Akavan lausunto lapsiasiavaltuutetun vuosikirjasta 2019 ”Kansallinen lapsipolitiikka – onko sitä”

Akava toteaa lapsiasiavaltuutetulle antamassaan lausunnossa Lapsiasiavaltuutetun vuosikirjasta 2019 ”Kansallinen lapsipolitiikka – onko sitä” muun muassa että pitää hyvänä tällä hallituskaudella toteutettua lähestymistapaa, jossa lasten ja perheiden tilannetta tarkastellaan kokonaisuutena ja sivistys- sekä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita kehitetään rinnakkain. Poikkihallinnollisen yhteistyön lisääminen lasten, nuorten ja perheiden palveluissa on tärkeää. Varhaiskasvatuksen subjektiivisen oikeuden rajaamisesta tulisi luopua. Kuntien on huolehdittava siitä, että perheiden ennaltaehkäisevien palvelujen panostukset ohjataan sinne, mihin ne on tarkoitettu. Seuraavan hallituksen on vietävä perhevapaauudistus maaliin. Työssä pitää hyödyntää tällä hallituskaudella tehtyä pohjatyötä. Vuoroviikkoasumista ja eroperheiden asemaa on helpotettava nopealla aikataululla.

Akavan lausunto lapsiasiavaltuutetun vuosikirjasta 2019 ”Kansallinen lapsipolitiikka – onko sitä”

Lapsiperheiden hyvä arki syntyy toimivista palveluista ja joustavasta perhe-elämän ja työn yhteensovittamisesta

Lausunnon pääkohdat

• Akava pitää hyvänä tällä hallituskaudella toteutettua lähestymistapaa, jossa lasten ja perheiden tilannetta tarkastellaan kokonaisuutena ja sivistys- sekä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita kehitetään rinnakkain. Poikkihallinnollisen yhteistyön lisääminen lasten, nuorten ja perheiden palveluissa on tärkeää.
• Varhaiskasvatuksen subjektiivisen oikeuden rajaamisesta tulisi luopua.
• Kuntien on huolehdittava siitä, että perheiden ennaltaehkäisevien palvelujen panostukset ohjataan sinne, mihin ne on tarkoitettu.
• Seuraavan hallituksen on vietävä perhevapaauudistus maaliin. Työssä pitää hyödyntää tällä hallituskaudella tehtyä pohjatyötä. Vuoroviikkoasumista ja eroperheiden asemaa on helpotettava nopealla aikataululla.

Akava ry lausuu hallituksen esityksestä kunnioittavasti seuraavaa:

Hallituskauden 2015–2019 lapsi- ja perhepolitiikkaa on vahvasti ohjannut palvelujen uudistaminen hallituksen kärkihankkeen, lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelman, kautta. Akava pitää oikeansuuntaisena ja kunnianhimoisena muutosohjelman tavoitetta tarkastella lasten ja perheiden tilannetta laajana kokonaisuutena, jossa sivistys- sekä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita kehitetään rinnakkain ja yhdessä tehden. Lasten elämässä varhaiskasvatus ja koulu muodostavat niin merkittävän elämänpiirin, että niitä tulee tarkastella osana laajempia lasten, nuorten ja perheiden palveluja. Akava näkee tämän tavoitteen ja poikkihallinnollisen yhteistyön lisäämisen onnistuneena lähtökohtana. Ohjelman alla on luotu perhekeskustoimintamallia, kehitetty erityis- ja vaativamman tason palveluita, keskitytty varhaiskasvatuksen, koulun ja oppilaitoksen rooliin hyvinvoinnin tukena sekä pyritty lapsen oikeuksia ja tietoperusteisuutta vahvistavan toimintakulttuurin muutokseen. Akava näkee, että erityisesti perhekeskusmallin sekä lastensuojelun kehittämisessä on saatu hyviä tuloksia, joiden juurtumisesta pysyviksi käytännöiksi on olemassa jo lupaavia esimerkkejä eri puolilla maata. Tätä työtä on jatkettava pitkäjänteisesti.

Lapsiasiavaltuutetun lausunnossa lapsi- ja perhepolitiikkaa on lähestytty köyhyyden tematiikan kautta. Aihe on erittäin tärkeä, sillä lapsiperheköyhyydellä on yhteys sosiaalisiin ongelmiin, koulutustasoon ja terveyteen jopa koko elämän mitassa. Lapsiperheköyhyyden syihin ja niistä johtuviin ongelmiin ei kuitenkaan pystytä vastaamaan pelkillä tulonsiirtoihin liittyvillä ratkaisuesityksillä. Erittäin keskeisessä roolissa on saavutettava, matalan kynnyksen palvelujärjestelmä, minkä takia myös hallituskauden 2015–2019 keskittyminen palvelujärjestelmän uudistamiseen on pitkälle kantava lähestymistapa. Toisaalta hallituksen selkeä painopiste talouden ja työllisyyden kohentamiseen on nostanut perheitä työn ja paremman toimeentulon pariin ja osaltaan vähentänyt lapsiperheköyhyyttä.

Hallituskauden 2015–2019 aikana keskustelu varhaiskasvatuksesta on pitkälti keskittynyt numeerisiin asioihin ja varhaiskasvatusoikeuden rajaamiseen. Varhaiskasvatuksen subjektiivisen oikeuden rajaamisella 20 tuntiin viikossa ei ole saavutettu sellaisia säästöjä, joita niillä tavoiteltiin kuntien toteuttaessa mahdollisuutta vaihtelevasti. Lopputuloksena on ollut kansantalouden kannalta vähäinen säästö, lisääntynyt byrokratia ja toisaalta ihmisten joutuminen entistä eriarvoisempaan asemaan esimerkiksi asuinpaikasta tai muista, myös sosiaalisista tekijöistä johtuen. Akavan kanta on, että varhaiskasvatuksen subjektiivisen oikeuden rajaamisesta tulisikin luopua, ja ulottaa kokopäiväinen varhaiskasvatus jälleen kaikille. Varhaiskasvatuksesta puhuttaessa tulee huomioida nykyistä paremmin myös varhaiskasvatuksen laadulliset tekijät. Näitä ovat muun muassa henkilöstön työn kuormittavuuden vähentäminen esimerkiksi oikean henkilöstömitoituksen sekä johtamisen ja jatkuvan ammattitaidon kehittämisen avulla.

Positiivista hallituskaudella on ollut tahto panostaa perheiden ennaltaehkäiseviin kotipalveluihin. Sosiaalihuoltolain mukaisiin kodin- ja lastenhoitopalveluihin on hallituskaudella ohjattu rahaa kunnille vuosittain n. 10 miljoonan euron verran. Valitettavasti näyttää siltä, että panostukset eivät ole kaikilta osin päätyneet sinne, mihin ne on tarkoitettu. Akava edellyttää, että kunnat kiinnittäisivät erityistä huomiota siihen, että lapsi- ja perhepalveluiden ennaltaehkäisevät panostukset suunnattaisiin sinne, mihin valtiovalta on ne tarkoittanut. Kaiken kaikkiaan kyseessä on syvempi rakenteellinen ongelma, joka näkyy laajemmin sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisessä kuntien erilaisten tilanteiden kautta. Pidemmän tähtäimen ratkaisuna tähän ovat laajemmat sosiaali- ja terveydenhuollosta vastuussa olevat alueet.

Perhevapaauudistuksen huomioitava perheen arki eri elämänvaiheissa

Suomi tarvitsee perhevapaauudistuksen. Valitettavasti tällä hallituskaudella tehty yritys ei onnistunut. Yrityksen myötä tehty perinpohjainen selvitystyö on otettava seuraavan hallituskauden työn pohjalle, ja työ on vietävä määrätietoisesti maaliin. Työn ja perheen yhteensovittamisen, työnteon ja työhön paluun mahdollistamisen eri elämäntilanteissa joustavasti on oltava uudistuksen keskeinen tavoite. Kiinnostuksen tukijärjestelmän kehittämistä kohtaan ei pidä loppua siihen, kun lapsi täyttää kolme vuotta, vaan järjestelmän on mahdollistettava perheen sujuva arki varttuvan lapsen kaikissa elämänvaiheissa vauvasta teiniin.

Myönteistä tällä hallituskaudella on se, että vaikka laajaan uudistukseen ei vielä ollut mahdollisuutta, hallitus yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa on kuitenkin sitoutunut parantamaan joitain yksittäisiä etuuksia ja kokonaisuuksia, kuten adoptioperheiden asemaa. Lisäksi esimerkiksi vuoroviikkoasumisen selvittäminen on ollut tervetullutta. Akava pitää tärkeänä, että kahdessa osoitteessa asuvien lasten asemaa pystyttäisiin parantamaan mahdollisimman pian. Eroperheissä molemmilla vanhemmilla on oltava tosiasialliset mahdollisuudet vanhemmuuteen. Yhteiskunnan ei pidä vaikeuttaa lapsen edellytyksiä mahdollisimman tavalliseen ja sujuvaan arkeen myös silloin, kun koteja on useampia.

Elämme ennätyksellisen alhaisen syntyvyyden aikoja samaan aikaan kun väestömme vanhenee. Lapsi- ja perhemyönteisyyden kasvu on täten lähes kohtalonkysymys. Akava pitää hyvänä sitä, että hallitus on aloittanut kansallisen lapsistrategian valmistelun. On tärkeää, että sen laatimisessa ja keskustelussa olisivat laajasti mukana eri yhteiskunnan toimijat, ja panostukset lasten ja perheiden hyvinvointiin voitaisiin nähdä koko yhteiskunnan tulevaisuuden hyvinvointi-investointina. On suotavaa, että seuraava hallitus ottaisi lapsi- ja perhepolitiikan yhdeksi strategiseksi painopisteekseen.

Akava ry