Akava on palkansaajien sekä yrittäjien ja monimuotoista työtä tekevien sekä opiskelijoiden järjestö. Akavan liitoissa on noin 30 000 pää- ja sivutoimista yrittäjä- ja ammatinharjoittajajäsentä. Heistä suurin osa toimii yksinyrittäjänä eli työllistää vain itsensä. Akavan yrittäjyyspolitiikan tavoitteena on parantaa yksinyrittäjien ja itsensätyöllistäjien asemaa, tukea yritysten kasvua sekä helpottaa työn eri muotojen joustavaa yhdistelyä.
Suomessa yrittäjyyspolitiikan tavoitteena on ollut kannustaa yrittäjyyteen ja pyrkiä nostamaan yrittäjien määrää ja siten työllisyyttä. Tilastojen mukaan yrittäjien määrässä ei ole tapahtunut merkittävää muutosta parina viime vuosikymmenenä – määrä on vaihdellut 300 000 molemmin puolin. Yrittäjien suhteellinen osuus työllisistä on pysytellyt noin 10 prosentissa. Itsensätyöllistäjien määrässä on havaittavissa trendinomaista kasvua 2000-luvun alusta tähän päivään. Yrittäjärakenne painottuu juuri itsensätyöllistäjiin, joita on Tilastokeskuksen mukaan noin 187 000, työnantajayrittäjiä 87 000.
Yrittäjyysstrategia on nivottava tiiviisti työllistämistoimiin. Yrittäjyyspolitiikalla on pyrittävä varmistamaan yksinyrittäjille riittävä sosiaaliturva sekä kannustettava yrityksiä kasvuun ja innovaatiotoimintaan. Kannusteiden pitää helpottaa taloudellista riskinottoa, lisätä turvaa sekä tukea jaksamista ja työkykyä.
Yrittäjyyspolitiikassa on syytä huomioida, että kaikki yrittäjät eivät halua kasvattaa yritystään, vaan osa on tyytyväisiä työllistäessään itsensä. Tämä pitää tunnistaa, vaikka samalla asetamme paljon odotuksia juuri pk-yritysten työllistämispotentiaalille. Yritysten tarpeet vaihtelevat myös sen mukaan, missä vaiheessa yrittäjyyspolkua yritys on.
Itsensä työllistävällä yksinyrittäjällä korostuvat erityisesti riittävään toimeentuloon ja turvaan liittyvät tarpeet. Yrittäjän eläkevakuutus on keskeinen yrittäjän koko sosiaaliturvalle. YEL-vakuuttamista on kehitettävä kattamaan itsensätyöllistäjät, joiden työ on pirstaleista. Alivakuuttamisen mahdollisuus on poistettava.
Työttömyysturvassa on otettava käyttöön yhdistelmävakuutus, jotta kaikki työ tulee huomioiduksi työssäoloehtoon ja siten siirtymät työn eri muotojen välillä tulevat sujuvammiksi.
Työlainsäädännössä on kehitettävää muun muassa alustatalouden lisääntyessä. Työsuhteen määritelmä on laajennettava koskemaan palkansaajan kaltaisesti työskentelevät alustatyötä tekevät.
Yrittäjien palveluissa ja neuvonnassa pitää kiinnittää enemmän huomiota jaksamisen ja työkyvyn tukemiseen. Usein erityisesti yrityksen kasvuvaiheessa yrittäjä unohtaa itsensä ja yliarvioi jaksamisensa. Työolotutkimuksen mukaan peräti 60 prosenttia palkansaajista pelkää uupuvansa. Psykososiaalinen kuormitus on kaikissa työn muodoissa työkykyä eniten uhkaava tekijä, jonka hallitsemiseksi tarvitaan valtakunnallinen työkykyohjelma ja konkreettisia, ennalta ehkäiseviä toimia esimerkiksi työterveyshuollossa. Yrittäjien työterveyshuollon hankinnan ja työsuojelun osaamista pitää lisätä sekä yrittäjän itsensä että työnantajayrittäjän vastuiden hoitamisen takia.
Kaikkia työtä tekeviä yhdistää jatkuvan osaamisen kehittämisen tarve. Jokaisen on syytä aika-ajoin tarkastella työmarkkina-arvoaan ja pohtia, mitä sen ylläpitämiseksi voi tehdä. Tarvitaan jatkuvan oppimisen järjestelmä, malli ja rahoitus, johon osallistuvat yhteiskunta, yksilö itse ja työnantaja. Olisi toivottavaa, että yhteiskunta kantaisi yrittäjän kohdalla ehkä hieman suurempaa taloudellista vastuuta osaamisen kehittämisen mahdollistamisesta. On kaikkien etu, että osaajien tiedot ja taidot ovat ajan tasalla.
Yrittäjyysstrategia ei saa jäädä vain paperiksi muiden joukossa. Siinä tunnistettujen tarpeiden ja esitettyjen toimien etenemistä pitää seurata ja niiden vaikutusta arvioida säännöllisesti. Tarvitaan mittareita kuvaamaan harjoitetun yrittäjyyspolitiikan vaikutusta, sääntelyn muutosta ja yritysten laatua. Tästä on hyvä jatkaa.
Lisätietoja:
