On hyvä, että syntyvyyden laskusta keskustellaan viimeinkin tosissaan. Aihe on kriittisen tärkeä ja ansaitsee paikan kaiken politiikan ytimessä. Syntyvyyden lasku vaikuttaa Suomen tulevaisuuteen monella yhteiskunnan osa-alueella. Eläkejärjestelmän kestävyys on toki keskeistä, mutta alentuneen syntyvyyden vaikutukset hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitoon, alueelliseen kehitykseen ja kansantalouteen asettavat Suomen tulevaisuuden näkymät uuteen valoon.
Pitää kuitenkin muistaa, että väestöennuste kuvaa sitä, millainen väestökehitys on tiedossa tulevaisuudessa, jos viimeaikainen väestökehitys jatkuu muuttumattomana. Ennusteen perusteella on mahdollisuus ryhtyä toimenpiteisiin sen toteutumisen estämiseksi.
Yhteiskunta ei voi eikä sen pidä pakottaa tai painostaa ketään lasten hankkimiseen. Voimme kuitenkin edistää sellaista yhteiskuntaa, joka lähettää selkeän viestin, että jokaisella on halutessaan mahdollisuus perustaa perhe ja jokainen lapsi on meille arvokas ja tervetullut. Usko siihen, että elämä kantaa ja tulevaisuuteen voi luottaa on tärkeää perheen perustamista pohdittaessa.
Tietopohjaa syntyvyyden laskun syistä ja sen vaikutuksista pitää ehdottomasti syventää. Syntyvyyden laskuun on moninaisia syitä ja ne jakautuvat eri yhteiskuntaryhmissä eri tavalla. Syntyvyyteen vaikuttaminen vaatii siten laaja-alaisia yhteiskunnallisia toimenpiteitä – syntyvyys ei myöskään lähde nousuun pelkästään työmarkkina- ja sosiaalipolitiikan päätöksin. Tarvitsemme huomattavaa asennemuutosta.
Nopeita vaikutuksia syntyvyyteen voidaan saavuttaa kunnianhimoisella perhevapaauudistuksella, jossa vanhempien oikeudet ovat tasapainossa. Tarvitsemme hallitusohjelmaan nähden lisätoimia tasa-arvoisempaan työelämään muun muassa kotihoidontukeen liittyvissä ratkaisuissa ja vanhempainvapaalta palaavan jälkisuojan parantamisessa. Ilman työpaikkaa olevien perhevapaalta palaavien vanhempien työmarkkina-asemaa voidaan parantaa nykyistä tehokkaammin työvoimapalveluiden kautta. Etuusjärjestelmää sekä työn ja perheen yhteensovittamista pitää joustavoittaa esimerkiksi lisäämällä osa-aikaisen työnteon kannusteita ja mahdollisuuksia. Varhaiskasvatusresurssien on oltava riittäviä ja kuntien tarjoamien lapsiperheiden palveluiden paremmin saavutettavia. Nuoret perheet tarvitsevat enemmän palveluita, sillä monilla ei välttämättä ole perheyhteisöä samalla tavalla tukenaan kuin menneinä vuosikymmeninä.
Perheen perustaminen ei saa olla riski työuran kannalta. Työpaikoilla on lisättävä lapsi- ja perhemyönteistä ajattelua ja konkreettisia toimia sen toteuttamiseksi. Muun muassa työaikajoustojen lisääminen helpottaisi työn ja perhe-elämän yhteensovittamista. Samoin pitäisi löytää keinoja työelämän turvallisuuden kokemuksen ja erityisesti nuorten naisten aseman parantamiseen työelämässä. Perheen perustamisiässä olevat naiset kohtaavat edelleen paljon syrjintää, sekä raskaus- että perhevapaasyrjintää. Lisäksi määräaikaisia työsuhteita on naisilla selvästi enemmän. Naiset kantavat myös suuremman riskin urakehityksen hidastumisesta. Osaamistason yleinen nosto sekä jatkuvan oppimisen järjestelmän luominen parantavat myös perheellistymisen mahdollisuuksia.
Syntyvyys kytkeytyy erityisesti isoissa kaupungeissa kiinteästi asuntopolitiikkaan. Mahdollisuudet hankkia perheen perustamiseen sopiva koti voivat vaikuttaa ratkaisuihin perheen perustamisesta tai sen koosta. Samoin koulutuksesta pitäisi valmistua ja siirtyä työelämään nopeammin kuin nykyisin. Tällä voisi olla vaikutusta mahdollisuuksiin perustaa perhe aiemmin.
Isossa kuvassa Suomi tarvitsee syntyvyyden nousun lisäksi laajaa työperäistä maahanmuuttoa. Mallia tähän voi ottaa esimerkiksi Kanadan työperäisen maahanmuuton ohjelmasta. Keskeistä on lisäksi Suomessa olevien maahanmuuttajien ja ulkomaisten opiskelijoiden parempi integrointi yhteiskuntaan ja työelämään. Myös osatyökykyisten työkyky tulee ottaa käyttöön ja työntekijöiden työkykyä pitää tukea ja työn kuormittavuuteen puuttua työuran aikana. Tulevaisuudessa meidän täytyy pysyä työelämässä pidempään.
Lisätietoja:
