Työkyky muotoutuu vuorovaikutuksessa toiminnan ja ympäristön kanssa
Sairastuminen voi laskea työ- ja toimintakykyä vaikuttamalla kehon ja mielen toimintoihin, mutta se muokkaa myös ihmisen käsitystä itsestään toimijana. Sairastunut ei välttämättä koe kykenevänsä työhön samaan tapaan kuin aiemmin, ja omia mahdollisuuksia voi olla hankala havaita. Samanaikaisesti monet muutkin tekijät, kuten työtehtävien ominaispiirteet, vaikuttavat siihen, miten henkilö pystyy työssään toimimaan. Työkyky ei olekaan vain henkilöön liittyvä ominaisuus, vaan se muodostuu vuorovaikutuksessa toiminnan ja ympäristön kanssa.
Luotettava arviointi työelämäosallisuuden lähtökohtana
Työkyvyn tukemisen lähtökohtana tulee käyttää järjestelmällistä ja luotettavaa arviointia, jonka avulla mahdolliset muutostarpeet sekä työntekijän vahvuudet ja voimavarat tunnistetaan. Oikea-aikainen arviointi voi toimia jo sinällään terapeuttisena prosessina ja tukea työhön osallistumista. Se kuitenkin mahdollistaa myös esimerkiksi työtehtävien muokkaamisen tai fyysiseen ympäristöön tehtävien muutosten suunnittelun. Kaikkien toimenpiteiden tavoitteena tulisi olla ihmisen osallisuuden vahvistaminen työelämässä mahdollisista toimintakyvyn rajoitteista huolimatta.
Toimintaterapeuteilla on olemassa työkyvyn arviointiin tutkittuja, kansainvälisesti käytössä olevia arviointivälineitä, joiden avulla moniammatilliseen työskentelyyn voidaan tuoda toimintaan painottuvaa näkökulmaa. Välineiden avulla toimintaterapeutti voi esimerkiksi työpaikalla havainnoiden tarkastella työtehtävien vaatimuksia ja henkilön suoriutumista työtehtävistään. Tutkituilla haastattelumenetelmillä voidaan selvittää henkilön ajatuksia työroolistaan sekä hänen kokemuksiaan omasta toiminnastaan. Tietoa saadaan jäsennetysti myös siitä, miten ihminen kokee ympäristön vaikuttavan mahdollisuuksiinsa toimia.
Toimintaterapeuttien osaaminen valjastettava yhteiskunnan käyttöön
Tällä hetkellä toimintaterapeutin palvelut rajautuvat lainsäädännöstä johtuen käytännössä kokonaan työterveyshuollon palveluvalikoiman ulkopuolelle.
Samalla edellä kuvattuihin tutkittuihin välineisiin liittyvä ammattitaito jää työterveyshuollossa hyödyntämättä, vaikka esimerkiksi Ruotsissa kyseisiä välineitä käytetään laajasti.
On ennustettu, että Suomea uhkaa tulevaisuudessa työvoimapula väestörakenteen kehityksen takia. Toimintaterapeuttien osaaminen on valjastettava nykyistä paremmin yhteiskunnan käyttöön työikäisen väestön työkykyisyyden edistämiseksi tuomalla toimintaterapiapalvelut osaksi työterveyshuoltoa.
Eva Paakkanen, toimintaterapeutti, Master of Science (major in Occupational Therapy)
Kristina Holmberg, Suomen Toimintaterapeuttiliiton puheenjohtaja
