Työttömyyskehitys kääntymässä?

Puheet työvoimapulasta ovat aiempien nousukausien loppupuolella olleet varma merkki siitä, että työttömyyden kehityksessä alkaa olla pohja nähtynä ja hyvä kehitys päättymässä. Niin näyttää olevan tälläkin kertaa. Korkeakoulutettujen työttömien määrä on edelleen alemmalla tasolla kuin vuotta aikaisemmin, mutta kausi- ja satunnaisvaihtelusta puhdistettua trendikäyrää tarkastelemalla huomataan, että korkeakoulutettujen työttömyyden lasku on ainakin...

29.4.2019

Puheet työvoimapulasta ovat aiempien nousukausien loppupuolella olleet varma merkki siitä, että työttömyyden kehityksessä alkaa olla pohja nähtynä ja hyvä kehitys päättymässä. Niin näyttää olevan tälläkin kertaa. Korkeakoulutettujen työttömien määrä on edelleen alemmalla tasolla kuin vuotta aikaisemmin, mutta kausi- ja satunnaisvaihtelusta puhdistettua trendikäyrää tarkastelemalla huomataan, että korkeakoulutettujen työttömyyden lasku on ainakin toistaiseksi pysähtynyt*. (Kuvio 1)

Kun työttömyys pitkän laskun jälkeen kääntyi nousuun finanssikriisin seurauksena vuoden 2008 aikana, muutos alkoi näkyä ensimmäisenä nimenomaan ylemmän korkeakouluasteen ja tutkija-asteen tutkinnon suorittaneiden joukossa ja erityisesti teknis-taloudellisilla aloilla. Sama tapahtui myös taantuman toisessa vaiheessa, vuoden 2012 alkupuolella, jolloin korkeakoulutettujen työttömyystilanne alkoi taas huonontua ensimmäisenä.

Tällä kertaa näyttää siltä, että korkeakoulutettujen joukossa hyvä laskeva työttömyyskehitys on pysähtynyt tai kääntynyt nousuun ainakin diplomi-insinööreillä, luonnontieteellisillä aloilla, yhteiskunta-, valtio- ja hallintotieteen koulutusaloilla sekä oikeustieteessä. Lisäksi on joukko aloja, joissa kehityksen suunta voi olla kääntymässä tai näyttää tällä hetkellä epävarmalta. Toki myös laskevan työttömyyden koulutusaloja vielä on, esimerkiksi insinöörit ja sosiaalialan korkeakoulutetut, mutta selkeästi vähemmän kuin vielä joitakin kuukausia aiemmin.

On kuitenkin muistettava, että korkeakoulutetuilla riski olla työttömänä on keskimäärin huomattavasti pienempi kuin vähemmän koulutetuilla. Kun tarkastellaan työttömien osuutta työvoimasta koulutusasteittain, nähdään että korkeakoulututkinnon suorittaneilla työttömyysaste on viiden prosentin luokkaa (TEM:n työnvälitystilaston luvuilla laskettuna), kun koko työväestön joukossa ollaan reilun yhdeksän prosentin tasolla. Kuviossa verrataan työttömien määrän vuosikeskiarvoa edellisvuoden lopun työvoiman määrään kullakin koulutusasteella. (Kuvio 2).

Kuvio 2: Työttömien osuus työvoimasta eri koulutusasteilla, lähde: TEM työnvälitystilasto, Tilastokeskus koulutusrekisteri, Akavan laskelmat.

Korkeakoulutettujen tarkastelun ulkopuolelta voidaan todeta, että nyt myös toisen asteen koulutettujen työttömien määrän vähentyminen näyttää yskivän pahemman kerran. Pelkän perusasteen varassa olevien työttömien määrä sen sijaan jatkaa toistaiseksi laskuaan, mutta siinä ei liene niinkään kyse hyvästä työllisyystilanteesta, vaan ennemminkin kutistuvasta työvoimasta.

Trendi seuraa trendiä

Jos tarkastellaan työttömyyttä niin pitkällä aikavälillä kuin se on suurin piirtein luotettavasti tehtävissä, eli Suomessa 1960-luvulta alkaen, havaitaan pitkän aikavälin huolestuttava ilmiö: työttömien määrä nousee talouden laskusuhdanteessa ylös, mutta talouden noususuhdanteen aikana työttömien määrä ei ehdi laskea entiselle tasolleen ennen uutta talouden laskusuhdannetta. Työttömien määrä on siis pitkällä aikavälillä portaittain noussut (kuvio 3). Sama pätee myös työttömyysasteeseen (kuvio 4) eli ilmiö ei selity työvoiman määrän kasvulla, vaan on aitoa työttömyyden lisääntymistä.

Kuvio 3: Työttömien määrä 1960-2018, lähde: Tilastokeskus, työvoimatutkimus, historiasarjat

Kuvio 4: Työttömyysaste 1960-2018,%, lähde: Tilastokeskus, työvoimatutkimus, historiasarjat

Näyttää siltä, että historia on taas toistamassa itseään ja työttömyyden kehitys noudattaa tutuksi tullutta kaavaa. Rakenteellinen työttömyys on moniselitteinen ilmiö, mutta jos tätä pitkän aikavälin kehitystä haluaa tulkita rakenteellisen työttömyyden ilmentymänä, väistämätön johtopäätös lienee, että rakenteellinen työttömyys on ollut kasvusuunnassa niin kauan kuin työttömyyttä ylipäänsä on mitattu.

*Trendisarjojen viimeinen tai viimeisimmät tiedot ovat usein herkkiä tuleville muutoksille, joten lienee vielä mahdollista, että nyt havaittu suunnanmuutos ei ole ”pysyvä”. Varsin epätodennäköiseltä tämä kuitenkin vaikuttaa, koska mainittu trendin muutos on ollut havaittavissa jo parin kuukauden ajan. Tulevien kuukausien kehitys onkin nyt erityisen kiinnostavaa seurattavaa.

Heikki Taulu
ekonomisti

Lisätietoja:

Heikki Taulu

ekonomisti

+358 50 361 2869