei järjesty koko tutkimustyön ajaksi, vaan korkeintaan 1—2 vuodeksi kerrallaan, jolloin tutkija joutuu keskeyttämään varsinaisen tutkimustyönsä jatkorahoituksen hakemisen takia. Pahimmillaan tutkimustyö keskeytyy rahoituskatkojen aiheuttaman työttömyyden muodossa.
— Hyvin harvassa tapauksessa väitöskirjatutkimuksen rahoitus on turvattu koko tutkimuksen ajaksi, mikä johtaa siihen, että monet väitöskirjatutkijat tekevät tutkimustyötä esimerkiksi toisen työn ohessa tai hakevat samalla rahoitusta työlleen. Tohtorintutkinnon suorittamiseen menee nyt keskimäärin 5–6 vuotta, mutta on syytä kiinnittää huomiota siihen, mikä osuus tuosta ajasta on todellisuudessa käytetty päätoimiseen väitöskirjatutkimukseen. Niin kauan, kun väitöskirjatutkijoille ei voida taata mahdollisuutta päätoimiseen tohtorintutkinnon suorittamiseen, tutkintoaikojen rajaaminen lainsäädännöllä on huono idea, puheenjohtaja Tero Karjalainen toteaa.
On ehdottoman tärkeää, että jatkossakin on mahdollista suorittaa tohtorintutkintoja erilaisissa tilanteissa ja erilaisiin tarpeisiin, myös sivutoimisesti. Tohtorintutkinnon ajallinen rajaaminen ei myöskään edistäisi tutkijoiden tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta esimerkiksi erilaisten perhetilanteiden tai terveydentilan kannalta. Päinvastoin katsomme, että korkeimman tutkinnon suorittamisen saavutettavuutta ja tutkijakunnan moninaisuutta tulee edistää huomioimaan aiempaa paremmin tasa-arvo ja yhdenvertaisuuskysymykset.
Tohtorintutkinnon mahdollisen ajallisen rajaamisen myötä vastuu kohdennettaisiin entistä enemmän väitöskirjatutkijalle ilman takeita siitä, että yliopisto, työnantaja ja rahoittaja takaavat riittävät edellytykset väitöskirjatutkimuksen edistämiselle annetussa ajassa ja mitä tapahtuu – menettääkö tutkija tutkinto-oikeuden kokonaan – jos työ ei ole valmistunut.
— Jo nykyisellään nuoremmat tutkijat kärsivät kovista odotuksista ja paineista, mikä aiheuttaa pahimmillaan mielenterveyden ongelmia ja tutkimustyön keskeytymisiä. Kuka tällaisessa tilanteessa kantaa vastuun potentiaalisesta työturvallisuusriskistä? Jo nykyisellään monet nuoremmat tutkijat jättävät lomia ja vapaita pitämättä, eikä heillä ole tarpeeksi aikaa työstä palautumiseen, Karjalainen muistuttaa.
Tutkimus on luovaa työtä, jossa tietyn asteiset muutokset esimerkiksi tutkimusasetelmassa kuuluvat työn luonteeseen. Tällaista luovaa työtä on mahdoton määritellä lainsäädännöllisin aikaraamein Tällainen rajaaminen olisi vakava puuttuminen tutkijan akateemiseen vapauteen.
Tohtorikoulutuksen kehittämisessä on pyrittävä siihen, että tohtorintutkinnon sisältö ja vaatimukset määritellään niin, että tutkinto on mahdollista suorittaa päätoimisena työskentelynä tietyssä ajassa (esimerkiksi neljässä vuodessa). Huomio tulee olla nimenomaan työskentelyn päätoimisuudessa, jolloin erilaiset katkokset – johtuvat ne sitten perhevapaasta, rahoituskatkosta tai muusta vastaavasta – huomioidaan aidosti tohtorintutkinnon suorittamiseen kuluneessa ajassa. Tutkintoaikojen rajaaminen lainsäädännöllä ei ole oikea ratkaisu.
Lisätietoja
Tero Karjalainen, puheenjohtaja tero.karjalainen@tieteentekijat.fi
Miia Ijäs-Idrobo, erityisasiantuntija miia.ijas@tieteentekijat.fi
Alkuperäinen julkaisuaika 29.10.2024 14.00
