Akavan lausunto komission digiveroehdotuksista

Akava toteaa valtiovarainministeriölle antamassaan lausunnossa komission digiveroehdotuksista muun muassa että komissio luo kuvan elinkeinojen jakautumisesta kahteen sektoriin, perinteisiin toimialoihin ja digitaalisiin toimialoihin. Todellisuudessa digitaalisuus on hyvin keskeinen osa lähes kaikkea yritystoimintaa. Akava pitää komission ehdotusta osana OECD:n BEPS-hankkeen tiimoilta käytävää keskustelua digitaalisten palvelujen arvonlisäykseen liittyvien voitonjakamisen verotusoikeuden periaatteiden kehittämiseksi. Irrallisena EU:n sisäisenä ratkaisuna ehdotettua digitaaliseen läsnäoloon perustuvaa yritysverotusta ei ole järkevä toteuttaa. Akava pitää ehdotettua väliaikaista digitaalisten palvelujen liikevaihdon veroa huonona ratkaisuna jäljempänä mainituista syistä johtuen.

Komission digiveroehdotukset

• Komissio luo kuvan elinkeinojen jakautumisesta kahteen sektoriin; perinteisiin toimialoihin ja digitaalisiin toimialoihin. Todellisuudessa digitaalisuus on, ja tulee olemaan, hyvin keskeinen osa lähes kaikkea yritystoimintaa.
• Akava pitää komission ehdotusta osana OECD:n BEPS-hankkeen tiimoilta käytävää keskustelua digitaalisten palvelujen arvonlisäykseen liittyvien voitonjakamisen verotusoikeuden periaatteiden kehittämiseksi. Irrallisena EU:n sisäisenä ratkaisuna ehdotettua digitaaliseen läsnäoloon perustuvaa yritysverotusta ei ole järkevä toteuttaa.
• Akava pitää ehdotettua väliaikaista digitaalisten palvelujen liikevaihdon veroa huonona ratkaisuna jäljempänä mainituista syistä johtuen.

Akava kiittää mahdollisuudesta lausua komission digiveroehdotuksista (VM/621/03.01.00/2018). Komissio on ehdottanut direktiiviä koskien merkittävän digitaalisen läsnäolon yritysverotusta, sekä direktiiviä koskien tiettyihin digitaalisiin palveluihin liittyvän liikevaihdon verotusta.

Komissio on todennut, että ehdotusten taustalla on se, että nykyisten kansainvälisessä verotuksessa noudatettujen verosääntöjen soveltaminen on johtanut epäjohdonmukaisuuteen verotuspaikan ja arvon luomisen paikan välillä. Akava pitää tätä esillä ollutta ongelmaa todellisena ja vakavana kansainvälisen verotuksen legitimiteetin kannalta.

Akava on komissio kanssa samaa mieltä siitä, että paras ratkaisu tämän ongelman ratkaisemiseen olisi laatia kansainväliset säännöt digitaalisten palvelujen avulla luodun voiton verottamiseen.

Komission lähestymistapaa häiritsee molemmissa direktiiviehdotuksissa se, että niissä luodaan kuva elinkeinojen jakautumisesta kahteen sektoriin; perinteisiin toimialoihin ja digitaalisiin toimialoihin. Todellisuudessa digitaalisuus on, ja tulee olemaan, hyvin keskeinen osa lähes kaikkea yritystoimintaa.

Toinen molempiin lähestymistapoihin liittyvä ongelma koskee kahdenvälisten verosopimusten, direktiivin ja kansallisen vero-oikeuden, yhtymäkohtaa. Erityisesti on selvennettävä, missä tilanteissa syntyisi kaksinkertaista verotusta tai mahdollisuuksia perusteettomiin hyvityksiin.

Ehdotukset johtaisivat siihen, että liiketoiminnat jaettaisiin kahteen luokkaan, toisen verotus perustuisi voittoihin ja toisen verotus perustuisi ensi sijassa liikevaihtoon ja toissijaisesti voittoihin. Muutos merkitsisi todellisuudessa siirtymää arvon muodostuksen verottamisesta kuluttamisen verotukseen.

Digitaalisen läsnäolon yritysverotus

Komissio ehdottaa digitaalisen läsnäolon yritysverotusta koskevassa direktiiviehdotuksessaan, että kiinteän toimipaikan oheen luotaisiin käsite digitaalinen läsnäolo (significant digital presence), sekä ehdottaa tämän tunnistamiseksi indikaattoreita. Lisäksi komissio ehdottaa periaatteita, joilla tällaisen digitaalisen läsnäolon voittoja verotettaisiin. Komission ehdotuksessa arvonmuodostus perustuisi suurelta osin kuluttajien muodostamaan raakadataan. Arvonmuodostus irrotettaisiin siten tutkimuksesta ja tuotekehityksestä ja muista tavanomaisemmista arvonmuodostuksen tekijöistä.

Komissio ehdottaa digitaalisen läsnäolon olevan verosopimuksissa määritellyn kiinteän toimipaikan lisäys (addition), jota varten esitetään kolmea indikaattoria (liikevaihto, käyttäjämäärä ja sopimusten lukumäärä). Tulon jakamiseksi tarvittavat säännöt perustuisivat kiinteän toimipaikan säännöksiin, joissa arvioidaan toimintoja, riskejä ja pääomia. Ehdotuksen mukaan esitys kattaisi hyvin laajasti ohjelmistoliiketoiminnan ja todennäköisesti sellaiset toimialat, joissa ohjelmisto on olennainen osa palvelua tai tuotetta.

Komission ehdotuksessa digitaalinen läsnäolo muodostuisi jo suhteellisen alhaisilla raja-arvoilla. Erityisesti loppukäyttäjien määrä (100 000) saattaa ylittyä hyvinkin pienillä yrityksillä. Näistä raja-arvoista muodostuisi kasvun este ja kynnys kansainvälistymiseen.

Komissio toteaa, että kyseiset digitaalisen läsnäolon verotusta koskevat säännöt olisivat kansallisena lakina voimassa riippumatta jäsenmaiden verosopimusten sisällöstä. Kansainvälisen vero-oikeuden yleisesti hyväksyttyjen periaatteiden mukaan verosopimukset voivat vain rajoittaa, mutta eivät laajentaa sitä verotusoikeutta, joka sopimusvaltioilla on oman verolainsäädäntönsä perusteella. Suomen sisäisessä lainsäädännössä on määritelty verovelvollisuuden ja tulon veronalaisuuden perusteet. Komissio onkin yleisellä tasolla todennut, että ehdotetut säännökset olisi sisällytettävä jäsenmaiden verosopimuksiin, muutoin verosopimukset saattaisivat rajoittaa ehdotettuun digitaaliseen läsnäoloon perustuvaa tulonjakoa EU:n jäsenmaan ja ulkopuolisen valtion välillä. Tämä saattaisi johtaa kaksinkertaiseen verotukseen tai hyvityksiin. Varmuudella ehdotukset johtaisivat veroriitojen kasvuun ja vaikeuksiin neuvotella verosopimuksiin tätä koskevia lisäyksiä silloin kun se tarkoittaisi verotulojen menetystä.

Ehdotuksen mukaan ehdotetut säännökset kuvaisivat vain pääperiaatteet voitonjakamiseen. Tämä on luonnollista, sillä komissiolla ei ole tällä aikataululla edellytyksiä luoda kattavaa malliverosopimuksen kommentaarin tai siirtohinnoitteluohjeiden kaltaista menetelmäkuvausta tai -ohjeistusta, joka olisi tarpeen, jotta säännöt olisivat oikeasti sovellettavat. Komissio jopa tunnustaa, että oikeampi paikka sääntöjen luomiselle olisi jokin sopiva kansainvälinen foorumi (s.o. OECD).

Akava pitää komission ehdotusta osana OECD:n BEPS-hankkeen tiimoilta käytävää keskustelua digitaalisten palvelujen arvonlisäykseen liittyvien voitonjakamisen verotusoikeuden periaatteiden kehittämistä. Keskustelu on sinällään tervetullutta ja sitä olisi syytä edistää OECD:n jäsenmaiden kesken. Irrallisena EU:n sisäisenä ratkaisuna ehdotettua digitaaliseen läsnäoloon perustuvaa yritysverotusta ei ole järkevä toteuttaa.

Digitaalisten palvelujen liikevaihdon verotus (DST)

Komissio on todennut ehdotuksessaan digitaalisten palvelujen veroksi (digital services tax, DST), että kansainvälisen verotuksen ongelmat ovat käsillä erityisesti niissä tapauksissa, joissa arvon luominen tapahtuu käyttäjien osallistumisen kautta. Komissio toteaa, että arvon luomista ei pystytä nykyisillä säännöksillä verottamaan, vaikka yrityksellä olisi kiinteä toimipaikka maassa, jossa käyttäjien osallistumisen kautta luodaan arvoa.

Kansainvälisen verotuksen muutosten hitauden vuoksi komissio on kuitenkin päätynyt ehdottamaan väliaikaista järjestelyä, jolla ryhdytään verottamaan tiettyjä digitaalisten palveluiden avulla luotua liikevaihtoa.

Ehdotuksen tavoitteet liittyvät komission mukaan sisämarkkinoiden vakauden ja julkisen talouden kestävän tason ylläpitämiseen, tasaisen ja vakaan toimintaympäristön takaamiseen yrityksille ja aggressiivisen verosuunnittelun hyödyntämisen estämiseen.

Tavoitteiden saavuttamiseksi komissio ehdottaa, että ehdotettua digitaalisten palvelujen veroa sovellettaisiin määrättyihin yritysten tuottamiin digitaalisiin palveluihin. Veron kohteena olisivat digitaalisilla alustoilla tapahtuva markkinointi ja käyttäjiä koskevan datan välittäminen, sekä välittäjäpalvelut, joiden avulla käyttäjät voivat tarjota myös tuotteita tai palveluja. Verovelvollisia olisivat yritykset, joiden maailmanlaajuinen liikevaihto ylittää 750 milj. euroa ja EU:n alueen liikevaihto ylittää 50 milj. euroa.

Verotuspaikka määräytyisi komission ehdotuksen mukaan käyttäjien ”paikan” mukaan. Käyttäjien paikka määräytyisi direktiivin mukaan palvelun käyttäjien käyttämien laitteiden sijainnin perusteella. Laitteiden paikannus ehdotetaan tehtäväksi joko IP-osoitteen tai jonkin muun geopaikannuksen menetelmän avulla.

Komissio ehdottaa, että digitaalisten palvelujen vero olisi kolme prosenttia kyseisen digitaalisen palvelun käyttäjien avulla luodusta liikevaihdosta kyseisessä jäsenmaassa.

Akava pitää komission alkuperäistä tavoitetta sinänsä kannatettavana. Digitaalisten palvelujen avulla luotujen voittojen verottaminen on tehtävä mahdolliseksi siten, että veroa voidaan jäsenmaissa periä niistä voitoista, joita yritykset niissä todellisuudessa luovat, perustuen arvon muodostukseen. Akava pitää komission ehdottamaa mallia digitaalisten palvelujen liikevaihdon veroksi kuitenkin monessa suhteessa tehottomana ja huonosti kohdentuvana.

Ehdotus on ristiriidassa sisämarkkinoiden vakauden ylläpitämisen kanssa sen vuoksi, että ehdotus asettaa erilaiset liiketoimintamallit toisiinsa nähden epätasa-arvoiseen asemaan. Toimivien sisämarkkinoiden avulla EU pyrkii lisäämään kilpailua ja kauppaa, parantamaan markkinoiden tehokkuutta, kohottamaan laatua ja laskemaan hintoja. Ehdotettu malli heikentäisi EU:n mahdollisuuksia päästä juuri näihin tavoitteisiin.

Komission tavoitteena on direktiivin avulla taata yrityksille tasainen ja vakaa toimintaympäristö. Akavan mielestä ehdotettu malli on kuitenkin erittäin hankala yritysten ja palvelujen käyttäjien näkökulmasta. Täysin uuden veroinstrumentin tuominen EU:n jäsenmaihin tarkoittaisi kansainvälisesti epävarmuutta ja riskiä verotuksen tehottomuudesta.

Komissio ehdottaa siirtymistä voiton verottamisesta liikevaihdon verottamiseen. Vero koski yrityksiä siitä huolimatta ovatko ne tehneet edellisellä tilikaudella voittoa vai tappiota. Kyse ei kuitenkaan olisi ilmeisesti arvonlisäverosta. Ehdotettua veromallia on direktiivin luonnoksessa perusteltu hyvin niukasti. Kyseessä on tiettyihin liiketoimintamalleihin kohdistettu väliaikainen liikevaihtovero, joka ei kuitenkaan perustu tuotteen tai palvelun arvoon, vaan palvelun käyttäjien määrään ja yrityksen palvelun liikevaihtoon. Veron aiheuttamat kustannukset valuvat viime kädessä palvelujen käyttäjille sen vähentäessä yritysten halua riskinottoon ja innovaatioihin. Ongelmat kertautuisivat, mikäli verosta tulisi EU:n sisämarkkinoille tullin luonteinen maksu, jota ulkomaiset yritykset eivät voisi vähentää muussa verotuksessaan, ellei verosopimuksessa siitä olisi sovittu. Verosopimustilanteessa ehdotettu vero johtaisi siirtymään arvon muodostuksen verottamisesta kuluttamisen verottamiseen.

Ehdotettu malli on altis aggressiivisen verosuunnittelun toteuttamiselle. Yritykset voivat muuttaa liiketoimintamallejaan direktiivissä kuvatusta ja toisaalta käyttäjät voivat teknisten apuvälineiden avulla salata tai muuttaa todellisen sijaintinsa aina tiettyjä palveluja käyttäessään. Yritykset voivat esimerkiksi tarjota käyttäjille apuvälineitä geolokaation peittämiseen muulloin kuin sitä todella tarvitessaan. Alustat pystyvät usein myös käyttäjien toiminnan perusteella itse päättelemään käyttäjän sijainnin hyödyntämättä varsinaista paikannusta, joten varsinaisesta veroa varten tehtävästä teknisestä paikannuksesta saattaa tulla heidän näkökulmastaan vähemmän relevantti.

Näillä tavoin veron pohja murenee ja vero muuttuu entistä epätasa-arvoisemmaksi. Toisille digitaalisille palveluille veron kiertäminen on helpompaa kuin toisille.

Akava pitää ehdotettua väliaikaista digitaalisten palvelujen liikevaihdon veroa huonona ratkaisuna edellä kuvatuista, sen rakenteeseen liittyvistä syistä, mutta myös sen vuoksi, että usein käy niin, että väliaikaiseksi tarkoitettu vero muodostuu pysyväksi. Ehdotettu vero on kuitenkin niin vajavainen, että pidemmällä aikavälillä siitä olisi enemmän haittaa kuin hyötyä ratkaistaessa digitaalisiin palveluihin liittyviä kansainvälisen verotuksen ongelmia.

Akava pitää tärkeänä, että kaikkien yritysten veropohjaa yhtenäistetään EU-laajuisesti ja samalla asetetaan yhteisöverokannalle vähimmäistaso. Tällä hetkellä olemassa olevat direktiiviesitykset yhteisöverotuksen harmonisoimiseksi eivät ole Suomelle ongelmattomia. EU:n veroyhteistyössä Suomen on valvottava omaa etuaan ottaen kuitenkin selkeästi huomioon, että nykytilan jatkuessa on suuri riski, että Suomen yhteisöverotuotot laskevat joka tapauksessa.

Akava ry

Sture Fjäder, puheenjohtaja
Pekka Piispanen, johtaja