Teoksen kirjoittajat katsovat, että Akavan vankka jalansija suomalaisen yhteiskuntapolitiikan kehittäjänä perustuu sekä uudistuksille myönteiseen toimintakulttuuriin että kykyyn nähdä ympäristön muutokset.
Yhtenäisen Akavan autonomiset liitot
Samu Nyström käsittelee artikkelissaan Valtuuskunnasta vaikuttajaksi – Akava 1950–2025 järjestön pitkiä linjoja, identiteettiä ja merkitystä monialaisten professioiden yhteen kokoajana. Nyström toteaa, että jo pelkästään Akavan nimi paljastaa olennaisen.
– Nimestä puuttuu sana keskusjärjestö. Alun perin kysymys oli vahvojen professioiden akateemisesta ammatillisesta yhteisöstä. Identiteetti on säilynyt, vaikka yhteiskunta ja toiminnan tavoitteet ovat vuosikymmenten mittaan muuttuneet.
Nyströmin mielestä vahvat professiot eli ammattikunnat haastavat Akavan tasapainottelemaan jäsenliittojen eriävien tavoitteiden ja korkeakoulutetuille yhteisien päämäärien edistämisen välillä.
– Miten voidaan sovittaa liittojen usein ristiin menevät edut? Miten varmistetaan kaikkien äänen kuuluminen? Sekä ennen kaikkea, miten luodaan ulkoisesti yhtenäinen Akava ja samalla kuitenkin säilytetään jäsenliittojen mahdollisimman laaja autonomia?
Akavan kasvusta voisi olettaa, että ristiveto on myös voimavara.
– Akavassa on totuttu ulkopuolisiin arvuutteluihin yhteisön hajoamisesta, mutta toistaiseksi lähtijöitä on ollut vähemmän kuin tulijoita.
Nyström painottaa, että erilaisten jännitteiden tuottaman energian ohella Akavan syvää ydintä on tiedolla vaikuttaminen.
– Tiedolla vaikuttaminen on korkeakoulutettujen keskusjärjestön dna:ssa. Oma tutkimustoiminta alkoi heti perustamisen jälkeen, ja nykyään yksi Akavan näkyvimmistä toimija on sen tiedontuotannon yksikkö Akava Works.
Akavan vahvuutena Nyström mainitsee myös henkilöstön.
– Akavassa on paljon järjestön kehittämiselle olennaista hiljaista tietoa, sillä organisaatiossa on pitkiä, jopa vuosikymmenien mittaisia työsuhteita. Akava on työnantajana onnistunut muodostamaan konkareista ja tuoreista tulijoista hyviä tiimejä.
Pennit prosenteiksi ja maailmalle
Ilkka Levä kertoo havainnoistaan, joita hän teki kerätessään aineistoa artikkeliinsa Akavan edunvalvonnan historia. Hän aloittaa maatalous-Suomen muutoksesta teknologiavetoiseksi innovaatioyhteiskunnaksi.
– Suomi on keskiluokkaistunut elinkeinorakenteen painopisteen siirryttyä alkutuotannosta korkeaa osaamista edellyttäviin toimialoihin.
Akavalaisen edunvalvonnan yhtenä punaisena lankana Levä mainitsee tuloverotukseen vaikuttamisen.
– Akava ei koskaan ole pitänyt jyrkästä progressiosta.
Akavalaisen palkkapoliittisen vaikuttamisen läpimurto tapahtui vuonna 1984. Tuolloin valtakunnallisen tulopolitiikan pennilinjaan suivaantunut Akava kokosi jäsenistönsä yhteislakkoon vaatimaan prosenttikorotuksia.
– Tulos oli se, että opettajat saivat haluamansa, lääkäritkin melko hyvän diilin, mutta muut ryhmät joutuivat pettymään. Olennaista oli kuitenkin se, että Akavan edunvalvonnallinen identiteetti kirkastui ja korkeakoulutettujen keskusjärjestö nosti profiiliaan tulopoliittisissa neuvottelupöydissä.
Ajankohtaisena edunvalvonnan haasteena Levä mainitsee työmarkkinoiden kansainvälistymisen. Myös alustatalous, erilaiset uudet yrittäjyyden muodot ja digitalisaatio laajentavat toimintaympäristöä.
– Akava voi osaltaan vaikuttaa EU:n vahvistumiseen edistämällä kollektiivista sopimusmekanismia, ja se on erityisen tärkeää nyt, kun Kiina ja USA yrittävät jakaa maailman keskenään.
Kattava näkymä koulutuksen kentälle
Sari Aallon artikkeli Akava sivistyksen ja koulutuksen puolustajana asemoi korkeakoulutetut suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan kehittämisen keskiöön.
Aalto jakaa akavalaisen koulutuspolitiikan perustan kolmeen osaan.
– Ensinnäkin Akava kokoaa yhteen opettajat kaikilta tasoilta varhaiskasvatuksesta yliopistojen professoreihin. Tämän ansiosta Akavalla on laaja näköala koulutuksen kentälle. Toisen näköalapaikan tarjoavat korkeakouluopiskelijat, joista 1980-luvulla tuli tärkeä osa Akavan jäsenistöä. He ovat tulevaisuuden akavalaisia.
– Kolmas on Akavan näkemys koulutuksesta ja osaamisesta yhteiskunnan menestystekijöinä ja talouskasvun moottoreina.
Aallon mukaan Akavassa on aina korostettu myös täydennyskoulutuksen merkitystä. Vuorotteluvapaa, aikuisopintotuki ja muuntokoulutus ovat konkreettisia esimerkkejä ratkaisuista, joiden toteutumisessa Akavalla on ollut keskeinen merkitys.
Suomalaisen koulutuspolitiikan virstanpylväänä ja järjestelmän selkeyttäjänä Aalto mainitsee ammattikorkeakoulujen perustamisen 1990-luvulla.
Taustalla oli ylioppilaiden määrän kasvu, koulutustason nostaminen, tutkintojen vertailtavuus sekä suomalaisen elinkeinoelämän tarve saada palvelukseen työelämään orientoituneita, käytännönläheisiä korkeakoulutettuja.
– Samalla kun ammattikorkeakoulut selkeyttivät järjestelmää, Akava sai uutta voimaa kasvavasta jäsenistöstä.
– Tällä vuosituhannella kansainvälistyminen on edellyttänyt uudenlaista otetta akavalaiselta koulutuspolitiikalta, Aalto lisää.
Akavalaisen koulutuspolitiikan kansainvälisiä ajureita ovat muun muassa Suomen EU-jäsenyys, tutkintojen harmonisointi Bologna-prosessin kautta, kansainväliset koulutusmarkkinat, englanninkieliset koulutusohjelmat Suomessa ja suomalaisten opiskelu ulkomailla.
Teksti: Paula Launonen
Kuvat: Ritva Siikamäki
Historiateoksen taustaa
Akavassa aloitettiin historiateoksen valmistelu vuonna 2021, jolloin Akavan hallitus päätti, että juhlavuoden kunniaksi toteutetaan historiantutkimushanke. Tutkimustyön taustatueksi perustettiin historiatoimikunta, jonka puheenjohtajana toimi Akavan vaikuttamisen johtaja Pekka Piispanen. Toimikunnan jäsenet olivat Matti Hannikainen, Markku von Hertzen, Laura Kolbe, Markku Lemmetty, Kati Myllymäki, Pekka Piispanen ja Ritva Siikamäki. Akavan hallitus teki päätöksen teoksen laatimisesta vuonna 2022. Historiantutkijat käyttivät laajasti arkistoaineistoa, kirjallisia lähteitä ja haastatteluaineistoja. Toukokuussa 2025 järjestettiin historiaseminaari, jossa pohdittiin Akavan kehitystä ja historian oppeja.
Akavan historiateos julkistettiin 11. joulukuuta 2025. Sen on kustantanut Siltala.