SuomiAreenalla keskustellaan vihreästä siirtymästä – miljardien eurojen mahdollisuus vaatii osaajia

Akavan keskustelutilaisuuden juontaa toimittaja Anna Perho ja siihen osallistuvat Tuuli Kaskinen (Climate Leadership Coalition), Oras Tynkkynen (vihreiden kansanedustaja), Ulla Heinonen (EK) ja Herkko Plit (P2X Solutions). 

Vihreä siirtymä on mittava murros, joka jo on täydessä vauhdissa erityisesti energia-alalla: miten saada puhdasta energiaa ja miten sähköistää erilaisia teollisuuden prosesseja. Kiertotalous ja palvelullistaminen kytkeytyvät myös tiiviisti vihreään siirtymään.

– Merkittävää on sekin, miten hyödynnämme dataa ja digitalisaatiota materiaali- ja energiatehokkuuden parantamiseen, optimointiin ja uusiin palveluihin, sanoo vihreän kasvun vastuualueen johtaja Ulla Heinonen Elinkeinoelämän keskusliitto EK:sta. 

Hän listaa osaksi Suomen vihreää siirtymää tuulivoiman merellä ja maalla, verkkojen rakentamisen, fossiilittoman teräksen, akkuteknologiat, vetytalouden, bioenergian muodot kuten biokaasun sekä mitä moninaisemmat data- ja teknologiapohjaiset ratkaisut, joita siirtymässä tarvitaan. 

Parikymmentä vuotta ilmasto- ja ympäristökysymysten parissa työskennellyt Tuuli Kaskinen mainitsee, että vihreästä siirtymästä puhutaan nykyään toisin kuin ennen.

 –Tähän asti poliittiset kysymykset ovat aina koskeneet ilmastonmuutoksen kustannuksia. Nyt vihreän siirtymän tuotot ovatkin merkittävämpi tekijä. Kysymys kuuluukin, miten Suomeen saadaan työllisyyttä ja hyvinvointia samalla, kun hillitsemme ilmastonmuutosta, Kaskinen sanoo.

Hän aloitti vuosi sitten Climate Leadership Coalitionin eli CLC:n toimitusjohtajana. CLC on suomalaisyritysten yhteenliittymä ja Euroopan suurin ilmasto-bisnesverkosto. CLC ja konsulttiyhtiö Boston Consulting Group arvioivat helmikuussa julkaistussa tutkimuksessa, että vihreä siirtymä voi tuoda Suomelle 85–100 miljardin euron vientitulot vuoteen 2035 mennessä. 

Tarvitseeko vihreä siirtymä tukia vai ei? 

Vihreiden kansanedustaja Oras Tynkkynen kertoo, että vihreää siirtymää ja ilmastopäästöjen vähentämistä on lähestytty aiemmin siitä näkökulmasta, että tarvitaan runsaasti tukia tai muita poliittisia toimenpiteitä, jotta muutos ja haluttu kehitys saadaan vauhtiin. Hän huomauttaa, että nykyisin esimerkiksi maatuulivoima ei tarvitse enää minkäänlaisia tukia. Monet vihreän siirtymän projektit ja investoinnit ovat kannattavia jo muutenkin. 

Kaskisen mukaan markkinat pitää silti saada toimimaan nykyistäkin vahvemmin siten, että ilmastoratkaisujen tekeminen on parempaa liiketoimintaa kuin fossiilitalous. Hän mainitsee, että Euroopan päästökauppajärjestelmä on vahvistanut yritysten investointihaluja puhtaaseen teknologiaan.

– Yhdysvaltain IRA-paketti (The Inflation Reduction Act) vuorostaan tuo todella mittavat tuet uusiutuvan energian ja vetytalouden sektoreille. Se on saanut pohtimaan EU-alueella, pitäisikö myös meillä olla tukimaisia rakenteita. Meillä Suomessa ja muissa pienissä maissa tukipolitiikalla pärjääminen on vaikeaa. Siksi meillä pitää olla paras mahdollinen investointiympäristö ja esimerkiksi nopeat lupaprosessit. Siten voimme pärjätä kilpailussa.

Yhdysvaltojen IRA-paketti kanavoi satoja miljardeja dollareita muun muassa vihreän siirtymän hankkeisiin. Tynkkysen mukaan paketti on ilmasto- ja kestävyysnäkökulmasta ainoa poliittisesti toteuttamiskelpoinen tapa saada Yhdysvalloissa ilmastotavoitteita läpi.

– Ekonomistit ovat varoitelleet, että nyt syntyy tukikilpailu ja maat toisensa jälkeen alkavat myöntää tukia pitääkseen investointeja omalla alueellaan.

Jos Kiina, Yhdysvallat ja EU myöntävät tukia jotakuinkin yhtä paljon, pysyy kilpailuasetelma suhteellisesti samana. Tynkkysen mukaan tämä ei ole paras mahdollinen tapa käyttää veronmaksajien varoja.

– Suomessa pitäisi tasapainottaa julkista taloutta. Ei tässä ole hirveästi mahdollisuuksia alkaa lapioida rahaa erilaisiin tukiin. Pitäisi löytää kustannustehokkaimmat tavat edistää vihreää siirtymää.

Suomen vahvuudet vihreässä siirtymässä

Vihreää siirtymää seuraa aitiopaikalta Herkko Plit. Hän on P2X Solutions -yrityksen perustaja ja toimitusjohtaja. Yrityksen tavoitteena on tuottaa vihreää vetyä teollisessa mittakaavassa ja jatkojalostaa se synteettisiksi polttoaineiksi.

Jos tarkastelee Suomen vahvuuksia P2X Solutionsin kaltaisten yritysten näkökulmasta, Plit nostaa esille neljä seikkaa.

– Vetytalouden näkökulmasta Suomella on neljä jokerikorttia kansainvälisessä kilpailussa. Meillä on vakaa sähköverkko, puhdasta vettä, paljon biopohjaista hiilidioksidia ja tuloillaan entistä enemmän uusiutuvaa energiaa kuten tuuli- ja aurinkovoimaa. Kilpailukykyistä sähköä on siis saatavilla.

Toistaiseksi myös osaajia on riittänyt.

– Jatkossa osaamispula muodostaa ison pullonkaulan. Luvituksen nopeuttaminen on ihan selvä pullonkaula sekin. Esimerkiksi tuulivoimaloiden luvitukset ovat turkasen pitkiä, Plit sanoo. 

Ulla Heinonen mainitsee hänkin, että luvituksiin tarvittaisiin lisää ennakoitavuutta ja sujuvuutta. Ihannetilanteessa yrityksille olisi yksi kontakti koko lupaprosessin hoitamiseen. Ennustettava toimintaympäristö ylipäätään kannustaa investoimaan. 

Investointeja ei saa rullaamaan ilman osaavaa työvoimaa. Vihreä siirtymä vaikuttaa vahvasti teollisuuden puolella, missä tarve ammattiosaajille on suuri. Heinonen nostaa esille tarpeen yrityslähtöisille täsmäkoulutuksille ja yritysten ja oppilaitosten yhteistyölle.

Konkreettisena esimerkkinä Oras Tynkkynen mainitsee maalämpöpumppuihin liittyvän erikoisosaamisen. Kysyntää ja tarvetta maalämpöpumppujen poraajille ja asentajille olisi enemmän kuin on osaajia. Tynkkysen mukaan emme tarvitse lisää tukia yksittäisten kotitalouksien maalämpöpumppuhankintoihin, vaan täydennyskoulutukseen teknisen alan osaajille, jotka erikoistuisivat maalämpöpumpputekniikkaan.

– Mitäpä jos valtio järjestäisi 1–3 kuukauden kestoisen pikakurssin ammattikorkeakoulujen kanssa ja näin saataisiin osaavien asentajien pulasta johtuva pullonkaula poistettua.

Tynkkysen mukaan kiertotalouden osaajia ei heitäkään ole liikaa, saati aihepiiriin keskittyviä koulutuksia.

– Ja vaikkapa luonnon monimuotoisuuteen erikoistuneita osaajia on aika rajattu määrä Suomessa. Ei heitä kaikkia voi yks kaks ottaa elinkeinoelämän palvelukseen.

Osaamista pitäisi vaalia myös tutkimuksen, kehityksen ja innovaatioiden muodossa. Heinonen huomauttaa, että Suomessa TKI-rahoitus on tipahtanut selvästi.

– Tavoitteena on, että sen osuus olisi 4 prosenttia bruttokansantuotteesta.

Teksti: Iida Ylinen