Vaikka Suomi on perinteisesti sijoittunut korkealle kansainvälisissä vertailuissa, vuonna 2025 putosimme ensimmäistä kertaa pois tutkimuksen ja opetuksen vapauden parhaimmistosta (Kinzelbach ym. 2025). Se on vakava varoitusmerkki.
Tieteen autonomiaa uhkaavat rakenteet eivät synny tyhjästä. Suomalaisella tieteellä on jo nyt kansainvälisesti poikkeuksellisen kova tulosvastuu ministeriön kilpailullisen rahoitusmallin vuoksi (Kivistö ym. 2019; Pinheiro ym. 2019; de Boer ym. 2015). Akateemisen uran epävarmuus pakottaa tutkijat keskinäiseen tuloskilpaan. Paineistava, syvälle tutkijoiden arkeen ulottuva kilpailullisuus on itsessään merkittävä riski.
Kun tutkijat joutuvat ennakoimaan, mikä on strategisesti järkevää rahoituksen ja uranäkymien kannalta, korostuu tieteen välinearvo. Suomalaisten yliopistojen aiempaa keskitetymmät sisäiset hallintomallit ovat haaste tieteelliselle itsehallinnolle paikallisesti (Silvén 2023). Poliittisten toimien ohjaus vaikuttaa entistä tehokkaammin yliopistojen arkeen. Trumpin hallinto on osoittanut, kuinka rahoitusta voidaan käyttää aggressiiviseen sekaantumiseen tieteeseen ja tutkimukseen (CNN).
Tutkijat joutuvat yhä useammin maalittamisen ja häirinnän kohteiksi. Hyökkäyksen kohteena ovat valitettavan usein naispuoliset tutkijat ja tietyt tieteenalat, kuten sukupuolentutkimus, ilmastonmuutosta käsittelevä tutkimus tai maahanmuuttotutkimus (Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2025). Tämä valikoiva tiedevastaisuus uhkaa tutkimuksen moninaisuutta. Pahimmassa tapauksessa häirintä luo ilmapiirin, joka saa tutkijat vetäytymään julkisesta keskustelusta tai välttämään arkaluontoisia tutkimusaiheita. Se köyhdyttää yhteiskunnallista keskustelua, heikentää päätöksenteon laatua ja ennen kaikkea, rajoittaa tutkimuksen vapautta.
Poliittisen ohjauksen ja taloudellisen kontrollin lisääntyessä vaarana on, että tutkijat alkavat sensuroida itseään. Tämä kehitys on erityisen huolestuttavaa yhteiskuntatieteissä, joissa kohteena ovat usein yhteiskunta ja sen ilmiöt sekä haavoittuvat ryhmät.
Tutkimuksen riippumattomuus ja vapaus ovat demokratian ja yhteiskunnan demokraattisen kehityksen kulmakiviä. Ilman tutkimuksen vapautta ja rohkeita keskusteluja päätöksenteolta katoaa tärkein tukipilari: luotettava ja ajantasainen tieto. Tietopohjainen päätöksenteko edellyttää tiedon moninaisuutta, tiedeperustaista julkista keskustelua ja kriittisen tiedontuotannon vaalimista.
Tieteen vapaus ei kavennu yhdessä yössä. Se etenee hiljalleen – myönnytysten, pelon ja vaikenemisen kautta. Nyt on aika havahtua ja toimia. Kyseessä ei ole vain tiedeyhteisön ongelma, sillä seuraukset heijastuvat laajalti koko yhteiskuntaan.
Tieteentekijöiden liitto vaatii:
- Tutkimuksen vapauden ja tieteen autonomian vahvistamista kaikilla tasoilla.
- Rahoitusmallien ja hallintorakenteiden kriittistä tarkastelua.
- Tutkijoiden suojelua maalittamista ja häirintää vastaan.
- Tutkittuun tietoon pohjautuvan päätöksenteon ja kriittisen julkisen keskustelun puolustamista.
Lisätietoja
Varapuheenjohtaja Paula Silvén
paula.silven@tieteentekijat.fi
+358 50 5433957
Julkilausuma lähteineen Tieteentekijöiden verkkosivuilla
Tieteentekijöiden liitto on tieteen, tutkimuksen ja korkeakouluopetuksen parissa työskentelevien ammattiliitto ja johtava tutkitun tiedon puolustaja. Vuonna 1967 perustettu Tieteentekijät on Akavan suurin liitto yliopistosektorilla.
www.tieteentekijat.fi
_ _
Tiedotteen alkuperäinen julkaisuaika 23.5.2025 15.30
