Haastattelua ja mediaesiintymistä yksi toisensa jälkeen
A-studio, Huomenta Suomi, päivälehdet ja iltapäivälehdet. Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Jussi Lassila on ollut jatkuvasti haastateltavana sen jälkeen, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan helmikuussa 2022. Lassilasta on tullut lähes julkkis.
– Minua on pysäytetty kadulla ja sanottu jotain positiivisessa mielessä tai on tultu kiittämään. Totta kai se lämmittää mieltä. Paikallisjunassa näkee, kun joku katsoo ja sanoo, että ”toihan oli just …” Kielteistä palautetta on tullut hämmästyttävän vähän, Lassila sanoo.
Vanhempi tutkija Jussi Lassila Ulkopoliittisesta instituutista on ollut paljon esillä mediassa Venäjän hyökättyä Ukrainaan.
Hänelle tuli jonkin verran varsinkin hyökkäyssodan alussa häirikkösoittoja ja jokunen ikävä sähköposti.
– Työkännykässä taitaa edelleen olla ”älä vastaa 1”, ”älä vastaa 2”. Eräskin tapaus aloittaa diplomaattisesti ja ystävällisesti, mutta sitten höyry alkaa nousta matkan varrella ja hän alkaa tulla aggressiiviseksi. Sitä yrittää olla itse provosoitumatta, Lassila kertoo.
Poliisiin Lassilan ei ole tarvinnut ottaa yhteyttä, vaikka sähköpostiin onkin tullut ikäviä solvauksia.
– Saattaa olla, että ”tapa ittes”, mutta ei niitä voi katsoa vakavaksi uhkaukseksi.
– Julkisuus tuo myönteisenä puolena asiantuntijan työhön arvostusta, Lassila toteaa.
– Olen saanut kutsuja arvovaltaisilta instansseilta, jotka haluavat kuulla näkemyksen.
Joskus on hyvä sanoa ei
Ulkopoliittisessa instituutissa (UPI) mediakommentointi on Lassilan mukaan osa työroolia. Nykyään hän hieman pyrkii priorisoimaan haastatteluja, eikä lähde aivan kaikkiin juttuihin mukaan.
– Ajan ja iän myötä sekä paljon kommentoineena kieltäytymisen kynnys ei enää ole niin korkea. Viime kädessä asiantuntija itse päättää, kuinka paljon on esillä mediassa, Lassila sanoo.
Osa UPI:n asiantuntijoista on hänen mukaansa profiloitunut niin, että mieluummin jättävät mediatyöt kollegoille, vaikka heilläkin on vankkaa asiantuntemusta.
– Se on ok valinta, mutta jos on jonkin tietyn asian asiantuntija, jota jatkuvasti kysellään haastatteluihin ja kategorisesti kieltäytyisi, pitäisin sitä aika erikoisena. Olemme veronmaksajille velvollisia tätä tekemään, koska olemme valtion budjettirahoitteisessa asemassa.
Lassilalla on mielestään helppo asema kommentoida Venäjää, koska hän on suuren enemmistön kanssa samaa mieltä Venäjän nykyhallinnosta.
– Lähi-idän tilannetta kommentoivilla kollegoilla taas on hankalampaa: poikkipuolinen sana Israelista saa aikaan ankaran henkilökohtaisen hyökkäyksen, hän kertoo.
– Asiantuntija on median suhteen ihanteellisessa asemassa, koska lähtökohta on useasti arvostava, olet ikään kuin didaktikon asemassa kertomassa tietoa ja valistamassa kansalaisia, Lassila sanoo.
– Jos olisin poliitikko, jota aletaan grillaamaan, niin en tiedä, kuinka valmis olisin menemään. Tai jos syntyisi selkeä tiededebatti, jossa haluttaisiin kaksi täysin eri mieltä asiasta olevaa henkilöä. Vierastan sitä, koska siinä haetaan sitä, että he rupeavat tappelemaan keskenään.
Koronarokotukset jakoivat mielipiteitä ja nostattivat jopa raivoa
Koronapandemian alkukuukausina THL:n ylilääkäri Hanna Nohynek kertoi mediassa omasta koronataudistaan. Hän ajatteli, että siitä on hyötyä kollegoille ja muilla kansalaisille. Tuntemattomatkin kiittivät avoimuudesta. Uhkailut alkoivat, kun Suomessa alettiin suunnitella rokotuksia.
– Rokotukset politisoituivat, ja tilanteessa oli kaikki elementit, joita ihmisten on vapaassa demokratiassa vaikea hyväksyä, Nohynek sanoo.
THL:n ylilääkäri Hanna Nohynekista tuli korona-aikana kansalaisille tutuksi lukuisien haastattelujen takia. Hänet miellettiin keskeiseksi hahmoksi koronarokotuksissa, vaikka koko joukko hänen kollegoitaan teki yhdessä työtä niiden parissa.
Runsaassa julkisuudessa koronarokotusasioissa oli kääntöpuolensa.
– THL:n suositukset katsottiin minun syykseni, vaikka olin vain kasvot kaikelle sille työlle, jota kollegoiden kanssa yhdessä tehtiin, Nohynek totoea.
Hänelle alkoi tulla sähköposteja, jotka olivat niin uhkailevia, että niistä tehtiin THL:n juristien kanssa rikosilmoituksia. Osa päätyi oikeussaliin saakka.
– Silloin mietin, että kuinka järkevää on kulkea yksin esimerkiksi Kouvolan alueella, jos tämä yksi hyvin aggressiivinen tuleekin vastaan. Hän kirjoitti viesteissä, että ”sinä Jezebelin kätyri, kun tulet vastaan, niin revin pääsi irti”. Sitten miettii, että mitä jos se todellakin realisoituisi.
Alkoiko se jo vaikuttaa työhön, kun henkeä uhattiin?
– Ei, päinvastoin. Olen sitä mieltä, että kansalaisilla on oikeus tietää asioista, ja kansalaisille pitää kertoa asioista niin, että he ymmärtävät.
Koronajulkisuus vei Nohynekia monenlaiseen.
– Sain olla mukana Elämäni biisissä, television Kesävieras-jutuissa ja Mantan lakituksessa. Löysin oman nimeni ristisanatehtävästä, pilakuvasta ja Myyrmäen uimahallin aidan graffitista. Oli sillä tavalla hauskaa, jopa egoa hivelevää.
Koronapandemiasta on jo jokunen vuosi, mutta edelleen Nohynek saa jonkin verran häiriöviestejä.
– Osalle vastaan, jos he selvästi kysyvät jotain. Osan jätän oman onnensa nojaan. Periaatteessa valtion virkamiehen pitäisi vastata kaikkiin sähköposteihin, mutta jotkut lähettelevät viestejä jatkuvalla syötöllä.
Nohynek katsoo, että asiantuntijoilla on velvollisuus olla median edessä kertomassa.
– Rokotusohjelmaa pyöritetään verovaroilla. Elämme demokratiassa ja kansalla on oikeus tietää.
Nohynek teki jo ennen korona-aikaa itselleen selväksi, että hän välttää false balance -tilanteita eli mediassa syntyvää tasapuolisuusharhaa.
– Yleensä nämä pystyy etukäteen haistamaan ja kieltäytymään, mutta muutaman kerran olen löytänyt itseni sellaisesta ihan vahingossa. Turha lähteä tällaisiin, ne satavat helposti rokotusvastustajien laariin, koska he puhuvat tunteenomaisesti ja mustavalkoisesti. Tästä ilmiöstä on ihan tutkittua tietoa.
Yksityiselämän tuomista julkisuuteen olisi Nohynekin mukaan kannattanut miettiä kaksi kertaa. Jos sen ovea avaa, on myöhemmin vaikea vetäää rajaa, mistä ei enää puhu. Hänen mielestään tämä kannattaa harkita ja miettiä tykönään kunnolla.
Tietyt tutkimusalat ovat kovemman huomion alla
– Julkisuudesta seuraava häirintä on asiantuntijoille valitettavan yleistä, mutta häirintä kohdistuu eri tavalla eri aloihin, Tieteentekijöiden liiton erityisasiantuntija Miia Ijäs-Idrobo sanoo.
Esimerkiksi sukupuolentutkimuksen ja ilmastotutkimuksen hän luettelee teemoiksi, joiden asiantuntijat saavat osakseen häirintää useammin kuin muut.
Tieteentekijöiden erityisasiantuntija Miia Ijäs-Idrobo kertoo, että tutkija voi joutua järjestelmällisen sosiaalisen median maalittamisen kohteeksi. Erityisesti tämä koskee tiettyjä tieteenaloja kuten ilmastotutkimus ja sukupuolentutkimus.
– Jos tutkija on toistuvasti näkyvästi aiheensa kanssa esillä, siitä voi pahimmillaan seurata järjestelmällistä sosiaalisen median maalittamista.
– Häirintä on myös sukupuolikysymys, Ijäs-Idrobo sanoo. Naisia kohdellaan rujommin.
Häirintä ja uhkailu saa hänen mukaansa viime kädessä aikaan sen, että tutkijat saattavat varsinkin sosiaalisessa mediassa vaimentaa itseään.
– Median haastattelupyyntöihin suhtaudutaan edelleen pääsääntöisesti positiivisesti ja ollaan valmiita jakamaan omaa asiantuntemusta, kun se tapahtuu toimittajan kautta.
– Tutkimuksen ja tieteen olennainen osa on tarjota asiantuntemusta yhteiskunnan käyttöön, Ijäs-Idrobo sanoo.
– Julkisuus voi tulla tieteentekijälle takaisin positiivisesti. Tunnistetaan, että hän on vaikuttava ja osallistuva tutkija, jota kannattaa rahoittaa jatkossakin.
Teksti Anssi Koskinen
Kuvat Ulkopoliittinen instituutti (Jussi Lassila), THL (Hanna Nohynek) ja Salla Merikukka (Mia Ijäs-Idrobo)
