Hallitusohjelman kirjauksen mukaan aikuiskoulutustuki lakkautetaan ensi vuoden elokuusta alkaen. Toimenpiteellä julkinen talous vahvistuisi jo ensi vuonna 45 miljoonalla eurolla ja vuositasolla säästö olisi 175 miljoonaa euroa. Julkisen talouden kannalta lakkautus on perusteltua, sillä tutkimustiedon valossa nykymuotoisen aikuiskoulutustuen hyödyt eivät ole kattaneet sen kustannuksia.
Suomen Ekonomien pääekonomisti Elias Erämajan mukaan vaihtoehtoiselle mallille on kuitenkin tarvetta pikaisesti, sillä jatkuvan oppimisen merkitys työelämässä vain korostuu:
– Työnteko on jatkuvassa murroksessa ja osaamistarpeiden ennakointi on teknologisen kehityksen kiihtyessä entistä haastavampaa. Esimerkiksi tietotyössä tekoäly tulee muuttamaan työntekijöiden osaamistarpeita, ja tulevaisuudessa näemme varmasti vielä monia työelämää mullistavia innovaatioita. Yhteiskunnan kilpailukyvyn ja työllisyyden kannalta on välttämätöntä, että nopeasti ikääntyvän työväestön valmius hyödyntää uutta teknologiaa ja uusia innovaatiota säilyy läpi työuran, Erämaja toteaa.
Resurssit kohdistettava suoraan yksilöille – avuksi henkilökohtainen osaamistili
Toisin kuin Suomessa, on monessa maassa luotu pysyviä rakenteita elinikäisen oppimisen mahdollistamiseksi. Erilaisia koulutusseteliin tai oppimistiliin pohjautuvia malleja on käytössä esimerkiksi Singaporessa, Koreassa ja Ranskassa.
Yhteistä näissä malleissa on se, että oman osaamisen kehittämisen kannustamiseksi oppimisen resursseja on ohjattu suoraan yksilöille. Väkiluvultaan noin Suomen kokoisessa Singaporessa tili on suunnattu kaikille yli 25-vuotiaille, ja he saavat aluksi tililleen noin 340 euron edestä koulutuskrediittiä. Järjestelmän vuotuiset kustannukset ovat noin 23 miljoonaa euroa.
Kansainvälisten kokemusten pohjalta myös Suomessa tulisi rakentaa malli, joka palvelee tarkoitustaan aikuiskoulutustukea tehokkaammin. Käyttökelpoinen malli voisi olla esimerkiksi henkilökohtainen osaamistili, joka rahoitettaisiin työntekijöiden ja työnantajien osaamisvakuutusmaksulla sekä tarvittaessa työvoimaviranomaisen toimesta.
Osaamistilin varoilla ei aikuiskoulutustuen tavoin katettaisi kouluttautumisen aikaisia elinkustannuksia, vaan oman osaamisen kehittämisen kustannuksia. Julkisen talouden kannalta malli olisi huomattavasti aikuiskoulutustukea edullisempi, Erämaja huomauttaa.
– Vaikka myös tilijärjestelmässä kouluttautuminen todennäköisesti kasaantuisi niille, jotka muutenkin kouluttautuvat, olisi kiinnostus osaamisen kehittämiseen huomattavasti laaja-alaisempaa ja palvelisi siten tarkoitustaan aikuiskoulutustukea tehokkaammin. Koska nopeat muutokset työelämän osaamistarpeissa ovat mahdollisia, tulisi hallituksen tarttua härkää sarvista mahdollisimman pian ja rakentaa Suomeen oma järjestelmä kansainvälisten kokemusten pohjalta, Erämaja päättää.
Lisätietojen antaja:
Elias Erämaja
Pääekonomisti
040-747 1854
elias.eramaja@ekonomit.fi
