Palkansaajakeskusjärjestöjen SAK:n, Akavan ja STTK:n lausunto valtioneuvoston ihmisoikeusselonteon valmisteluun

Valtioneuvoston ihmisoikeusselonteko

Valtioneuvoston ihmisoikeusselonteon pääsisältö

1. Millaisia sisällöllisiä asioita selonteossa tulisi näkemyksenne mukaan painottaa?

Selonteossa olisi esitetyn neljän ilmiökokonaisuuden ohella syytä painottaa työelämän ihmisoikeuksia ja niiden kansainvälistä toimeenpanoa sekä kansainväliseen liiketoimintaan, kauppaan ja tuotantoketjuihin liittyviä ihmisoikeuskysymyksiä.

2. Muodostavatko selonteon neljä ilmiötä yhdessä toimivan kokonaisuuden? Tulisiko mielestänne jokin ilmiö korvata jollain toisella? Ehdotukset vaihtoehtoisista ilmiöistä pyydetään perustelemaan.

Selonteon neljä ilmiötä ovat perusteltuja, mutta on syytä harkita niiden täydentämistä osiolla, joka tarkastelee niin Suomessa kuin EU-tasolla ja globaalisti vahvasti esillä olevia talouteen ja työelämään liittyviä ihmisoikeuskysymyksiä (ks. kysymys 1).

 

1) Sääntöpohjainen kansainvälinen yhteistyö ja oikeusvaltiokehitys

3. Minkälaisia perus- ja ihmisoikeuskysymyksiä/teemoja tulisi käsitellä tämän ilmiökokonaisuuden alla?

Tämän ilmiökokonaisuuden yhteydessä tulisi käsitellä perus- ja ihmisoikeuskysymyksiä laajasti yleismaailmallisesti ja alueellisesti. Koska perus- ja ihmisoikeudet ovat laaja kokonaisuus niin oikeudelliselta luonteeltaan kuin oikeusperustaltaan, tulee Suomen tavoitteita käsitellä ottaen huomioon perus- ja ihmisoikeuksien kokonaisuus yhtäältä yksilöiden oikeuksien turvana ja toisaalta valtioiden velvollisuutena kunnioittaa ja turvata nämä oikeudet.

Perusoikeuksilla tarkoitetaan yleensä kansallisessa perustuslaissa valtiosääntötasoisena turvattuja yksilöiden oikeuksia. Ihmisoikeuksilla tarkoitetaan kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa tai muissa asiakirjoissa mainittuja oikeuksia, jotka sopimuksen velvoittaman valtion on turvattava kaikille valtion oikeudenkäyttöpiiriin kuuluville henkilöille. Perus- ja ihmisoikeuksille on ominaista erityinen pysyvyys ja oikeudellinen luonne, mikä johtuu niiden erityisestä oikeudellisesta luonteesta ja oikeuksien vahvasta sidoksesta perustavanlaatuisiin eettisiin käsityksiin.

Perus- ja ihmisoikeudet voidaan luokitella oikeudellisen luonteensa ja velvoittavuuden mukaan perinteisin vapausoikeuksiin, taloudellisiin, sivistyksellisiin ja sosiaalisiin oikeuksiin sekä osallistumisoikeuksiin. Nämä oikeudet velvoittavat valtiota yhtäältä kunnioittamaan ja olemaan puuttumatta näihin oikeuksiin ja toisaalta aktiivisin toimin edistämään näiden oikeuksien täysimääräistä toteutumista. Jotta yksilöt voivat nauttia täysimääräisesti perinteisistä vapausoikeuksista ja osallistumisoikeuksista, tulee valtion luoda edellytykset sille turvaamalla taloudelliset, sivistykselliset ja sosiaaliset oikeudet.

Merkittävimpiä ihmisoikeussopimuksia ovat yleismaailmalliset Yhdistyneiden kansakuntien ja sen alajärjestöjen sopimukset ja muut ihmisoikeusasiakirjat, mukaan lukien kansainväliseen tapaoikeuteen lukeutuvat perustavaa laatua olevat ihmisoikeudet, jotka velvoittavat kaikkia valtioita riippumatta siitä, ovatko ne sitoutuneet kansainvälisoikeudellisesti näihin oikeuksia koskeviin sopimuksiin. Suomen kannalta merkittäviä ihmisoikeussopimuksia ovat myös Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimukset ja Euroopan unionin perusoikeudet.

Työelämän osalta korostamme tarvetta käsitellä myös Yhdistyneiden kansakuntien alaisen Kansainvälisen työjärjestön (ILO) sopimuksia, suosituksia ja muita asiakirjoja, joilla osana kansainvälisiä ihmisoikeuksia turvataan työntekijöiden ja työelämän vähimmäisoikeuksia maailmanlaajuisesti. Selvää on, että näiden oikeuksien täysimääräisestä toteutumisesta ollaan vielä kaukana erityisesti kehittyvissä talouksissa, mutta myös kehittyneissä maissa näiden oikeuksien olemassaolo ja toteutuminen haastetaan toistuvasti. Suomella perus- ja ihmisoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta kunnioittavana maana on edellytykset edistää kansainvälisessä kahdenvälisessä ja monenkeskisessä yhteistyössä näiden oikeuksien ja periaatteiden toteutumista.

EU-tasolla on merkitystä erityisesti jo voimassa olevalla perusoikeusasiakirjalla sekä kaavaillulla EU:n liittymisellä Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimukseen. Euroopan unionin neuvosto vahvisti Suomen puheenjohtajakaudella 7.10.2019 sitoutuneensa EU:n liittymiseen Euroopan ihmisoikeussopimukseen sekä neuvottelujen jatkamiseen pikaisesti Euroopan neuvoston kanssa.

EU:ssa keskeinen ihmisoikeushaaste on oikeusvaltioperiaatteen entistä vakavampi ja avoimempi rikkominen. Joidenkin jäsenmaiden heikentynyt perusoikeustilanne edellyttää EU:lta entistä tehokkaampia toimia muun muassa kansalaisten yhdenvertaisuuden, oikeusistuimien riippumattomuuden ja vapaan tiedonvälityksen sekä opetuksen, tutkimuksen ja tieteen vapauden turvaamiseksi.

4. Minkälaisia konkreettisia kehittämistoimia tämän ilmiökokonaisuuden tulisi mielestänne sisältää? Ehdotukset konkreettisista toimista pyydetään esittämään perusteluineen.

Suomen on toimittava kansainvälisen oikeuden, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion vahvistamiseksi kaikessa kansainvälisessä yhteistyössä. Ihmisoikeusloukkaukset, mukaan lukien työelämän oikeuksien loukkaukset liittyen järjestäytymisvapauteen, kollektiiviseen neuvotteluoikeuteen ja yhdenvertaisuuteen sekä jopa lapsityövoiman käyttöön ja pakkotyöhön, eivät ole vieraita maailmanlaajuisissa tuotantoketjuissa. Tarvitaan valtioiden aktiivisia toimia, jotta nämä vakavat ihmisoikeusloukkaukset ja epäreilu globaali kilpailu saadaan kitkettyä. Suomella on mahdollisuus edistää aktiivisesti ihmisoikeuksien toteutumista esimerkiksi monenvälisissä järjestöissä, Euroopan unionin toiminnassa, kansainvälisissä kauppasopimuksissa ja kehitysyhteistyössä. Kehitysyhteistyössä tärkeä rooli on kansalaisyhteiskunnan järjestöillä kuten Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus SASKilla, joka keskittyy nimenomaan työelämän ihmisoikeuksien edistämiseen.

Yhtenä maailmanlaajuisena ihmisoikeuksien edistämisen instrumenttina Suomi voi edistää sitovaa YK:n sopimusta ihmisoikeuksista monikansallisten yhtiöiden ja muiden yritysten toiminnassa. Valitettavasti YK:n ihmisoikeusneuvoston laatimat sinänsä merkittävät ja tärkeät vapaaehtoiset yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia ohjaavat periaatteet (UNGPs) yhdessä YK:n työjärjestö ILO:n sopimusten ja suositusten kanssa eivät kykene riittävästi suojelemaan työntekijöitä tai muita ihmisoikeusrikkomusten uhreja. Valtioiden on tehtävä nopeasti päätöksiä, jotka lisäävät yritysten oikeudellista vastuuta, parantavat uhrien oikeussuojaa ja ennaltaehkäisevät yritystoiminnasta aiheutuvia kielteisiä ihmisoikeusvaikutuksia.

Edellä mainittu sopimus olisi myös yksi keskeinen keino saada koko laaja yrityskenttä ottamaan käyttöön YK:n periaatteissa määritellyt ja Suomen hallitusohjelmassakin mainitut ihmisoikeuksia koskevat huolellisuusprosessit ja integroimaan ne toimintaansa. Suomen on edistettävä tämän sitovan YK- sopimuksen syntymistä omatoimisesti sekä EU:n kautta. Soveltamisalaksi on saatava kaikki kansainväliset ihmisoikeussopimukset sekä kaiken tyyppiset työsuhteet ja kaiken kokoiset yritykset siten, että valtiolle kuuluva ihmisoikeuksia koskeva ensisijainen suojeluvelvoite ei heikkene eikä sitä voida katsoa siirrettävän yrityksille.

Lisäksi painotamme Suomen teknistä yhteistyötä ILO:n kanssa työntekijöiden oikeuksien parantamiseksi kehittyvissä talouksissa. Työntekijöiden ihmisoikeuksien toteutumiseksi ei riitä pelkästään sopimusten ja muiden ihmisoikeusasiakirjojen hyväksyminen, kansallinen voimaansaattaminen ja valvontajärjestelmät, vaan tarvitaan lisäksi teknistä yhteistyötä työelämän kehittämiseksi ja oikeuksien toteuttamiseksi. ILO:n kumppanina Suomi voi edistää työntekijöiden oikeuksia ja reilua maailmanlaajuista kilpailua. Lisäksi Suomi voi tukea ILO:n toimintakykyä keskeisenä osana Suomen kehityspolitiikkaa ja -yhteistyötä.

Euroopan unionissa tärkeää on oikeusvaltiokehityksen seurantajärjestelmän vahvistaminen. Nykyisessä järjestelmässä jäsenmailla on lähes veto-oikeus estää oikeusvaltioperiaatteen rikkomisesta aiheutuvat seuraukset. Järjestelmä tulisikin kääntää toisin päin, kuten Euroopan komissio on esittänyt ja Euroopan parlamentti kannattanut: vain jäsenmaiden määräenemmistö voisi estää seuraukset. EU-varojen jako tulee kytkeä entistä vahvemmin oikeusvaltioperiaatteen ja sitä myötä myös ihmisoikeuksien noudattamiseen. Tämä tulee tehdä parhaillaan käytävissä unionin monivuotisen 2021-27-budjetin neuvottelujen yhteydessä.

Kansallisella tasolla Suomi on pyrkinyt panemaan täytäntöön ihmisoikeussopimusten velvoitteita ja saamiaan suosituksia. Ottaen huomioon ihmisoikeussopimusten valvontaelimiltä saamansa huomautukset ja kysymykset näyttäisi Suomella olevan vielä kansallisiakin haasteita.
Kiinnitämme huomiota muun ohella työelämän tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumiseen. Yhdenvertaisuuden ja sukupuolten tasa-arvon toteutuminen edellyttää kansallisen lainsäädännön täsmentämistä ja valvontakeinojen tehostamista.

Myös kollektiiviseen neuvotteluoikeuteen, työehtosopimusjärjestelmään ja siten järjestäytymisvapauteen on Suomessa kohdistettu hyökkäyksiä. Edellisen ihmisoikeusselonteon jälkeen jopa Suomen hallitus (Sipilän hallitus) esitti kollektiivisen neuvotteluoikeuden rajoittamista nk. pakkolakipaketilla.
Suomen tulee ratifioida viipymättä ILO:n vuonna 2019 hyväksymä uusi sopimus häirinnän ja väkivallan poistamiseksi työelämästä (C190).
Hallituksen tulee uudistaa työsopimuslakia siten, että alustatalouden kaltaisissa töissä työsopimus ja työnantajakäsite määritellään uudelleen, ja työsopimuslakiin laitetaan Kansainvälisen työjärjestön ILO:n työsuhdesuosituksen (2006) mukaisesti kielto naamioida työsopimus muuksi toimeksiantosopimukseksi.

 

2) Kestävä kehitys ja ihmisoikeudet

5. Minkälaisia perus- ja ihmisoikeuskysymyksiä/teemoja tulisi käsitellä tämän ilmiökokonaisuuden alla?

Palkansaajakeskusjärjestöt keskittyvät lausunnossaan erityisesti kolmen kestävän kehityksen tavoitteeseen toteutumiseen: varmistetaan ihmisarvoinen työ ja kestävä talouskasvu (8), vähennetään eriarvoisuutta maiden sisällä ja niiden välillä (10), sekä toimitaan kiireellisesti ilmastonmuutosta ja sen vaikutuksia vastaan (13).

SDG8 Ihmisarvoista työtä ja kestävää talouskasvua

Työelämän perusoikeuksien turvaaminen on merkittävä globaali haaste. 2010-luvun lopulla reilut 40 % maailman työntekijöistä työskenteli ilman työntekijöiden oikeuksia, minimipalkkaa ja sosiaaliturvaa. Virallisessa työsuhteessa olevista suuri osa eli perheineen köyhyydessä. Orjuuden kaltaisissa olosuhteissa työskenteli jopa 40 miljoonaa ihmistä ja yli 150 miljoonaa lasta joutui tekemään terveydelle ja kehitykselle haitallista työtä. Lisäksi lähes puolella miljardilla ihmisellä on ongelmia löytää ihmisarvoista työtä ja jopa 630 miljoonaan työntekijää elää äärimmäisessä köyhyydessä tienaten vähemmän kuin 3,20 dollaria päivässä.

Viime vuosina työntekijöiden oikeudet ovat heikentyneet sekä globaalisti että Euroopassa. Vuonna 2018 yli 50 maassa rajoitettiin tai kiellettiin työntekijöiden kokoontumis- ja sananvapautta. Lisäksi ammattiyhdistysaktivisteja on haastettu oikeuteen tai vangittu sekä kymmenessä valtiossa myös uhkailtu, pahoinpidelty tai jopa tapettu.

Suomen pitäisi edistää ihmisoikeuksia ja työelämän perusoikeuksia kunnianhimoisemmin myös globaalisti. Erityisesti kehitysyhteistyövaroin tuettavan yritystoiminnan ihmisoikeusvaikutuksia ja syntyvien työpaikkojen ihmisarvoisuutta tulisi arvioida selkeillä kriteereillä.
Ihmisarvoisen työn edistämisessä tärkeä askel on hallitusohjelman lupaus laatia selvitys sitovan yritysvastuulain säätämiseksi. Aloitteen ytimessä on ihmisoikeusperustainen huolellisuusvelvoite, joka ulottaisi vastuullisuuden kaikkien suomalaisyritysten arvoketjuihin. Samasta aiheesta on valmisteilla myös EU:n toimia, jotka ansaitsevat Suomen aktiivisen tuen.

SDG 10: Vähennetään eriarvoisuutta maiden sisällä ja niiden välillä

Eriarvoisuus on globaali ongelma, mutta sitä on myös Suomessa. Se näkyy esimerkiksi tuloeroissa, terveydessä, syrjäytymisessä ja hyvinvoinnissa sekä koulutuksessa.

Tilastokeskuksen mukaan tuloerot kasvoivat Suomessa 1990-luvun lopulla OECD-maiden vertailussa nopeimmin, jolloin 90-luvun puolivälin jälkeen alkanut nousukausi vaikutti ylimmän kymmenyksen (ja erityisesti ylimmän prosentin) tuloihin. Vuoden 2008 jälkeen tuloerojen voimakas kasvu on pysähtynyt ja esimerkiksi Gini-kertoimen sekä pienimmän ja suurimman kymmenyksen tulo-osuuksien kehitys on pysynyt melko vakaana. On kuitenkin huomioitava, että luvut ovat 1990-luvun alkua huomattavasti korkeammalla tasolla, eli niiden voimakas kasvu ei ole kääntynyt aiemmalle merkittävästi matalammalle tasolle.

Varallisuuserot ovat myös yksi keskeinen taloudellisesta eriarvoisuudesta kertova tekijä. Suomessa varallisuuserot kasvoivat 1990-luvun lopulla samaan aikaan kuin myös muut tuloerot kasvoivat. Tuloerojen osalta kehitys on vuosituhannen alkupuolen jälkeen ollut melko vakaata, mutta varallisuuserojen osalta tilanne on kuitenkin hieman toinen: Tilastokeskuksen mukaan varallisuuserot ovat kasvaneet tällä vuosituhannella ja myös vuoden 2008 talouskriisin jälkeen.

Myös globaalisti työtä tekevien köyhien määrä on edelleen haaste, jota covid19-virusepidemia on vain pahentanut. Vuonna 2017 palkat kasvoivat globaalisti vähiten sitten vuoden 2008, pysyen kaukana ennen finanssikriisiä saavutetusta tasosta. Reaalinen palkkatulojen nousu oli 1,8 %, kun se oli vuonna 2016 2,4 %. Tämän lisäksi globaalien alihankintaketjujen ja epätyypillisten työsuhteiden lisääntynyt käyttö sekä työlainsäädännön purku ovat vaikuttaneet kaikki osaltaan heikkoon palkkakehitykseen, työntekijöiden lisääntyneeseen taloudelliseen epävarmuuteen sekä eriarvoisuuden kasvuun. Taloudellisten hyötyjen epätasainen jakautuminen ja heikko sosiaaliturva ylläpitävät epäoikeudenmukaista tilannetta. Maailmassa oli vuonna 2017 yli 700 miljoonaa ihmistä, jotka tekivät töitä, mutta elivät silti köyhyydessä.

SDG 13 Toimia kiireellisesti ilmastonmuutosta ja sen vaikutuksia vastaan

Suomen päästöt ovat kaukana kestävästä ja globaalisti oikeudenmukaisesta tasosta. Tilastokeskuksen mukaan vuoden 2019 kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt olivat noin 53 milj. tonnia CO2 ekv. Myös YK:n ilmastorahoituksen osalta Suomella on edelleen parannettavaa. Suomen oikeudenmukainen osuus Pariisin sopimuksessa sovitusta 100 miljardin sitoumuksesta ilmastorahoitukseen olisi vähintään 200 miljoonaa vuodessa. Rahoitus olisi kohdistettava tasavertaisesti hillintään ja sopeutumiseen.

Kestävän kehityksen näkökulmasta valtioiden on turvattava ihmisoikeuksien, tasa-arvon ja lasten oikeuksien toteutuminen. Suomella on edellytykset näyttää, kuinka rakennetaan fossiiliton hyvinvointivaltio. Siirtyminen ilmastokestävään yhteiskuntaan tulee muuttamaan yhteiskunnallisia rakenteita, taloutta ja työtä. Ilmastopolitiikka luo hyvinvointia, mahdollisuuksia toimeentuloon ja ihmisarvoista työtä vain, jos siirtymä pystytään tekemään oikeudenmukaisesti jättämättä ketään jälkeen.

Työ- ja elinkeinoministeriön koordinoimana on aloitettu hiljattain Suomen energia- ja ilmastosuunnitelmien päivittäminen. Hallituksen pitäisi luoda palkansaajat osallistavat rakenteet näiden suunnitelmien valmisteluun, seurantaan ja päivittämiseen. Pelkkä kuuleminen ei riitä. Näihin suunnitelmiin pitäisi sisällyttää myös osio, jossa esitetään konkreettisia toimia säällisten ja ekologisesti kestävien työpaikkojen luomiseksi ja säilyttämiseksi sekä työtekijöiden osaamisen kehittämiseksi. Toinen vaihtoehto on se, että Suomeen laaditaan alueellisten oikeudenmukaisen siirtymän strategioiden lisäksi kansallinen strategia. Näin ilmastotoimien vaikutuksesta mahdollisesti taloudellisesti kärsiviä työntekijöitä voidaan auttaa parhaiten: vahvistamalla heidän osaamistaan ja parantamalla työllistymismahdollisuuksia.

Oikeudenmukaisen siirtymän toiminnalle pitää luoda myös juridiset puitteet. EU:ssa sekä Suomessa valmistellaan parasta aikaa ilmastolakia. Ilmastolakiin pitääkin sisällyttää oma kappale oikeudenmukaisesta siirtymästä, joka pohjaa kansainvälisen työjärjestö ILO:n määritelmään. Näillä toimin Suomi lunastaisi lupaukset, jotka se antoi vuoden 2018 YK:n ilmastokonferenssin aikoihin allekirjoittaessaan Sleesian julistuksen (linkki: Solidarity and Just Transition Silesia Declaration) sekä sitoutumalla vuotta myöhemmin YK:n ilmasto- ja työllisyysaloitteeseen (Climate Action for Jobs Initiative).

Suomi tarvitsee selkeät toimintatavat, joilla taataan kansalaisten, kansalaisjärjestöjen ja työmarkkinatoimijoiden täysipainoinen ja tasapuolinen osallistuminen ilmasto- ja energiapolitiikan valmisteluun, seurantaan ja toimeenpanoon. Esimerkiksi SAK:n lokakuun 2019 luottamushenkilöpaneelin mukaan vain 17 % työpaikoista oli keskusteltu työnantajan ja luottamushenkilöiden kesken siitä, miten työpaikalla voitaisiin toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Jopa neljännes ei osannut arvioida lainkaan, miten mahdolliset toimet vaikuttavat työllisyyteen tulevaisuudessa. Nämä ovat erittäin huolestuttavia tuloksia ja kertovat ainakin sen, ettei ilmastotoimista päättämistä pidetä yhteistoiminnan piiriin kuuluvana kokonaisuutena. Työntekijöille olisi kuitenkin tärkeää päästä vaikuttamaan omilla työpaikollaan tehtäviin ilmastoinvestointeihin ja ymmärtää niiden vaikutukset muun muassa oman osaamisensa päivittämistarpeisiin.

6. Minkälaisia konkreettisia kehittämistoimia tämän ilmiökokonaisuuden tulisi mielestänne sisältää? Ehdotukset konkreettisista toimista pyydetään esittämään perusteluineen.

SDG8:

Osana Suomen, Euroopan ja koko maailman kestäviä elvytystoimia on pantava toimeen työntekijöiden oikeudenmukainen siirtymä.
Säädösprosessissa olevan yritysvastuulain tulee olla riittävän kunnianhimoinen. Suomen tulee myös kehittää yritysvastuulle mittari kestävän kehityksen seurantaan sekä edistää yrityksiä sitovaa ihmisoikeuslainsäädäntöä myös EU- ja YK-tasolla.

Ihmisoikeudet ja työelämän perusoikeudet tulee laittaa kehityspolitiikan lähtökohdaksi. Kehitys- ja kauppapolitiikassa on edistettävä järjestäytymisvapautta, kollektiivisia neuvotteluita ja elämiseen riittäviä palkkoja.

Päätöksenteon tukena on käytettävä johdonmukaisesti hyvinvoinnin ja kestävyyden indikaattoreita ja varmistettava talouskehityksen ekologinen ja sosiaalinen kestävyys.

SDG13:

Palkansaajajärjestöt on otettava mukaan valmistelemaan, seuraamaan ja arvioimaan Suomen energia- ja ilmastosuunnitelmia. Pelkkä kuuleminen ei riitä.

Ilmastotoimien työllisyysvaikutus- ja osaamistarvearviot on sisällytettävä kansallisiin ja sektorikohtaisiin ilmastostrategioihin.

Ilmastolakiin on sisällytettävä ILO:n määritelmän mukainen kappale oikeudenmukaisesta siirtymästä.

Oikeudenmukaisen siirtymän periaatteet tulee sisällyttää Suomen lainsäädäntöön (ilmastolakiin) sekä kansallisiin-, alueellisiin- ja sektorikohtaisiin ilmasto- ja energiastrategioihin.

Suomen ilmastorahoitus on nostettava vähintään 200 miljoonaan euroon vuodessa ja sen on jakauduttava tasaisesti sopeutumisen ja hillinnän välillä. Lisäksi Suomen tulee rahoittaa vahinkojen ja menetysten korvaamista.

Luodaan yhteistoimintarakenne, jonka puitteissa työpaikoilla sovitaan, minkälaisia ilmastotoimia työpaikoilla tehdään. Tämä voidaan kirjata esimerkiksi ilmastolakiin tai yhteistoimintalakiin.

Työvoimakoulutuksessa on huomioitava nykyistä painokkaammin ilmasto-, luonnon monimuotoisuus- sekä ympäristökestävyys.

 

3) Digitalisaatio, tieto ja ihmisoikeudet

7. Minkälaisia perus- ja ihmisoikeuskysymyksiä/teemoja tulisi käsitellä tämän ilmiökokonaisuuden alla?

Vaikka digitalisoituminen tuo paljon mahdollisuuksia yhdenvertaisuuden edistämiseksi, se voi altistaa samalla tiettyjä vammais- ja vähemmistöryhmiä syrjinnälle. Entistä suurempi osa viranomaisten ja muiden toimijoiden palveluista on tarjolla digitaalisessa muodossa. Sähköisten palveluiden saavutettavuus on taattava digitalisoitumisen yhteydessä. Saavutettavuus on perusedellytys osallisuudelle ja yhdenvertaisuudelle. Esimerkiksi kielellinen saavutettavuus ottaa huomioon ikääntyvän väestön tarpeet ja siitä hyötyy moni muukin vähemmistöryhmä. Esimerkiksi vamman, asuinpaikan tai iän vuoksi digitaalisen palvelun käytön hankaluus ja jopa mahdottomuus tai puuttuvien laitteiden hankinnan liian korkeat kustannukset on otettava huomioon kaikissa palvelujen digitalisoimisen suunnitelmissa ja käyttöönotoissa.

Koronan luomat poikkeusolosuhteet ja aiempaa digitaalisempi etäyhteiskunta synnyttävät myös työvoimapulaa ja monenlaisia tarpeita osaamisen kehittämiseksi. Haasteita on ratkaistava lisäämällä lyhyiden muunto- ja lisäkoulutusten tarjontaa. Lyhytkestoiseen koulutukseen on myös lomautettujen helpompi hakeutua. On tuettava irtisanotuille ja lomautetuille tarjottavia täydennys- ja muuntokoulutuksia, avointa yliopisto- ja ammattikorkeakouluopetusta sekä tutkintokoulutusta. On huolehdittava muuntokoulutuksen saatavuudesta ja riittävyydestä.

Tietosuoja on perusoikeus, joka turvaa yksilön oikeuksien ja vapauksien toteutumisen henkilötietojen käsittelyssä. Tietosuojan tarkoituksena on osoittaa, milloin ja millä edellytyksillä henkilötietoja voidaan käsitellä. Tietosuojan turvaaminen erilaisissa digitaalisissa palveluissa pitää olla kansalaisille helppoa ja yksinkertaista, ja sen mahdollistavia digitaalisia ratkaisuja tulee edellyttää palveluntarjoajilta.

Tietoturva on yksi tietosuojan toteuttamisen keino. Sen tarkoitus on suojata tietoaineisto ja tietojärjestelmät. Tietoturva tarkoittaa muun muassa organisatorisia ja teknisiä toimenpiteitä, joilla varmistetaan tiedon luottamuksellisuus ja eheys, järjestelmien käytettävyys sekä yksilöiden oikeuksien toteutuminen. Digibarometrin mukaan tietosuojavuodot olivat suomalaisissa yrityksissä yli kolme kertaa yleisempiä kuin Euroopassa keskimäärin

8. Minkälaisia konkreettisia kehittämistoimia tämän ilmiökokonaisuuden tulisi mielestänne sisältää? Ehdotukset konkreettisista toimista pyydetään esittämään perusteluineen.

Sähköisten palveluiden saavutettavuus on taattava digitalisoitumisen yhteydessä siten, että henkilökohtainen opastus ja neuvonta sekä laitekäyttö mahdollistetaan niitä tarvitseville (esimerkiksi kirjastojen ja järjestöjen rooli).

Verkko-opetuksen saatavuutta on parannettava erillisrahoituksella.

Määräaikaisena kokeiluna olisi laajennettava työnantajan kustantaman koulutuksen verovapautta 1500 euroon saakka. Muutokset tehtäisiin tuloverolakiin. Laajemmalla verovapaudella vähennetään työnantajien hallinnollista taakkaa ja edistetään työntekijöiden kouluttautumista.

Tietosuoja- ja tietoturva-kokonaisuudet on sisällytettävä kaikkiin digitalisaation hankintapyyntöihin, laitteen suunnitteluun ja käyttöönottoon.

 

4) Yhdenvertaisuuden edistäminen

9. Minkälaisia perus- ja ihmisoikeuskysymyksiä/teemoja tulisi käsitellä tämän ilmiökokonaisuuden alla?

Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ovat ihmisoikeuksina ja perusoikeuksina erittäin vakavasti otettavia. Näitä koskevan lainsäädännön on oltava ajantasaista ja turvattava myös käytännössä tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumisen jokaisen henkilön osalta. Vain avoin, läpinäkyvä ja korruptoitumaton demokraattinen yhteiskunta mahdollistavat tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumisen. Suomen on edistettävä määrätietoisesti sekä TSS- ja KP-oikeuksia.

Suomalaisen työelämän yksi sitkeä ongelma on ollut jo vuosikymmeniä sukupuolten välinen perusteeton palkkaero. Samasta ja samanarvoisesta työstä ei aina makseta samaa palkkaa. Suomessa on ollut käynnissä jo vuodesta 2006 lähtien kolmikantainen samapalkkaisuusohjelma, mutta siitäkään huolimatta perusteetonta palkkaeroa ei ole saatu kaventumaan riittävän nopeasti.

Ilman faktatietoa ei ole mahdollista löytää perusteettomia palkkaeroja ja vaatia niiden korjaamista. Lisäksi tarvitaan yhtenäisen kriteeristön laatimista samanarvoiselle työlle. Vain yhtenäisellä kriteeristöllä pystytään vertailemaan eri alojen palkkoja. Työ voi olla hyvinkin erilaista eri aloilla, mutta se voi silti olla samanarvoista ja siitä pitäisi silloin maksaa samaa palkkaa. Suomen on edistettävä palkka-avoimuutta kansallisesti ja edistettävä aktiivisesti aiheesta valmisteltavaa EU-direktiiviä.

Suomessa naiset ja miehet osallistuvat lähes yhtä paljon työelämään. Naiset kuitenkin käyttävät valtaosan perhevapaista, varsinkin pitkistä. On syytä kiirehtiä perhevapaajärjestelmän uudistusta, jotta perhevapaat ja hoivavastuu saadaan jakautumaan tasa-arvoisemmin ja tasaisemmin vanhempien kesken. Isät käyttävät parhaiten heille kiintiöidyt vapaajaksot, joten isien käytettävissä olevaa perhevapaata on pidennettävä. Uuden perhevapaajärjestelmän on oltava nykyistä joustavampi ja tarjottava erilaisia mahdollisuuksia kaikille perhemuodoille.

Nykyisestä lainsäädännöstä ja sopimuksista huolimatta monilla vähemmistöihin kuuluvilla on vaikeuksia päästä työelämään, löytää osaamistaan vastaavaa työtä tai saada riittävää tukea työllistymiselleen. Useista selvityksistä käy ilmi, kuinka vammaisuus tai terveydentila muodostavat edelleen esteen työllistymiselle. Myös sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt kohtaavat yhteiskunnassa monenlaista syrjintää.

Jos työllistyminen onnistuu, palkkaehdot ja muut työsuhteen ehdot ovat usein heikompia. Vammaisella teetetään muutaman euron tuntipalkalla työtä, josta niin sanotulle terveelle maksetaan työehtosopimuksen mukaista palkkaa. Ulkomaalaisten tietämättömyyttä käytetään hyväksi, koska he tulevat köyhistä maista, joissa palkkataso on selvästi Suomea alhaisempi. Majoituksessakin on usein puutteita.

Työntekijät eivät uskalla puuttua epäkohtiin, koska se merkitsisi työpaikan menetystä tai syrjään siirtämistä. Tämä ei koske pelkästään ulkomaalaisia vaan kaikkia niitä, jotka havaitsevat työpaikalla epäkohtia tai väärinkäytöksiä tai puuttuvat työpaikalla epäoikeudenmukaisuuksiin.
Syrjintään on puututtava ja sitä kohdanneiden oikeusturvaa vahvistettava toimeenpanemalla tehokkaammin voimassa oleva lainsäädäntö ja kansainväliset sopimukset. On myös syytä päivittää nykyistä lainsäädäntöä.

10. Minkälaisia konkreettisia kehittämistoimia tämän ilmiökokonaisuuden tulisi mielestänne sisältää? Ehdotukset konkreettisista toimista pyydetään esittämään perusteluineen.

Ehdotamme kohdassa 9 kuvatuin perustein seuraavia toimia:

– Palkka-avoimuuden lisääminen lainsäädännössä.
– Samanarvoisen työn yhteisen kriteeristön määritteleminen lainsäädännössä.
– Valvonnan lisääminen ja tehostaminen.

 

Muuta mahdollista huomioitavaa

11. Millaisia vaikutuksia mielestänne koronaviruspandemialla ja siihen liittyvillä toimenpiteillä on perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen?

ILO:n arvion mukaan jo 1,6 miljardia epätyypillisissä työsuhteissa olevaa ihmisistä on menettänyt Covid19-viruksepidemian takia työnsä kokonaan erityisesti kehitysmaissa. Vastaavasti teollisuusmaissa harmaan työn määrä on lisääntymässä, kun työehdot täyttävää työtä ei ole saatavilla. ETUC:n arvioiden mukaan yli 15 miljoonaa ihmistä on menettänyt työnsä EU:ssa. Lisäksi miljoonia on lomautettu tai heidän työaikaansa on lyhennetty. Epätyypillistä työtä tekevien matalapalkkaisten ihmisten työ ja toimeentulo on tavallistakin epävarmempaa.

12. Muut huomionne selonteon valmisteluun liittyen

Akavan lausunto on laadittu yhteistyössä työmarkkinakeskusjärjestöjen SAK:n, Akavan ja STTK:n kesken.

Sahamies Miika
Akava ry – Akavan lausunto on laadittu yhteistyössä työmarkkinakeskusjärjestöjen SAK:n, Akavan ja STTK:n kesken.