Uuden työaikalain (872/2019) toimivuuden selvittäminen
Etätyön tekemisen edellytykset kuntoon
Etätyön tekeminen on yleistynyt merkittävästi ja pysyvästi. Etätyö on lisännyt joustavuutta ja mahdollistanut monilla tuottavamman työskentelyn. Etätyön hyödyntäminen on tarkoituksenmukaista työtehtävien mahdollistaessa sen. Toisaalta työaikasuojelu, tauotus, tiedonkulku ja palautuminen ovat aiheuttaneet haasteita. Työn tekemisen muuttuneet käytännöt edellyttävät paikkariippumattomuuden ja monipaikkaisen etätyön huomioimista lainsäädännössä.
Etätyöhön on sovellettava työaikalain säännöksiä, mutta lain täsmentäminen on perusteltua selkeämmän oikeustilan varmistamiseksi. Tällä hetkellä lainsäädäntö ei tunnista etätyön käsitettä eikä etätyötä ole otettu riittävästi huomioon työaikasääntelyssä. Työntekijän oikeudesta etätyöhön ei ole säännelty.
Akava esittää etätyön määritelmän lisäämistä työaikalakiin. Etätyöhön liittyviä oikeuksia ja velvollisuuksia on täsmennettävä.
Työntekijällä pitää olla oikeus osittaiseen etätyöhön, jos se on työtehtävien puolesta mahdollista, eikä se aiheuta työnantajan toiminnalle kohtuutonta haittaa.
Työnantajalla ei tule olla oikeutta velvoittaa työntekijää etätyöhön. Työnantajan velvollisuutena pitää olla riittävien ja turvallisten toimitilojen järjestäminen työn tekemiseen läsnätyössä myös tulevaisuudessa.
Etätyön pelisäännöistä pitää käydä työpaikalla keskustelua henkilöstön kanssa ja rakentaa yhdessä parhaat ratkaisut niin, että työn tekemisen tapa ja paikka palvelevat sekä työnantajaa että työntekijää, työn tekemistä, tuottavuutta ja turvallisuutta. Etätyön määrästä ja toimintaohjeista on sovittava paikallisesti työpaikalla yhteistoiminnassa. Työpaikan etätyön toimintaohjeista pitää käydä ilmi vähintään työaikaan liittyvät järjestelyt, työn tauottaminen, työajan seurantamenettelyt ja työnantajan ottaman etätyövakuutuksen kattavuus.
Lain soveltamisala epäselvä
Lain soveltamisala on koko työaikalain perusta. Akava korosti työaikalain valmisteluvaiheessa, että soveltamisalapoikkeusten on oltava erittäin tarkkarajaisia ja ennakoitavia, jotta on selvää, mitkä työt kuuluvat työaikalain soveltamisalan piiriin ja mitkä eivät.
Soveltamisalasäännöstä on selkiytettävä erityisesti työaika-autonomian osalta. Laissa säännelty työaika-autonomia soveltamisalan ulkopuolelle jäännin edellytyksenä on osoittautunut hankalaksi. Työaikalain mukaan soveltamisalapoikkeuksen piiriin voivat kuulua vain ne työntekijät, joilla on työaika-autonomia. Lain esitöihin jäi tältä osin useita ristiriitaisuuksia, jotka ovat nyt käytännössä aiheuttaneet paljon tulkintaongelmia. Ongelmia on muun muassa asiantuntijoiden, virkamiesten, syyttäjien, eläinlääkäreiden, työntekijöiden, jotka suorittavat uskonnollisia toimituksia evankelis-luterilaisessa kirkossa, ortodoksisessa kirkkokunnassa tai muussa uskonnollisessa yhteisössä, työajoissa.
Työaikalain soveltamisalaa on yritetty kiertää myös sopimalla työntekijän työsopimuksessa, että työntekijään ei sovelleta työaikalakia, vaikkei lain mukaisia edellytyksiä olisikaan. Asian riitauttaminen on työntekijälle hankalaa, koska se voi vaikeuttaa työpaikan saamista tai vahingoittaa uralla etenemistä.
Työhön liittyvä matkustaminen
Työn läikkyminen vapaa-ajalle, työstä johtuva vapaa-ajalla matkustaminen ja riittämätön työstä palautuminen ovat merkittäviä työssäjaksamista ja työkykyä kuormittavia tekijöitä. Digitalisaatio on tuonut jatkuvan tavoitettavuuden vaatimuksen, joka lisää kuormittumista.
Työaikalaissa ei ole säädetty riittävän täsmällisesti työhön liittyvästä matkustamisesta. Työssä matkustavien työntekijöiden palautuminen ja riittävä lepoaika eivät myöskään toteudu tällä hetkellä. Työaikasuojelua pitää vahvistaa lainsäädännössä.
Akava esittää, että työhön liittyvä matkustaminen on laskettava työhön sidonnaiseksi työajaksi ja otettava huomioon työaikalain vuorokautisissa ja viikoittaisissa lepoajoissa.
Työajan seurantaa on parannettava niin, että työaikakirjanpitoa koskevat menettelyt sekä erityisesti toteutuneet ylitöiden määrät käydään läpi yhteistoiminnassa.
Työturvallisuuslain 10 §:ää on muutettu niin, että työajan ulkopuolella tapahtuva työhön liittyvä matkustaminen on otettava huomioon työn vaarojen selvittämisessä ja arvioinnissa. Vastaavasti työaikalaissa työhön liittyvä matkustaminen on otettava kokonaisuudessaan työaikalain piiriin.
Työajan enimmäismäärän seurantaa täsmennettävä
Työaikalain 11 §:n mukaisen viikoittaisen säännöllisen työajan enimmäismäärän (48 tuntia) toteutumisen valvonta ei toimi. Henkilöstönedustajille ei anneta tietoa sen noudattamisesta eivätkä henkilöstö ja järjestöt saa tietoa siitä, kuinka paljon yksittäisten työntekijöiden työaikasaldoja menee leikkuriin tasausjakson päätyttyä.
Työaikalain 12 §:n mukaisen liukuvan työajan toteuttamisessa on epäkohtia. Saldoleikkurit ovat edelleen käytössä niin, että kertyneet tunnit häviävät kokonaan. Työaikasaldoja ei ehditä tasata muun muassa työtilanteen vuoksi, kokonaisten tasoittumisvapaapäivien pitämistä ei sallita tai ensin edellytetään kertyneiden vuosilomapäivien pitämistä pois. Lisäksi liukuvaa työaikaa käytetään edelleen ylityösäännösten kiertämistarkoituksessa eli ylityömääräyksiä ei anneta, vaikka työtilanne sitä edellyttäisi.
Liukuvassa työajassa seurantajakson päättyessä alitusten määrä saa olla enintään 20 tuntia. Työaikalaissa ja sen esitöissä ei ole otettu kantaa siihen, miten työnantajan tulee toimia ja mitkä ovat seuraamukset, jos seurantajakson päättyessä alitusten määrä ylittää sovitun enimmäismäärän. Tältä osin työaikalakia ja sen soveltamista on selkeytettävä.
Joustotyöaika
Joustotyöajasta ei ole akavalaisten keskuudessa vielä paljon kokemuksia, koska koronapandemia alkoi pian uuden työaikalain voimaan tulon jälkeen. Tämän vuoksi säännöksen toimivuutta pitää edelleen seurata, kun työpaikoilla palataan koronapandemian jälkeen enemmän takaisin lähityöhön.
Joustotyöajan toteuttamisessa on kuitenkin havaittu epäkohtia. Työajan seuraaminen on joustotyöajassa käytännössä jätetty työntekijälle. Työnantaja on velvollinen kirjaamaan vain työntekijän ilmoittaman viikoittaisen työajan ja viikkolevon. Joustotyöajassa tapahtuvan työajan seuraaminen tällä tasolla ei mahdollista esimerkiksi vuorokautisen vähimmäislepoajan ja viikoittaisen enimmäistyöajan seuraamista. Tämä aiheuttaa haasteita muun muassa vuorokautisen levon toteutumisessa.
Puolustusvoimien oma työaikalaki
Turvallisuustilanne on muuttunut ja Akava pitää hyvin tärkeänä, että puolustusvoimien vanhentunut työaikalaki uudistetaan pikaisesti henkilöstön työssä jaksamisen parantamiseksi.
Puolustusvoimien työaikalaki kuuluu valtiovarainministeriön valmisteluvastuulle, mutta toivomme myös työ- ja elinkeinoministeriön edistävän asiaa, jotta sotilaiden työaikasuojelu
saadaan vihdoin kuntoon.
Akavan liittojen toimialakohtaisia kysymyksiä on lisäksi koottu tämän lausunnon liitteeksi.
Akava ry:n puolesta
Miia Kannisto
johtava asiantuntija
Lisätiedot
Lausuntopyyntö 20.9.2022, VN/23169/2022, VN/23169/2022-TEM-1
Lausunnon diaarinumero Dnro 151/62/2022
Lausunnon päiväys 16.12.2022
Laatija Miia Kannisto