Opiskelijana toimin Suomen ylioppilaskuntien liiton kehitysyhteistyön neuvottelukunnan puheenjohtajana. Teimme muun muassa pienehkön kouluhankkeen Mosambikissa. Tuolloin pohdin monesti, mikä on meidän, etuoikeutettujen eurooppalaisten asema kehitysyhteistyössä. Samaa pohdintaa teen tässä kolumnissa.

Euroopan keskuspankilla, EKP:lla, ei ole EU:n perussopimuksen mukaan oikeutta ostaa suoraan jäsenvaltioiden liikkeelle laskemia velkapapereita. Se olisi setelirahoitusta.

Akava ja AKY – Akavalaiset yrittäjät korostavat, että työttömyysturvassa pitää ottaa käyttöön yhdistelmävakuuttamisen mahdollisuus. Siinä voisi yhtäaikaisesti kerryttää työssäoloehtoa palkkatyöstä ja yrittäjänä tehdystä työstä.

Laaja joukko opiskelija- ja nuorisojärjestöjä vaatii yhteisessä kannanotossaan, että työuupumuksen aiheuttaman sairausloman aikainen toimeentulo pitää turvata ilman mielenterveysdiagnoosia.

Mitä nyt siihen reagoimaan, ajattelin ensin. Ehkä vastahakoisuus johtui politiikan selkäydinreaktiosta. Ennen kuin ajatus on ehtinyt aivoihin, selkäranka on jo päätellyt, että siitä tulee vain ristiriitoja ja politiikassa pyritään välttämään herkästi ristiriitoja, vaikka se samalla elää niistä.