Palkansaajakeskusjärjestöjen lausunto taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevasta kansainvälisestä yleissopimuksesta (ICESCR); Suomen seitsemännen määräaikaisraportin laatiminen

Palkansaajakeskusjärjestöt SAK, Akava ja STTK toteavat ulkoministeriölle antamassaan lausunnossa muun muassa, että Suomeen pitää säätää ihmisoikeudet huomioiva yritysvastuulaki, joka velvoittaa yrityksiä selvittämään, tapahtuuko yrityksen toiminnan vaikutuksesta ihmisoikeusrikoksia, sekä vähentämään ja korjaamaan näitä vaikutuksia.

YK; Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus (ICESCR); Suomen seitsemännen määräaikaisraportin laatiminen

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry, Akava ry ja STTK ry lausuvat seuraavasti:

2.
Valtioneuvostossa yhteiskuntavastuupolitiikasta vastaa työ- ja elinkeinoministeriö. Yhteiskuntavastuuseen liittyviä aiheita käsitellään myös ulkoasiainministeriössä (taloudelliset ulkosuhteet, kehityspolitiikka), valtioneuvoston kansliassa (omistajaohjaus) sekä ympäristöministeriössä (kestävä kehitys). Ministeriöt koordinoivat toimensa ja keskustelevat niistä sidosryhmien kanssa.

Yhteiskuntavastuupolitiikan toteuttamista seuraa laaja-alainen yhteiskunta- ja yritysvastuun neuvottelukunta, jonka jäseninä ovat mm. kaikki kolme palkansaajakeskusjärjestöä. Neuvottelukunta tukee organisaatioiden yhteiskunta- ja yritysvastuuta, joka perustuu Suomessa voimassa oleviin lakeihin, Suomea sitoviin kansainvälisiin sopimuksiin ja kansainvälisten järjestöjen antamiin ohjeistoihin. Neuvottelukunnan tehtävänä on edistää OECD:n monikansallisia yrityksiä koskevien toimintaohjeiden tehokasta soveltamista sekä toimia kansallisena yhteyselimenä yhdessä työ- ja elinkeinoministeriön kanssa. Neuvottelukunta mm. päivitti toimintavuonna 2018 – 2019 mm. OECD-valitusten käsittelyä koskevat menettelytapaohjeet.  Lisäksi työ- ja elinkeinoministeriö julkaisi 2019 mm. korruptiontorjuntaoppaan pk-yrityksille, minkä tekeminen pohjautui Suomen OECD:ltä saamaan suositukseen.

Suomessa ei ole kansallista yritysvastuulakia, vaikka siihen viitataankin pääministeri Rinteen uudessa hallitusohjelmassa. Palkansaajakeskusjärjestöjen mielestä Suomeen pitää säätää ihmisoikeudet huomioivan yritysvastuulaki, joka velvoittaa yrityksiä selvittämään, tapahtuuko yrityksen toiminnan vaikutuksesta ihmisoikeusrikoksia, sekä vähentämään ja korjaamaan näitä vaikutuksia. Nykyinen kuluttamisen ja kaupanteonmalli nojaa edullisimpien kustannusten markkinoihin ja globaaleihin hankintaketjuihin, mikä tarkoittaa aivan liian usein sitä, että monikansallisissa yhtiöissä tai niiden alihankintaketjuyrityksissä ei ole tarjolla kunnon työtä työntekijöille. Räikeiden lapsi- ja orjatyötapausten lisäksi työntekijöiden oikeuksien loukkaukset ovat edelleen yleisiä.

Yritykset osallistuvat usein joko suoraan tai välillisesti ihmisten hyväksikäyttöön ja ihmisoikeusrikkomuksiin, vaikka valtiot ovat sopineet muun muassa ihmisoikeuksia koskevasta peruskirjasta sekä YK:n yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia ohjaavista periaatteista. Ihmisoikeusrikkomusten yleisyyden vuoksi monet ihmisoikeusperiaatteita noudattavat yritykset eivät saa vastuullisuudesta ja hankintojensa läpinäkyvyydestä ansaitsemaansa kilpailuetua. Kansainvälinen ja kansallinen normisto antaa edelleen liian hyvät mahdollisuudet ihmisoikeus- ja ympäristörikkomuksia tekeville yrityksille pärjätä hyvin globaalissa kilpailussa.

Ihmisoikeusrikkomuksia tapahtuu usein sellaisissa maissa, joissa on heikko oikeusjärjestelmä ja epäilyksiä itsenäisen oikeuslaitoksen olemassaolosta. Kansallisella lainsäädännöllä voisi yritysten oikeudellisen vastuun vahvistamisen lisäksi parantaa uhrien oikeussuojaa ja ennaltaehkäistä yritystoiminnasta aiheutuvia kielteisiä ihmisoikeusvaikutuksia.

Lain pohjana pitäisi olla YK:n yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia ohjaavien periaatteiden määrittely ihmisoikeuksia koskevista huolellisuusvelvoitteista. YK:n periaatteiden mukaan yrityksillä on velvollisuus kunnioittaa ihmisoikeuksia myös silloin, kun valtiot epäonnistuvat omassa suojeluvelvoitteessaan.  Lain pitäisi sisältää lisäksi vähintäänkin kaikki ihmisoikeuksia koskevassa peruskirjassa mainitut ihmisoikeudet sekä kansainvälisen työjärjestö ILO:n julistuksessa mainitut työelämän perusperiaatteet ja -oikeudet, koska ne edistävät ja turvaavat työntekijöiden oikeuksia. Yritysten pitäisi varmistaa, ettei niiden kanssa yhteistyötä tekevissä yrityksissä ole pakko- ja lapsityötä eikä rajoiteta työntekijöiden yhdistymisvapautta tai kollektiivista neuvotteluoikeutta eikä toimita syrjivästi. Yritysvastuulakiin on lisäksi kirjattava yrityksille velvollisuus tiedottaa ihmisoikeusvaikutuksista ja niiden korjaamisesta sidosryhmille, kuten esimerkiksi palkansaajaliikkeelle. Yksi mahdollinen keino vahvistaa lain toteutumista olisi säätää yrityksille vahingonkorvausvastuu, mikäli yritys laiminlöisi ihmisoikeuksia koskevan huolellisuusvelvoitteensa.

Myös YK ja EU-tasoisen sitovan yritysvastuulain edistämisen pitäisi olla yksi Suomen tärkeimpiä painotuksia.

3.
Suomi ei ole ratifioinut Ilon alkuperäiskansoja koskevaa sopimusta eikä sen ratifiointia ole Rinteen hallitusohjelmassa.

4.
Samapalkkaohjelma on onnistunut heikosti päätavoitteessaan eli naisten ja miesten palkkaeron kaventamisessa. Ero on kaventunut hitaasti. Ohjelman vaikutusta palkkaeron kaventumiseen on vaikea erottaa muiden tekijöiden vaikutuksesta. Näkemykset palkkaeroista sekä niiden syistä ja keinoista niiden poistamiseksi ovat työnantajien ja palkansaajien välillä kaukana toisistaan. Tämä osaltaan on vaikeuttanut ohjelman suunnittelua ja toteuttamista tehokkaasti ja vaikuttavasti.

Tavoitteeseen ”sama palkka samanarvoisesta työstä” ei juurikaan paneuduttu. Maassamme ei ole yhtä yhtäläistä samanarvoisen työn kriteeristöä. Kullakin sektorilla ja toimialalla on omat vaativuuskriteerinsä, jolloin miesvaltaisissa tehtävissä on omat kriteerinsä, ja naisvaltaisilla omansa. Näin ei synny mies- ja naisvaltaisen alojen välistä vertailua työn samanarvoisuudesta.

Palkkaero mies- ja naisvaltaisten alojen välillä tuskin korjaantuu ensisijaisesti sillä, että pyritään lieventämään nais- ja miesvaltaisten ammattien välistä segregaatiota. Vaan sillä, että mies- ja naisvaltaisten alojen palkkaero pienenee.

Uusi hallitusohjelma 2019-2023 peräänkuuluttaa kunnianhimoisempaa ja vaikuttavampaa samapalkkaohjelmaa, jossa pureudutaan myös periaatteeseen ”sama palkka samasta työstä” ja segregaation purkamiseen. Ohjelman kolmikantainen valmistelu on alkuvaiheessa. Hallitusohjelmassa on myös kirjaus palkka-avoimuuden lisäämisestä lainsäädännön keinoin. Lisäksi uusi hallitusohjelma edellyttää valtakunnallisen laaja-alaisen tasa-arvo-ohjelman laatimista

6.
Nuorille alle 15-vuotiaille annettujen masennusdiagnoosien määrä on parissa vuosikymmenessä lisääntynyt puolella. Myös nuorten itsetuhoisuus on lisääntynyt ja joka kolmas on harkinnut itsemurhaa. Kaikista suomalaisista itsemurhaa on harkinnut joka viides. Taloudellinen tilanne näyttää olevan yhteydessä itsetuhoisiin ajatuksiin ja masennukseen.

Monen vuoden myönteisen kehityksen jälkeen mielenterveyssyiden, ennen muuta masennuksen vuoksi on myönnettyjen sairauslomien määrä kääntynyt kasvuun ja myös mielenterveyssyistä johtuvien työkyvyttömyyseläkkeiden määrä on kääntynyt kasvuun.

Alkoholilain uudistuksen jälkeen alkoholin kokonaiskulutus näyttäisi kääntyneen lievään kasvuun. Alkoholi ja huumausaineet näkyvät työpaikoilla. SAK:n luottamushenkilöpaneelin mukaan, johon vastasi 836 työpaikkojen luottamusmiestä ja työsuojeluvaltuutettua, yli puolet vastanneista kertoi omalla työpaikallaan olleen alkoholin käyttöön liittyviä ongelmia. Neljännes kertoi omalla työpaikallaan viimeisen kahden vuoden aikana työntekijöitä irtisanotun alkoholin tai huumeiden vuoksi. Vastanneista 8 prosenttia kertoi, että hänen työpaikallaan joku on ollut huumausaineiden vaikutuksen alaisena töissä. Työmarkkinajärjestöt ovat laatineet 2015 yhteisen suosituksen ”Päihdehaitat hallintaan” työpaikkojen käyttöön, mutta edelleen parannettavaa työpaikoilla on.

Maahanmuuttajan oikeus sosiaali- ja terveyspalveluihin riippuu hänen oleskelulupansa luonteesta. Henkilöllä, jolla on Suomessa vakituinen asuinkunta, on kuntalaisena oikeus sosiaali- ja terveyspalveluihin kansalaisuudesta riippumatta.

Aikuiset turvapaikanhakijat ovat Suomessa oikeutettuja kiireelliseen ja välttämättömään hoitoon. Alaikäiset turvapaikanhakijat ovat oikeutettuja terveydenhuoltoon samoin perustein kuin kuntalaiset. Pakolaisten mielenterveystoimien valtakunnallisessa kehittämishankkeessa (2016–2018) tunnistettiin Suomessa vallitsevia pakolaisten mielenterveystyöhön liittyviä puutteita, esteitä ja tarpeita sekä hyviä käytäntöjä. Näiden havaintojen pohjalta kirjoitettiin PALOMA-käsikirja tilanteen edistämiseksi. Käsikirja sisältää eri aloille kohdennettuja suosituksia ja työkaluja päättäjille, esimiehille ja ammattilaisille mielenterveyden edistämiseen, ongelmien ehkäisemiseen ja tunnistamiseen ja hoitoon. Yksi keskeisimmistä suosituksista käsikirjassa on valtakunnallisen tukirakenteen muodostaminen. PALOMA-työ jatkuu valtakunnallisen pakolaisten mielenterveystyön osaamiskeskuksen perustamisella ja hyvien käytäntöjen pilotoinneilla. Hankkeen tavoitteena on käynnistää ja vakiinnuttaa valtakunnallinen pakolaisten osaamiskeskus osaksi palvelurakennetta. Jokaiseen viiteen yliopistosairaalaan perustetaan alueellinen osaamiskeskittymä, joka levittää tietotaitoa yli sektorirajojen mm. konsultoiden, kouluttaen ja palveluita kehittäen, sekä luo toimivat alueelliset verkostot. Hankkeen aikana jokaisessa hankekumppanin organisaatiossa työskentelee PALOMA2-asiantuntija. Hankkeessa myös pilotoidaan 12 PALOMA-käsikirjasta valikoitua työkalua pakolaisten mielenterveyden edistämiseksi. Hanketta rahoittaa Euroopan Unionin sisäasioiden Turvapaikka-, maahanmuutto ja kotouttamisrahasto (AMIF).

9.
EU:ssa ja Suomessa on hyväksytty ilmasto- ja energiatavoitteet vuosille 2020, 2030 ja 2050. Vuoden 2020 tavoitteena oli vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 20 prosenttia verrattuna vuoteen 1990, lisätä uusiutuvaa energiaa 20 prosenttia ja tavoittaa 20 prosentin energiatehokkuusparannukset. Suomi on jo saavuttanut tämän tavoitteen.

Vuodelle 2030 hyväksyttiin vähintään 40 prosentin kasvihuonekaasupäästövähennykset ja 27 prosentin uusiutuvan energian ja energiatehokkuustavoitteet. Näitä tavoitteita on kuitenkin kiristetty EU:n ”puhtaan energian paketissa”, jossa uusituvan energian tavoitetta nostettiin 32 prosenttiin ja energiatehokkuustavoitetta 32,5 prosenttiin.  EU:n pitkän aikavälin 2050 päästövähennystavoitteeksi on vuonna 2011 sovittu 80 prosentin kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksistä vuoteen 1990 verrattuna.  Suomi on sitoutunut näihin tavoitteisiin, lisäksi pääministeri Rinteen hallitus on päättänyt, että Suomi on hiilineutraali vuonna 2035.

Pariisin ilmastosopimuksen toimeenpano alkaa vuonna 2020. Käytännössä valtioiden pitää ottaa ilmastopolitiikkaa tehdessä huomioon työntekijöiden tarpeet, erityisesti vaikutukset työllisyyteen ja ihmisten toimeentuloon. On panostettava hyvälaatuisten työpaikkojen luomiseen ja mahdollisten negatiivisten työllisyysvaikutuksien ehkäisyyn.

Edellisen hallituksen aikana Suomessa valmisteltiin työ- ja elinkeinoministeriössä 2030 energia- ja ilmastostrategia sekä ympäristöministeriössä ilmastosuunnitelma 2030.  Palkansaajia ei kutsuttu TEM:n strategiaa valmisteleviin neljään alatyöryhmään, mutta lopputulosta saimme kommentoida. YM:ssä valmistellun suunnitelman osalta palkansaajia kuultiin pitkin matkaa sen lisäksi että saimme luonnoksen kommentointimahdollisuuden niin kuin kaikki muutkin YM:n sivuille löytäneet ”kansalaiset”.

Palkansaajajärjestöjen mielestä ay-liike pitäisi osallistaa ilmasto- ja energiastrategioiden suunnittelussa ja seurantatyössä nykyistä paremmin, sillä kunnianhimoinen ilmastopolitiikka onnistuu varmimmin työntekijöiden tarpeet huomioiden. Ilmastopolitiikkaa tehdessä on ennakoitava vaikutukset väestön työllistymiseen ja toimeentuloon. Varsinaisten päästötavoitteiden saavuttamisen seurannan ja päivittämisen lisäksi työllisyysvaikutukset ja tarvittava uusi osaaminen pitää huomioida ilmastopolitiikkaa tehdessä. Suomen nykyistä keskipitkän ja pitkän aikavälin energia- ja ilmastostrategiatavoitteiden toteutumista olisikin seurattava laaja-alaisessa työryhmässä, jossa on mukana vähintäänkin työmarkkinatoimijat ja toimialakohtainen työllisyys- osaamiskartoitus. TEM:ssä on alkamassa ilmastomuutoksen toimialakohtainen tiekarttatyö, jossa olisi luontevaa käydä kolmikantaista vuoropuhelua ilmastonmuutoksen toimien vaikutuksista ja niiden huomioon ottamisesta.

Tähän velvoittaa jo Pariisin sopimuksen työntekijöiden oikeudenmukaisesta siirtymää koskeva sopimusteksti, jota valtioiden päämiehet vahvistivat vielä marraskuussa 2018 YK:n Katowitchen ilmastokonferenssissa. He allekirjoittivat julistuksen, jolla Pariisin sopimuksessa mainitun työntekijälle reilun ja oikeudenmukaisen ilmastopolitiikan merkityksestä todetaan mm., että siirtymän on kohdeltava työntekijöitä oikeudenmukaisesti sekä tuettava kestävämpien elinkeinojen syntymistä. Lisäksi EU:n energiaunionin 2030 hallintomallissa on artikla, joka edellyttää sidosryhmien ml. ammattiyhdistysliikkeet kuulemista siinä vaiheessa, kun Pariisin sopimuksen mukainen kansallinen energia- ja ilmastopolitikka valmistellaan ja sen toteutumista seurataan.

14.
Eduskunnan tarkastusvaliokunnan mietintö kotouttamisen toimivuudesta on sävyltään sangen kriittinen. Valiokunta edellyttää 11:llä päätösehdotuksella muutoksia nykyiseen kotouttamispolitiikkaan. Kotouttamisen uudistamistarpeista tulee laatia kokonaisvaltainen toimenpideohjelma, joka tulee antaa selontekona eduskunnalle vuoden 2020 loppuun mennessä. Valiokunnan mielestä kotouttamispolitiikka ei nykyisellään toimi ja tilanteen korjaamiseksi tarvitaan uusia ratkaisuja. Kotouttamistoimenpiteiden tavoitteena tulee olla riittävien yhteiskunta-, työelämä- ja kielitaitovalmiuksien saavuttaminen, jotka ovat edellytyksiä työllistymiselle. Eduskunta edellyttää mm., että hallitus ryhtyy toimiin kotoutumiskoulutuksen kieliopintojen uudelleen järjestämiseksi, jotta opetuksen laatu turvataan ja oppimistulokset paranevat vastaamaan niille asetettuja oppimistavoitteita sekä työelämän kielitaitovaatimuksia.

Valiokunta haluaa myös lisätä kotouttamistoimien velvoittavuutta. Tämä ei ole huono idea, mutta, että velvoittavuuden täytyy olla vastavuoroista. Jos maahanmuuttaja pakotetaan sanktioin osallistumaan erilaisiin koulutuksiin, yhteiskunnan on vastaavasti tarjottava riittävä määrä korkeatasoisia koulutuksia.

Uusi hallitusohjelma on ottanut huomioon tarkastusvaliokunnan mietinnön kotouttamisen toimivuudesta (2018) ja tarkoitus on laatia kotouttamistoimien uudistustarpeista kokonaisvaltainen toimenpideohjelma. Ohjelma annetaan eduskunnalle selontekona v 2020 loppuun mennessä ja sen pohjalta valmistellaan kotoutumislain kokonaisuudistus.

15.
Tasa-arvolain osittaisuudistus tuli voimaan 1.1.2015. Uudistuksella pyrittiin parantamaan erityisesti tasa-arvosuunnitelmien ja palkkakartoitusten laatua sekä henkilöstönedustajien tiedonsaantioikeuksia ja mahdollisuutta osallistua tasa-arvosuunnitelmien ja palkkakartoitusten laatimiseen. Tasa-arvo-ohjelman tavoitteet olivat työelämän tasa-arvon vahvistaminen, työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen ja vanhemmuuden tukeminen, sukupuolten tasa-arvon edistäminen koulutuksessa ja liikunnassa, naisiin kohdistuvan väkivallan ja lähisuhdeväkivallan vähentäminen, miesten hyvinvoinnin ja terveyden parantaminen sekä sukupuolten tasa-arvon edistäminen yhteiskunnallisella päätöksenteolla. Ohjelman loppuraportin mukaan sen 41 toimenpiteestä lähes puolet eteni hallituskaudelle asetettuun tavoitteeseen. Palkansaajajärjestöt pitää ohjelman tavoitteita osin kunnianhimottomina ja vaatimattomina. Hallituskauden aikana turvakotipaikkojen rahoitusta lisättiin 70 prosentilla ja se lisäsi turvakotipaikkojen määrää 77 prosentilla. Loppuraportin mukaan tasa-arvonäkökulman sisällyttäminen kärkihankkeisiin ja uudistuksiin ei toteutunut suunnitellusti. Myös sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen eteni vaihtelevasti eri ministeriöissä ja esimerkiksi sukupuolen mukaan jaotellut tiedon käyttö on edelleen epäsystemaattista.

16.
Uuden hallituksen hallitusohjelmakirjauksen mukainen perhevapaajärjestelmän uudistamisen valmistelu on käynnistynyt syksyllä 2019 yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa. Uudistuksessa tavoitteina on, että perhevapaat ja hoitovastuu jakautuvat perheissä tasaisesti molempien vanhempien kesken, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo työelämässä vahvistuvat ja sukupuolten väliset palkkaerot pienenevät. Perheiden valinnan ja joustojen mahdollisuuksia perhevapaiden pitämisessä lisätään ja tavoitellaan järjestelmää, jossa äideillä ja isillä on yhtä paljon kiintiöityjä kuukausia.

Lisäksi hallituskaudella selvitetään erillisenä uudistuksena mahdollisuudet lisätä työajan joustoa tasapainottamaan työn ja perheen yhteensovittamista, jossa erityisesti pyritään parantamaan pienten lasten vanhempien ja ikääntyvistä omaisista huolehtivien mahdollisuuksia osa-aikatyöhön.

17.
Suomessa on kehitettävää vaikeasti työllistyvien palveluissa ja niiden resurssoinnissa. Vaikeasti työllistyviin voidaan katsoa kuuluvan esimerkiksi pitkäaikaistyöttömiä, ikääntyneitä työttömiä ja osatyökykyisiä. Julkiset työvoimapalvelut ovat Pohjoismaisella vertailutasolla heikosti resursoidut. Yhdellä TE-hallinnon asiantuntijalla saattaa olla monta sataa asiakasta, jolloin työttömän yksilöllinen auttaminen voi jäädä ohueksi.

Vuoden 2018 alusta voimassa ollut aktiivimalli on leikannut merkittävän osan työttömistä työttömyysturvaa. Työttömyysturvan leikkaus on kohdistunut varsinkin ikääntyneisiin työttömiin. Aktiivimallin työllisyysvaikutuksia ei ole voitu toistaiseksi tutkia tehokkaasti.

Työllisyyden lisäämiseksi työvoimapalveluissa on tarvetta lisätä laadukasta henkilökohtaista palvelua sekä sosiaali-, koulutus- ja TE-palveluiden yhteistyötä.

Nuorisotakuun toimeenpano on Suomen osalta erityisen tärkeä, sillä NEET-nuorten (not in Employment, Education or Training) osuus ikäluokasta on meillä edelleen Pohjoismaiden korkein. Ikäluokasta n. 10% jää vaille perusteen jälkeistä tutkintoa. Ilman tutkintoa olevien nuorten asema yhteiskunnassa ja työmarkkinoilla on erityisen haavoittuva.

Nuorten työttömyyden hoidossa ohjauspalveluiden merkitys korostuu. Monikanavainen ohjaustoiminta, jossa yhdistyvät nuorisotyön, koulutus-, TE-, sekä kuntouttava sosiaali- ja terveysalan palvelut on osoittautunut nuorten kohdalla toimivaksi. Matalan kynnyksen ohjauspalveluita tuottavalla Ohjaamo-toiminnalla on saavutettu hyviä tuloksia nuorten osalta. Palvelu toteutetaan TEM:n johdolla useiden hallinnonalojen, elinkeinoelämän ja kolmannen sektorin yhteistyönä. Ohjaamoissa alle 30 -vuotiaat nuoret ja nuoret aikuiset saavat apua työhön, koulutukseen ja arkeen liittyvissä asioissa. Palkansaajakeskusjärjestöt ovat kannattaneet vahvasti Ohjaamoiden toimintaa. Nuorisotakuun kehittäminen on kirjattu nykyiseen hallitusohjelmaan. Ohjaamoiden toimintaa ei ole suoranaisesti mainittu. Palkansaajakeskusjärjestöt pitävät tärkeänä, että Ohjaamoiden toiminta jatkuu ja pitää tärkeänä, että Ohjaamot kirjataan erikseen osana nuorten työllisyyden edistämistä tukevia toimia.

Uusi hallitus on ohjelmassaan päättänyt laajentaa oppivelvollisuusikää palkansaajakeskusjärjestöjen tavoitteiden mukaisesti. Tässä yhteydessä oppilaitoksille on taattava riittävät resurssit oppilaan ohjaukseen ja tukeen. Näin ennaltaehkäistään syrjäytymistä ja varmistetaan jokaiselle nuorelle vähintään toisen asteen tutkinto.

19.
”Yleissopimuksen 7 artikla velvoittaa työnantajaa a) arvioimaan työntekijöiden turvallisuuteen ja terveyteen liittyvistä riskit ja varautumaan sen mukaisten ennalta ehkäisevien ja suojaavien toimenpiteiden käyttämiseen, b) varmistamaan työntekijöiden valvonnan, opastuksen ja ohjauksen sekä informoinnin työturvallisuuteen ja -terveyteen liittyvistä vaaratekijöistä, c) varautumaan vaarallisen toiminnan pysäyttämiseen ja työntekijöiden evakuoimiseen. ”

Tähän voisi liittyä parannukset ulkomaisten metsänmarjapoimijoiden olosuhteissa. Marjanpoimijat eivät ole kylläkään Suomessa työsuhteisia eikä heihin voida näin soveltaa kausityölakia (uusi kausityölaki yhdenvertaisuuden (sosiaaliturva) kannalta on parempi kuin aikaisemmin). Työ- ja elinkeinoministeriö ja ulkoasiainministeriö ovat siis allekirjoittaneet (2018) metsämarjanpoimintaa koskevan aiesopimuksen useiden marjateollisuuden yritysten kanssa. Sopimuksella on haluttu parantaa ja yhdenmukaistaa toimintatapoja, jotka koskevat luonnontuotteita poimimaan tai siihen liittyviin tehtäviin tulevia viisumivelvollisten maiden kansalaisia.

Aiesopimukseen sisältyy 32 yhteisesti sovittua toimintatapoja koskevaa kirjausta. Marjanpoimijoita kutsuvat vastuuyritykset sitoutuvat muun muassa parantamaan poimijoiden perehdytystä ja opastusta. Lisäksi poimijoilta veloitettavia rekrytointi- ja muita kuluja kohtuullistetaan ja kuluveloituksia seurataan aiempaa tarkemmin. Myös poimijoiden majoitus- ja peseytymistilojen sekä ruokahuollon laatukriteereitä tiukennetaan. Aiesopimuksen tarkoituksena ei ole vaikuttaa siihen, miten poimijoiden työoikeudellista asemaa arvioidaan. Aiesopimuksen mukaan kutsuvat vastuuyritykset huolehtivat siitä, että viisumilla maahan tulleet marjanpoimijat eivät vastoin ulkomaalaislakia tee muuta kuin poimintaa. Muuta ansiotyötä tekevällä tuki- ja huoltohenkilöstöllä (kokeilla, autonkorjaajilla, sadonetsijöillä, talonmiehillä, ryhmänjohtajilla, kirjanpitäjillä jne.) tulee olla työssä vaadittava oleskelulupa.

20.
Työnantajilla on lain mukaan velvollisuus järjestää työntekijöilleen työterveyshuolto ja vakuuttaa heidät tapaturmien ja ammattitautien varalta. Työterveyshuoltopalvelujen kattavuus palkansaajien keskuudessa on 90 prosentin luokkaa, mutta kattavuusvajetta on ennen muuta pienillä työpaikoilla. Samoin kattavuusvajetta on osa-aikaisten, määräaikaisten ja vuokratyötä tekevien työntekijöiden keskuudessa. Tämän lisäksi osassa työpaikoista käytännössä työterveyshuoltopalvelut eivät toteudu tehdyistä työterveyshuoltosopimuksista huolimatta; työpaikkakäyntejä ei tehdä, lakisääteiset terveystarkastukset jäävät tekemättä eikä myöskään ammattitauteja välttämättä tunnisteta.

Työsuojeluviranomaisten resurssit ovat viime vuosina hiukan supistuneet ja tämä on näkynyt myös viranomaistarkastusten määrässä. Viranomaisen tekemien työpaikkatarkastusten väli on usein useita vuosia ja on paljon työpaikkoja, joilla työsuojeluviranomainen ei käy koko kyseisen yrityksen toiminta-aikana.

25.
Vuosia valmisteltu valtakunnallinen sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus on lykkääntynyt. Palvelujen saatavuudessa on merkittäviä alueellisia eroja ja ennen muuta perusterveydenhuollon lääkäripalvelujen saatavuudessa odotusajat ovat usein varsin pitkiä. Tasa-arvo palveluiden saatavuudessa ei tällä hetkellä toteudu. Pitkäaikaistyöttömät käyttävät tarpeeseensa nähden vähän terveyspalveluja ja he jäävät heille kuuluvien tarpeellisten hoito- ja kuntoutuspalvelujen ulkopuolelle.

Asiakasmaksut muodostavat osalla kansalaisista edelleen kynnyksen palveluiden käyttämiselle. Kuntien järjestämässä tehostetussa palveluasumisessa kustannuksia on siirretty kansalaisten maksettaviksi. Pahimmillaan palveluasumisessa asukkaiden eläkkeet eivät riitä asunnon vuokran ja hoitomaksujen kattamiseen eikä muuhun käyttöön jää lainkaan rahaa.

Paperittomien terveydenhuolto ei tällä hetkellä toteudu kattavasti Suomessa. Heillä on oikeus kiireelliseen hoitoon Suomessa. Kiireetöntä hoitoa voi saada julkisessa terveydenhuollossa. jos kunta on tehnyt sellaisesta päätöksen. Lähtökohtaisesti paperittoman henkilön pitäisi itse maksaa terveydenhuollon kustannukset. Tämä ei useinkaan ole taloudellisesti mahdollista. Vapaaehtoispohjalta toimiva Global Clinic tarjoaa muutamissa kaupungeissa rajoitetusti maksuttomia palveluja paperittomille henkilöille.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry

Akava ry

STTK ry