Suomessa vakavimmat ongelmat kielellisten oikeuksien toteutumisessa liittyvät ruotsin kieleen, saamen kieliin, romanikieleen ja maan kahteen viittomakieleen. Unesco luokittelee kaikki kolme Suomessa puhuttua saamen kieltä uhanalaisiksi, näistä kaksi vakavasti uhanalaisiksi. Myös Suomen romanikielen Unesco luokittelee vakavasti uhanalaiseksi.
Perustuslain mukaan julkisen vallan on huolehdittava maan suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaan. Jokaisella on oikeus käyttää suomea tai ruotsia valtion viranomaisessa ja kaksikielisessä kunnallisessa viranomaisessa. Saamen kielilain mukaan saamelaisella on saamelaisten kotiseutualueella asioidessaan viranomaisissa aina oikeus valintansa mukaan käyttää saamen tai suomen kieltä.
Kuitenkin oikeusministeriön vuoden 2016 kielibarometrin mukaan sekä suomenkieliset että ruotsinkieliset vähemmistöt kaksikielisissä kunnissa kokivat, että kieli-ilmapiiri oli huonontunut heidän kotikunnissaan viime vuosina. Joka toinen ruotsinkielinen ja joka viides suomenkielinen oli kokenut äidinkieleen liittyvää häirintää. Vuoden 2020 kielibarometrin alustavista tuloksista on pääteltävissä, että tilanne on hieman parantunut, mutta ongelmia on edelleen.
Ihmisten mahdollisuudet käyttää äidinkieltään saavat heidät tuntemaan asemansa yhdenvertaisiksi suhteessa muihin yhteiskunnan kieliryhmiin. Puutteet kielellisten oikeuksien toteutumisessa voivat estää osallistumisen yhteiskunnan toimintaan, kuten työelämään tai koulutukseen.
On välttämätöntä, että kaikki viranomaiset, kunnat ja muut palveluntarjoajat ymmärtävät kielen merkityksen yhdenvertaisuudelle ja hyville väestösuhteille. Kuntien on tehostettava kielitaitoisen henkilökunnan rekrytointia ja tarvittaessa selvitettävä keinot monikielisten palveluiden tarjoamiseksi esimerkiksi lisäämällä kuntienvälistä yhteistyötä. Yhtä lailla sote-palveluntarjoajien on varmistettava, että asiakkaat voivat käyttää kaksikielisissä kunnissa äidinkieltään joutumatta muita huonompaan asemaan. Tässä yhteydessä on koottava lisäksi hyvät käytännöt, joilla edistetään muihin kieliryhmiin kuuluvien mahdollisuuksia asioida äidinkielellään esimerkiksi tulkkipalveluita hyödyntäen.
Kielten monimuotoisuus ei ole kuluerä, vaan yhteiskunnan rikkaus.