Joka kymmenes korkeasti koulutettu on työttömänä vuoden aikana.
Nykyhallituksen ensisijainen keino työllisyyden parantamiseksi on työttömyysturvan heikentäminen. Hallitusohjelman mukaisten työttömyysturvan leikkausten, joihin luen myös perusturvan indeksijäädytyksen, arvioitu työllisyysvaikutus on liki 57 000 työpaikkaa. Tämä olisi yli puolet hallituksen tavoittelemasta työllisyyden lisäyksestä.
Tässä tilanteessa on väistämättä pohdittava, miten työttömyysturvan muutokset näkyvät akavalaisten arjessa. Korkeasti koulutettujen työttömyysaste on tunnetusti matalampi kuin muissa työntekijäryhmissä, mutta tämän havainnon pohjalta syntyy mielestäni yksipuolinen kuva korkeasti koulutettujen työttömyydestä ja työttömyysturvan merkityksestä heille.
Yleisin väärinkäsitys on, että jouduttuaan työttömiksi korkeasti koulutetut työllistyvät paljon muita nopeammin. Tämä väite ei aivan pidä paikkaansa, sillä erot työttömyyden kestossa korkeasti koulutettujen ja muiden välillä eivät ole niin suuria kuin erot riskissä joutua työttömäksi.
Näkemykseni tueksi esitän seuraavat luvut¹ . Korkeasti koulutetuista 20–65-vuotiaista 13 prosenttia sai vuoden aikana työttömyysturvaetuutta (ansiopäivärahaa, peruspäivärahaa tai työmarkkinatukea) vuonna 2021. Muista samaan ikäryhmään kuuluvista työttömyysetuutta sai vuoden aikana peräti 24 prosenttia. Toisin sanoen riski joutua työttömäksi vuoden aikana oli korkeasti koulutetulla lähes puolet pienempi kuin muilla ryhmillä, mutta joka tapauksessa yli 10 prosenttia. Työttömyys ei siis ole harvinaista korkeasti koulutetuillakaan.
Suhteellinen ero koulutusryhmien välillä työttömyyden kestossa vaikuttaa olevan huomattavasti pienempi. Korkeasti koulutetuille työttömille kertyi vuoden aikana vajaat 20 prosenttia vähemmän korvauspäiviä kuin muille: korkeasti koulutetuilla oli keskimäärin 125 korvauspäivää ja muilla 152 päivää.²
Korkeasti koulutetut ovat naisvaltainen ryhmä: naisten osuus kaikista korkeasti koulutetuista 20–65-vuotiaista on 58 prosenttia. Samanikäisessä muun koulutuksen suorittaneiden ryhmässä naisia on alle puolet, 45 prosenttia. Nämä väestötason erot näkyvät työttömien sukupuolijakaumassa. Kolme viidestä korkeasti koulutetusta (60 prosenttia), joilla oli työttömyysjakso vuonna 2021, oli naisia, muun koulutuksen ryhmässä 46 prosenttia.
Valopilkkuna tilanteessa on, että koulutettujen naisten riski ajautua pitkäaikaistyöttömyyteen on verraten pieni. Vuonna 2021 korkeasti koulutetuista miehistä 17 prosenttia ja 19 prosenttia muista miehistä sai työttömyyskorvauksia koko vuoden ajan. Vuonna 2021 korkeasti koulutetuista naisista, joilla oli työttömyyskorvausjakso, 10 prosenttia sai työttömyyskorvauksia koko vuoden ajan. Muista naisista vastaava osuus on 14 prosenttia, korkeasti koulutetuista miehistä 17 prosenttia ja muista miehistä 19 prosenttia.
Työttömistä korkeasti koulutetuista noin 60 prosenttia on ikäryhmässä 30–55 vuotta. Muista työttömistä selvästi harvempi, 42 prosenttia, kuuluu tähän ryhmään. Tämä ikäero pitkälti selittää sen, että kun 36:lla prosentilla korkeasti koulutetuista työttömistä on huollettavia lapsia, vastaava osuus muilla työttömillä on vain neljännes. Työttömien ikä- ja lapsierot koulutustason mukaan pääosin vastaavat eroja väestötasolla.
Lukujen valossa työttömyys on osa myös monen korkeasti koulutetun arkea ja siksi työttömyysturvan kestolla ja tasolla on heille keskeinen merkitys. Koska korkeasti koulutetut työttömät ovat tyypillisesti parhaassa työiässä ja moni heistä on myös vanhempi, heillä on lähtökohtaisesti oikein hyvät kannustimet työllistyä.
Siksi korostamme Akavassa, että nopean työllistymisen keskeinen edellytys on, että omat tiedot ja taidot ovat aina ajan tasalla. Valitettavasti hallitusohjelman kirjaukset jatkuvan oppimisen kehittämiseksi ovat ylimalkaisia. Ainoa konkreettinen toimi on aikuiskoulutustuen lakkauttaminen. Sitä korvaavasta järjestelmästä neuvotellaan kolmikantaisesti. Tässä työssä korkeasti koulutettujen osaamisen päivittämis- ja kehittämistarpeita ei pidä vähätellä.
_________
[1] Ellen muuta erikseen mainitse, blogini luvut perustuvat omiin laskelmiini, joissa olen hyödyntänyt Tilastokeskuksen SISU-aineistoa vuodelta 2021. Aineisto on otos koko väestöstä, työttömyysturvaetuuksien tietopohja on sama, josta Kela ja Finanssivalvonta yhteistyössä laativat viralliset tilastot Suomen työttömyysturvasta.
[2] Tietoa työttömyyskorvauksiin oikeuttavien jaksojen kestosta ei ole helposti saatavilla. Vuoden aikana korvatut työttömyyspäivät eivät mittaa työttömyyden kestoa, mutta lyhyemmät kestot näkyisivät korvattujen päivien vähenemisenä. Myös työ- ja elinkeinoministeriön tilastot antavat tukea käsitykselle, että kestot eivät eroa kovin paljon koulutustason mukaan.
Lisätietoja:
