Akavan lausunto korkeakoulujen koulutusvastuita koskevista esityksistä

Korkeakoulujen koulutusvastuita koskevat esitykset

Aluksi

Akava kiittää mahdollisuudesta lausua yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen uusia koulutusvastuita koskeviin esityksiin. Suomessa korkeakoulutuksen kehittämisen pitkäjänteinen linja on ollut se, että korkeakouluja kannustetaan selkeämpään työnjakoon ja muodostamaan elinvoimaisia, vankasti korkeatasoiseen tutkimukseen perustuvia koulutusohjelmia. Koulutusvastuiden ja toimipisteiden liiallista hajauttamista on vältetty. Viime vuosina on nähty toivottuja ensiaskelia myös korkeakoulujen välisen, verkostomaisen yhteistyön saralla.

Akava katsoo, että uusista koulutusvastuista päätettäessä on arvioitava päätösten vaikutukset korkeakoulutuksen kansainvälisen kilpailukyvyn, resurssien riittävyyden sekä osaamistarpeiden ennakoinnin näkökulmista. Korkeakouluja ei tule tässä asiassa pelkistää aluepolitiikan välineiksi tai valjastaa vain alueiden työvoimatarpeiden täyttämiseen. Korkeakoulut ovat Suomessa autonomisia ja niiden tehtävät ovat tätä huomattavasti laajemmat.

Akava kannustaa hallitusta etsimään keinoja ja resursseja korkeakoulujen järkevän, verkostomaisen yhteistyön sekä digitalisaation ja monipaikkaisuuden lisäämiseksi. Tähän on Akavan näkökulmasta panostettava enemmän. 2020-luvulla kokonaan uudet koulutusvastuut eivät saa olla ainoa keino vastata alueilla tunnistettuihin osaajatarpeisiin.

Rahoitus

Vaikka hallitus kautensa alussa pystyikin hieman kasvattamaan korkeakoulutuksen rahoitusta, ovat noiden panostusten hyödyt jääneet vähäisiksi ja jopa miinukselle. Koulutusmääriä on kasvatettu tuntuvasti ilman riittävää rahoitusta. Korkeakouluja ajetaan kasvavien vastuiden ja hajauttamisen kautta tilanteeseen, jossa samoilla resursseilla pitää saada tehtyä koko ajan enemmän. Tätä kehitystä Akava vastustaa.

Akava katsoo, että tieteellisten ja koulutuspoliittisten perusteiden lisäksi myös taloudelliset edellytykset lisätä koulutusvastuita suhteessa nykytilanteeseen ja hajauttaa korkeakoulutusta ovat heikot. Tällainen korkeakoulupolitiikka heikentää koulutuksen ja tutkimuksen laatua sekä korkeakoulujen yleisiä toimintaedellytyksiä.

Hallituksen tulisi tehdä kaikkensa tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan rahoituksen vahvistamiseksi. Suomi on jäänyt rahoituksessa jälkeen keskeisistä verrokkimaista ja tämä uhkaa talouden kasvumahdollisuuksia, kansallista kilpailukykyämme sekä suoraan myös tieteenteon ja koulutuksen edellytyksiä.

Korkeakoulutuksen kehittämisestä kokonaisarvio

Yksittäisten muutosesitysten sijaan koulutusvastuita ja niitä koskevaa sääntelyä tulisi tarkastella laajana kokonaisuutena osaamisen ja tieteen lähtökohdista ja tarpeista lähtien. Arvion osaamistarpeista on oltava valtakunnallinen. Kehittämisessä on otettava huomioon myös ajankohtainen ennakointitieto sekä jatkuvan oppimisen periaatteet ja sen vaatimat muutokset.

Suomessa korkeimman opetuksen on perustuttava aina tutkittuun tietoon. Koulutusvastuista päätettäessä tämän on oltava itseisarvoinen lähtökohta. Yliopistot eivät ole vain kouluja, jotka tuottavat alueille ja yrityksille osaajia. Erityisesti yliopistojen rooli yhteiskunnassa on ymmärrettävä huomattavasti laajemmin. Ammattikorkeakoulujen osalta tehtävä osana alueen elinvoimaa on vahvempi, mutta myös niiden koulutusvastuita on tarkasteltava ensisijaisesti koulutuksen laatu, osaamistavoitteet ja vetovoimaisuus edellä.

Suomi on pieni maa, jolla on rajalliset resurssit. 2030-lukua lähestyttäessä ja väestön ikääntyessä suomalaista korkeakoulutusta tulisi arvioida laajana kokonaisuutena erityisesti vaikuttavuuden, kansainvälisen kilpailukyvyn ja laadun kannalta. Koulutusvastuista päätettäessä on arvioitava vaikuttavuutta myös alakohtaisesti. Esimerkiksi tietyissä julkisen sektorin tehtävissä on havaittu rakenteellista työvoimapulaa, johon on akuutisti vaikeata vastata muutoin kuin koulutusmääriä nostamalla. Tästä esimerkkinä voidaan pitää varhaiskasvatuksen opettajia ja luokanopettajia. Sama sääntö ei kuitenkaan päde kaikille aloille. Lähellä kouluttaminen ei valtaosalla aloista ole tehokas keino vastata alueen osaajapulaan.

Tarvitsemme myös kansainvälisiä osaajia ja yksi parhaista tavoista houkutella heitä on varmistaa, että korkeakoulumme suoriutuvat tehtävistään laadukkaasti ja vaikuttavasti. Korkeakoulut ovat tärkeä osa Suomen vetovoimaa, ja niiden sekä eri koulutusohjelmien on oltava riittävän suuria, laajoja ja tunnettuja ollakseen houkuttelevia. Korkeakoulutuksessa huomioitava on myös mahdollisuudet tieteiden ja alojen väliseen vuorovaikutukseen ja yhteistyöhön niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin. Edellytykset tähän pahimmillaan heikkenevät, jos vastuut hajautuvat liiaksi.

Osaamistarpeisiin vastaaminen

Koulutusmäärien lisääminen on perusteltua ja tarpeen. Suomi on sitoutunut lisäämään korkeakoulutettujen osuutta 50 %:in nuorista ikäluokista. Lisäyksille on kuitenkin aina oltava riittävä taloudellinen pohja ja ennakointitietoon nojaava perusta.

Yliopistojen koulutusvastuista säädetään valtioneuvoston asetuksella. Asetus edellyttää, että yliopistot tarjoavat koulutusvastuidensa osalta kaikki kolme sykliä (alempi korkeakoulututkinto, ylempi korkeakoulututkinto sekä tieteellinen tai taiteellinen jatkotutkinto). Osassa nyt käsittelyyn tulleista koulutusvastuuesityksistä tämä ehto ei täyty. Akava katsoo, ettei tästä edellytyksestä pidä tinkiä. Jos uusia koulutusvastuita myönnetään, on rahoituksen lisäksi huolehdittava siitä, että niiden perustana on vahva tutkimuspohja.

Paikallisten osaajatarpeiden täyttäminen ei niin ikään voi olla kiinni vain lähimmän korkeakoulun tarjonnasta. Erityisesti noususuhdanteessa osaaminen on niukka resurssi, josta kilpaillaan ihan hyvästä syystä. On myös yritysten itsensä vastuulla panostaa osaajien houkutteluun ja luoda sellaiset olosuhteet, että korkeakoulutettu huippuosaaja perheineen uskaltaa muuttaa työn perässä.

Akava painottaa, että osaajatarpeeseen ei saa vastata ensisijaisesti uusia koulutusvastuita lisäämällä. On haettava aktiivisesti myös muita ratkaisuja. Esimerkiksi tekniikan aloilla jo menestyksekkäästi käynnissä olleen Fitech-yhteistyön kaltaisiin yhteistoteutuksiin tulisi panostaa selvästi nykyistä vahvemmin ja johdonmukaisemmin. Näin Suomi pystyy kouluttamaan uusia osaajia joustavammin ja kohdennetummin ja tätä kautta vastaamaan paikallisiin tarpeisiin. Valitettavasti hallituksen korkeakoulupolitiikka ja halu hajauttaa on viemässä pohjan tämän tyyppisiltä ratkaisuilta.

Nykyisin lainsäädäntö mahdollistaa myös suoran tilauskoulutuksen järjestämisen. Kaiken kaikkiaan korkeakoulujen, yritysten, julkisen sektorin ja muiden toimijoiden tulisi tiivistää yhteistyötään osaajapulaan vastaamiseksi. Pienenevien ikäluokkien ja heikkenevän huoltosuhteen Suomessa on huutava tarve luovuudelle. Hukkaamme aikaa ja rahaa, jos korkeakoulutusta edelleen hajautetaan ja kehitetään pistemäisesti.

Akava ry

Sture Fjäder
puheenjohtaja

Pekka Piispanen
johtaja