Fysioterapeutteja ja toimintaterapeutteja edustavan Kuntoutusalan Asiantuntijat ry:n mielestä Sanna Marinin hallituksen sote-esitys jättää avoimeksi monia olennaisia kysymyksiä, eikä se ei lupaa kevennystä veronmaksajille jatkuvasti kalliimmiksi käyviin erikoissairaanhoidon kustannuksiin.
Uhka terveyden edistämiselle
– Marinin paketista puuttuu raamitus ennaltaehkäisevälle ja kuntouttavalle toiminnalle. Näin siitä huolimatta, että toiminta- ja työkyvyn ylläpitäminen tulee yhteiskunnalle paljon halvemmaksi kuin erikoissairaanhoito ja työkyvyttömyys, siteeraa Kuntoutusalan Asiantuntijoiden toinen puheenjohtaja, Suomen Fysioterapeuttien kehittämisasiantuntija Juho Korpi Akavan sote-kannanottoa.
Myös vastuiden epämääräisyys mietityttää:
– Tehtävänjako kuntien ja maakuntien välillä on epäselvä. Uhkana on jo valmiiksi aliresursoidun terveyden edistämistyön lopullinen näivettyminen.
Hallituksen sote-esitys siirtyi lausuntokierroksen jälkeen eduskuntaan joulukuussa 2020, ja valiokuntien käsittelyn on tarkoitus valmistua keväällä 2021. Korpi toivoo päättäjiltä kriittistä suhtautumista erityisesti rahoituksen heikkouksiin.
– Kelan sopimusasiakkaat tuovat leivän pöytään nyt, mutta siitä ei ole tietoa, mikä taho tulevaisuudessa ostaa pienen sote-yrittäjän palveluja”, huomauttaa Kuntoutusalan Ammattilaisten toinen puheenjohtaja Juho Korpi.
Tilkkutäkki pitää purkaa
– Nyt on oikea hetki purkaa Suomeen vuosikymmenten mittaan muodostunut, eriarvoisuutta aiheuttava rahoitustilkkutäkki, Korpi sanoo ja kertoo esimerkin.
– Kahden aivoinfarktitoipilaan tulevaisuus voi näyttää hyvin erilaiselta asuinpaikan mukaan. Kela tukee molempien kuntoutusta 65-vuotiaaksi, mutta syntymäpäivän jälkeen toisen kuntoutus jatkuu tarvittavassa laajuudessa, kun taas toisen kuntoutus supistuu murto-osaan.
Kuntoutus voi loppua jopa kokonaan, jos kunnalla ei ole joko rahaa lakisääteisen palvelun ostamiseen tai toteutusosaamista omassa organisaatiossa.
Nykymallissa kunnalla on velvollisuus järjestää palveluja, mutta ei keinoja kontrolloida esimerkiksi erikoissairaanhoidon kustannusten kasvua. Kuntoutusalalla pelätään, että sama tilanne voi jatkua uudessa sote-järjestelmässä, jos rahoituksen periaatteita ei korjata.
– Rahaa pitää korvamerkitä kuntoutukseen ja terveyden edistämiseen. On varmistettava, ettei vammojen ja sairauksien ehkäisy ja niistä kuntoutuminen joudu maakuntien leikkauslistalle, mikäli erikoissairaanhoidon kustannusten hallitsematon kasvu jatkuu, Korpi korostaa.
Hankintoihin reilut ehdot
Muutaman hengen yritykset, itsenäiset ammatinharjoittajat ja järjestöt ovat keskeinen resurssi sote-palvelujen toteuttajina – myös kasvukeskusten ja alueellisten keskittymien ulkopuolella. Korven mukaan sairaanhoitopiirit ja kunnat ostavat muun muassa lääkinnällisen kuntoutuksen palvelut pääasiassa pieniltä toimijoilta.
– Samalla kun järjestelmän rakenteita myllätään, pitäisi sote-alan pienten palveluntarjoajien toimintaedellytykset turvata. Yhtäältä kysymys on rahasta, toisaalta julkisien hankintojen periaatteista, Korpi toteaa.
Akavan mielestä kansalaiselle annettava palveluseteli olisi joustava väline sekä laadun että määrän varmistamiseen. Akavan lausunnon mukaan palvelujen tuottamiseen liittyvä sote-esityksen iso puute on se, ettei tekstissä oteta kantaa palvelusetelin käytön sääntelyyn.
Korven mukaan esimerkiksi monelle fysioterapeutille Kelan sopimusasiakkaat tuovat leivän pöytään nyt, mutta siitä ei ole tietoa, mikä taho tulevaisuudessa ostaa palveluja.
Saako kuntoutettava maksusitoumuksen Kelalta vai palvelusetelin kotikunnastaan tai maakunnastaan? Millä perusteilla erilaisia kuntoutuksia Suomi uudessa sote-järjestelmässä kansalaisilleen tarjoaa? Kannattaako pienyrittäjän ylipäätään orientoitua julkisen sektorin palveluntuottajaksi, vai olisiko järkevintä suuntautua omalla rahalla maksaviin asiakkaisiin?
– Pk-yritysten elämää helpottaisi olennaisesti, jos palveluja ostavat julkiset organisaatiot noudattaisivat kilpailutuksissaan yhteismitallisia ja johdonmukaisia kriteerejä. Nykyjärjestelmässä yrittäjän työajasta voi mennä huomattava osa sopimusehtojen tulkintaan ja tarjousten laatimiseen.
Pieniä tarvitaan jatkossakin
– Tulevaisuuden yhteiskuntaa palvelee parhaiten palveluseteli, jolla kansalainen hankkii tarvitsemansa palvelut joustavasti sieltä, missä kulloinkin on, sanoo Suomen Yrittäjien varatoimitusjohtaja Anssi Kujala.
Suomen Yrittäjien varatoimitusjohtaja Anssi Kujala kritisoi uusinta sote-uudistusehdotusta puutteellisesta yksityisen palvelutuotannon vaikutusarvioinnista.
– Esityksessä mainitaan pienyritykset muutamalla rivillä, mikä tuntuu vähättelyltä, kun otamme huomioon, kuinka iso merkitys niillä on suomalaisten sote-palvelujen tuotannossa.
Kujala haluaa korjata yleisen mielikuvan, jonka mukaan julkinen sektori ostaa sosiaali- ja terveyspalveluja lähinnä isoilta yrityksiltä. Hän huomauttaa, että Suomessa toimivista, yli 18 000 sote-alan yrityksestä valtaosa on pieniä 1–4 hengen yrityksiä. Tästä joukosta lähes puolet on yksin yrittäviä, itsenäisiä ammatinharjoittajia.
– Kuten Akava, myös Suomen Yrittäjät haluaa kehittää suomalaista sote-järjestelmää niin, että alan pienten toimijoiden kompetenssi pysyy jatkossakin hyvinvointiyhteiskunnan joustavana, laadukkaana ja kustannustehokkaana tukipilarina.
– Nyt valiokuntakäsittelyssä on sote-lakiesitys, joka toteutuessaan voi pudottaa pienet pelistä, kun ala alkaa keskittyä julkisen sektorin ja isojen palveluntuottajien haltuun. Miksi hallitus ajaa kehitystä tähän suuntaan samaan aikaan, kun esimerkiksi ministeri Krista Kiuru moittii isoja sote-yrityksiä laiminlyönneistä, Kujala hämmästelee.
Palveluseteli varmistaa laadun
– Palvelusetelillä maakunnat varmistaisivat tehokkaimmin suomalaisten sote-palvelujen laadun, se pitäisi ehdottomasti määrätä velvoittavaksi. Myös järjestäjän ja tuottajan erottaminen pitäisi tehdä velvoittavaksi. Se on aidon monituottajamallin syntymisen perusedellytys.
Tulevan soten pitää Kujalan mielestä joustaa yhteiskunnan muutosten mukana. Etätyön ja kahdella paikkakunnalla asumisen yleistyminen ovat esimerkkejä trendeistä, jotka vaativat uudenlaista otetta palvelujen tarjontaan.
– Monet ovat koronapandemian aikana tottuneet asumaan ja työskentelemään osan viikosta kotona ja osan mökillä. Palvelujärjestelmän pitää tukea tällaista, sekä yksilöiden että koko yhteiskunnan kannalta mielekästä arjen uusjakoa. Kun sosiaali- ja terveyspalveluista on kysymys, ratkaisu on tietenkin palveluseteli, jolla kansalainen hankkii tarvitsemansa palvelut joustavasti sieltä, missä kulloinkin on.
Teksti Paula Launonen
Kuvat Roni Renkomaa, Lehtikuva (kuvituskuva), Kimmo Räisänen (Juho Korpi) ja Jarkko Översti, Tosikuva Oy (Anssi Kujala)
